Miksi kiinalaiset teepaviljongit ovat niin suosittuja? Entä miltä fermentoitunut puer-tee maistuu? Kiinalaiseen teekultuuriin kannattaa tutustua Sichuanissa, Kiinan johtavassa teeprovinssissa.
Teksti Yaroslava Troynich
Tee on ollut erottamaton osa kiinalaista arkea jo tuhansien vuosien ajan. ”Jos en ole teehuoneella, olen matkalla sinne”, kuuluu vanha sanonta.
Se on helppo uskoa väistellessä Chengdun, Sichuanin maakunnan pääkaupungin, bulevardeilla huristelevia sähköskoottereita. Niiden juomatelineissä kulkee osa kiinalaista kulttuuriperintöä: pulloissa ja termoksissa on vastahaudutettua teetä. Sichuania ei turhaan pidetä Kiinan johtavana teeprovinssina.
Pienempien katujen varrelta löytyy saarekkeita vanhempaa Kiinaa: seesteisiä buddhalaisia temppeleitä sekä kapeita kujia, joilla kauppiaat virittelevät katugrillejään illan vilinää varten. Lasiseinäiset pilvenpiirtäjät ovat kuitenkin nielaisseet säälimättä suurimman osan perinteisistä kortteleista.
Vuosisata sitten Chengdun jokaisella kadulla komeili teehuone. Nykyään sellaista saa etsiä tosissaan – mutta eivät teehuoneet ole kokonaan kadonneet.
Kuinka tee keksittiin?
Kiinan kansallisjuoman kerrotaan syntyneen Sichuanin naapuriprovinssissa, Yunnanissa, lähes 5000 vuotta sitten. Legendan mukaan kiinalaisen maanviljelyn isä, keisari Shennong, oli särpimässä kuumaa vettä, kun lähipuusta putosi lehtiä hänen kuppiinsa. Uuden juoman maku ja virkistävä vaikutus hurmasivat keisarin.
Vakavamman historiankirjoituksen mukaan Kiinassa alettiin viljellä teetä kolmisen tuhatta vuotta sitten. Aikojen saatossa on syntynyt kymmeniä erilaisia teelaatuja, joista monet ovat maailmankuuluja. Yksi Kiinan vanhimmista ja tärkeimmistä teenviljelyalueista on Sichuanin provinssi. Alueen vuoristot ja pehmeän kostea ilmasto sopivat mainiosti teepensaiden kasvatukseen.
Sichuanilaista teekulttuuria kehutaan Kiinan rikkaimmaksi.
Kukaan ei tiedä varmasti, milloin ensimmäiset teehuoneet syntyivät. Niitä alkoi ilmestyä Tang-dynastian aikana (618–907), ja teepaviljonkien huippukautena pidetään Qing-dynastian aikaa (1644–1911). Syy teehuoneiden suosioon nimenomaan Sichuanissa oli yksinkertainen: maantieteellisesti eristäytyneessä provinssissa ne olivat oivallisia paikkoja vaihtaa uutisia ja kuulumisia.
Nykyään uusia teehuoneita avataan myös Pekingiin ja Shanghaihin, mutta sichuanilaisen teekulttuurin – Kiinan rikkaimmaksi kehutun – asema on vankkumaton. Chengdussa sanotaan, että tavallisen päivän kolme tärkeintä paikkaa ovat koti, työ ja teehuone.
Kiinalainen teepaviljonki
Renmin-puistosta löytyy Chengdun suosituin teehuone. Puiden varjoihin on levitetty kymmeniä bambupöytiä, jotka ovat tupaten täynnä. Vilkas puheensorina säestää tupakointia ja mahjonginpeluuta. Tilaan krysanteemiteen, yhden teehuoneiden suosikkijuomista, ja istun pienen lammen rannalla olevaan pöytään.
Hetken kuluttua teemestari saapuu kantaen pitkänokkaista kuparipannua ja posliinista astiastoa. Korvattoman kupin lisäksi siihen kuuluvat kansi (jotta teelehdet eivät valu kupista suuhun) ja lautanen (jotta näpit eivät pala). Kuppi teetä ja termospullo kuuman veden lisäämistä varten maksavat euron.
Teetä siemaillessa lauma hierojia ja korvavaikun poistajia lähestyy pöytäämme. Hetken painostuksen jälkeen kuvaaja antaa periksi. Kymmenen minuutin tikuilla ja julmannäköisillä pinseteillä sorkkimisen jälkeen hänen korvansa säihkyvät puhtaampina kuin koskaan.
Teen siemailun ja ystävien kanssa rupattelun lomassa kuunnellaan kiinalaista oopperalaulua tai katsellaan tanssiesitystä.
Teen aromit eivät päätä huimaa, mutta Renmin-puiston teehuoneessa se vaikuttaa olevan sivuseikka. Teen juominen on pelkkä tekosyy tuttavien kanssa jutusteluun. Väki on saapunut teepaviljonkiin rentoutumaan ystävien kanssa ja tapaamaan liikekumppaneita. Rupattelun lomassa kuunnellaan kiinalaista oopperalaulua tai katsellaan tanssiesitystä. Joskus kaiken kansan keskellä käydään kiivaitakin väittelyitä, joihin yleisö osallistuu neuvojaan huutelemalla.
”Vaimoni pitää väenpaljoudesta ja metelistä, ja täällä hän kuulee uusimmat juorut. Siksi minäkin olen täällä”, hymyilee viereisessä pöydässä istuva 57-vuotias herra Lu. Hän kertoo käyvänsä Renmin-puiston teehuoneessa joka viikonloppu.
