Delhi on varsinainen aarrearkku historiasta kiinnostuneille. Siksi Delhin nähtävyydet esitellään alla historiallisessa aikajärjestyksessä.
Delhi on ollut yhtämittaisesti asuttu 300-luvulta eaa. asti, ja historian saatossa Delhin paikalla on sijainnut yhteensä kahdeksan merkittävää kaupunkia. Täältä käsin on johdettu moninaisia, mahtavia valtakuntia.
Delhi esiintyy jo muinaisessa hinduepookissa Mahabharatassa nimellä Indraprastha, tosin hyvin väritetyssä muodossa. Tarujen mukaan puolijumalten asuttamaa Indraprasthaa koristivat ametistista rakennetut tornit, muta todellisuudessa muinaiskaupunki oli rakennettu vaatimattomista mutatiilistä.
Qutb Minar – yksi maailman upeimmista minareeteista
Korkea ja koristeellinen Qutb Minar on yksi islamilaisen rakennustaiteen ihmeistä. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1193, heti kun afgaanivalloittajat olivat kukistaneet Delhin viimeisen hindukuningaskunnan.
Kesti kuitenkin melkein pari vuosisataa, ennen kuin minareetti nousi huimaan 73 metrin korkeuteen – eli metrin korkeammalle kuin Helsingin stadionin torni.
Minareetin juurella ovat Intian vanhimman moskeijan rauniot. Moskeija rakennettiin samaan aikaan minareetin kanssa.
Hindujen historiallisista valtakunnista ei ole Delhiin juuri nähtävää jäänyt, paitsi moskeijan raunioiden keskellä seisova mystinen, seitsemän metriä korkea rautapilari.
Se on peräisin ajalta jo kauan ennen moskeijan perustamista. Pylvääseen on kaiverrettu sanskritinkielinen teksti kertoo, että pylväs pystytettiin Vishnun temppelin ulkopuolelle, kunnioittamaan kuningasta joka eli todennäköisesti 400-luvun alussa Biharissa.
Pylväässä on tiedemiehiä hämmästyttänyt se, miten niin äärimmäisen puhdasta rautaa on osattu tehdä aikansa tietämyksellä. Korkean rautapitoisuutensa vuoksi pylväs on kestänyt paljaan taivaan alla 1500 vuotta ruostumatta.
Tughlaqabad – rauniolinnoitus Delhin laitamilla
1300-luvun alussa perustettu Tughlaqabad oli kolmas kaupunki, joka rakennettiin nykyisen Delhiin paikalle. Sitä ympäröivät jättimäiset, 6,5 kilometriä pitkät muurit seisovat yhä osin paikoillaan, raunioina tosin.
Linnoitusta rakennettiin samaan aikaan, kun sufipyhimys Nizam-ud-din rakennutti Delhiin pyhättöä. Syntyi kiistaa rakennusmiehistä, ja Nizam-ud-din lausui kirouksen, jonka mukaan linnoituksesta tulisi vielä paimenten ja heidän karjansa laidunmaa.
Ja kävikin. Kun Nizam-ud-dinin pyhättö on tänäkin päivänä täynnä hartaita pyhiinvaeltajia, on linnoitus unohtunut hylättyinä raunioina Delhin laitamille.
Nizam-ud-din Dargah henkii sufimystiikkaa
Arvostettu sufipyhimys Nizam-ud-din kuoli 92 vuoden ikäisenä vuonna 1325. Hänet haudattiin rakennuttamaansa pyhättöön, josta tuli pian suosittu pyhiinvaelluskohde – eikä suosio ole hiipunut.
Nizam-ud-din Dargah -pyhättö on rakennettu moneen kertaan uudestaan. Pyhätön viimeisin inkarnaatio on vuodelta 1562.
Pyhättö on tunnelmallisen vilkas etenkin torstaisin, jolloin pyhätön pienelle pihamaalle ahtautuu satoja sufipyhiinvaeltajia kuuntelemaan sufien hypnoottisen rytmikkäästi laulettuja pyhiä tekstejä.
Monelle kokemus on yksi Delhin huippukokemuksista, varsinkin kun eläväiset sufipyhätöt ovat nykymaailmassa varsin harvinaisia.
