Ohjeita vuoristossa vaeltamiseen

Ohjeita vuoristossa vaeltamiseen

kirjoittaja -

Vuoristovaellukselle pitää valmistautua kunnolla. Se on helpompaa kun tietää, mitä on luvassa.

Nämä ohjeet ja suositukset on kirjoittanut valokuvaaja-toimittaja Ville Palonen, joka on vaeltanut Nepalissa, Intiassa, Kirgisiassa, Patagoniassa, Vietnamissa, Borneolla ja Lapissa.

Miten vuoristossa vaeltaminen eroaa reissusta Lappiin?

Kotimaan parkkima vaeltaja saattaa heti alkuun kysyä, miksi ihmeessä nähdä vaiva ja matkustaa tuhansien kilometrien päähän vuorille vaeltamaan kun Suomessakin on upeita vaellusreittejä? Vuorille matkustamiseen on monta syytä.

Kokenutkin lapinkulkija saattaa yllättyä ensi kertaa ulkomailla patikoidessaan: vuoriston maisemat ovat henkeäsalpaavan ilmavia, hyttysistä ei ole tietoakaan, ja usein yöpyminen tapahtuu teltan sijaan majatalon punkassa. Muutamalla kolikolla voi antaa rinkan jonkun toisen kannettavaksi (ja samalla tulee tukeneeksi paikallista taloutta).

Toisaalta: sää saattaa muuttua hetkessä auringonpaisteesta raekuuroksi, aurinko polttaa nenän punaiseksi, ja ohuen ilman aiheuttama päänsärky vie yöunet. Jos sattuu onnettomuus, apua voi olla hankala saada. Suosituimpien vaelluspolkujen tungoksessa voi tulla ikävä Lapin autioita erämaita.

Suosituimpien vaelluspolkujen tungoksessa voi tulla ikävä Lapin autioita erämaita.

Yksi suurimmista yllätyksistä lienee se, että mitä korkeammalle merenpinnasta noustaan, sitä enemmän hengästyttää. Vuoristossa hyväkuntoisenkin on syytä taittaa matkaa to-del-la hi-taas-ti. Korkealla vuoristossa päivävaellukset ovat usein pituudeltaan yllättävänkin lyhyitä.

Miten vuoristovaellukselle pääsee?

Edullisin (mutta työläin) tapa on suunnitella ja järjestää koko matka itse. Suosituissa kohteissa on lukemattomia paikallisia matkatoimistoja, joiden kautta voi varata oppaan etukäteen sähköpostilla. Penninvenyttäjä saapuu paikalle ilman ennakkovarauksia, ja tinkii vasta paikan päällä. Säästämisessä on tosin riskinsä: huippusesongin aikana oppaat saattavat olla jo varattuja, sesongin ulkopuolella taas muissa töissä.

Tämän sivun lopussa on linkkejä vaellusaiheisiin matkatarinoihin, joista löytyy tarkempia ohjeita omatoimimatkailuun maailman vuorilla.

Vaivattomimmin vaellus järjestyy osallistumalla matkatoimiston järjestämällä opastetulle vaellusmatkalle. Ryhmävaellusmatkoja järjestäviä suomalaisia matkatoimistoja ovat mm. Mandala Travel, Olympia Matkat ja Matkatoimisto Aventura.

Majoitus vuoristovaelluksilla

Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että teltta jätetään kotiin. Monessa suositussa vaelluskohteessa (esimerkiksi Nepal ja Intian Ladakh) reitin varrella on pieniä teetupia, joista saa yksinkertaisen punkan lisäksi edullista ja maukasta ruokaa.

Tällaiset vaellukset ovat omia suosikkejani: kun reitti kulkee pikkukylästä toiseen, näkee komeiden maisemien lisäksi paikallista arkielämää.

Kun reitti kulkee pikkukylästä toiseen, näkee komeiden maisemien lisäksi paikallista arkielämää.

