Alhambra – menneisyyden taikaa etsimässä

Alhambran palatsi, Granada. Kuva: S.Borisov / Shutterstock

Granada oli maurien viimeinen linnake Espanjassa. Kaupungissa näkyy yhä arabien jälkeensä jättämä perintö. Historian voi suorastaan tuntea elävän Alhambran palatsissa – mutta uudelleen sen voi kokea arabialaisissa teetuvissa ja lamppukaupoissa.

On se ollut hankalaa. Espanjan katolisen kuningasparin Ferdinandin ja Isabelin sotajoukot olivat piirittäneet Granadaa kolmen vuoden ajan. Maurihallitsija Abu Abdullah, joka tunnetaan Espanjassa paremmin sulttaani Boabdilina, oli jo luopunut vallastaan, eikä hänen valtakunnastaan ollut jäljellä kuin rippeet.

Kaikki oli menetetty. Paitsi Alhambra – legendaarinen palatsikaupunki ja sotilaslinnoitus Granadan kupeessa.

Ratkaiseva taistelu käytiin tammikuun toisena päivänä vuonna 1492. Kerrotaan, että sulttaani Boabdil oli paetessaan katsellut eräältä kukkulalta Alhambraa ja sen alapuolella levittäytyvää laaksoa ja purskahtanut itkuun.

Silloin hänen äitinsä tokaisi legendan mukaan näin: »Osaat itkeä kuin nainen sen vuoksi, jota et kyennyt puolustamaan kuin mies.»

Taistelussa kuoli peräti puolet Boabdilin 300 000 sotilaasta. Piirittäjät menettivät kolmetuhatta miestä.

Tarunhohtoinen Al-Andalusin valtakunta oli lyöty. 750 vuotta kestänyt takaisinvalloitus, reconquista, oli päättynyt ja Espanja jälleen kristittyjen hallussa.

Vielä samana vuonna Isabel ja Ferdinand lähettivät Kristoffer Kolumbuksen kohti Amerikkaa, eikä maailma ollut sen jälkeen entisensä.

Alhambran hengästyttävä arkkitehtuuri

Alhambran palatsi, Granada. Kuva: Sorin Colac / Shutterstock

Alhambran valloittamisen vaikeuden ymmärtää, kun linnoitukselle kipuaa jalkaisin Granadan keskustasta. Plaza Nuevalta lähtevä Calle de Gomerez nousee jyrkästi, ja pian kapea kadun vasemmalla reunustalla kohoaa massiivinen muuri. Vaikka kuinka kiiruhtaisi, kestää vielä ainakin varttitunnin ennen kuin pääsee ihailemaan Alhambran huipulta avautuvaa näkymää.

Mutta näkymä onkin hieno: alapuolella lepää Granadan kaupunki, ja takana siintävät Sierra Nevadan lumihuippuiset vuoret.

Alhambra on rakennettu strategisesti täydelliselle paikalle, ja juuri siksi sitä ei niin vain kukistettu.

Alhambran helmeksi kutsuttu Palacio de Nazares eli sulttaanien palatsi näyttää ulkoa pieneltä ja vaatimattomalta. Sisääntuloaulakin on hämärästi valaistu ja matalahko. Mieleen tulee pikemminkin nukkavieru etnoravintola kuin yksi islamilaisen arkkitehtuurin suurimmista saavutuksista.

Ei kannata masentua: parempaa on tiedossa. Islamilainen arkkitehtuuri poikkeaa eurooppalaisesta siinä, että vierailijaa ei yritetä lumota mahtipontisella sisääntuloaulalla. Sen sijaan hänen annetaan kulkea mutkittelevia käytäviä sisäpihalta seuraavalle; loistokkuus tekee vaikutuksen pikkuhiljaa. Arabipalatseissa kauneus piilee yksityiskohdissa, ei suureellisuudessa.

Tämän ymmärtää jo Palacio de Nazaresin sisääntuloaulassa, jos sitä malttaa tutkailla hiukan kauemmin. Seinien ornamentit ja seetripuusta tehty katto antavat esimakua tulevasta. Seuraavan tunnin ajan turisti saa mutkitella palatsin käytävillä, nousta ja laskeutua portaita, kurkistella sivuovista, istuskella puutarhoissa ja kuunnella veden lorinaa suihkulähteiden ääressä.