”Aloin käydä täällä vanhempieni kanssa jo viisivuotiaana. Poikani pitävät enemmän länsimaalaisista kahviloista, mutta minusta teepaviljonki on mainio paikka jutusteluun ja uusiin ihmisiin tutustumiseen. Vähän kuin baari ilman olutta! Voi vain istua ja kuunnella mitä ihmiset ympärillä juttelevat. Jos aihe kiinnostaa, sen kuin liittyy seuraan.”
Miltä puer-tee maistuu?
Chengdussa on kaksi valtavaa teetoria, joilla myydään Kiinan joka kolkassa kasvatettua teetä. Toinen toreista, vuosituhannen vaihteessa kaupungin pohjoislaidalle avattu Da Xi Nan Cha Chen, osoittautuu kokonaisen korttelin kokoiseksi. Tukkutorin kaupat on täytetty lattiasta kattoon mitä ihmeellisimmillä teelaaduilla.
Hyllyillä komeilee kovaksi puristettuja teekiekkoja, joiden pinnassa on kohokuvioina tiikereitä ja lohikäärmeitä. Pöydillä on kasoittain vihreitä ja tummia teelehtiä, sekä värikkäitä kuivakukkia. Hinnat ilmoitetaan perinteen mukaan puolen kilon määrille. Hinta vaihtelee sesongin ja teelaadun mukaan: mitä useamman kerran samoja teelehtiä voi hauduttaa, sitä tyyriimpää tee on. Lähes jokaisesta kaupasta löytyy myös tarkoitusta varten rakennettu maistelupöytä.
Teelaaduista tunnetuin on vihreä tee, joka on parhaimmillaan mahdollisimman tuoreena. Toinen kestosuosikki on puer, perinteinen juoma Yunnanin provinssissa.
Teekiekot ikääntyvät kuten konjakki. Kiinasta löytyy jopa satoja vuosia vanhaa puer-teetä.
Puer-tee on helppo tunnistaa: se on puristettu kovaksi kiekoksi, joka on usein kääräisty ohueen paperiin. Puer tuoksuu voimakkaasti. Se on jatkuvassa käymistilassa, tai pikemminkin kompostoituu hiljalleen. Teekiekot ikääntyvät kuten konjakki. Kiinasta löytyy jopa satoja vuosia vanhaa puer-teetä, mutta ikä on tärkeää lähinnä keräilijöille. Puerinkin tärkein ominaisuus on maku.
Sen kuvailuun tarvitaan vilkasta mielikuvitusta. Joidenkin mukaan puer-tee maistuu isoäidin vaatekaapille tai kauniimmin sanottuna antiikille, toisten mielestä taas halvan hotellin vanhalle patjalle.
Ensimmäisen siemaisun jälkeen mieleen tulevat keitetyt hikisukat. Juoman persoonalliseen makuun alkaa tottua vasta muutaman kulauksen jälkeen.
Tuhansien eurojen tee
Huang Zhi Ming, Xie Yuan Tie Guan Ying -teekaupan vain 19-vuotias johtaja, kertoo olleensa mukana teebisneksessä kuusivuotiaasta saakka. ”Paras oolong-tee kasvaa Fujianin provinssissa, Anxin alueen viljelmillä”, nuorukainen julistaa.
Istumme teenmaistelupöytään, ja Huang Zhi Ming alkaa kaadella pieniin kuppeihin erilaisia teelaatuja. ”Oolongin ulkonäön perusteella on hankala arvioida tuoksua ja makua. Siksi pitää aina maistaa. Hintahaitari on laaja: puoli kiloa voi maksaa mitä tahansa viidentoista ja 36 000 yuanin välillä.”
Laskukone päässäni raksuttaa vimmatusti: yli 4000 euroa puolesta kilosta teetä? Luultavasti jo moisen teen haistaminen maksaa kympin tai pari. Samassa myymäläapulainen kiikuttaa näytille bambukorin.
Onneksi nuuhkaisu on ilmainen. Kuivanakin vaaleanvihreät lehdet tuoksuvat hienostuneen makealle.
”Korvaamattoman arvokas tee kasvaa tuhat vuotta vanhassa puussa Fujianin maakunnassa. Lehtiä kerätään säästeliäästi. Teen sanotaan maistuvan ikuisuudelle.”
Palatessani maistelupöydän ääreen säikähdän: Huang Zhi Ming on laittanut pannun porisemaan. Hän virnistää nähdessään kauhistuneen ilmeeni: ”Älä pelkää, haudutan vain pienen kupillisen. Pitäähän teidän saada maistaa huippulaatuista oolongia. Vieraille on tarjottava parasta, varsinkin kun on kyse teestä.”
Teen nimi ei turhaan ole ”Buddha Queen”. Jumalainen aromi yhdistettynä hituseen persikan makua on unohtumaton. Pidän juomaa suussani niin kauan kuin mahdollista, jotta muistaisin maun paremmin.
Huang Zhi Ming nauttii tekemästään vaikutuksesta. ”Itse asiassa tämä ei ole kalleinta teetä. Olen kuullut korvaamattoman arvokkaasta teestä, joka kasvaa tuhat vuotta vanhassa puussa jossain päin Fujianin maakuntaa. Lehtiä kerätään säästeliäästi. Tarinoiden mukaan tee maistuu ikuisuudelle.”
Kuppi huipputeetä kädessä on sopiva hetki kysyä, mitä mieltä isäntämme on brittien tavasta sekoittaa maitoa teehen. ”Tietenkään en juo teetä maidon tai sokerin kanssa”, Huang Zhi Ming puuskahtaa. ”Mitä enemmän tietää teestä, sitä vähemmän haluaa sotkea mitään ylimääräistä sen sekaan.”
Lue lisää:
Darjeelingin kuninkaallinen tee
Lisää tee-aiheisia artikkeleja
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
