Marrakechin kuuluisin nähtävyys, Djemaa el-Fna -tori, kuhisee elämää – paitsi silloin, kun käärmeenlumoojat ja muut esiintyjät menevät lakkoon.
Teksti ja kuva Ville Palonen
Vaaleanpunaiseen kaapuun sonnustautunut mies vatkaa lanteitaan villisti, silmät hunnun raosta säihkyen. Vieressä orkesteri säestää ihmispyramidia kasaavia akrobaatteja, käärmeenlumooja esittelee korissaan huojuvaa silmälasikäärmettä, ja ennustaja kuiskii salaisuuksia asiakkaansa korvaan.
Sellaista oli meno Marokon kuuluisimmalla torilla, Marrakechin Djemaa el-Fna -aukiolla, edellisellä vierailullani. Nyt aukio on hiljainen kuin huopatossutehdas.
Djemaa el-Fna on Medinan, Marrakechin vanhankaupungin, sydän. Aukion nimi tarkoittaa ”kuolleiden kokousta”, sillä ennen vanhaan paikassa järjestettiin julkisia teloituksia. Nykyään Djemaa el-Fna on yksi Marokon kuuluisimmista nähtävyyksistä. Iltaisin se suorastaan kuhisee elämää: akrobaatteja, muusikkoja, tanssijoita, ja satoja turisteja. Esiintyjien ansiosta aukio on jopa kelpuutettu Unescon maailmanperintöluetteloon.
Yleensä suurimman yleisön keräävät suippohuppuisiin djellaba-kaapuihin sonnustautuneet tarinankertojat. Nyt heidän vakiopaikalleen on levitetty banderolleja. Niiden iskulauseet on kirjoitettu berberiksi ja arabiaksi, mutta englanninkielinen pahvikyltti paljastaa mielenosoittajien huolen: ”Missä ovat Djemaa el-Fnan taiteilijoiden oikeudet?”
Tarinankertojien torin helppoheikit
”Ennen ansaitsin sen verran, että pystyin pitämään huolta perheestäni. Mutta viime aikoina elämä on muuttunut vaikeaksi”, valittaa 68-vuotias Mohamed Bziou. Muusikko on esiintynyt aukiolla jo yli 50 vuotta, mutta tänään häntä ei laulata.
”Aukiosta on tullut tavallinen markkinapaikka. Helppoheikit kaupustelevat turisteille hennatatuointeja ja muuta roskaa, ja ravintoloitakin on aivan liikaa. Ne vievät meiltä esiintymistilan ja yleisön.”
Djemaa el-Fnan taiteilijat ansaitsevat elantonsa katsojilta keräämillään kolikoilla. Mitä kauemmin esitystä seuraa, sitä enemmän pitää maksaa. Tarinankertojien tyyli on perinteinen: kertomus keskeytetään jännittävimpään kohtaan, ja tarina jatkuu vasta kun yleisö on maksanut tarpeeksi.
On ironista, että käärmeenlumoojat ja muut esiintyjät ovat raivostuneet aukion kaupallistumisesta. Mutta näitä miehiä tilanne ei naurata.
”Meitä esiintyjiä on neljä ja puoli sataa. Jatkamme lakkoa niin kauan kuin on tarpeen”, uhoaa Bziou. ”Jos paikalliset viranomaiset eivät saa ratkaistua tilannetta, marssimme pääkaupunkiin ja pyydämme apua kuninkaalta. Inshallah (jos Jumala suo)”, vihainen mies julistaa sormeaan heristäen.
Rikkureiden sketsi
Pysähdyn Djemaa el-Fnan reunalla olevan turistikahvilan terassille. Makeaa minttuteetä siemaillessa katselen, kuinka tummaihoinen nainen piirtää hennatatuointia brittituristin käsivarteen. Vieressä amulettikauppias mainostaa erikoisia rohtojaan.
Äkkiä huomaan väkijoukon kerääntyneen katsomaan jotakin. Lakko on ohi!
Esitys paljastuu jonkinlaiseksi sketsiksi. Kahdesta miehestä lyhempi on polvistunut maahan ja puhuu kuluneen urheilukassin sisälle arabiaksi. Pitempi mies osoittaa hänen takapuoltaan kepillä ja toistaa sanat kaikuna. Vitsi lienee hauska, ainakin se irrottaa väkijoukosta suoranaiset huutonaurut.
Muutaman minuutin pelleiltyään koomikot keräävät yleisöltä lahjoituksia. Saalis on ainoastaan kourallinen pikkuhiluja, mutta esitys jatkuu.
Samassa kaksi keltaisiin huomioliiveihin sonnustautunutta miestä ryntää paikalle. Seuraa äänekäs väittely sekä paljon tönimistä.
Liivimiehet paljastuvat lakkovahdeiksi, jotka ovat päättäneet lopettaa rikkureiden luvattoman esityksen. Tunteet käyvät niin kuumina, että minäkin saan kuulla kunniani, kun nappaan tilanteesta valokuvan.
Tänään tuhannen ja yhden yön tarinoiden Djemaa el-Fnalla puhaltavat muutoksen tuulet – mutta täältä voit lukea, millaistta Djemaa el-Fna -torilla on tavallisesti.
Lue lisää:Marokon parhaat matkakohteet
