Boholin Suklaakukkulat ja koralliriutat

Boholin Suklaakukkulat ja koralliriutat

kirjoittaja -
Bohol Suklaakukkulat

Hiekkarantojen lisäksi Filippiienien Bohol-saarella matkailijaa odottavat monet ihmeet: koralliriutat, Suklaakukkulat ja supermiehen voimilla varustetut kummituseläimet.

Teksti Antti Helin
Kuva Ville Palonen

”Kyseessä on seinämäsukellus. Otatte pinnan alla mukavan istuma-asennon ja annatte virtauksen viedä. Se on kuin elokuvaa katsoisi”, Justin selvittää edessä olevan sukelluksen kulkua.

Astumme vuorotellen laidan yli, tyhjennämme sukellusliivimme ja vajoamme sukelluskohteeseen nimeltä Diver’s Heaven, ”sukeltajan taivas”. Kohde sijaitsee Bohol-saaren vesissä.

Uimme 18 metrin syvyydessä hetken ajan, kunnes pääsemme mukaan virtaukseen. Justin oli oikeassa: virta vie, eikä itse tarvitse tehdä muuta kuin hengittää regulaattorin läpi ja ihailla koralliseinämää, joka kohoaa vieressä kohti pintaa ja laskee alas pyörryttäviin syvyyksiin.

Jos tämä on sukeltajan taivas, kilpikonnat ovat sen enkeleitä.

Korallit esittelevät mielikuvituksellisia mekkojaan, ja kalaparvet ovat kuin eläviä, hopeaa säihkyviä pilviä.

Sinisestä usvasta leijailee esiin satakiloinen merikilpikonna. Yhteensä näemme sukelluksen aikana kolme kilpikonnaa. Ystävällisin niistä kaartelee hetken aikaa ympärillämme, kunnes se lipuu syvyyksiin. Jos tämä on sukeltajan taivas, kilpikonnat ovat sen enkeleitä.

Chocolate Hills eli Boholin Suklaakukkulat

Filippiinien Visayasin saaristossa sijaitseva Bohol saa kiittää yltäkylläisistä koralliriutoistaan myös muita nähtävyyksiään, joista kuuluisin on Suklaakukkulat. Saaren keskiosassa kohoaa vierekkäin 1268 kukkulaa, jotka ovat täydellisen pyöreitä kuin lasten piirustuksissa.

Joku voi nähdä niissä naisten rintoja: on pystyt, nypykät, melonit, terhakat, ärhäkät, tomerat ja ujot.

Kansantarun mukaan kukkulat ovat muodostuneet rakastuneen jättiläisen kyynelistä.

Suurimman osan vuodesta kukkulat ovat päältä vihreitä, mutta kuivana kautena niitä peittävä ruoho paahtuu suklaan ruskeaksi, mistä ne ovat saaneet nimensäkin. Ruskeina Suklaakukkuloiden sanotaan muistuttavan Hershey-merkin suklaanappeja.

Suklaan sijaan kukkulat ovat muodostuneet korallista. Alue oli aikoinaan merenpohjaa. Kun maa kohosi meren ylle, eroosio söi korallimaan kukkuloiden muotoon.

Boholin korallista rakennetut kirkot

Korallista on tehty myös saaren vanhat kirkot. Niistä komeimpia on Boholin vanhin kirkko Baclayon, jonka sisällä itämainen tyyli yhdistyy eurooppalaiseen barokkiin.

Kirkon rakentaminen alkoi vuonna 1596, ja 130 vuotta myöhemmin se oli valmis.

Rakennusmateriaali sukellettiin veden alta, hakattiin kirvein irti koralliriutoista.

Rakennusmateriaali sukellettiin veden alta, hakattiin kirvein irti koralliriutoista. Kirkon seinissä voi edelleen nähdä kotilon jälkiä. Korallitiilet liitettiin toisiinsa laastilla, joka tehtiin meren mudasta ja miljoonien kananmunien valkuaisesta.

”Aika monta kanaa on tarvittu munimaan, eikö vain”, kirkon vahtimestari toteaa.