Ladakh Intia

Joissain kansallispuistoissa voi valita oman (tai vuokratun) teltan ja refugion eli vuoristomajan välillä. Tällainen kohde on esimerkiksi Patagonian helmi, Torres del Painen kansallispuisto.

Ulkomailla ei jokamiehenoikeuksia tunneta, joten telttailu on pääsääntöisesti sallittua vain sille osoitetuilla paikoilla. Telttailitpa missä tahansa, vältä avotulen tekemistä ja kanna kaikki roskasi takaisin ihmisten ilmoille.

Jos lähtee matkatoimiston järjestämälle ryhmävaellukselle vaikkapa Perun Inkapolulle tai Kirgisiaan, oppaat ja kantajat huolehtivat telttojen pystyttämisestä ja illallisen kokkaamisesta.

Oppaat ja kantajat – onko niistä iloa?

Vastaus on helppo: palkkaa ihmeessä paikallinen opas!

Varmaan osaatkin suunnistaa, mutta ikävä kyllä monesta suositusta vaelluskohteesta on hankala löytää kunnollista topografista karttaa. Ja vaikka reitti olisi merkitty maastoon selkeästi, myrsky voi yllättää tai nilkka muljahtaa. Hätätilanteessa on erityisen mukavaa, että matkaseura tuntee seudun ja puhuu paikallisia kieliä. Muista: syrjäisille vuoristopoluille ei koskaan pidä lähteä yksin!

Syrjäisille vuoristopoluille ei koskaan pidä lähteä yksin.

Turvallisuusnäkökulman lisäksi on muitakin syitä hankkia ammattitaitoinen opas. Kommunikointi paikallisten asukkaiden kanssa helpottuu, ja usein tarjoutuu tilaisuus vierailla (tai jopa yöpyä) paikallisessa kodissa. Kävellessä voi kysellä mitä mieleen juolahtaa, joten vaelluksen aikana oppii paljon uutta paikallisesta luonnosta ja kulttuurista. Vuoristovaelluksella(kin) voi oppia valtavasti esimerkiksi maan politiikasta, koulutusjärjestelmästä ja ruokakultuurista.

Usein opas voi myös (pientä lisäkorvausta vastaan) kantaa osan asiakkaan tavaroista – vaikkapa makuupussin ja vaihtovaatteet. Tämä kannattaa, sillä pelkkää kevyttä päiväreppua kantaessa jaksaa nauttia maisemista (ja jutella oppaan kanssa).

Jos varusteita on kilokaupalla, niitä raahaamaan pitää palkata varsinainen kantaja. Usein kantajat eivät puhu englantia – kun he oppivat kielen, heistä tulee varsinaisia oppaita.

Kirgisia_vaellus_04

Aasian maissa kokeneen ja englannintaitoisen vaellusoppaan löytää 20-30 eurolla per päivä. Työllistä siis paikallisia asukkaita – ja jos olet tyytyväinen saamaasi palveluun, muista antaa kunnollinen tippi! Esimerkiksi useamman päivän vaelluksen jälkeen sopiva summa on yhden päivän palkka. Itse olen antanut paljon enemmänkin, jos opas on ollut kertakaikkiaan loistava.

Vuoristotauti ja vakuutukset

Yli 3000 metrin korkeudella merenpinnasta suurin osa matkaajista kärsii ainakin vuoristotaudin lievimmistä oireista (päänsärky, huimaus, univaikeudet).

Ensimmäisinä matkapäivinä pitää levätä kunnolla ja juoda paljon nestettä. Mikäli oireet muuttuvat vakaviksi, paras (ja usein ainoa) vaihtoehto on lentää pikavauhtia alavimmille maille.

Korkealla vuoristossa kävellään todella verkkaisesti. Kiirettä pitämällä vain hengästyy ja joutuu pitämään taukoja koko ajan. Paikalliset oppaat ja kantajat ovat oma lukunsa, sillä heidän elimistönsä on tottunut ohueen ilmaan.

Korkealla vuoristossa kävellään todella verkkaisesti. Kiirettä pitämällä vain hengästyy.

