Paska juttu – turistiripuli vai jotain vakavampaa?

Vatsa on löysällä, suolistossa kuplii, eikä mikään ruoka pysy sisällä? Useimmiten vatsatauti menee ohi itsestään parissa päivässä – mutta entä jos elimistössä riehuukin ameba?

Teksti ja kuvat Ville Palonen

Heräsin aamuyöllä vatsanväänteisiin. Onneksi edullisen majatalon huoneessa oli oma vessa, sillä alle minuutin kuluttua kyykistelin pöntöllä vesiripulia piereskellen ja samaan aikaan lavuaariin yrjöten. Tämä ruokamyrkytys ei ollut ensimmäiseni; olin jo oppinut lempinimen tilanteelle, jossa oksennetaan ja ripuloidaan samaan aikaan. Sitä kutsutaan leikkisästi “stereoksi”.

Syyllisen täytyi olla yksi edellisenä iltana syömistäni ostereista. Tämä oli toinen reissuni Filippiinien pääkaupunkiin Manilaan – ja toinen kerta, kun sain siellä ruokamyrkytyksen nimenomaan ostereista. Molemmilla kerroilla ravintolat olivat laadukkaita ja siistejä, ja kaiken lisäksi edellisenä iltana samoja ostereita oli syönyt kymmenkunta ystävääni. Lyhyen puhelukierroksen jälkeen paljastui, että olin vetänyt lyhimmän tikun illallisella: kukaan muu ei ollut sairastunut.

Miten turistiripuli vältetään?

Matkaripuli iskee ennemmin tai myöhemmin jokaiseen aktiivisesti matkailevaan. Sen voi aiheuttaa bakteeri, virus tai loinen. Kyseessä voi olla varsinainen suolistoinfektio tai ruokamyrkytys.

Ruokamyrkytys iskee muutama tunti sen jälkeen, kun on syöty esimerkiksi lämpimässä seisonutta ruokaa, jossa bakteerit ovat päässeet lisääntymään. Vatsatauti on äkillinen ja raju, ja usein se vie voimat moneksi päiväksi.

Jos ripuli kestää pitkään – tai ulosteeseen ilmestyy verta – kannattaa suunnata lääkäriin saman tien. Ripuli ja edestakaisin sahaava kuume voivat olla myös malarian oireita.

Suolistoinfektiossa taudinaiheuttaja pääsee elimistöön esimerkiksi likaisen (ulosteen saastuttaman) veden tai liian vähän kypsytetyn ruoan mukana. Jos haluaa pelata varman päälle, kannattaa muistaa nyrkkisääntö “boil it, peel it, cook it, or forget it”: keitä, kuori, kypsennä – tai jätä syömättä. Tämän lisäksi monessa maassa kannattaa juoda vain pullovettä.

Ruuan suhteen ei kuitenkaan kannata olla vainoharhainen. Paikallisten herkkujen maistelu vaikkapa katukeittiöissä on niin tärkeä osa matkustamista, ettei siitä kannata luopua missään nimessä! Useimmiten itse ruuassa ei ole mitään vikaa, vaan omassa käsihygieniassa. Kädet pitää pestä saippualla ja lämpimällä vedellä aina ennen ruokailua, ja kaupan päälle voi lorauttaa kämmeniin käsidesiä.

Verta ulosteessa

Aina ei selviä pelkällä pari päivää kestävällä perusripulilla. Boliviassa saamaani ruokamyrkytystä (sekin kokemus oli ehta “stereo”) seurasi monta päivää kestänyt vatsatauti. Mahassa kupli ja porisi, vatsakrampit olivat todella kivuliaita, ja uloste muistutti ulkonäöltään vihreää guacamole-kastiketta. Kun viiden päivän piinan jälkeen pönttöön alkoi ilmestyä veriroiskeita, oli aika mennä lääkäriin.

Ulostetesti bolivialaisella klinikalla ei kestänyt kauaa, ja tulokset sai jo saman päivän aikana. Diagnoosi kuulosti pahaenteiseltä: salmonella ja shigella. Yllätyksekseni pöpöt rauhoittuivat lääkärin määräämien lääkkeiden avulla parissa päivässä – mutta toki söin kuurin loppuun.

Palattuani Suomeen kuukauden kuluttua kävin varmuuden vuoksi uudestaan testeissä. Sain vielä toisenkin lääkekuurin. Matkavakuutus tuli (taas kerran) tarpeeseen, sillä se korvasi kuitteja vastaan kaikki kulut ilman omavastuuta.

Vatsanväänteitä tiikerisafarilla

Matkalla ei aina pääse lääkäriin, tai sitten sinne ei kerta kaikkiaan malta mennä. Näin kävi Intiassa tiikerisafarilla.

