Kello viiden tee Lontoossa

Kuva: Elsie Hui, Flickr CC

Viktoriaanisen ajan britti-imperiumi herää Longoossa henkiin the traditional afternoon tea -teekeisteillä. Muualla perienglantilainen teenjuontikulttuuri onkin kriisissä, joka on jatkunut jo puoli vuosisataa.

Teksti Antti Helin

Kuva: Elsie Hui, Flickr CC

“Britit eivät ymmärrä teenjuonnista enää yhtään mitään”, Edward Bramah kivahtaa.

Lontoolaisen tee- ja kahvimuseon johtaja tietää, mistä puhuu. 50 vuotta teen parissa työskennellyt herrasmies on silkkaa tiivistynyttä teetietoutta.

“Ihmisillä on edelleen vahva mielikuva Isosta-Britanniasta ja teestä kuin Sveitsistä ja käkikelloista.”

Eikä aivan suotta. Brittien kurkuista valahtaa alas 144 miljoonaa kuppia; joka kolmas saarivaltakunnan asukas juo teetä päivittäin. Maahan tuodaan teetä enemmän kuin koko muuhun Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan yhteensä. Luvuissa mitattuna tee on brittien ylivoimainen ykkösjuoma.

Mutta. Ja tämä on iso mutta. 90 prosenttia Britanniassa juodusta teestä on pussiteetä.

“Pussitee ei ole mitään oikeata teetä!” Bramah pahoittelee. “Teelehdistä haudutetussa teessä ja pussiteessä on sama ero kuin tuoreissa ja pakastemansikoissa.”

Teen alamäki alkoi vuonna 1952. Sohoon aukesi Ison-Britannian ensimmäinen espresso-baari, ja kahvintuottajat päättivät valloittaa englantilaiset pikakahvilla.

“Britit aivopestiin. Televisiosta tuli kahvimainoksia illasta toiseen”, Bramah muistelee.

Perinteiset teeyhtiöt joutuivat ymmälleen: teestä oli tullut äkisti perin epämuodikasta. Yhtiöt ryhtyivät vastaiskuun kehittämällä teepusseista nopeasti veteen uutettavan, purumaisen teelaadun.

Se oli Juudaksen suudelma perinteiselle teekulttuurille.

Pussitee uuttuu alle minuutissa, kun maun siirtyminen aidoista teelehdistä veteen kestää viisi minuuttia. Ja nyt tarkkana! Ne viisi minuuttia ovat englantilaisen teekulttuurin sielu.

“Se viiden minuutin odottaminen oli mitä hurmaavin hetki”, Bramah sanoo. “Istuttiin rauhassa perheen tai ystävien kesken ja juteltiin: Kuinka George-setä voi? Entä siskosi? Mitä lapset puuhasivat tänään?”

Aika on ylellisyyttä, ja teen odottaminen muistutti ajasta itsestään, että sitähän riittää – ainakin viideksi rauhalliseksi minuutiksi.

Bramah vertaa huipputeen juomista laatuviineihin.

“Jos haluaa huonot yöunet ja päänsäryn, niin siitä vaan juomaan halpaa viiniä. Mutta jos haluaa nukkua makoisasti, kannattaa juoda hyvää viiniä”, Bramah sanoo.

Niin, miksi tuhlata aikaansa sekundaan, kun voi nauttia täydellisistä makuelämyksistä?

“Ne ovat jumalan lahja. Ja niistähän elämässä lopulta on kysymys.”

Pakkohan sitä on testata, englantilaista teeseremoniaa.

Perinteinen kello viiden tee

Tummapukuinen tarjoilija ohjaa meidät pöytään Chesterfield-hotellin ravintolan ikkunapöytään. Yrjöjen aikaisen talon avarista ikkunoista näkee komealle, vanhalle sisäpihalle.

Ravintolasalin peilit, lamput ja tuolit henkivät viktoriaanista aikaa. Pöydissä on orkideoita.

Parhaimpiinsa sonnustautuneet hotellivieraat ja brittiläisen yläluokan edustajat ympäröivästä Mayfairin hienostokaupunginosasta ovat tulleet nauttimaan iltapäiväteetä (the traditional afternoon tea), joka on paras tapa kokea kaikkien taiteen sääntöjen mukainen teehetki.

Afternoon tea -perinteen käynnisti Bedfordin kreivitär Anna vuonna 1559. Elettiin aikaa ennen lounaita, ja kreivitärtä heikotti aamiaisen (joka tosin oli englantilaisen tuhti) ja myöhään nautittavan päivällisen väliin jääneen pitkän tauon aikana. Hän pyysi hovineitiään tarjoilemaan teetä ja pikkupurtavaa.

Kokemus oli niin ihastuttava, että kreivitär alkoi kutsua ystäviään luokseen iltapäiväteelle.

Tapa levisi nopeasti ympäri Iso-Britanniaa ja siitä muodostui hyväksyttävä iltapäivätauko keskelle työpäivää.

Kolme kerrosta herkkuja

Tarjoilija kantaa pöytään maitokipon ja kaksi hopeista teekannua. Toisessa ovat teelehdet ja toisessa kuumaa vettä lisäkupillisia varten. Tee on Earl Greytä, klassista sekoitusta tummia kiinalaislaatuja, jotka on maustettu raikkaan bergamot-sitrushedelmän öljyllä.

Ja mitä sitten tapahtuukaan! Tarjoilija kaataa teemukiin ensin teen ja vasta sitten maidon. Oi aikoja, oi tapoja!

Englantilainen teekulttuuri on todellakin rappiolla: Bramah nimenomaan painotti, että maito pitää aina kaataa kuppiin ensin. Jos kaataa ensin teen, kuuma vesi polttaa maidon pilalle, sen sijaan että teevesi jäähtyisi tasaisesti maitoon sekoittuessaan.

Paperipusseihin pakattu hienosokerikin harmittaa.

Onneksi aidoista teelehdistä hautunut tee on hyvää – kaiketi. Totta puhuen en huomaa siinä suurtakaan eroa pussiteehen. Harjoituksen puutetta, toivottavasti.

Ensimmäiset kupposet nautittuamme tarjoilija kantaa pöytään kolmikerroksisen leivostarjottimen.

Tarjottimen alatasolla ovat kinkku-, lohi- ja juustovoileivät (minikolmioleipien leivänkannat tietenkin poisleikattuina). Toisella tasolla majailevat marja-, hedelmä-, suklaa- ja toffeeleivokset sekä kuivat kakut. Ylimmällä on englantilaisia teeleipiä, ns. “scones”. Teeleipien rinnalle on aseteltu astiallinen paksuksi vatkattua kermaa.

Splendid!

Teehetki on mitä miellyttävin, joskin yliystävälliset tarjoilijat pyörivät ympärillä riesaksi asti. Onko kaikki hyvin, sir? Maistuvatko leivokset, sir?

“Bless you, Sir!”

Mässäillessä ei voi olla tuntematta itseään viktoriaanisen ajan herrasmieheksi, jolla ei paljon muuta tekemistä ollutkaan kuin herkutella ja rahdata muinaismuistoja siirtomaista British Museumiin.

Kaadamme toisesta kannusta lisää kuumaa vettä teelehtiä sisältävään teekannuun ja odotamme hartaasti viisi minuuttia. Tee tuntuu niiden jälkeen kuin palkinnolta.

Viimein kahden tunnin taistelu herkkutarjottimen kanssa on ohi. Tantereelle on jäänyt yksi haavoittunut: puolikas sconenpalanen retkottaa lautasen reunalle. Valkoisella pöytäliinalla lojuu persiljanjämiä, kakunmuruja ja pieniä, roiskeisia hillopurkkeja.

Ystäväni aivastaa äänekkäästi. Tarjoilijat kääntyvät salamannopeasti ympäri ravintolasalia ja sanovat yhteen ääneen: “Bless you, Sir!”

 

Iltapäivätee Lontoossa

Teehetki on iltapäivisin kolmesta viiteen.

The Chesterfield, 35 Charles Street. Iltapäivätee 13,5 puntaa.

Bramah Museum of Tea and Coffee, 40 Southwark Street.

Fortnum & Mason, 181 Piccadilly

Cardogan Hotel, 75 Sloane Street. 12,5 puntaa.