Bolivian seikkailut: joulusauna vankilassa

Bolivian seikkailut: joulusauna vankilassa

kirjoittaja -

Vierailu käytössä olevassa vankilassa on yksi Bolivian erikoisimmista turistikierroksista.

Teksti Yaroslava Troynich ja Ville Palonen
Kuva Ville Palonen

Huoneen nurkassa seisoo kiukaan virkaa toimittava muovitynnyri, jossa porisevaa vettä kiehuttaa pari kotikutoista sähkövastusta. Kunnollisista löylyistä ei ole tietoakaan, mutta nautimme olostamme täysin rinnoin.

On jouluaatto, ja saunomme vankilassa.

Oven ulkopuolella odottaa höyryhuoneen meitä varten lämmittänyt Juan sekä oppaamme Pablo ja henkivartijamme Victor. Kaikki ovat pitkiä tuomioita lusivia murhamiehiä. He pitävät huolen siitä, ettei kukaan vankilan puolestatoista tuhannesta vangista häiritse tunnelmallista löylyhetkeämme.

Marching Powder

Vierailimme San Pedrossa ensimmäistä kertaa viikko ennen joulua. Vankilan portilla oli tungosta, kun vankien omaiset – ja parin tunnin opastetulle kierrokselle saapuneet turistit – odottivat vuoroaan päästä sisään. Tapaaminen vankilaoppaamme Pablon kanssa oli niin ainutlaatuinen kokemus, että päätimme palata vankilaan viettämään joulua hänen kanssaan.

Päätimme palata vankilaan viettämään jouluaattoa.

Bolivia_Ville_10
Uskaltaisitko astua vankilan muurin sisään turistikierrokselle?

Vierailu La Pazin keskustassa sijaitsevaan San Pedron vankilaan alkoi kummitella mielessä luettuamme kirjan nimeltä Marching Powder. Opus tempasi mukaansa ja piti meitä hereillä yökaupalla. Se kertoo kokaiinin salakuljetuksesta viiden vuoden tuomion saaneen brittiläisen Thomas McFaddenin tarinan.

Kirjan tapahtumapaikka on mahdollista nähdä lähietäisyydeltä – vankilan muurien sisältä.

Thomas McFadden aloitti ”turistikierrokset” San Pedron vankilaan 90-luvulla puolivahingossa. Vankilavierailu nousi kulttimaineeseen Lonely Planetin hehkutettua sitä vaihtoehtoseikkailuksi. Vuosituhannen vaihteessa kierrokset lopetettiin muutamaksi vuodeksi. Vaikka McFadden on vapautunut ajat sitten, La Pazin matkatoimistoista tai vankilan portilta voi kysellä tutustumiskäyntejä San Pedroon. Vankilaan saattaa edelleen päästä, tai sitten ei: kierrosten jatkumisesta löytyy ristiriitaisia tietoja, sillä viranomaiset kaavailivat sulkevansa vankilan jo vuoden 2014 aikana.

Vankilan oppailla on oma järjestö, joka jakaa opasvuorot tasaisesti kaikkien kesken. Rutiköyhässä maassa parikymmentä päivittäistä turistia on sellainen rahansampo, että vaikka vartijat ja poliitikot ottavat potista osansa, myös vangeille jää rahaa olojensa parantamiseen.

Organisoitua toimintaa

Bolivia_Ville_15
San Pedron vankilan sisällä olevat järjestyksenvalvojat ovat itsekin vankeja.

Tirkistelyturismi ”ihmistarhaan” kuulostaa tietenkin moraalisesti arveluttavalta. San Pedrossa vieraat toivotetaan kuitenkin tervetulleiksi kuin, no, vieraat.

Paikalla onkin tavallisen vankilan kanssa oikeastaan vain yksi yhteinen tekijä: suurin osa asukkaista on tuomiotaan kärsiviä rikollisia. Toki vankilakorttelissa asuu myös vankien vaimoja ja lapsiakin. Joskus kiven sisään muuttaminen saattaa olla ainoa keino pitää köyhä perhe koossa isän joutuessa telkien taa.

San Pedro on absurdi paikka. Vangit maksavat ”pääsymaksun” saapuessaan vankilaan, ja ostavat sellinsä ”kiinteistövälittäjältä”. Rahaa he voivat ansaita työskentelemällä jossain vankilan ravintoloista tai järjestysmiehenä – viralliset vanginvartijat pysyttelevät pääportilla. Eräs varteenotettava työpaikka on öisin toimiva puolisalainen kokaiinilaboratorio.

Vankilakorttelin muurien sisältä löytyy myös pari kirkkoa, partureita, biljardisaleja sekä kioskeja, joita vangit vaimoineen pyörittävät. Naiset ja lapset saavat tietenkin liikkua vapaasti sisään ja ulos vankilasta.

Miesvanki pukeutui perinteisiin intiaaninaisten cholita-vaatteisiin ja pääsi luikahtamaan pääportin läpi karkumatkalle.

Pablo kertoo nauraen vuosien takaisesta tapauksesta: miesvanki pukeutui perinteisiin intiaaninaisten cholita-vaatteisiin ja pääsi luikahtamaan pääportin läpi karkumatkalle.

Silmiinpistävin ero vankilan ja ulkomaailman kanssa lienee se, ettei ravintoloissa myydä olutta. Toki sitäkin saa hankittua, Pablo vakuuttaa. Hinta vain on nelinkertainen La Pazin baareihin verrattuna.

Kokaiinia sen sijaan löytyisi. Kun saunan jälkeen pysähdymme ravintolaan, Pablon tuttava tarjoaa meille Bolivian kuuluisinta vientituotetta ällistyttävään polkuhintaan, kaksitoista euroa per gramma. Kieltäydymme maistiaisista kohteliaasti.

Ennen lähtöämme ojennamme Pablolle kaksi jouluiseen paperiin käärittyä pakettia. Toisen sisältä paljastuu muovinen joulukuusi, toisessa on pari pulloa vankilaan salakuljettamaamme viskiä. Joululahjat saavat isäntämme hymyilemään leveästi.

Lennot Boliviaan

Boliviaan ei ole Suomesta suoria lentoja. Menopaluu La Paziin maksaa lentoyhtiöstä, välilaskujen lukumäärästä ja sesongista riippuen edullisimmillaan 800-1200 euroa. Lue täältä, miten halpoja lentoja kannattaa etsiä.

Bolivia-opas