Matkalla Delhistä Ranthamboren kansallispuistoon söin (todennäköisesti) huonosti kypsennettyä kanaa. Se kostautui heti seuraavana yönä, kun ripuli alkoi lentää kuin Seppo Rädyn keihäs ja vessapaperia kului kokonainen rulla.

Aamulla piti lähteä tiikerisafarille.

Tällaisissa tilanteissa apteekista ilman reseptiä saatava loperamidi (Imodium) auttaa usein. Lääke ei varsinaisesti paranna vatsatautia, vaan junttaa suolen tukkoon niin tiukasti, ettei äkillistä ripulointia tarvitse pelätä.

Tällä kertaa Imodium teki sen mitä pitikin, muttei yhtään enempää. Tiikerisafarin aikana vatsassa kiersi, kupli ja porisi. En uskaltanut pieraista (tuskin tarvii selittää, miksi), joten vatsa alkoi kramppailla. Jeepistä ei saanut missään tapauksessa poistua luonnonpuiston alueella, joten ei auttanut kuin toivoa, ettei housuun lorahda kauhakaupalla vesipaskaa.

Viikon kuluttua Suomessa ulostetesti paljasti syypääksi kolibakteerin. Sekin hoitui viikon mittaisella antibioottikuurilla, ja taas matkavakuutus korvasi koko lystin.

Ameba voi piilotella elimistössä

Tuorein matkaripulini iski joulukuussa 2015, kun olin kuvausmatkalla Etelä-Sudanissa. Tällä kertaa vaiva alkoi pikkuhiljaa – ei ruokamyrkytystä, ei oksentelua, ei edes kiusallista nyt-heti-on-pakko-päästä-vessaan -ripulointia. Hyvä niin, sillä leirissä oli tarjolla vain reikävessa ja muualla pelkkää pusikkoa.

Yritin taltuttaa vaivan Imodiumilla, mutta tällä kertaa tabletteja joutui syömään kuin karkkeja – ilman mainittavaa vaikutusta. Vatsakrampit väänsivät minut kivusta kaksinkerroin, ja tunnin mittaisella helikopterimatkalla takaisin pääkaupunki Jubaan pelkäsin ihan oikeasti paskantavani housuun.

Kotimatkaan ei ollut kuin pari päivää, enkä viitsinyt etsiä lääkäriä Jubasta. Sen sijaan aloitin kolme päivää kestävän tehokuurin atsitromysiiniä. Kyseessä on antibiootti, joka tehoaa oman kokemukseni mukaan erittäin hyvin hengitysteiden tulehduksiin – siksi pidänkin sitä aina mukana matka-apteekissani – ja muistelin lääkärin maininneen, että se tepsii myös vatsatauteihin. Krampit katosivatkin nopeasti (myös posliinipöntön rohkaisemalla piereskelyllä saattoi olla osuutta asiaan).

Suomeen päästyäni kävin matkasairauksiin sekä sisäelininfektioihin erikoistuneen lääkärin vastaanotolla. Mies oli suorastaan innoissaan kuultuaan, kuinka eksoottisissa paikoissa olen reissannut. Hän epäili ameban, giardian tai jonkin muun alkueläimen aiheuttamaa suolistoinfektiota. Lääkäri kertoi, että ameba voi piilotella elimistössä jopa kuukausikaupalla ja äityä riehumaan vasta paljon matkan jälkeenkin.

Kuusi (!) ulostetestiä kertoivat, etten tuonut tuliaisia Afrikasta: ei amebaa tai muita loisia, ei vanhoja bakteerituttujani salmonellaa ja shiguellaa. Laboratoriotestien tuloksia kertoessaan lääkäri kuulosti suorastaan pettyneeltä.

Käynti asiantuntevalla yksityislääkärillä sekä laajat laboratoriotestit maksoivat yhteensä reilusti yli 400 euroa. Onneksi matkavakuutus pelasti tälläkin kertaa.

Matkailijan ripulilääkkeetvessa_Palonen_1

Maitohappobakteerit

Matkakohteen erilainen bakteerikanta saattaa sekoittaa suoliston toiminnan, vaikkei varsinaiseen ripuliin edes sairastuisi. Ennaltaehkäisevänä hoitona kannattaa kokeilla maitohappobakteereja.

Ripulilääke Precosa

Maitohappobakteeria tehokkaampaa Precosaa käytetään ripulin hoitoon sekä antibioottihoidon aiheuttamiin suolen tulehduksiin ja ripulitiloihin. Kapseli koostuu kylmäkuivatusta hiivasienestä, joka estää bakteerien haitallisia vaikutuksia suolen limakalvolla.

Precosaa voi käyttää myös ripulin ehkäisyssä matkalla – kapseleiden syöminen aloitetaan päivä tai pari ennen matkaa. Ripulin ehkäisyyn 1 kapseli päivässä, ripulin hoitoon lääkäri on määrännyt minulle jopa 4 kpl / vuorokausi. Precosa on reseptivapaa lääke (mutta jos haluat matkavakuutuksesta korvauksen matkan jälkeen, pyydä lääkäriä kirjoittamaan resepti).

