Apo Reef – sukellus vasarahain kanssa

Apo Reef – sukellus vasarahain kanssa

kirjoittaja -
vasarahai-sukellus
Jutun kirjoittaja oli niin fiiliksissä vasarahain näkemisestä, että unohti täysin ottaa siitä kuvan. Tämä vasarahai on kuvattu Costa Rican Cocos Islandilla, joka on maailman parhaita paikkoja vasarahaiden näkemiseen. Barry Peters, Flickr CC

Filippiinien Apo Reef on maailman toiseksi suurin koralliriutta Australian Suuren valliriutan jälkeen. Siitä huolimatta Apo Reef on säilynyt salaisuutena, vaikka sillä on hyvät mahdollisuudet nähdä vasarahaita.

Teksti Antti Helin

Filippiinien Apo Reefin voi tiivistää yhteen sanaan: vasarahai!

Niistä Apo Reef tunnetaan, ja sellaisen minäkin toivon näkeväni Apo Reefillä, maailman toiseksi suurimmalla koralliriutalla Australian Suuren valliriutan jälkeen.

Kokoonsa nähden Apo Reef on todella tuntematon, ja siksi tietoa riutan koosta on vaikea uskoa. Riutta kun ei kuulu edes Filippiinien tunnetuimpiin sukelluskohteisiin, vaikka tietäjät sanovan sen olevan yksi parhaista.

Epäilykset haihtuvat, kun saavumme pienellä veneellä riutan luokse. Keskellä avomerta musteen sininen meri muuttuu yhtäkkiä turkoosiksi. Ja turkoosi alue jatkuu silmänkantamattomiin.

Riutta sijaitsee ylhäisessä yksinäisyydessään avomerellä 40 kilometriä Filippiinien Mindoro-saarelta. Sukelluksia riutalle järjestää vain kolme pientä sukelluskeskusta, jotka kaikki sijaitsevat Mindorolla.

Itse olen lähtenyt matkaan Mindoron edustalla sijaitsevalta pieneltä mutta upealta Pandan-saarelta. Meitä on veneessä kahdeksan sukeltajaa – emmekä näe riutalla koko päivän ja kolmen sukelluksen aikana ketään muita.

Matkalla riutalle kysyin oppaaltamme Eboilta, onko hän nähnyt vasarahaita.

”Viimeksi viikko sitten. Myös paholaisrauskuja näkee aina silloin tällöin”, hän vastasi.

Apo-reef
Snorklaamassa sukellusten välissä. Kuva: Antti Helin
Ahdin valtakunnan jättiläiset

Sukellus alkaa upeasti. Heti riutalle laskeuduttuamme näemme useita valkotäplähaita uimassa ja pohjassa lekottelemassa.

Näkyvyys on hyvä, parhaimmillaan noin 40 metriä. Pystysuora vedenalainen seinämä on täynnä kovaa ja pehmeää korallia, paikoin haalistunutta mutta suurimman osan matkalta upean värikästä.

Ja mikä parasta: riutta kuhisee elämää. Uimme läpi valtavien kalaparvien, joita on monenlajisia pikkukaloista suuriin giant trevallyihin ja pump head parrotfisheihin, jotka ovat melkein miehen kokoisia. Lumoavan näköisten pumphead parrotfishien valtava kuhmu otsassa on kuin smurffin hattu. Koralli narisee niiden sitä mutustellessa.

Riutta kuhisee elämää. Uimme läpi valtavien kalaparvien.

Vieressä on kilpikonnia korallia näykkimässä. Ohitse ui tonnikaloja. Kolmen sukelluksen välissä snorklan barrakudaparvessa; Apo Reef sopiikin hyvin myös snorklaajille.

Kaikki tuntuu olevan Apo Reefilla suurempaa kuin yleensä sukeltaessa. Unicornfishitkin ovat kasvaneet vaikuttavan kokoisiksi.

Mutta entä ne vasarahait? Palataan ensimmäiseen sukellukseen.

