Tiibetinbuddhalaisuuden eli lamalaisuuden mukaan kaikki on illuusiota – mikä on helppo ymmärtää, kun matkailee uskonnon synnyinseuduilla Himalajan vuoristossa.
Teksti: Antti Helin
Kuva: Ville Palonen
Tiibetinbuddhalaisuus on hyvin omalaatuinen ja kiehtova mahajana buddhalaisuuden tantrinen koulukunta. Se tunnetaan myös nimellä Vajrayana eli Timanttipolku. Vajrayanaa harjoitetaan pääasiassa Tiibetissä, Nepalissa, Bhutanissa, Intian Ladakhissa ja Mongoliassa.
Vajrayana jakaantuu useisiin eri koulukuntiin – ja esimerkiksi Dalai Lama on vain yhden koulukunnan hengellinen johtaja. Esimerkiksi Bhutaniin Dalai Lamaa ei ole koskaan kutsuttu vierailulle.
Kaikki on illuusiota
Tiibetinbuddhalaisen opin ytimenä on se, että kaikki on illuusiota, oman mielemme luomus, eikä meitä itseäkään ole olemassa kuin suhteessa toisiimme. Hämärä ja kiehtova oppi tuo mieleen Matrix-elokuvan, jonka maailmankuvan sanotaankin saaneen vaikutteita tiibetinbuddhalaisuudesta.
Opetusta on helppo ymmärtää uskonnon synnyinsijoilla Himalajan vuoristossa, jossa valtavat vuoret ilmestyvät kuin tyhjästä ja katoavat näkyvistä vuodenaikojen ja ilmojen mukaan. Kun yhtenä päivänä vuoret ovat näkyvissä ja toisena eivät, on helppo kysyä, mikä on todellista ja mikä ei. Onko niitä vuoria oikeasti olemassa vai ei?
Juuret shamanismissa
Moni matkaaja voi ihmetellä tiibetinbuddhalaisissa luostareissa esillä olevaa jumaluuksien, boddhitsavojen eli pyhien miesten ja demonien kirjoa. Miten ihmeessä ne sopivat buddhalaisuuden syvimpään olemukseen siitä, ettei edes Buddha ole jumala?
Tähän on mielenkiintoinen selitys. Luostareissa kuvatut demonit ovat alun perin peruja shamanistisesta bon-uskonnosta, joka edelsi Tiibetissä buddhalaisuutta. Kun intialainen munkki guru Rimboche toi buddhalaisuuden Himalajalle 700-luvulla, mukautuivat ikivanhat uskomukset osaksi tiibetinbuddhalaisuutta.
Luostareissa kuvatut demonit ja jumaluudet ovat vain oman mielemme luomusta – niin kuin kaikki muukin maailmassa. Eli ne eivät ole yhtään sen vähempää tai enempää todellisia kuin vaikkapa kalat, linnut ja ihmiset.
Niinpä oman mielemme luoma maailma on täynnä kaikenlaisia toismaallisia voimia, joiden kanssa on tultava toimeen.
Kaikki on suhteellista
Ja niin kuin kaikki mitä näemme ja koemme on oman mielemme luomusta, ei meitäkään ole olemassa omana itsenämme. Me olemme olemassa vain suhteessa toisiimme. Se, mitä me olemme, on oikeasti olemassa vain toisten mielissä, toisten mielikuvina meistä.
Tämäkin on loogista ja helppo ymmärtää, kun asiaa hetken tuumailee. Ajattele vaikka itseäsi: sinulla itselläsi ja kaikilla ympärilläsi olevilla ihmisillä on aivan oma näkemyksensä sinusta. Yksi pitää sinua hauskana, toinen omahyväisenä ja kolmas näsäviisaana. Kenen näkemys on oikea?
Kaikkien, sillä sinua ei ole olemassa omana itsenäsi vaan useina erilaisina heijastuksina suhteessa toisiin olentoihin.
Siksi kaikki olemassaolo on suhteellista eikä meillä ole sielua ainakaan missään itsenäisen sielun mielessä.
Kaikki on yhtä
Niinpä buddhalaisuudessa ei voi puhua sielunvaelluksesta, sillä ei ole sielua, joka voisi vaeltaa. Buddhalainen ajatus jälleensyntymisestä ei tarkoita, että sielumme siirtyisi vanhasta ruumiista uuteen, vaan sitä, että tekomme eli karmamme välittävät seurauksensa, hyvät tai pahat, eteenpäin seuraavalle olomuodolle – joka on olemassa vain suhteessa toisiin olevaisiin.
Klassinen esimerkki on palava kynttilä, jolla sytyttää uuden kynttilän. Uuteen kynttilään syttyy liekki, joka on vanhan liekin aiheuttama, muttei kuitenkaan ole sama liekki.
Pohjimmiltaan koko maailma on yhtä. Olemme saman olevaisuuden heijastumia kuin aaltoja yhteisessä valtameressä.
Tämän kaiken ymmärtämistä ja sisäistämistä tiibetinbuddhalaiset tavoittelevat rituaaleilla, joogalla ja tantrisilla meditaatioharjoituksilla.
Jumaluus sisällämme
Yleisin tantrinen harjoitus on jumaluusidentifikaatio eli se, että harjoittaja yrittää hahmottaa itsensä jumaluutena. Harjoitusta kutsutaan myös jumaluusjoogaksi.
Jumaluusidentifikaatio käsittää seuraavat ajatukset: Harjoittaja ymmärtää oman ruumiinsa jumaluuden ruumiina. Harjoittaja ymmärtää ympäristönsä jumaluuden mandalana. Harjoittaja ymmärtää nautinnot ja onnellisuuden jumaluuden antamana autuutena, vapaana kaikista sitoumuksista (voimme löytää onnellisuuden vain sisältämme, emme ulkopuolisista nautinnoista). Harjoittaja pyrkii kaikessa toiminnassaan yleiseen hyvään.
