Darjeelingin kuninkaallinen tee

Intiassa Darjeelingin kukkuloilla kasvavaa teetä kutsutaan ”teen shamppanjaksi”. Makaibari Tea Estate on alueen plantaasien kuningas.

TEKSTI Yaroslava Troynich
KUVA Ville Palonen

”Teetä pitää maistaa nopeasti, väkivaltaisesti!” julistaa khakiunivormuun pukeutunut mies. Sitten hän ryystää lusikallisen juomaa pölynimuria muistuttavan äänen säestämänä.

Mies pitää teetä suussaan vain hetken – antaen ilman tuoda sen aromit esiin – ja syöksyy samassa seuraavan kupin kimppuun. Pöydällä olevien kippojen rivi on käyty läpi puolessa minuutissa. Sitten mies osoittaa minua: ”Sinun vuorosi!”

Siirtomaahenkiseen univormuun ja valkeaan essuun pukeutunut kuusikymppinen herra on Swaraj Kumar Banerjee. Hänet tunnetaan yksinkertaisesti Rajahina, joka tarkoittaa vapaasti suomennettuna kuninkaallista. Omaperäinen mies osaakin tarvittaessa käyttäytyä lempinimensä mukaisesti.Darjeeling_Makaibari_intia_02

Rajah on Makaibari Tea Estaten, maailman teeharrastajien suitsuttaman teeplantaasin, omistaja neljännessä polvessa. Ja nyt hän seuraa haukansilmillään vierestä, kun maistan varovasti ensimmäisestä kullanvärisellä juomalla täytetystä kupista.

Darjeeling-teen parhaat aromit tulevat esiin alle 65 asteessa, vasta kun haudutettu tee on ehtinyt viilentyä kupissa muutaman minuutin.

Yllättäen tee onkin vain huoneenlämpöistä: darjeeling-teen parhaat aromit tulevat esiin alle 65 asteessa, vasta kun haudutettu tee on ehtinyt viilentyä kupissa muutaman minuutin. Kun alan hörppiä juomaa niin äänekkäästi kuin pystyn, Rajahin kasvoille leviää tyytyväinen hymy.

Tottumattomat makunystyräni tunnistavat eri teelaatujen aromit hämmästyttävän selkeästi. First flush (ensimmäinen sato) on darjeeling-laaduista kevyin ja aistikkain. Se kerätään maaliskuussa luonnon ollessa vielä puoliunessa, ja sen persikkaisessa aromissa sekoittuvat hivenen karvas ja suklainen maku.Darjeeling_Makaibari_intia_03

Touko-kesäkuussa poimittava second flush (toinen sato) on tuonut Darjeelingille sen maineen ”teen shamppanjana”, eikä suotta. Muscat-viinirypäleitä muistuttava maku on vahvan kesäinen. Kolmannessa kupissa on makeankarvasta oolong-teetä, neljännessä raikasta vihreää teetä, ja viidennestä paljastuu hauraan vaaleaa bai mu dania, valkeaa teetä.

Vieressä myhäilevä Rajah kehottaa nautiskelemaan kuudennen kupin sisällöstä ajan kanssa. Jopa minunlaiselleni aloittelijalle on selvää, että Silver Tips Imperial on Makaibarin paras teelaatu. Makua on hankalaa kuvailla, joten mainitsen ensimmäiseksi mieleeni tulevan asian, ruusut. Isäntäni räjähtää naurunremakkaan: ”Vai ruusut ? Makuhan on suoraan taivaasta!”

Rajah on niin ylpeä plantaasinsa tuotteista, ettei amatöörin kannata väittää vastaan. Ja toki Silver Tips Imperial on taianomainen juoma. Sitä varten teepensaista poimitaan kaikista tuoreimmat nuput, vain kuusi kertaa vuodessa, ainoastaan kauniiden naisten toimesta, ja tietysti täysikuun aikaan. Teelaatu on yksi maailman kalleimmista. Siitä on maksettu lähes tuhat euroa kilolta Kiinan ja Japanin teehuutokaupoissa.

Käytän tilaisuuden hyväkseni ja pyydän santsikuppia.

Makaibari on koko historiansa ajan ollut teenviljelyn edelläkävijä. 150 vuotta sitten rakennettu maailman ensimmäinen teetehdas muuttui Darjeelingin alueen ensimmäiseksi luomuteeviljelmäksi 1980-luvun lopulla. Pari vuotta myöhemmin siitä tuli maailman ensimmäinen kokonaan bionynaaminen maatila.

Steinerkouluista tunnetun Rudolf Steinerin kehittämän ekologisen ajattelutavan mukaan kaikki vaikuttaa kaikkeen: bionynaamisessa maanviljelyssä otetaan huomioon vuodenaikojen ja sään lisäksi planeettojen liikkeet, ympäröivä luonto eläimineen, jopa työntekijöiden hyvinvointi. Bionynaamisen viljelyn teoriasta voi olla montaa mieltä, mutta Makaibarissa se näyttää toimivan. Viljelmät tuottavat vuosittain 120 tonnia korkealaatuista luomuteetä.

Darjeelingin teeplantaasit sijaitsevat Himalajan vuoriston kupeessa, 1200 metrin korkeudella merenpinnasta. 70 teeplantaasilla ahkeroi yhteensä 40000 työntekijää. Luomuviljelyn lisäksi Rajahin energia on riittänyt teetyöläisten olojen parantamiseen ja ympäristöystävällisemmän teenviljelyn kehittämiseen.

Seiniltä irvistelevät esi-isien kaatamien kissapetojen trofeet. Niiden välissä roikkuu nykyaikaisia voitonmerkkejä: lukematon määrä kansainvälisten teekilpailujen mitaleita ja kunniakirjoja.

Reilun kaupan merkin saanut Makaibari on luokan priimus. Toisin kuin monella muulla plantaasilla, Makaibarissa työläisillä ei ole syytä lakkoilla. Heidän lapsilleen on tarjolla kirjasto sekä tietokone- ja ympäristöopetusta. Taskurahaa lapset voivat ansaita muovipulloja keräämällä, sillä Makaibari maksaa roskapulloista pantin.Darjeeling_Makaibari_intia_01

Plantaasilla vierailee vuosittain tuhansia turisteja, joista osa yöpyy työntekijöiden tarjoamissa kotimajoituksissa. Maailman luonnonsäätiö WWF on kiitellyt plantaasin ja sitä ympäröivien metsien suojelua: alueella on jopa tavattu tiikereitä.

Teekeisarin toimiston seiniltä irvistelevät esi-isien kaatamien kissapetojen trofeet. Niiden välissä roikkuu nykyaikaisia voitonmerkkejä: lukematon määrä kansainvälisten teekilpailujen mitaleita ja kunniakirjoja.

Lipaston päällä on valokuvia, joista eräässä komeilee teelehteä ilmiömäisesti muistuttava hyönteinen. Tea deva löydettiin ensimmäisen kerran vasta parikymmentä vuotta sitten.

Rajah uskoo, että hänen ”teen jumalaksi” nimeämänsä hyönteislaji on tuonut siunausta. ”Ei tee ole pelkkä kasvi tai juoma. Sen pitää myös välittää kotipaikkansa henki. Makaibarin teeltä se onnistuu.”

Lue lisää:

Darjeeling – matkavinkit

Intia-opas

Teen jäljillä Kiinassa