Torres del Paine – vaeltajan paratiisi Patagoniassa

Torres del Paine – vaeltajan paratiisi Patagoniassa

kirjoittaja -

Chilen eteläkärjessä sijaitseva Patagonia on luonnonystävän paratiisi. Torres del Painen kansallispuiston vetonauloina komeilevat terävähuippuiset vuoret ja valtavat jäätiköt.

Teksti Yaroslava Troynich ja Ville Palonen
Kuva Ville Palonen

Vesi litisee vaelluskengissä, kun kompuroimme kivikkoista polkua ylöspäin. Olemme litimärkiä. Yli 30 metriä sekunnissa puhaltava tuuli ja taukoamaton sade ovat vieneet voiton Gore-Tex -asujen kalvotekniikasta jo ajat sitten.

Jäätävä viima vetää kasvot kohmeeseen. Samanlaisen elämyksen saisi, jos uskaltaisi laittaa päänsä ulos auton ikkunasta 120 kilometrin tuntivauhdissa – sadesäällä. Vesipisaroiden lisäksi tuuli paiskoo kasvoille rakeita, jotka jättävät poskiin pieniä mustelmia.

Atacama, Patagonia, Chile
Glaciar Grey -jäätikköä voi ihailla myös turistiristeilyllä.

Glaciar Grey -jäätikön luona odottavaan leiripaikkaan on vielä ainakin parin tunnin matka. On vasta vaelluksen ensimmäinen päivä, mutta ailahtelevasta säästään tunnettu Torres del Painen kansallispuisto on jo paljastanut todellisen luonteensa: se on arvaamaton.

Patagonian arvaamaton sää

Chilen suosituimman kansallispuiston suosituin vaellusreitti – jota mekin olemme tarpomassa – on muotonsa mukaan nimetty ”W”:ksi. Joka vuosi tuhannet ihmiset vaeltavat 4-5 päivää W:n polkuja päästäkseen ihailemaan postikorteista tuttuja maisemia. Niistä nauttiakseen pitäisi vain olla hiukan parempi onni sään suhteen.

”Minun oli tarkoitus mennä kiipeämään tänään, mutta rannetietokoneen mukaan ilmapaine on laskemaan päin. Se tarkoittaa, että iltapäivällä sataa taas”, toteaa kalifornialainen Dave Turner. ”Mutta ei leirissä oleminen minua harmita. Olen ollut täällä kiipeilemässä jo kaksi kuukautta, ja toinen mokoma on vielä jäljellä”, mies hymähtää ja jatkaa iPodin laturin sovittelemista aurinkopaneeliin.

Olemme osuneet kolmekymppisen Daven teltalle pari päivää myrskyssä kastumisemme jälkeen. Tälle miehelle on turha kuvailla kokemaamme hurjaa keliä, sillä hän jos kuka tuntee Torres del Painen oikukkaat säät. Dave on ammattimainen kalliokiipeilijä, joka viettää kesänsä kiiveten Ranskalaisten laaksoa ympäröiviä kallioseinämiä. Soolona, siis yksin.

Cerro Escudon historiallinen ensinousu

Vuoden 2008 alussa Dave Turner teki kiipeilyhistoriaa sooloamalla aiemmin valloittamattoman Cerro Escudon. Huipulla on korkeutta vain kaksi ja puoli kilometriä merenpinnasta, mutta Daven kiipeämä reitti, Taste the Paine, on 1200 metriä päällekaatuvaa ja teknisesti erittäin hankalaa kallioseinää. Sen vaikeustaso on kiipeilytermein VII A4+. Suomeksi se tarkoittaa hengenvaarallista urakkaa.

Dave Turner roikkui pystysuoralla kallioseinällä yli kuukauden. Mukanaan hänellä oli parisataa kiloa varusteita.

Ennen varsinaista koitosta Dave raahasi varusteitaan kalliojärkäleen juurelle yli kahden viikon ajan. Mukaan seinälle hän otti parisataa kiloa tavaraa, sillä kiipeäminen kesti aikansa.

”Roikuin kallioseinällä 34 päivää. Olin varannut ruokaa ja vettä puoleksitoista kuukaudeksi, mutta projekti eteni hiukan nopeammin kuin kuvittelin”, Dave virnistää vaatimattomasti.

Chile_Ville_02
Vaelluspolku vie Torres del Painen kansallispuistossa olevaan Ranskalaisten laaksoon.

”Suunnilleen joka kolmannen päivän vietin portaledgessä, sellaisessa pystysuoraan seinämään kiinnitettävässä teltassa, koska huono sää esti etenemisen. Joskus tuuli puhalsi 45 metriä sekunnissa. Koko asumus vain tärisi, eikä edes veden keittämisestä tullut mitään.

Ranskalaisten laakso

Jätämme Daven tasapainoilemaan teltan eteen viritetylle trapetsinuoralle ja lähdemme kipuamaan läheiselle näköalapaikalle. Naavan peittämät puuvanhukset reunustavat polkua, ja jäätiköiltä alkunsa saava joki kohisee koskena sileiksi hioutuneiden kivenjärkäleiden välissä. Harmaiden pilvien kruunaamat vuorenhuiput ovat kuin satukirjan sivuilta, jopa nimiensä perusteella. Taivasta kohti kurottelevat niin Katedraali, Linnoitus kuin Miekkakin.

Laakson keskellä olevan kukkulan laelta avautuu maisema, jonka näkeminen on riittävä palkinto tuulessa ja sateessa rämpimisestä. Postikorteista tuttuja vuoria voisi ihailla kauemminkin, mutta tuuli alkaa taas ujeltaa ikävästi. Kun pilviverho peittää huiput, on aika palata leiriin.

Vinkkejä vaeltamiseen Patagoniassa

Pingviinien saari Patagoniassa

Chile-opas

Matkavinkit vuoristovaellukselle