Loperamidi

Loperamidi (esimerkiksi Imodium) on särkylääkkeiden ohella perusvaruste jokaisen reissaajan matka-apteekissa. Reseptivapaa lääke ei paranna vatsatautia, mutta pysäyttää ripulin tilapäisesti: pari Imodium-tablettia laittavat tulpan takapuoleen, jolloin vessaan juokseminen vähenee. Loperamidi sopii käytettäväksi myös ennen pitkää bussimatkaa, jos vatsa on löysällä eikä vessaan pääsystä ole varmuutta.

Hiilitabletit

Älä vaivaudu hankkimaan hiilitabletteja. Ne värjäävät ulosteen mustaksi, mutta muuten eivät auta ripulin hoidossa. Lisäksi hiilitabletit voivat estää muita lääkkeitä (kuten malariatabletteja) imeytymästä elimistöön. Hiilitabletit on tarkoitettu (lähinnä) myrkytystiloihin, sillä ne estävät myrkyn imeytymistä mahalaukusta elimistöön.

Nesteytysjauhe

Yksi ripulin vakavista haitoista on nestehukka: vaikka mikään ei tuntuisi pysyvän sisällä, potilaan pitää juoda runsaasti. Pelkän veden juominen taas poistaa elimistöstä suoloja.

Jos apteekista saatavaa nesteytysjauhetta (esimerkiksi Osmosal) ei ole mukana, tavallisen suolan ja sokerin sekoittaminen veteen ajaa saman asian. Karkea sekoitussuhde on laittaa yhteen litraan vettä yksi teelusikallinen suolaa ja kymmenen teelusikallista sokeria.

Antibiootit

Antibiootteja ei ikinä kannata syödä turhaan tai varmuuden vuoksi, eivätkä ne kaikkia vatsavaivoja edes paranna. Mutta joskus pahan ripulin yllättäessä – varsinkin syrjäisemmillä seuduilla reissatessa – ei pääse lääkäriin saatika laboratoriatesteihin. Silloin matka-antibiootti voi pelastaa tilanteen.

Hyväksi todettu lisä matka-apteekin valikoimaan on atsitromysiini (Azithromycin), jota käytetään mm. hengitysteiden tulehduksiin. Lääke otetaan kolmen päivän tehokuurina. Atsitromysiini ei sovi kaikille, joten varmista asia (ja pyydä resepti) lääkäriltä.

Rokotukset

Vatsatauteihin voi varautua jo ennen matkaa. Lavantautirokotuksen pitäisi olla peruskauraa jokaiselle, joka reissaa hiemankin syrjäisemmillä seuduilla tai syö muualla kuin hotellin ravintolassa. Kolerarokotus on jo hiukan tiukempaa tavaraa. Sitä ei tarvitse, ellei asu kehitysmaiden syrjäseuduilla alkeellisissa oloissa (esimerkiksi avustustyössä).

Lue lisää:

Jos sairastut matkalla, toimi näin

Matka-apteekki – mitä lääkkeitä mukaan matkalle?

6 KOMMENTIT

  1. Hyvä kirjoitus! Juuri alkanut oksennus ja ripuli, oksennettu moottoripyörä kypärä päässä tien poskeen Puolassa. Lopulta saatu hotellihuone klo 15.

  2. Hyvä artikkeli, kiitos! Itse olen säästynyt suolistotaudeilta lukuunottamatta eri bakteerikannasta johtuvalta ripulilta, tulee yleensä neljäntenä päivänä. Paikallisen luonnonjogurtin käyttö ja korkillinen konjakkia tyhjään vatsaan auttaa myös ehkäisemään ja hoitamaan vatsaoireita edm neuvojesi lisäksi. Terveiset Saharan etelänpuoleisesta Afrikasta ☀️

  3. Väännän juuri guacamolekastiketta pönttöön yksin backpacker-hotellissa keskellä Kathmandua ja tämä artikkeli pelasti päiväni. Kiitos!

    • Tsemppiä sinne kyykkyvessaan! Ja muista, että kotiin palatessa kannattaa käydä lääkärissä matkavakuutuksen piikkiin, vaikkei oireita enää olisikaan. Nepalin ollessa kyseessä testaavat varmaan alkueläimet kuten giardian.

  4. Terveisiä Goalta. Olen täällä kolmatta kertaa, ja parhaillaan vatsataudin kourissa. Sama setti tuli koettua myös edellisellä lomallani tänne. Nauroin kippurassa (kirjaimellisesti) lukiessani tekstiäsi, uskaltamatta oikein hengittää. (arvaat varmaan miksi) ? vakavasta asiasta rehellisesti, kiitos yrjöpäivän piristyksestä!

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi