Bolivian krapulainen poppamies

Kallawayt ovat yksi Bolivian salaperäisimmistä alkuperäiskansoista. Heimon shamaanit auttavat potilaitaan ottamaan yhteyttä henkimaailmaan.

Teksti Ville Palonen

Kallawayoja kuvaillaan Bolivian salaperäisimmäksi alkuperäiskansaksi. Heimon shamaanit tuntevat lähes tuhat lääkekasvia, joiden kerrotaan parantavan minkä tahansa vaivan. Shamaanit myös auttavat potilaitaan ottamaan yhteyttä henkimaailmaan.

Poppamiehiä tavatakseen pitää matkustaa Titicaca-järven pohjoispuolella leviävään Apollobamban vuoristoon.

Kallawaya-shamaaneja löytyy Titicaca-järven pohjoispuolella sijaitsevasta Apollobamban vuoristosta.

Kahdeksan tunnin bussimatka La Pazista pikkuruiseen Charazanin kylään sujui tutuissa merkeissä. 30-paikkaiseen bussiin oli tungettu yli 50 matkustajaa, joten istuin avovaimoni kanssa lattialla, ketshua-mummeleiden jaloissa. Vessatauot olivat niin lyhyitä, että vain ulko-ovea lähinnä istuneet miehet ehtivät kusaista tienpenkalle.

Charazanissa haastattelimme Walter Alvarezia, joka tunnetaan kallawayojen perinteiden ja länsimaisen lääketieteen yhdistämisestä. Kuubassa 25 vuotta kirurgina työskennellyt Walter kehotti meitä vierailemaan läheisessä Chajayan kylässä. Siellä voisimme suorittaa ”valkean pöydän rituaalin”, jonka avulla olisimme turvassa loppumatkallamme Etelä-Amerikassa.

Valkean pöydän rituaali

Puuskutimme hiki päässä neljän kilometrin korkeudessa sijaitsevaan vuoristokylään, josta löysimme Walterin suositteleman shamaanin. Olimme kuitenkin oikeassa paikassa väärään aikaan. Poppamies kertoi saaneensa joulupyhien juhlimisesta niin pahan krapulan, ettei henkiolentojen kanssa rupattelu tullut kysymykseen.

Bolivia_shamaani_01
Bolivialainen poppamies valmistelee ”vakean pöydän rituaalia”.

Aikamme kyseltyämme löysimme toisen shamaanin, joka lupautui toimittamaan rituaalimme. Iltahämärän laskeutuessa oli aika aloittaa. Mies sytytti nuotion ja alkoi viskoa liekkeihin laamanrasvaa ja kokalehtiä.

Pyysimme Pachamamalta, Äiti Maalta, samaa kuin aina ennenkin: rakkautta ja onnea. Kun shamaani kehotti rukoilemaan rauhallista matkantekoa, kieltäydyin kohteliaasti. Ilmoitin toivovani seikkailuja.

Poppamies oli niin pahassa krapulassa, ettei henkiolentojen kanssa rupattelu tullut kysymykseen.

Ensimmäinen seikkailu oli paluumatka Charazaniin säkkipimeässä. Meillä oli mukana vain yksi otsalamppu, ja kapean vuoristopolun vieressä vaani sadan metrin jyrkänne. Polun ainoassa risteyksessä kompuroimme eksyksiin.

Seuraava seikkailu alkoi samana yönä. Raju ruokamyrkytys piti minut hereillä aamuun asti. Illalliseksi syömäni kananmunaleivät suihkusivat vessanpöntön tienoille stereona.

Paluumatkalla La Paziin – tällä kertaa ilman ainuttakaan vessataukoa – popsin ripulilääkkeitä kuin karkkia. Kun olin istunut vessassa viisi päivää piereskellen guacamolen näköistä liejua, oli aika mennä sairaalaan. Laboratoriotestit paljastivat vatsataudin syyksi salmonellan.

Pöntöllä istuessa minulle valkeni, että sain syyttää kaikesta vain itseäni. Mitäs en luottanut ammattimaiseen shamaaniin, vaan kieltäydyin rauhallisesta matkanteosta.

Lue lisää:

Shamaanin vastaanotolla El Altossa

Bolivia-opas

Paska juttu – turistiripuli vai jotain pahempaa?