Se, mikä alhaalta kaupungin keskustasta näytti raakarakenteiselta linnoitukselta, kätkee sisäänsä suorastaan hengästyttävän määrän arkkitehtonisia taidonnäytteitä.

Harmi vain, että videokameroidensa kanssa yltympäriinsä häsäävät laumat pilaavat osan nautinnosta (Alhambran suosiota turistikohteena kuvaa se, että kesäkuukausina sisäänpääsyä voi joutua jonottamaan useita tunteja.).

Jotta paikan kauneutta osaisi todella arvostaa, kannattaa irrottautua hektisestä »I did Spain in three days and all I got was this lousy paella» -mentaliteetista, istua hetkeksi alas, sulkea kännykkä, antaa katseen kiertää palatsin seinäornamenteissa, lukea historiankirjoja ja ajatella.

Minkälaista elämää täällä on aikoinaan vietetty?

Taiteet ja taiteet kukoistivat Alhambrassa

Granadan kaupunki ja Alhambran linnoitus. Kuva: Sorin Colac / Shutterstock

Alhambra oli paitsi hallitsijoiden asuinpaikka ja sotilaslinnoitus, myös vilkas kaupunki. Palatsialueen ulkopuolella, medinassa, työskenteli seppiä, nahan parkitsijoita ja muita käsityöläisiä. Medinan läpi kulkenut katu tunnetaan nykyisin nimellä Calle Real, ja sen varrella voi käydä katsomassa maurien aikaista hamamia, arabialaista kylpylää.

Al-Andalusin valtakunta ulottui laajimmillaan Ranskan eteläosista Pohjois-Afrikkaan. Eri uskontokunnat – muslimit, kristityt ja juutalaiset – elivät erillään toisistaan, mutta vähemmistöjä suvaittiin kohtalaisen hyvin (aihe on historioitsijoiden parissa erittäin kiistelty ja poliittisesti arka – samoin kuin se, mitä tapahtui reconquistan jälkeen).

Lukutaito oli laajemmalle levinnyttä kuin missään muualla Euroopassa, ja tieteet ja taiteet kukoistivat.

Etenkin Cordoban kaupunki parisataa kilometriä Granadasta luoteeseen oli runouden, filosofian ja lääketieteen kehto. Sen ajan maailmassa Cordoballe veti sivistyskaupunkina vertoja vain Bagdad.

Samoihin aikoihin Suomessa pyydettiin hylkeitä keihäillä ja tapettiin piispa järven jäälle.

Arabeja on kiittäminen esimerkiksi hienostuneiden kastelujärjestelmien ja silkkipainotekniikan tuomisesta Eurooppaan.

Espanjan kieleen he jättivät yli kahdeksantuhatta sanaa.

Vuoden 1249 jälkeen Al-Andalusista ei ollut jäljellä enää kuin Granada ja sen hallinnoimat alueet – jotka se menetti yksi kerrallaan. Viimeiset 250 vuotta Al-Andalus oli tosiasiassa Kastillian vasallivaltio.

Suurta tarvetta lopullisella kuoliniskulle ei ollut, pikemminkin päinvastoin: kristityt pääsivät hyödyntämään maurien kauppayhteyksiä Afrikkaan. Nykyisen Malin ja Burkina Fason alueelta tuotu kulta piti heidät tyytyväisinä. Vastineeksi maureille annettiin itsehallinto ja liikkumisen sekä uskonnonvapaus.

Granadan säilymistä arabien hallussa pitkittivät myös kristittyjen keskinäiset, 150 vuotta jatkuneet sodat.

Ratkaiseva käänne tapahtui vuonna 1469, kun Aragonian kuningas Ferdinand ja Kastillian kuningatar Isabel menivät keskenään naimisiin. Kuningasparilla oli unelma Espanjan yhdistämisestä, ja ensimmäinen askel olisi maurien ajaminen ulos Granadasta.

Sotaretkeä Granadan kukistamiseksi valmisteltiin pitkään ja huolellisesti. Suunnitelmalle saatiin paavin siunaus, ja päärahoittajana oli katolinen kirkko.

Alhambran kukistuttua Ferdinand ja Isabel antoivat Granadan julistuksen, jossa korostettiin uskontojen välistä suvaitsevaisuutta – muslimit jopa vapautettiin veroista kolmen vuoden ajaksi. Hyväntahdon eleenä uudet valloittajat saapuivat Alhambraan muslimeiksi pukeutuneina.

