Thassos, Kreikan marmorisaari

Thassos, Kreikan marmorisaari

kirjoittaja -
Giola on luonnon muovaama uimapaikka. Kuva: Cristian Puscasu / Shutterstock

Thassos on Kreikan pohjoisin saari, eikä siellä kannata jäädä makaamaan hotellin uima-altaalle. Vuokra-autolla pääsee pieniin vuoristokyliin maistelemaan mäntyhunajaa ja uimaan lumivalkeiden marmorikivien peittämälle rannalle.

Teksti Yaroslava Troynich ja Ville Palonen
Kuvat Ville Palonen

Kaksi valkeisiin suoja-asuihin pukeutunutta miestä työntää kottikärryjä muhkuraisten oliivipuiden välissä. He pysähtyvät kirkkaankeltaisen puulaatikon viereen, avaavat sen varovasti, ja nostavat kärryjen kyytiin muutaman hunajaa valuvan kennon. Sitten he siirtyvät seuraavan mehiläispesän luo.

Hunajaa keräävien miesten ympärillä pyörii tuhansia herhiläisiä. Ne eivät kauempaa katsottuna vaikuta äkäisiltä, joten mekin uskaltaudumme lähemmäs seuraamaan, kuinka Thassoksen saaren kuuluisaa hunajaa kerätään. Se on virhe. Kun kotiaan puolustava mehiläinen tuikkaa keskelle otsaa, ei auta kuin perääntyä vuokra-autoon. On aika jatkaa saarikierrosta.

Thassos_Kreikka_06
Thassos on kuuluisa mäntyhunajastaan.

Thassos on smaragdinvihreä saari

Thassoksen mutkaisia vuoristoteitä ajellessa ymmärtää, miksi saarta kuvaillaan usein vihreäksi kuin smaragdi. Monet Kreikan saaret ovat suorastaan karuja, mutta Thassoksen rinteitä peittävät mäntymetsät ja vuosisatoja vanhat oliivilehdot. Niiden vihreyden kanssa kilpailee Egeanmeren turkoosi vesi.

14 000 asukkaan Thassos on Kreikan pohjoisin asuttu saari. Koska mantereelle on vain tunnin matka autolautalla, saarella vierailee joka vuosi neljännesmiljoona turistia. Siitä huolimatta Thassos on onnistunut säilymään palasena postikortti-Kreikkaa. Maailmantalouden sotkuista kärsivät ihmiset jaksavat vielä hymyillä, ja turistit – varsinkin suomalaiset – toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi.

Hauskin tapa tutustua Thassokseen on vuokra-auto. Saaren ympäri kiemurtelee vajaan sadan kilometrin mittainen rantatie, jolla kokematonkaan kuski ei eksy. Reitin varrella on monta kaunista pysähdyspaikkaa: syrjäisiä hiekkarantoja, nunnaluostareita ja rauhallisia pikkukyliä.

Saaren ympäri kiemurtelee vajaan sadan kilometrin mittainen rantatie, jolla kokematonkaan kuski ei eksy.

Kazavitin vuoristokylästä löytyy kourallinen ikivanhoja taloja, joiden välissä kiemurtelee kapeita mukulakivikujia. Kulkiessamme ohi asukkaat toivottavat kohteliaasti pihoiltaan hyvät huomenet. Kylän laidalla pysähdymme hetkeksi jututtamaan vanhusta, joka kuokkii talonsa tasaiselle katolle istutettua vihannestarhaa. Ukko valittaa, että naapurin kissat ovat kuopineet hänen istutuksensa pilalle. Ne kun ovat oppineet käyttämään viljelmää vessana.

Thassos_Kreikka_05
Kazavit on yksi Thassoksen pienistä vuoristokylistä.

Pienen keskusaukion vieressä rehottavasta pusikosta kuuluu äänekästä surinaa. Täälläkin sadat mehiläiset ovat työn touhussa, valmistamassa Thassoksen kuuluisaa mäntyhunajaa. Täyteläisen hunajan erikoisuus on se, että mehiläiset eivät kerää männyn kukista mettä. Hunajan raaka-aineena ovat männyn mahlaa syövien kirvojen erittämät sokeripisarat.

Kazavitista nousemme lähellä kohoavan vuoren laelle. Siellä oleva Aghios Panteleimonin nunnaluostari on nimetty yhden Kreikan suosituimman pyhimyksen, kolmannella vuosisadalla eläneen Panteleimon Parantajan, mukaan.

Thassos_Kreikka_04
Thassoksen keskellä on vuoria, joiden laelta näkee Kreikan mantereelle asti.

Portilla mustaan kauhtanaan verhoutunut nunna antaa naisvierailijoille hameen, jolla he voivat peittää shortsien paljaaksi jättämät säärensä. Seuraamme nunnaa pyhimyksenkuvilla koristeltuun kappeliin. Saamme myös piipahtaa pienessä luolassa, jonka seinistä tihkuvaa vettä pidetään pyhänä.

Thassoksella on kolme luostaria, yksi miehille ja kaksi naisille. Toinen nunnaluostari, suurempi ja kuuluisampi Moni Arhangelou, on jylhässä paikassa saaren etelärannikolla. Se on rakennettu kalliojyrkänteen reunalle, mantereella kohoavaa pyhää Athosvuorta vastapäätä. Luostareiden ja ortodoksikirkkojen lisäksi maantien varrella näkyy siellä täällä koirankopin kokoisia pyhäkköjä. Ne on pystytetty liikenneonnettomuuksien uhrien muistoiksi – jotkut myös kiitokseksi täpärästä selviytymisestä.

Thassoksen rannat

Marmoriranta on yksi Thassoksen kauneimmista biitseistä. Kuva: Lucian Bolca / Shutterstock

Aghios Panteleimonista matkamme jatkuu alas rannikolle. Sitä seurailevan päätien varrella on muutaman kilometrin välein kalliojyrkänteitä, joiden välisissä poukamissa hohtaa vaaleahiekkaisia paratiisirantoja. Suurin ja suosituin Thassoksen uimarannoista on parin kilometrin mittainen Golden Beach, joka täyttyy heinä-elokuun sesonkiaikaan rantatuoleilla loikoilevista auringonpalvojista. Vielä kauniimmaksi osoittautuu lumivalkea Marble Beach, jota peittävät muutaman millin halkaisijaltaan olevat marmoripallot. Läheisen vuoren rinteeseen on räjäytetty valtava marmorilouhos, jossa möyriviä koneita katsellessa alkaa tuntua kuin koko saari olisi tehty silkasta marmorista.

Lumivalkeaa Marble Beachia peittävät muutaman millin halkaisijaltaan olevat marmoripallot.

Me etsimme kuitenkin mahdollisimman rauhallista uimapaikkaa – ja kenties pientä seikkailuakin – joten suuntaamme kohti saaren lounaisrannikkoa. Siellä piilottelee Giola, parikymmentä metriä leveä luonnonallas, jonka ainakin valokuvien perusteella pitäisi olla upea näky.

Thassos_Kreikka_02
Giola, parikymmentä metriä leveä luonnonallas, on Thassoksen saaren upein uimapaikka.

Paikan löytäminen osoittautuu vaivalloiseksi. Ensin pitää temppuilla pari kilometriä kuoppaista kärrypolkua pitkin, ja sitten vielä patikoitava muutaman sadan metrin matka jyrkässä rinteessä. Onneksi Giola osoittautuu vaivan arvoiseksi. Pyöreä allas on aivan Egeanmeren tyrskyissä kiinni – ja sen vesi on smaragdinvihreämpää kuin missään muualla.

Thassoksen rikas historia

”Kaksitoista vuotta sitten mieheni löysi antiikkisen korkokuvan, kun hän oli snorklaamassa tässä lähellä”, kertoo parikymmentä vuotta Thassoksella asunut Elina Mäkinen. ”Arkeologisessa museossa todettiin, että gladiaattoria esittävän reliefi on vain parituhatvuotias – ei siis kovin vanha.”

Kiipeämme Mäkisen perässä kohti Thassoksen pääkaupungin Limenasin laidalla kohoavan kukkulan huippua. Kivisten rappujen päässä meitä odottaa ikivanha teatteri, jossa antiikin kreikkalaiset esittivät tragedioita ja komedioita. Matkaoppaanakin työskennellyt noin viisikymppinen Mäkinen kertoo, että Rooman valtakunnan aikoina puoliympyrän muotoisessa teatterissa taistelivat gladiaattorit.

Thassos_Kreikka_08
Thassoksen pääkaupungin Limenasin liepeiltä löytyy roomalaisen teatterin raunio.

Vielä kuuluisampi raunio on Limenasin arkeologisen museon vieressä oleva agora eli torialue. Antiikin aikoina siellä järjestettiin kansankokouksia, joissa väiteltiin demokratian periaatteista. Mukana oli varmasti myös saarella muutaman vuoden asunut Hippokrates, joka muistetaan länsimaisen lääketieteen isänä. Agorasta löytyy myös toiselle kuuluisuudelle, antiikin ajan painisankarille ja olympiavoittajalle Theogenikselle, omistettu muistomerkki.

Thassoksen historia on rikas, sillä saarella asuttiin jo kauan ennen pronssikautta. Traakialaiset ja foinikialaiset saapuivat kullan ja marmorin houkuttelemina, ja noin 680 vuotta ennen ajanlaskun alkua kreikkalaiset perustivat Thassokselle kaupunkivaltion. Vuosituhansien kuluessa Thassos liitettiin vuoron perään osaksi Rooman, Bysantin ja Ottomaanien valtakuntia. Saaresta tuli osa nykyistä Kreikkaa vasta vuonna 1912.

Joskus menneet ajat vaikuttavat nykyarkeen aivan konkreettisesti. Vaikka ikivanhojen raunioiden löytyminen saattaa kuulostaa jännittävältä, thassoslaiselle se tarkoittaa painajaista – ainakin, jos ollaan rakentamassa taloa.

Ikivanhojen raunioiden löytyminen saattaa kuulostaa jännittävältä, mutta thassoslaiselle se tarkoittaa painajaista.

”Talon rakentamisesta on ilmoitettava jo suunnitteluvaiheessa Limenasin arkeologiseen museoon. Asiantuntijoiden pitää käydä tarkastamassa, ettei tontilla ole arvokkaita muinaismuistoja”, selittää Mäkinen, jonka oma talo rakennettiin viisi vuotta sitten.

”Suurin pelko on tietysti se, että lapio kopsahtaa johonkin kovaan. Meidänkin tontiltamme löytyi vanhoja hautapaasia. Onneksi arkeologit tulivat tekemään lisäkaivauksia jo samana vuonna. Jotkut ovat odottaneet jatkotutkimuksia ja rakennuslupaa yli viisi vuotta!”, Mäkinen puuskahtaa. ”Loppujen lopuksi tontiltamme löytyneet haudat eivät osoittautuneet mitenkään erityisiksi, joten saimme rakennusluvan. Mutta arkeologien tekemiin kaivauksiin ei saa koskea, joten osa hautakuopasta on vieläkin auki takapihallamme.”

Kreikkalaisen ruoan lyhyt oppimäärä

Kreikkalaisesta ruuasta tunnetaan parhaiten fetajuustolla ja oliiveilla terästetty salaatti, mutta välimerellinen keittiö tarjoaa paljon muitakin herkkuja. Kreikkalaisen ruuan perustana ovat terveelliset raaka-aineet: tuoreet vihannekset, jugurtti ja feta, kaikenlaiset merenelävät, sekä tietysti oliiviöljy, jota ilman suurinta osaa kreikkalaisista ruuista ei voisi valmistaa ollenkaan.

Panagian idyllisessä vuoristokylässä olevan Sotirelis Nickos -oliiviöljypuristamon pihassa seisoo vesivoimalla toimiva mylly. Giorgios Sotirelis, paikan 35-vuotias omistaja, esittelee satavuotiasta vekotinta ylpeänä. Mylly on ainoa laatuaan Kreikassa, sillä se on edelleen toimintakuntoinen.

Sotirelisin suku on puristanut Thassoksen viljelijöiden sadosta puhdasta neitsytoliiviöljyä jo neljän sukupolven ajan. Panagian puristamo suljettiin viitisen vuotta sitten, ja nykyään Sotirelis järjestää sinne turistikierroksia. Öljy valmistetaan uudessa tehtaassa Limenasissa.

Ouzo meze -lajitelmiin kuuluu yleensä oliiveja, paistettua fetajuustoa, marinoitua kalaa, sekä riisillä ja yrteillä täytettyjä viininlehtikääryleitä.

Vanhaa puristamoa esitellessään Giorgios heittäytyy nostalgiseksi. ”Lapsuuteni hienoimpia hetkiä olivat ne päivät, kun asiakkaat tulivat maistamaan heidän omasta oliivisadostaan puristettua öljyä”, mies muistelee. ”Silloin päästiin kastamaan tuoretta leipää öljyyn, joka virtasi suoraan puristuskoneista. Se oli vielä hiukan lämmintä, vaikka totta kai käytimme kylmäpuristusmenetelmää. Lämmittäminen kun tuhoaa oliiviöljyn aromit.”

Oliivit ovat myös erottamaton osa meze-pikkupurtavia. Niiden lisäksi ouzo meze -lajitelmiin kuuluu yleensä paistettua fetajuustoa, marinoitua kalaa, sekä riisillä ja yrteillä täytettyjä viininlehtikääryleitä. Ne huuhdellaan alas viinirypäleistä tislatulla anisjuomalla, ouzolla, joka nautitaan usein jäiden kanssa. Nykynuoriso juo mezejen kanssa olutta, mutta vanhemman kansan kyytipojaksi kelpaa ainoastaan ouzo.

Thassos_Kreikka_07
Thassoksella pääsee kokeilemaan kreikkalaisia herkkuja.