Jumaluuksia – niin boddhitsavoja kuin demoneitakin – on tiibetinbuddhalaisuudessa useita. Pohjimmiltaan ne kaikki ovat kuitenkin vain oman mielemme heijastuksia, omien tunteidemme arkkityyppejä.
Jos harjoittajaa vaivaa vaikka vihaisuus, hän voi meditoida jotakuta pelottavista demoneista ymmärtääkseen omaa tunnetilaansa. Tai hän voi meditoida myötätunnon boddhitsava Avalokitesvara mielessään välittäen universaalin rakkauden ja myötätunnon ajatuksia ympärilleen.
Sisällämme olevaa jumaluutta voi harjoittaa myös yhdellä tiibetinbuddhalaisuuden mystisimmistä harjoituksista eli pyhällä yhdynnällä, yabyumilla. Osa tiibetinbuddhalaisista koulukunnista ottaa yhtymisen symbolisena, toiset konkreettisena tantrisena harjoituksena. Ajatuksena on yksinkertaistaen se, että miehen ja naisen energiat yhdistämällä voidaan päästä eroon valhaallisesta dualismista ja kokea maailman ykseys.
Mantrat
Tiibetinbuddhalaisiin harjoituksiin kuuluvat mantrat ovat pyhiä sanoja, äänteitä tai lauseita, joilla uskotaan olevan psyykkistä ja henkistä voimaa. Uskovainen toistaa niitä keskittyäkseen rukoukseen, mutta myös lähettääkseen mantran voiman liikkeelle.
Tunnetuin ja yleisin mantroista on Om-tavu, jota käyttävät niin hindut kuin tiibetinbuddlaisetkin. Se koostuu oikeastaan äänteistä A, U ja M.
Hindulaisten veda-kirjoitusten mukaan om on pyhin tavu ja tarkoittaa kaikkeutta tai kaiken alkulähdettä, Brahmania. Kun maailmankaikkeus luotiin, kuului ääni aum.
Tiibetinbuddhalaiset käyttävät om-tavua osana myötätunnon mantraansa om mani padme humia. Kyseiset tavut voivat yhdessä tarkoittaa monia asioita sen mukaan, miten kukin uskonnollinen guru niitä tulkitsee.
Kaikille kyse on kuitenkin tavalla tai toisella myötätunnon esittämisestä. Om mani padme humia pidetään myötätunnon boddhitravan Avalokitesvaran mantrana, jonka lausuminen lähettää myötätunnon toiveita ympäristöön.
Om mani padme hum on kirjoitettu loputtomiin Himalajan vuorilla liehuviin rukouslippuihin sekä lapuille, joita pyöritetään rukousmyllyissä.
Mandalat
Mandalat ovat uskonnollisia kuvia, jotka ohjaavat keskittymistä, mutta joilla voi myös olla spirituaalisia ja maagisia voimia. Kuvat esittävät yleensä jumalia tai elämänpyörää eli samsaraa.
Mandaloita tehdään niin pysyviksi kuin väliaikaisiksikin. Väliaikaiset mandalat voidaan tehdä erivärisestä hiekasta, jolloin ne pyyhitään pois pian niiden valmistuttua. Pysyviä mantora maalataan thanka-maalauksiksi, jotka kääritään rullalle ja otetaan esille tärkeiden juhlien aikaan.
Kokonainen kaupunkikin voi olla mandala, esimerkiksi Kathmandun laakson kaupungit on rakennettu mandaloiksi. Kaupunkien pyhin osa on keskustassa kuinkaallisen aukion kohdalla, mistä mandala laajenee temppelien kehinä ympäriinsä.
Guru-oppilas-suhde
Tiibetinbuddhalaisuus on esoteerinen uskonto: sitä ei voi oppia kirjoja lukemalla, vaan tärkein tieto välitetään suoraan gurulta oppilaille. Gurut johdattavat oppilaitaan yhä suurempaan tietoisuuteen esittelemällä näiden tasoon kulloinkin soveltuvia harjoituksia, kun oppilaat ovat siihen valmiita.
Kirjoja lukemalla voi saada opista vain kalpean aavistuksen, kaiketi saman tapaisen kuin kiinalainen turistiopas selittäisi Euroopassa kristillisyyttä kannibalistisena oppina, jossa uskovaiset nauttivat profeettansa lihaa ja vertaa.
Ja koska uskonto on niin gurulähtöistä, on siitä lukemattomia tulkintoja ja opetuksia – suurimpien koulukuntien sisällä jokaisella gurulla on hieman oma oppinsa.
Tavoitteena tulla boddhitsavaksi
Tiibetinbuddhalaisuus lasketaan kuuluvaksi mahajana buddhalaisuuden piiriin. Tärkeimpänä tavoitteena on tulla boddhitsavaksi eli valaistuneeksi pyhimykseksi, joka jää maan päälle auttamaan muita valaistumaan.
Luostareissa kuvattujen boddhitsavojen ajatellaan olevan transendentaalisia boddhitsavoja, jotka vaikuttavat tässä maailmassa edelleen. He voivat ottaa monia muotoja ja auttaa meitä eteenpäin elämässä ja johdattaa kohti valaistumista. Heiltä voi myös rukoilla apua hädän hetkellä vähän kuin katolisen kirkon suojelusenkeleiltä ja pyhimyksiltä.
Paitsi että pohjimmiltaan he ovat oman mielemme voimia – sillä kaikki on yhtä.
Lue lisää:
Tiibetinbuddhalaisuus: meditointia vuoristossa
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