Nizam-ud-din Dargah sijaitsee New Delhissä lähellä Humayunin mausoleumia, keskellä tiiviisti rakennettua, hyvin perinteistä muslimikorttelia.
Rauhaisa Lodi Garden
Suurella ja kauniilla puistoalueella on useita tunnelmallisia Sayyid- ja Lodi -dynastioiden hallitsijoiden hautoja 1400-luvulta.
Nimensä Lodi Garden on saanut Ibrahim Lodilta, Delhin viimeiseltä afgaanisulttaanilta ennen kuin mogulit syrjäyttivät hänet. Lodi itse kuoli taistelussa mogulivalloittaja Baburia vastaan vuonna 1526 yhdessä 15 000 miehensä kanssa. Eikä taistelu kestänyt kuin viisi tuntia.
Lodista tuli Delhin ainoa muslimihallitsija joka koskaan kuoli taistelussa. Hänen päänsä vietiin Baburille, joka nosti pään hartaasti ylös ja julisti: kunnia urheudellesi!
New Delhissä sijaitsevan puiston sisäänpääsy on ilmainen.
Delhin nähtävyydet suurmogulien ajalta
New Delhissä tuntuu helposti, että kaupunki on täynnä mausoleumeja. Niitä on melkein jokaisessa puistossa ja boheemilla ostos- ja baarialueella Hauz Khasillakin on omat mausoleuminsa.
Kuuluisin mausoleumeista on Humayunin mausoleumi, joka toimi Taj Mahalin esikuvana, ja jonka Obamakin valitsi vierailukohteekseen kaikista Delhin nähtävyyksistä.
Ja sellainen Humayunin mausoleumi on, Delhin kenties upein yksittäinen nähtävyys.
Delhin legendaarisinta aikaa oli mogulien kulta-aika 1500–1700-luvuilla, mistä on jäljellä komeita linnoituksia ja lukemattomia mausoleumeja.
Hienoimpia muistoja mogulien ajasta ovat Humayunin mausoleumi, Jama Masjid -moskeija ja Punainen linnoitus.
Jantar Mantar –observatorio
Mogulien valta alkoi heiketä viimeisen suuren mogulihallitsijan, Aurangzebin kuoleman jälkeen 1707, kun valtakunta oli levinnyt laajemmilleen.
1700-luvun loppuun mennessä valtakunnan loista oli enää muisto entisestään.
Mogulien vallan heiketessä Rajastanin maharajat vapauttivat ensin Rajasthanin alueen mogulivallasta ja saivat vielä hallintaansa osia mogulivaltakunnasta.
Amberin, nykyisin Jaipurin, valtakunnan maharaja Jai Singh II sai hallittavakseen esimerkiksi Agran alueen.
Delhiin hän puolestaan rakennutti vuonna 1725 ensimmäisen viidestä mahtipontisesta observatoriostaan. Kuuluisin niistä sijaitsee Jaipurissa.
Observatorion nimi Jantar Mantar tuli myöhemmin tarkoittamaan hindin kielellä samaa asiaa kuin akrakadabra, ja aikamoiselta taikuudelta jättimäiset observatorio-rakennelmat näyttävätkin.
Brittien suureellinen Rajpath-bulevardi
New Delhi on muisto brittien ajasta. Arkkitehti Edwin Lutyens rakennutti Delhille komean, uuden hallintokeskuksen, jonka tuli olla brittivallan symboli.
On riemukaarta ja massiivisia hallintorakennuksia kuten nykyinen presidentinpalatsi Rashtrapati Bhavan, museoita ja vehreiden puutarhojen suojissa, muurien takana lymyileviä huviloita.
Kokonaisuus joka kulminoituu vallan ytimenä toimineeseen Rajpath-bulevardiin on komea – se on hienoin brittiläisen siirtomaa-ajan arkkitehtuurinen luomus – mutta monumentaalisuudessaan jopa fasistisen suureellinen.
Lutyens ja Albert Speer olivatkin aikalaisia.
Delhin vanha kaupunki
Lopulta britit luopuivat vallastaan. Intian itsenäistymistä seurasi kaaos, kun vastasyntynyt maa jakautui saman tien vuonna 1947 kahtia hinduenemmistöiseksi Intiaksi ja muslimien Pakistaniksi.
Partition-termillä kutsuttu Intian jako oli äärimmäisen väkivaltainen: puoli miljoonaa intialaista kuoli jakoa seuranneessa silmittömässä väkivallan aallossa, ja 14 miljoonaa hindua, muslimia ja sikhiä muutti uusien rajojen välillä. Kyseessä oli ihmiskunnan historian suurin massamuutto.
Lyhyessä ajassa muslimeista tuli Delhissä pieni vähemmistö. Ne jotka jäivät, selviytyivät vainoista pitkälti sen takia, että he linnoittautuivat sokkeloiseen vanhaan kaupunkiin, joka ympäröi komeaa Jama Masjid -moskeijaa, ja puolustivat kotejaan asein.
Muslimeista tuli vähemmistö omassa kotikaupungissaan, ja Delhin kulturelli, vuosisatojen saatossa kehittynyt ja mogulien jalostama hienostuneisuus katosi iäksi. Vanhat käsityötaidot, kuten taidokas kalligrafia, kuolivat pois.
Maailman hienoimpana bulevardina 1600- ja 1700-luvuilla tunnettu Chandni Chowk ja sen rajaama Delhin vanha keskusta, Shahjehanabad, joka oli vuosisatojen ajan lumonnut maailmanmatkaajia, vajosi köyhäksi, likaiseksi slummiksi.
Upeat palatsit pilkottiin pieniksi asunnoiksi. Niiden sisäpihat, joita oli aiemmin verrattu Eedenin puutarhoihin, otettiin hyötykäyttöön ja rakennettiin täyteen ties mitä vajoja.
Suuren Masjid-moskeijan takana sijaitseva Chandni Chowk on kaoottisuudessaan toki edelleen kiehtova kohde.
Vuoden 1947 tapahtumat ovat avain nykyisen Delhin ymmärtämiseen. Yksi maailman historiallisimmista kaupungeista on asutettu ihmisillä, joilla ei ole sen historiaan mitään tunnesidettä, joiden suvut ovat asuneet kaupungissa vain puoli vuosisataa.
Niinpä Delhi on monella tapaa kadonnut kaupunki. Vanha mogulien Delhi katosi, siitä jäivät jäljelle vain komeat haudat.
Kirjailija William Dalrymple on nimennyt loistavan Delhi-kirjansa nimellä City of Djins, Henkien kaupunki. Nimi on osuva: Delhiä tuntuvat asuttavan yhtä paljon menneisyyden aaveet kuin nykypäivän ihmiset.
Chandni Chowk -basaarin kuhinaa
Kauppakadulla vellova ihmismassa tempaa minut mukaansa kuin virta kaarnalaivan. Väistän hevoskärryä ja kahdeksalla esikoululaisella lastattua polkupyöräriksaa, ja olen törmätä jalkakäytävän reunassa kyykkivään katuparturiin.
Häiriöstä välittämättä mies jatkaa varmoin ottein asiakkaansa parran ajamista.
Makakilauma taituroi kadun yli viritetyissä sähkölankamytyissä kuin television Apinaliiga-sarjassa ikään. Korukaupan edessä kyhjöttää kädetön kerjäläinen, ja värikkäitä sari-kankaita myyvän puodin ovella hierotaan kauppaa kolmesta repaleisiin paitoihin puetusta kilipukista.
Turbaanipäinen sikhiherra on työntänyt sormensa syvälle asiakkaansa suuhun. Mies kehaisee tehneensä hammasproteeseja kadulla jo 25 vuoden ajan.
Vuosisatoja vanha Chandni Chowk -basaarikatu ja sitä ympäröivät labyrinttimaiset kujat ovat Vanhan Delhin hengästyttävin nähtävyys. Eksoottisia, kaoottisia, törkyisiä ja silti kiehtovia katuja ja kujia on kilometrikaupalla. Meteli on korviahuumaava, ja tuoksut ja hajut saavat pään sekaisin.
Välillä on pakko pysähtyä hengähtämään ja juoda pieni lasillinen chaita, makeaa maitoteetä.
Polkupyöräriksojen kellojen kilinä peittyy minareeteista kaikuvaan rukouskutsuun. Suunnistan ääntä kohti, sillä rukoushetken jälkeen Jama Masjid -moskeijaan saa astua myös vääräuskoinen. Lähikujalla muslimipojat pelaavat krikettiä. Minutkin haastetaan esittelemään taitojani, ja pojat hurraavat kun lopulta osun palloon.
Jama Masjidin seesteinen tunnelma on täydellinen vastakohta basaarin kuhinalle. Kiipeän pilviä hipovaan minareettiin, josta aukeaa näkymä Vanhan Delhin yli. Sen lukemattomilla kujilla odottaa vielä monta ihmeellistä näkyä.
Sikhien kaupunki
Jos Delhi oli aiemmin muslimien kaupunki, nykyisin se tuntuu vahvasti sikhien kaupungilta.
Pakistanin ja Intian rajan jakamasta Punjabista, sikhien maasta, saapui partitionin jälkeen niin paljon pakolaisia, että kaupungin väliluku kaksinkertaistui vuosien 1941 ja 1951 välillä 900 000 1,8 miljoonaan.
Delhistä tuli merkittävä sikhi-kaupunki. Vaikka sikhejä on koko Intian väestöstä vain pieni prosentti, on heillä suuri merkitys.
He ovat aktiivisia talouselämässä ja Intian armeijassa ja onpa sikhi toiminut Intian pääministerinäkin (sikhi on myös surmannut Intian pääministerin).
Parhaiten sikhit tunnetaan turbaaneistaan, joilla he suojaavat hiuksensa. Sikhien mukaan heidän voimansa asustaa heidän hiuksissaan.
Hyvä paikka tutustua sikhien kulttuuriin Delhissä on temppeli Gurdwara Bangla Sahib, jonne kaikki ovat tervetulleita uskonnosta riippumatta.
Gurdwara Bangla Sahib – ilmainen ateria Delhin suurimmassa sikhitemppelissä
Delhissä voi kiertää eri uskontojen pyhäkköjä päiväkaupalla. Kaupungista löytyy hindutemppeleitä joka lähtöön, komeita moskeijoita, buddhalaisuutta ja harekrisnaa ja jainilaisuutta, sekä 150 vuotta sitten perustetun bahai-uskon Lootustemppeli. Yksi kiehtovimmista vierailukohteista on kuitenkin Delhin suurin sikhiläinen temppeli, Gurdwara Bangla Sahib.
Sikhitemppeliin ovat tervetulleita kaikki uskonnosta, sukupuolesta tai kastista riippumatta. Vieraan pitää vain riisua kengät ja peittää pää huivilla (lakki ei kelpaa).
Tosiuskovaiset sikhimiehet, khalsat, erottaa muusta joukosta heidän muhkeista parroistaan ja massiivisista turbaaneistaan. Niitä ei riisuta edes silloin, kun pulahdetaan rituaalikylvylle temppelialueen keskellä olevaan altaaseen.
Sikhit uskovat luojajumalaan ja sielunvaellukseen. Tasa-arvo ja jakaminen ovat sikhiläisyyden peruspilareita. Siksi jokaisessa temppelissä on ruokala eli langar, jossa kaikki vierailijat – sikhit ja hindut, liikemiehet ja keppikerjäläiset – syövät vatsansa täyteen vieri vieressä istuen (maailman suurin ruokala löytyykin sikhien tärkeimmästä pyhiinvaelluspaikasta, Amritsarissa sijaitsevasta Kultaisesta temppelistä).
Sapuska on yksinkertaista mutta herkullista: dal-linssikeittoa, riisiä ja ohuita chapati-leipiä. Ruokailijoita on joka päivä tuhansia, joten kokkaaminen on sen mukaista: keittoa hämmennetään lapiomaisilla kauhoilla kylpyammeen kokoisissa padoissa. Keittiö pyörii vapaaehtoisten voimin, ja myös turisti saa osallistua chapatien leipomiseen.
Murhien kaupunki
Delhi on myös murhien kaupunki. Gandhin viimeisiin päiviin voi tutustua Gandhi Smirtissä, talossa, jossa Gandhi asui elämänsä viimeiset 144 päivää, kunnes hinduekstremisti ampui hänet paikalla kuoliaaksi 30. tammikuuta 1948.
Betonista tehdyt jalanjäljet muistuttavat Gandhin viimeisistä askelista.
Lisää Intian murhattujen poliitikkojen historiaa voi ihmetellä Indira Gandhi Memorial Museumissa, joka kertoo Indira Gandhista, Intian pitkäaikaisesta voimanaisesta ja moninkertaisesta pääministeristä, joka surmasi lopulta hänen oma sikhihenkivartijansa.
Delhin ”uudet” nähtävyydet – Lootustemppeli ja Akshardham-temppeli
Delhi ei ole tietenkään unohtunut vain historiaan. Uudempia nähtävyyksiä on synkretistisen bahai-uskonnon Lootustemppeli, jonka täytyy olla yksi maailman näyttävimmistä moderneista uskonnollisista rakennuksista. Bahai-uskonto perustettiin Persiassa 150 vuotta sitten, ja Lootustemppeli nousi Delhiin 1986.
Jättimäinen hindutemppeli Akshardhma valmistui puolestaan vuonna 2005. Temppelin arkkitehtuurissa sekoittuvat orissalaiset, gujaratilaiset, mogulien aikaiset ja rajasthanilaiset-tyylisuunna. Koristeluihin on kaiverrettu 20 000 hindulasta jumalaa.
Tunnelma Akshardham-temppelillä on vähän kuin uskonnollisessa teemapuistossa. Tuntuukin siltä, että temppeli olisi rakennettu kätkemään se tosiseikka, että Delhin historiassa islam on näytelly niin suurta osaa.
Kurkistus katulasten maailmaan
Brasilian faveloissa, Etelä-Afrikan townshipeissä ja Intian slummeissa tehtävät vierailut on helppo tuomita sosiaalipornoksi. Mutta kun järjestäjänä on kodittomia lapsia auttava kansalaisjärjestö ja oppaat entisiä katulapsia, lähtökohta eettiselle kävelykierrokselle on kohdillaan.
Salaam Baalak Trust tekee parin tunnin mittaisia kävelykierroksia Paharganjin kaupunginosassa, New Delhi -rautatieaseman lähistöllä. Aamukymmeneltä tapaamispaikalla norkoilee parikymmentä turistia, jotka jaetaan kahteen ryhmään.
Siirrymme läheiselle sivukujalle, missä parikymppinen oppaamme Tabrez pitää alustuksen Salaam Baalak Trustin toiminnasta. Järjestö perustettiin 1988, ja vuosittain se auttaa viittä tuhatta koditonta lasta. Heille tarjotaan majapaikka, ruokaa, opetusta ja pelejä.
Työ ei lopu tekemällä, Tabrez kertoo: Delhissä on arviolta 200 000 katulasta.
Roskien lajittelu on monille kodittomille lapsille ainoa tapa ansaita rahaa ruokaan. Muovipulloista saa puoli euroa kilolta.
Köyhästä Biharin osavaltiosta olevalla oppaallamme ei ole sukunimeä, sillä hän ei tuntenut isäänsä. Isäpuoli pakotti Tabrezin lopettamaan koulunkäynnin seitsemänvuotiaana ja työskentelemään nahkalaukkuja ja -lompakoita valmistavassa tehtaassa 18 tuntia päivässä.
Poika karkasi kotoa, päätyi Delhiin, ja onnekseen kuuli Salaam Baalak Trustista. Nyt hän opiskelee kauppatieteitä yliopistossa ja suunnittelee uraa turismin parissa.
Tabrez johdattaa meidät sokkeloiselle pikkukujalle, jossa pojat kiipeilevät korkeiden roskakasojen päällä. Roskien lajittelu on monille kodittomille lapsille ainoa tapa ansaita rahaa ruokaan. Muovipulloista saa puoli euroa kilolta.
Parin tunnin mittainen kävelykierros päättyy järjestön toimistolle. Siellä on menossa vapaaehtoisten työntekijöiden järjestämä piirustustunti.
Yksi värityskirjan kimpussa ahertavista pojista on 5-vuotias Habib, joka löydettiin rautatieasemalta harhailemasta viikko sitten. Poika eksyi junamatkalla vanhemmistaan, mutta toivoa on: kaksi kolmesta perheestään eksyneestä lapsesta löytää lopulta takaisin kotiin.
Siirry matkaoppaan pääsivulle: Delhi
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