Thassoksella liharuuat – kuten souvlaki-vartaat ja gyros-kebabit – kannattaa jättää väliin, niin herkullisia meren antimet ovat. Kodikkaissa tavernoissa pitää maistaa ainakin taramasalataa (mätilevite), tsipouraa (kultaotsa-ahven) ja skoubri kapnistoa (savustettu makrilli). Xtapodi eli mustekala on Thassoksen tavaramerkki, sillä saaren kalastajat pyytävät suurimman osan koko Kreikan mustekalasaaliista.

Illalla eksymme Limenasin vanhassa satamassa olevan nuhjuisen Osteria-baarin terassille, jossa istuu joukko ahavoituneita kalastajia. Tunnelma on rento: maistellaan ouzoa, lyödään korttia ja puhutaan politiikkaa. Joku istuu sivummalla korjaamassa repeytynyttä verkkoaan.

75-vuotias Baba Christos, vanhin korttipeliä seuraavista miehistä, kertoo alkaneensa kalastajaksi jo 11-vuotiaana. Nykyään saaliiksi nousee lähinnä mustekalaa, mutta ennen asiat olivat toisin: ”Oma ennätykseni on 30 vuotta sitten nappaamani 200-kiloinen tonnikala. Sellaiset vonkaleet myytiin Japaniin hyvällä hinnalla, mutta se on historiaa. Ei täällä enää ole suuria kaloja.”

Thassos_Kreikka_09
Limenasin satamassa lyödään korttia.

”Mutta ei meidän thassoslaisten parane valittaa”, lohduttaa Angelos Kitrakis, 62-vuotias entinen merimies. ”Täällä ei juurikaan ole työttömyyttä, kun meiltä sentään löytyy marmoria, oliiviöljyä ja Kreikan ainoa öljynporauslautta. Ja käyhän täällä myös turisteja!”

Hyvästeltyämme Osterian korttihait suuntaamme kohti lähellä olevaa tavernaa. Siellä matkamme kruunaa yksi Thassoksen suurimmista herkuista: kalamarakia gemista eli fetajuustolla täytetty kokonainen mustekala.

 

Matka Thassokselle

Kätevimmin Thassokselle matkustaisi pakettimatkalle, mutta ikävä kyllä niiden tarjonta on kovin heikkoa. Omatoimimatkaaja pääsee saarille kuitenkin helposti: lento Thessalonikiin tai Kavalaan, bussilla satamaan, ja lautalla Thassoksen pääkaupunkiin Limenasiin. Katso tarjoukset Limenasin hotelleihin.

Thassoksella ei ole lentokenttää, lähimmät kentät ovat Thessaloniki ja Kavala. Lue täältä, miten löydät halvimmat lennot Thessalonikiin ja muualle Kreikkaan.

Hyvä vaihtoehto on vuokrata auto suoraan lentokentältä – Thassoksella kannattaa joka tapauksessa liikkua vuokra-autolla.

Thassoksen hotellit

Thassoksen hotellit kartalla.

Thassoksen ravintolat

Thassoksen parhaita ravintoloita ovat Simi (Vanha satama, Limenas), Mesogeios (Uusi satama, Limenas) ja Agorastos (Kiniran kylä saaren itärannalla).

Ravintoloiden pääruoat maksavat 5–10 €, meze-alkupalat ja lasillinen ouzoa noin 2,5 €. Juomarahaa jätetään yleensä vain euron verran, sillä tarjoilijat työskentelevät provisiopalkalla.

Thassoksella mukana kannattaa pitää reilusti käteistä, sillä kortti kelpaa vain paremmissa hotelleissa ja supermarketeissa. Suurimmista kaupungeista löytyy pankkiautomaatteja.

Retket ja autovuokraamot

Saarella on useita autovuokraamoita ja bensa-asemia. Auton vuokraaminen maksaa 20-25 euroa / vrk, mopon saa 10-15 eurolla. Vertaile vuokra-autojen hintoja Thassoksella.

Thassoksen rannat

Thassokselta löytyy marmorinvalkoisia rantoja.

Thassoksen rannikkoa kiertävän tien varrella on paratiisirantoja muutaman kilometrin välein. Suurin ja suosituin niistä on itärannikon parikilometrinen Golden Beach, kaunein lienee koilliskolkassa syrjäisen tien päässä odottava lumivalkea Marble Beach.

Erikoisempaa uimapaikkaa etsivän kannattaa suunnata kohti etelärannikolla olevaa Giolaa. Luonnon muovaamalle uima-altaalle käännytään päätieltä puoli kilometriä Astrisin kylästä itään, Bungalows Studios Sirines -kyltin kohdalta. Ensin ajetaan kärrypolkua kilometri alamäkeen, ja sitten kilometri vasemmalle ylämäkeen. Auto jätetään kukkulan päälle, ja viimeinen puoli kilometriä kävellään kivikkoista polkua pitkin.

Lue lisää: KREIKAN PARHAAT MATKAKOHTEET