Korkea ilmanala aiheuttaa joskus myös vatsaoireita. Matkakumppanien epäonneksi HAFE eli high-altitude flatus expulsion ilmenee piinaavan äänekkäänä piereskelynä.

Ennen vaellusreissua kannattaa varmistaa, että matkavakuutus kattaa vuoristotaudista mahdollisesti aiheutuvat kulut. Kaikki suomalaiset matkavakuutukset eivät niitä korvaa.

Samalla on syytä tarkistaa, löytyykö vakuutusehdoista muita rajoituksia vuoristossa liikkumiselle. Moni vakuutusyhtiö tulkitsee vuoristovaelluksen ja vuorikiipeilyn eron niin, että touhu muuttuu kiipeilyksi (jota vakuutus ei korvaa), kun laitetaan ”neliveto” päälle eli liikkumisessa käytetään apuna myös käsiä.

Pakkaa oikeat varusteet vuorille

Teltan ja retkikeittimen lisäksi myös rinkan voi usein jättää kotiin. Päivärepun pitää silti olla reilun kokoinen: sinne pitää mahtua ainakin juomapullo, eväät, kamera, sadevaatteet, otsalamppu sekä pieni ensiapupakkaus, jossa on vähintään vessapaperia, särkylääkettä, Imodiumia (ripulilääke) ja Compeed-rakkolaastareita. Repussa pitää olla sadesuoja.

Korkealla vuoristossa aurinko porottaa voimakkaasti, joten aurinkorasva ja -lasit sekä päähine ovat pakollisia varusteita.

Päivällä patikoidessa voi olla shortsikeli, mutta yöt ovat kylmiä: iltaisin lämpökerrasto sekä fleece tai kevyt untuvatakki tulevat tarpeeseen. Ohut pipo ja sormikkaat ovat harvoin olleet mukana turhaan.

Mount Kinabalu, Borneo, Malesia

Jos aikoo yöpyä yksinkertaisissa majataloissa tai kotimajoituksissa, mukaan kannattaa pakata oma makuupussi. Sen ei tarvi olla paksu, sillä yleensä majapaikoissa piisaa vilttejä. Grammanviilaajalle riittää ohut silkkipussi. Mutta älä unohda tyynyliinaa! Hätätapauksessa t-paita ajaa saman asian.

Kivisillä poluilla ainoat oikeat jalkineet ovat tukevat vaelluskengät.

Kivisillä poluilla ainoat oikeat jalkineet ovat tukevat vaelluskengät. Ne pitää ehdottomasti ajaa kunnolla sisään ennen pitkää vaellusta (eli kävellä uusilla kengillä sata kilometriä, jotta ne muokkautuvat jalkoihin eivätkä hierrä tai purista).

Paksujen vaellussukkien sijaan kannattaa käyttää päällekkäin kahta ohuempaa (keinokuituista) sukkaa.

Nykyään suosituimmat leirikengät ovat Crocksit: ne ovat kevyet, mukavat, ja niitä voi käyttää myös purojen ylittämiseen.

Vaellussauva säästää polvia varsinkin jyrkissä alamäissä. Älä katkaise puista sauvaa lähimmästä pusikosta, vaan hanki oikea teleskooppisauva. Joissain malleissa on ruuvi kameralle, joten vaellussauvaa voi käyttää myös jalustana.

Lue lisää maailman upeimmista vaelluskohteista:

Mount Kinabalu, Borneo
Nousu Borneon korkeimmalle huipulle.

Ladakh, Intia
Tiibetinbuddhalaista kulttuuria ja kotimajoituksia.

Umphang, Thaimaa
Thaimaan upein vaelluskohde.

Sapa, Vietnam
Reilua vaeltamista Pohjois-Vietnamissa.

Kappadokia, Turkki
Päiväpatikointia komeiden kivimuodostelmien keskellä.

Tien Shan-vuoristo, Kirgisia
Viiden tähden ryhmävaellus Tien Shan -vuoristossa.

Kaikki vaellustarinat