Boholin tarsier-eläimet – viidakon pikkukummitukset

Hyvien sukellusvesien ja häkellyttävien Suklaakukkuloiden lisäksi Boholilla on vielä kolmas valtti viidakoissaan. Saari on Filippiinien paras paikka nähdä tarsier eli kummituseläin.

Tarsier Sanctuaryn opas osoittaa läheiseen puskaan. Sieltä tuijottavat takaisin hypnoottiset, vihreät jättiläissilmät. Nyrkin kokoinen kummituseläin on tarrautunut ohuilla imukuppisormillaan nuoren puun versoon.

Pienestä ja pörröisestä vartalosta roikkuu pitkä, siimamainen häntä. Korvat otuksella on kuin lepakolla.

Jos kummituseläimen ulkomuoto on hämmästyttävä niin on sen fysiologiakin. Yöeläjän silmät ovat suuremmat kuin sen aivot, ja 130 gramman painoinen otus voi hypätä kolmen metrin loikkia – mikä on sama kuin ihminen ponnistaisi sadan metrin päähän.

Monelle matkailijalle kummituseläimen näkeminen on Boholin-matkan kohokohta (lue lisää Boholin kummituseläimistä). Mutta käydään vielä etsimässä delfiinejä.

Delfiinien tervehdys Boholilla

Moottorilla varustettu pieni, perinteinen banca-vene halkoo merta Boholin saarelta kohti tunnin matkan päässä sijaitsevaa Pamilacania.

Pamilacan tarkoittaa keihästä.

Vielä 20 vuotta sitten saarelaiset pyysivät saaren vesille kerran vuodessa saapuvia valashaita. Kiinalaiset ja japanilaiset maksoivat hyvän hinnan merten lempeiden jättiläisten lihasta.

”Hyppäsimme veteen valashaiden kimppuun keihäiden kanssa”, venemiehenä toimiva Francis selostaa vanhaa pyyntitaktiikkaa. ”Jos olisimme pysytelleet veneissä, hait olisivat sukeltaneet ne nurin.”

Kymmenmetristen, lempeiden kasvisyöjähaiden pyynti on vaihtunut delfiinisafareihin, jollaisella mekin olemme. Valashaiden pyyntikielto kuuluu Boholin alueen ekoturismihankkeeseen.

Francis alkaa läpsyttää veden pintaa käsillään ja viheltää naama punaisena. ”Puhun delfiineille”, hän selittää.

Valaita ja valashaita voi hyvällä onnella nähdä helmikuulta heinäkuulle, Delfiinit viihtyvät ympäri vuoden Pamilacanin kalarikkaissa vesissä. Mutta tänään niitä ei tunnu löytyvän. Tunti ja toinen kuluu, kun kierrämme valkoisen hiekan rengastamaa pikkusaarta ja siristämme silmiämme vedenpintaa vasten.

Puolet veneen matkustajista on jo nukahtanut, kun laidan vierestä vilahtaa evä. Francis alkaa läpsyttää veden pintaa käsillään, taputtaa ja viheltää naama punaisena.

”Puhun niille”, hän selittää.

Yhtäkkiä meri on eviä täynnä. Tusinan delfiinin lauma ui sulavasti kyljet auringossa kimallellen veneen vierestä ja sukeltaa piiloon, ilmestyy taas näkyviin ja katoaa jälleen. Kuurupiiloa jatkuu hyvän aikaa.

Delfiinien tervehdyksen päätteeksi rantaudumme saarelle vaatimattoman kylän rantaan. Kylässä on majatalon lisäksi muutama talo, kirkko ja kivinen vartiotorni, joka rakennettiin aikoinaan piraattien varalta.

Rantapuun oksaan on pystytetty vaaka, jossa kalastajat punnitsevat vasta pyytämiään pikkutonnikaloja ja kauppaavat ne suoraan halukkaille.

Parempaa pikkusaarta ei voisi kuvitella. Matkalainen voi viettää Pamilacanilla päivät snorklaillen saarta ympäröivillä koralliriutoilla ja illat tuoreella kalalla herkutellen.

Filippiinit-opas