Vaikka filippiiniläinen ruoka ei ole maailmalla suuressa maineessa, kyllä Filippiineilläkin pääsee herkuttelemaan. Kunhan ei pelästy filippiiniläisen keittiön kummallisuuksia kuten kiveskeittoa ja balutia eli ankan sikiötä.
Teksti ja kuva Antti Helin
Filippiiniläisen keittiön rakastetuin herkku on imemisikäinen pikkupossu, lechon. Puten sisälmykset poistetaan, ja vatsa täytetään yrteillä, mausteilla ja Coca-colalla. Cokista levitetään myös nahalle, jotta siitä tulee rouskuvan rapeaa.
Sitten possun takamuksesta tungetaan läpi seiväs, jonka varassa otusta pyöritellään hehkuvilla hiilillä kaksi tuntia.
Kun possu on kannettu pöytään, herkuttelijat pihistävät ensimmäisenä saparon. Sitten katoavat korvat. Suurta herkkua on myös hapankorppumaisen rapea, kevyellä silavakerroksella vuorattu nahka.
Vasta lopuksi käydään kiinni parin kuukauden ikäisen possun makeaan lihaa. Herkkupaloja riittää vielä seuraaviksikin päiviksi.
Lechonilla herkutellaan etenkin juhlahetkinä kuten häissä ja syntymäpäivillä, mutta kyllä sitä pääsee arkenakin syömään. Yleensä tavaratalojen ravintolaosastoilla on ainakin yksi lechoniin erikoistunut koju. Kuuluisin lechon tulee Cebun saarelta. Lechon-kulttuuria on Cebussa modernisoinut mainio Cebuchon-ravintolaketju. Kannattaa ehdottomasti poiketa sisään, jos ravintola tulee vastaan.
Sisig – kaikki mitä possun päästä saa irti
Lechonin lisäksi filippiiniläiset rakastavat possua monessa muussakin muodossa. Itse asiassa kaikissa mahdollisissa muodoissa. Ja yli kaiken.
Yksi mielenkiintoisimmista – ja parhaista – possuruuista on sisig. Ensin pitää vain tottua ajatukseen, että kuumalla pannulla tarjoiltava, kevyen tulinen sisig on tehty kaikesta siitä lihasta, mitä saa irti sianpäästä. Mukana on korvat, kärsä ja posket tunnistamattomaksi jauhettuna ja rapeaksi paistettuna.
Ja kyllä, se vaalea sidosaine ei ole kananmunaa vaan sian aivoja.
Sisig on yksi suosituimmista ruuista, vaikka se on varsin uusi herkku. Sisigin kerrotaan tulleen osaksi filippiiniläistä keittiötä 1970-luvulla. Muuan yritteliäs rouva asui amerikkalaisen sotilastukikohdan liepeillä Clarkissa ja huomasi, että amerikkalaiset jättivät sianpäät käyttämättä. Pyydettyään rouva sai sianpäät ilmaiseksi itselleen ja kehitti niiden ympärille uuden ruokalajin.
Parhaimmillaan sisig on kylmän oluen kera nautittuna.
Oluen kanssa maistuu hhgfmyös chicharon eli possun nahasta rapeaksi paahdetut snäksyt.
Possua, possua ja vielä lisää possua
Hieman eurooppalaisempiakin possuherkkuja löytyy. Crispy pata on mehevä, päältä rapeaksi uppopaistettu sianpotka, ja liempo syntisen rasvaista, grillattua possunkylkeä.
Filippiiniläisen ruuan perusta: soija ja palmuetikka
Filippiiniläisen keittiön tärkeimmät ainekset ovat soija ja kookospähkinän maidosta tehty etikka, joilla maustetaan monet ruuat, kuten kansallisruoka adobo.
Adobo on soijassa, etikassa ja valkosipulissa haudutettu pata, jossa on sekaisin kanaa ja rasvaista possua. Mukaan on yleensä päässyt myös muutama perunan palanen. Ei mikään kaunis ruoka, mutta erittäin maistuva.
Soijassa haudutetaan myös beefsteak tagalog, jossa on mureaa naudanlihaa sipulin ja perunan kera.
Kinilaw, Filippiinien versio sashimista
Possun lisäksi ruokapöytä täyttyy kalasta. Yleisimpiä ja edullisimpia kaloja ovat maitokala bangus ja tonnikala. Bangusta tarjoillaan etenkin aamiaisella.
Paras osa tonnikalasta on sen vatsa, tuna belly. Herkullista grillattuna.
Filippiiniläiset tarjoilevat tonnikalaa myös raakana, jolloin se maustetaan etikalla, inkiväärillä, sipulilla ja sitruunalla. Ruokalajin nimi on kinilaw. Tonnikalan ohella kinilaw’n kalana on usein marliinia tai miekkakalaa.
Filippiiniläiset keitot – luuydintä ja kiveksiä
Suosittu keitto on hapan, tamarindilla maustettu sinigang. Yleinen versio on sinigang kalalla tai katkaravuilla.
Toinen hyvä keitto on bulalo, rikas naudanlihakeitto, jolle maun antaa luuydin.
Fear factor -osastoon menee sen sijaan Soup No. 5, johon on siivutettu sonnin kivekset – ja joskus myös jortikka.
Kiveskeittokaan ei tietenkään vedä lähimainkaan vertoja Filippiinien kauhistuttavimmalle ruualle, balutille, joka saa rohkeimpienkin ruokailijoiden polvet tutisemaan. Balut on hedelmöitynyt ankanmuna, jonka sisällä sikiö on kehittynyt useiden viikkojen ikäiseksi.
Filippiinien herkulliset pataruuat
Toisin kuin monessa muussa aasialaisessa keittiössä, Filippiineillä tehdään myös tuhteja pataruokia – kiitos espanjalaisten siirtomaaisäntien vaikutuksen. Kaldereta on hyvin espanjalaistyyppinen tomaattipohjainen lihapata. Kare-kare on häränhäntää pähkinäkastikkeessa.
Filippiiniläinen aamiainen
Aamiainen koostuu valkosipuliriisistä, jonka kanssa tarjoillaan joko maitokalaa eli bangusta, longganisa-makkaraa, makeaksi marinoitua tocino-lihaa, kuivattua tapa-naudanlihaa tai corned beef -säilykettä.
Haloo? Halo-haloo? Entäs se jälkiruoka?
Filippiinien kuuluisin jälkiruoka on halo halo, johon on sekoitettu epäilyttävän näköiseksi sotkuksi pitkään lasiin jäämurskaa, jäätelöä, maitoa, kinuskia, maissia, kookosta, papuja, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja värikkäitä gluteiinisattumia.
Itse asiassa halo haloa on käytetty vertasukuvana filippiiniläisestä kulttuurista, joka on monista eri kulttuureista syntynyt sekasotku.
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