Todellisuus osoittautui kuitenkin pykäliä karummaksi. Kaupungin 50 000 juutalaisasukkaalle annettiin neljä kuukautta aikaa kääntyä kristinuskoon tai häipyä. Suurin osa lähti.

Vuoteen 1494 mennessä suurin osa muslimeistakin oli paennut Pohjois-Afrikkaan. Ne, jotka eivät lähteneet, muuttivat asumaan Albaicínin kukkulalle, Alhambraa vastapäätä.

Albaicínissa muslimeja suvaittiin 1500-luvun puoliväliin saakka. Albaicínia pidetään parhaiten säilyneenä vanhana arabikaupunginosana koko Euroopassa, ja sinne voi kivuta helposti samaiselta Plaza Nuevalta, josta noustiin Alhambraankin. Mars matkaan siis.

Kiehtovaa elämää Albaicínissa

Placeta de Aliatarin terassit ovat täyttyneet jo alkuiltapäivästä. Yhdessä pöydässä harmaaseen liivipukuun sonnustautunut herrasmies tankkaa Nietzscheä, toisen ovat valloittaneet sänkitukkaiset ska-punkkarit susikoirineen. Vieressä vanhat, elegantit leidit siemailevat punaviiniä ja juoruavat.

Tarjoilijat kantavat pöytiin siroja olutlaseja ja tuoreita simpukoita. Argentiinalaiset katusoittajat vetelevät akustisilla kitaroillaan haikeita tangoja. Täydellistä hermolepoa!

Albaicínista puuttuu kaikki se häly ja tungos, jonka turisti kohtaa Granadan keskustassa. Täällä voi kuljeskella lähes yksinään hiljaisilla kujilla ja ihailla kalkkikivettyjä valkoisia taloja, joista monet ovat peräisin 1500-luvulta.

Varsinaisista nähtävyyksistä tunnetuin on Mirador de San Nicolas, samannimisen kirkon viereinen näköalatasanne. Sieltä on hyvä ihailla vastapäistä Alhambraa: jokaisen Granadan-kävijän albumista löytynee Miradorilta otettu Alhambra-kuva.

Kulman takaa löytyy moskeija sekä Centro de Estudios Islámicos, islamilainen keskus. Ympärillä hyörii paljon nuoria miehiä, ja tunnelma on kuin Marokossa. Gibraltarin salmen yli suuntautunut siirtolaisuus näkyy kaikkialla Etelä-Espanjassa, ja myös Albaicín on saanut jälleen muslimeita asukkaikseen.

Eräs historian ympyrä on sulkeutunut.

Kun lähtee laskeutumaan uneliaasta Albaicínista, alakaupungin hälinään törmää yllättäen. Arabialaiset teetuvat ja lamppukaupat, schwarma- ja falafel-luukut sekä kadunkulmissa notkuvat luihut hasiskauppiaat ovat esimerkkejä siitä, kuinka Pohjois-Afrikan ja Espanjan kulttuurit nykypäivän arjessa sekoittuvat.

Alamäki päättyy Gran Viaan, yhteen Granadan vilkkaimmista kaduista. Ollaan kaupungin keskustassa, joka sekin on näkemisen arvoinen. Mutta ensikertalaisen kannattaa aloittaa a-kirjaimesta: Alhambran suihkulähteillä ja Albaicínin mukulakivikujilla Granada tarjoaa parastaan.

Voit varata kätevästi netistä Alhambran pääsyliput ja Granadan kaupunkikierrokset.

Alhambra kokemuksia

Alhambran kokemuksia kertoi matkailutoimittaja Ilkka Karisto.

Granada – matkaopas

 

Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!

2 KOMMENTIT

  1. Granadassa asuvana korjaukset: Vuoristo Granadan lähellä on Sierra Nevada, eikä Sierra Madre, ja Isabellan puoliso oli Ferdinand, ei Ferninand. Panee ihmettelemään kirjoittajan tarkkuutta koko artikkelissa… esim. Albaicín oli muslimien asuntoaluetta jo kauan ennen vuotta 1494!

    • Kiitos paljon korjauksista! Jutussa ei tosin sanotakaan, etteikö Albaicinissa olisi asunut muslimeja myös aiemmin, vaan että vuonna 1494 siitä tuli leimallisesti muslimien asuinalue. Upea asuinpaikka teillä!

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi