Mount Kinabalu – vinkit ja kokemukset

Mount Kinabalu – vinkit ja kokemukset

Aamu sarastaa Kinabalun huipulla. Kuva: Ville Palonen

Vuoristovaellus Mount Kinabalulle, Borneon korkeimmalle vuorelle, on yksi Malesian suurimmista seikkailuista. Silti se sopii melkein kenelle tahansa.

Nämä vinkit on kirjoittanut Nepalissa, Patagoniassa ja Kirgisiassa patikoinut toimittaja-valokuvaaja Ville Palonen.

Mikä on paras aika kiivetä Kinabalulle?

Mount Kinabalu (4095m) sijaitsee lähes päiväntasaajalla. Vuorelle voi kiivetä ympäri vuoden. Parhaana aikana pidetään helmi-huhtikuuta.

Sateisinta on loka-joulukuussa, mutta silloinkin kohdalle voi osua pilvettömiä päiviä. Itse kiipesin Kinabalulle marraskuussa – ja kuten kuvista näkyy, sää oli suorastaan erinomainen!

Millainen on Kinabalun vaellusreitti?

Kinabalu-vuorella liikutaan merkittyjä reittejä pitkin ja oppaan seurassa. Vuori- tai kalliokiipeilykokemusta tarvita.

Vaellusreitti on jyrkkää ylämäkeä: loputtomalta tuntuvia puisia ja kivisiä portaita, tihkusateen liukastamia järkäleitä ja juurakkoja. Vajaan kilometrin välein odottaa taukopaikka katoksineen, vessoineen ja juomavesihanoineen.

Kinabalun vaellusreitillä portaat eivät lopu kesken. Kuva: Ville Palonen

Polku vie erilaisten kasvillisuusvyöhykkeiden halki. Alkumatka vaelletaan usvaisessa pilvisademetsässä, jonka latvuston läpi valo siivilöityy pehmeästi. Puunrungot ovat köynnösten ja naavan peitossa, ja polun varrella kasvaa jättimäisiä saniaisia.

Huipun lähestyessä maisema muuttuu karuksi kalliotasangoksi, jota ympäröivät pilvimerestä kohoavat ryppyiset vuoret. Huonon sään varalta reitti on merkitty muun muassa köysillä. Porukkaa on yleensä niin paljon, ettei eksymisen vaaraa ole.

Lähes neljän kilometrin korkeudessa maisema on karun kaunis. Kuva: Ville Palonen

Kauanko vaellus Mount Kinabalulle kestää?

Vain kaikista kovakuntoisimmat vaeltajat kiipeävät huipulle ja takaisin yhden pitkän päivän aikana. Mutta silloin menettää koko vaelluksen parhaan hetken: maagisen auringonnousun Borneon korkeimmalla huipulla. Aina yhden päivän kansallispuistolupia ei ole saatavilla.

Yleensä vaellus kestää kaksi päivää. Ensimmäisenä päivänä kävellään 4-6 tuntia, toisena 6-8.

Ensimmäisenä päivänä patikoidaan Kinabalun kansallispuiston pääportilta (Timpohon Gate, 1590m) puurajassa odottavaan 3280 metrin korkeudella olevaan Laban Ratan majataloon, jossa syödään illallinen ja yövytään.

Muutaman tunnin unien jälkeen lähdetään jo aikaisin aamuyöllä (klo 2-3) kohti Low’s Peak -huippua, jonne ehditään auringonnousun aikoihin (klo 5-6). Maisemien ihailun jälkeen laskeudutaan Laban Rataan, syödään aamiainen ja pakataan, ja kävellään alas puiston pääportille.

Seuraavat pari päivää vietetään yleensä kipeytyneitä jalkoja hoivatessa Kota Kinabalussa.

Missä Kinabalun vuoristovaelluksella yövytään?

Käytännössä jokainen Kinabalun huipulle kiipeävä viettää vuorella ainakin yhden yön. Nousun puolivälissä, 3280 metrin korkeudessa, on kaksi majoitusvaihtoehtoa: suurempi Laban Rata, ja pienempi ja rauhallisempi Pendant Hut. Molemmissa majataloissa on jaetut huoneet, kerrossängyt ja lämpimät suihkut.

Pendant Hut on Mountain Torq -seikkailumatkatoimiston omistama, ja siellä saavat yöpyä ainoastaan Mountain Torqin asiakkaat.

Pendant Hutin pihalla on vaijeri via ferratan harjoittelua varten. Kuva: Ville Palonen

Laban Ratassa on iso ruokala, jossa yllättävän tasokas seisovan pöydän illallinen maksaa noin 15 euroa. Laban Ratan omistaa Sutera Sanctuary Lodges.

Kinabalun kansallispuiston ulkopuolella Ranaun kylän hotelleissa voi yöpyä ennen vaellusta tai sen jälkeen. Kinabalulle kiipeävän kannattaa harkita myös yöpymistä kotimajoituksessa puiston sisäänkäynnin lähellä. Rahat päätyvät suoraan paikallisille, ja vieras pääsee tutustumaan Borneon arkeen. Kaupan päälle 1600 metrin korkeudessa vietetty yö totuttaa elimistöä ohueen vuoristoilmaan.

Tarvitaanko Mount Kinabalulle opas?

Mount Kinabalulla saa liikkua vain merkittyjä reittejä pitkin ja oppaan seurassa. Vuorelle päästetään päivittäin enintään 135 vaeltajaa, joten luvat ja majoitukset on syytä varata ainakin pari kuukautta ennen matkaa. Samalla kannattaa varata englantia puhuva opas ja kysellä puiston pääportin lähellä olevien kotimajoitusten yhteystietoja.

Oppaan lisäksi voi palkata kantajan, joka vie ylimääräiset varusteet yöpaikkaan ja takaisin parilla kympillä. Näin vaeltaja voi keskittyä nauttimaan maisemista, ja samalla tulee työllistäneeksi paikallisia asukkaita.

Paljonko vaellus Mount Kinabalulle maksaa?

Kinabalu-vuori sijaitsee kansallispuistossa, jossa liikkumiseen tarvitaan maksullinen lupa. Luvat maksavat ryhmän koosta riippuen noin 25 euroa, ja ne voi varata Sabah Parksilta sähköpostitse.

Ryhmän koosta riippuen oppaan palkkio on 25-30 euroa, kantajan 20 euroa.

Paikallisen matkatoimiston kautta ostettu kaksi päivää ja yhden yön kestävä vaelluspaketti maksaa noin 300 euroa (sis. luvat, opas, majoitus, ruuat). Omatoimimatkastakin saa pulittaa vähintään 200 euroa.

Kannattaako Kinabalulle kiivetä?

Kyllä kannattaa, aivan ehdottomasti. Kyseessä on yksi Borneon huikeimmista kokemuksista!

Kinabalusta nauttii eniten paikalliseen meininkiin sopeutuva patikoija, jolle tärkeintä on nähdä Borneon korkeimmalta huipulta avautuva uskomattoman upea maisema.

Mount Kinabalun vaellus ei sovi erakkovaeltajalle, joka haluaa lomallaan kadota Lapin erämaihin kahdeksi viikoksi – eikä myöskään vuorikiipeilijälle, jonka on päästävä huipulle hankalinta mahdollista reittiä.

Ruuhkan ja sääntöjen vuoksi Kinabalun vaelluksesta uhkaa kadota seikkailun maku. Ekoturismin on kuitenkin tasapainoteltava luonnon suojelemisen ja siitä hyötymisen välissä. Ilman turismia moni Borneon luontokohde saattaisi muuttua öljypalmuviljelmäksi (tai Kinabalun tapauksessa kaivokseksi). Ilman turismin rajoituksia – ja korkeita hintoja – UNESCOn maailmanperintökohde taas muuttuisi vieläkin ruuhkaisemmaksi.

Kinabalun via ferrata -reitti

Kinabalulla pääsee vuoren huiputuksen lisäksi kokeilemaan maailman korkeimmaksi kehuttua via ferrata -reittiä.

Reitin on suunnitellut Mountain Torqin perustaja Wilfred Tok, joka on kokenut vuorikiipeilijä. Englantilaiset ja ranskalaiset kiipeilykouluttajat ovat kouluttaneet Mountain Torqin kiipeilyoppaat. Varusteet on hankittu Euroopasta ja Yhdysvalloista, ja ne tarkastetaan joka päivä.

Vie ferrata on jännittävä (mutta turvallinen) kokemus. Kuva: Ville Palonen

Tarjolla on kahden ja kolmen päivän seikkailupaketteja, joilla kiivetään ensin Kinabalun huipulle ja paluumatkalla laskeudutaan via ferrataa pitkin. Mountain Torqin kanssa voi myös kalliokiipeillä.

Mountain Torqin omistamasta Pendant Hutista voi kysellä vapaita via ferrata -paikkoja vasta vuorella. Pelkän via ferrata -kierroksen hinta on alkaen 100 euroa.

Varusteet vuoristovaellukselle

Mukaan kannattaa pakata tukevat vaelluskengät ja vaellussauva, sillä loputtomat raput (varsinkin niiden kävely alamäkeen) on erittäin raskasta polville ja nilkoille.

Vaatteiksi pitää varata sadetta hylkivät kuorivaatteet. Vaikka ollaankin päiväntasaajalla, yöllä on todella kylmä: mukana pitää olla ohut lämpökerrasto, pipo ja sormikkaat.

Muista varusteista ehdottoman tärkeitä ovat otsalamppu ja aurinkorasva (sekä kunnollinen päähine). Särkylääkettäkin on hyvä olla mukana, sillä suurin osa vaeltajista kärsii ainakin vuoristotaudin lievemmistä oireista kuten huimauksesta ja päänsärystä.

Voiko Kinabalulla sairastua vuoristotautiin?

Moni vaeltaja kärsii yli kolmen kilometrin korkeudessa ainakin vuoristotaudin lievimmistä oireista, joita ovat päänsärky, huimaus, ja univaikeudet. Jos oireet muuttuvat vakaviksi yön aikana, ei auta kuin unohtaa huipulle kiipeäminen ja laskeutua pikavauhtia alas kansallispuiston portille (noin 1600m) ja Kota Kinabaluun.

Ennen matkaa Mount Kinabalulle kannattaa varmistaa, korvaako matkavakuutus vuoristotaudista mahdollisesti aiheutuvat kulut. Kaikki suomalaiset matkavakuutukset eivät niitä korvaa. Samalla on syytä tarkistaa, löytyykö vakuutusehdoista muita rajoituksia vuoristossa liikkumiselle.

Kota Kinabalun nähtävyydet

Marine Ecology Research Centerissä saa koskea merimakkaraa. Kuva: Ville Palonen

Mount Kinabalulle matkustetaan Sabahin osavaltion pääkaupungin Kota Kinabalun kautta. Vuoren lisäksi Kota Kinabalun vetonauloja ovat hiekkarannat ja paratiisisaaret.

Rankan vuoristovaelluksen jälkeen onkin ansainnut hemmottelupäivän kristallinkirkkaassa vedessä snorklaten ja pehmeällä rantahiekalla loikoillen. Varttitunnin kestävä venekyyti Kota Kinabalusta Tunku Abdul Rahman Parkiin sekä pääsylippu maksavat yhteensä kymmenen euroa.

Kota Kinabalun hotellit

Kota Kinabalussa on useita edullisia majataloja, kuten siisti ja ystävällinen Lavender Lodge. Sen vierestä löytyy pankkiautomaatti, pesula ja 24h-kioski. Naapurin yksinkertaisesta ravintolasta saa herkullisia nuudelikeittoja, ja illallista voi etsiä kadun toisella puolella olevasta mereneläviä kokkaavien kojujen keskittymästä tai puolen kilometrin päässä olevalta torilta.

Kota Kinabalun alueen pramein hotelli on Shangri-La -ketjun Rasa Ria Resort, jonka yhteydessä toimii Borneon ainoa yksityinen orankien orpokoti. Myös muut kuin hotellin asiakkaat voivat vierailla katsomassa pikkuorankien ruokintaa kahdesti päivässä. Rasa Ria on taatusti upeimpia perhehotelleja, joissa olemme ikinä vierailleet!

Toinen suositeltava luksusmajapaikka on Kota Kinabalun edustalla olevan Gaya-saaren Gayana Eco Resort, jonka naapurissa oleva Marine Ecology Research Center on tutustumisen arvoinen myös päiväretkikohteena.

Katso tarjoukset Kota Kinabalun hotelleihin ja majataloihin.

Matka Borneolle

Malesianpuoleiselle Borneolle on helpointa matkustaa lentämällä Kuala Lumpuriin KLM:n tai Lufthansan matkassa. Sieltä Air Asian jatkolento vie Kota Kinabaluun. Toinen vaihtoehto on lentää Singaporen kautta Finnairin kyydissä.

Vertaa eri lentoyhtiöiden hintoja Malesiaan.

Suomalainen ei tarvitse Malesiaan viisumia.

Mount Kinabalu – vaellus Borneon katolle

Borneo-opas

Matkavinkit vuoristovaellukselle

 

Borneo

Matkasimme syvälle Borneon sydämeen, Kelabit Highlands -ylängölle, tutustumaan paikallisiin alkuperäiskansoihin ja heidän perinteisiinsä. Matka huipentui vierailuun pääkallonmetsästäjän kotona. Teksti Yaroslava Troynich ja Ville Palonen Kuvat Ville...

Kelabitin ylänköalue (Kelabit Highlands) sijaitsee Sarawakin osavaltiossa Brunein ja Indonesian välissä. Alue on Borneon parhaita paikkoja tutustua entisten pääkallonmetsästäjäheimojen elämään. Monet perinteet ovat pysyneet...

Mitä yhteistä on katkarapumerralla, kotimajoituksella ja paloletkuista rakennetulla riippusillalla? Niiden avulla yritetään pelastaa Borneon uhanalaiset orangit. Teksti ja kuvat Ville Palonen Puu ryskyy ja rytisee, kun...

Borneon Kinabatanganjoki on yksi viimeisistä paikoista, joissa voi ihailla orankeja ja koomisen näköisiä nenäapinoita niiden aidossa elinympäristössä. Viidakossa toimiva Uncle Tanin leiri näyttää esimerkkiä...

Vuoristovaellus Mount Kinabalulle, Borneon korkeimmalle vuorelle, on yksi Malesian suurimmista seikkailuista. Silti se sopii melkein kenelle tahansa. Nämä vinkit on kirjoittanut Nepalissa, Patagoniassa ja Kirgisiassa...

Kuchingin lähellä sijaitseva Bakon kansallispuisto (Bako National Park) on maailman paras paikka nähdä ainoastaan Borneossa eläviä nenäapinoita. Viidakon klovneiksi kutsuttuja eläimiä on jäljellä vain...