Merenalainen messias

Klang, klang, klang. Kesken sukelluksen edellä uiva oppaamme kolkuttelee metallikepillään vimmatusti tankkiaan. Hän potkii räpylöillään vauhdilla eteenpäin tankkiaan kolkutellen.

Katson ympärilleni. Mistä on kyse? Aluksi ei näy mitään erikoista. Kunnes sukellusoppaamme alta, valkoista hiekkapohjaa vasten, suoraan meitä kohti ui vasarahai.

Se on hetki, jolloin kaikki muu unohtuu. Vasarahai! Epätodellisen näköinen otus lipuu sulavasti ohitsemme. Sukellustietokone piippaa vimmatusti, kun seuraamme arviolta nelimetristä haita. Hetki tuntuu kestävän ikuisuuden, vaikka se on todellisuudessa kaiketi alle minuutin mittainen. Mutta ne ovat ikimuistoiset 60 sekuntia.

Epätodellisen näköinen otus lipuu sulavasti ohitsemme. Sukellustietokone piippaa vimmatusti.

Kun vasarahai viimein katoaa näkyvistä, huomaan seuranneeni sitä 25 metristä 35 metriin, paljon syvemmälle kuin olimme sukelluksen aluksi sopineet. Onneksi sukellustietokone on ranteessa, jotta pystymme laskemaan seuraavien kahden sukelluksen turvalliset raja-arvot.

Sukelluksen loppuosaan on vaikea keskittyä. Olemme toki sukellusvarusteinemme lähes painottomassa tilassa, mutta silti sitä tuntuu leijuvansa ilmassa. Katson sukellustovereitani: he tuntuvat vain tuijottavan kaukaisuuteen, jossa vasarahai oli hetken ja katosi.

”Nyt voin lopettaa sukeltamisen!”

Viimein pintaan noustuamme mukana ollut ranskalainen sukeltaja tuulettaa villisti. ”300 sukellusta takana. Nyt voin lopettaa sukeltamisen!” hän sanoo, kaiketi puoliksi leikillään.

Mukana olleet hollantilaistytöt kertovat puolestaan saaneensa vasta muutama päivä aikaisemmin suoritettua PADI openwater -kurssinsa Filippiinien Puerto Galerassa.

Kumpi sitten on parempi: nähdä pitkän sukellusuran jälkeen jotain yhtä mahtavaa vai heti harrastuksen alkutaipaleella? Hollantilaisten odotukset sukeltamisen suhteen saattavat olla aika kovat Apo Reefin jälkeen…

Sekin paljastuu, ettei kenellekään tullut mieleenkään ottaa kuvaa otuksesta. Elimme täydellisesti hetkessä. Kaikki muu unohtui. Kokemus oli epätodellinen: itsestäni tuntui siltä kuin olisin melkein Jeesuksen nähnyt.

Elimme täydellisesti hetkessä. Kaikki muu unohtui. Kokemus oli epätodellinen: itsestäni tuntui siltä kuin olisin melkein Jeesuksen nähnyt.

Parempi niin: kuva ei voisi koskaan kuvata hetken todellisia tunnelmia.

Luonto oli näyttänyt meille ihmeensä, yhden eriskummallisimmista otuksistaan. Olimme nähneet jotain, mitä voi vain toivoa kohtaavansa, mihin itsellä ei lopulta ole paljon sanaa sanottavana, vaan minkä voi nähdä vain jonkin ylimaallisen onnen tai laupeuden osoituksena.

Vaikka eihän se ihan täysin niinkään mennyt. Onnella oli osuutta asiaan, mutta niin oli myös sukellusoppaidemme ammattitaidolla.

Veneessä oppaamme kertoo, että hän oli nähnyt vasarahain uivan väärään suuntaan, meistä poispäin, mutta saanut sen toiminnallaan kääntymään ympäri ja uimaan editsemme.

Niin pienestä ovat elämykset kiinni. Ja mitä tästä opimme: sukelluskurssi kannattaa suorittaa Filippiineillä.

 

Filippiinit-opas

Filippiinien parhaat sukelluskohteet