Kalastaminen Norjassa – vinkit ja kokemukset Norjan merikalastukseen

Haaveiletko syvänmerenkalastuksesta? Kalastusmatka kaukaisiin etelän maihin maksaa maltaita – mutta pohjoisessa naapurimaassamme Norjassa valtavia vonkaleita pääsee narraamaan yllättävän edullisesti!

Ruijanpaltaan pyyntireissu Jäämerelle voi olla jännittävä kerran elämässä -kokemus. Todennäköisempää kuitenkin on, että pohjoisen maisemiin ja kaloihin jää itse koukkuun niin pahasti, että Pohjois-Norjaan on palattava yhä uudestaan ja uudestaan.

Tämä artikkeli keskittyy merellä (rannalta ja veneestä) kalastamiseen. Artikkelin lopussa kerrotaan sisävesien kalastusluvista.

Artikkelin kirjoittaja Ville Palonen on kalastanut Norjassa Saltstraumenissa, Tosbotnissa, Lofooteilla, Tromssassa, Grovfjordissa, Varanginvuonolla, Sognevuonolla sekä Finnmarkin merenrannoilla ja sisämaan koskilla Masijoen ja Kautokeinon maisemissa.

Rannalta kalastaminen Norjassa

Norjassa ei vaadita lupaa meressä kalastamiseen. Saat virvelöidä rannalta käytännössä missä tahansa, paitsi lohijokien suistoissa. Kieltoalue on yleensä 200 metriä joen suusta, ellei paikalla ole erillisiä kylttejä.

Ihan jokaisesta rannasta ei tule saalista. Parhaita paikkoja ovat mahdollisimman syvät rannat, jotka tunnistaa jyrkistä rantakallioista. Myös siltojen alla, jossa on voimakas vuorovesivirtaus, on yleensä runsaasti kalaa. Ennen Norjan-reissua kannattaa katsella netistä löytyviä karttoja ”sillä silmällä” – syvyyskäyrät paljastavat, missä mahdollisesti kannattaa pysähtyä kalastamaan (ja missä ainakaan ei kannata tuhlata aikaa).

Malliesimerkki hyvästä rantakalastuspaikasta on Bodøn lähellä sijaitseva Saltstraumen, josta kerrotaan tarkemmin tämän sivun loppupuolella.

Toinen suosittu ja hyväksi havaittu paikka on noin puolen tunnin automatkan päässä Tromssasta sijaitseva Straumhella, jonka pitkät ja jyrkät rantakalliot sopivat erinomaisesti rannalta kalastamiseen. Vuorovesi saa kapean salmen veden kuohumaan, ja siitähän kalaparvet pitävät! Hellassa kannattaa poiketa vaikkei kalastaisikaan, sillä rannan tuntumassa näkee usein delfiinin kokoisia pyöriäisiä aivan lähietäisyydeltä.

Rannalta kalastaessa pitää varoa liukkaita rantakiviä ja korkeita aaltoja. Pahimmillaan kapeissa salmissa kohiseva vuorovesi virtaa kosken lailla. Kylmään veteen putoaminen voi olla kohtalokasta.

Parasta aikaa rannalta kalastamiseen on nousuveden aika. Tarkista netistä vuorovesitaulukot, ja saavu kalapaikalle 2-3 tuntia ennen korkeinta nousuvettä. Kun vesi on korkeimmillaan, syönti loppuu usein kuin seinään.

Lintukallio on hyvä rantakalastuspaikka Jäämerellä

Esimerkki hyvästä (ja supersuositusta) merikalastuspaikasta Jäämerellä on Varanginvuonon pohjoisrannalla Mortensnesin vieressä sijaitseva Fugleberget eli Lintukallio. Autolla pääsee muutaman sadan metrin päähän, ja pystysuoran rantakallion juurelle vie hyvin merkitty polku. Alhaalla on tasainen ”hylly”, jonne mahtuu helposti ainakin tusinan verran kalastajia. Jalkojen juuressa jyrkänne jatkuu aaltojen alle 30 metrin syvyyteen.

Kun seitiparvi ui ohi, jokaisen kalastajan vapa taipuu mutkalle. Paikalla on lähinnä suomalaisia kalastajia. Normaali saalis on kilon tai kahden kokoinen seiti, jollaisia saattaa parin tunnin aikana saada ison säkillisen!

Mutta älä ahnehdi – kalakannat eivät ole ehtymättömiä edes Norjassa. Vuoden 2021 alusta lähtien merikaloja (turska, seiti, pallas jne) on saanut viedä ulos Norjasta ainoastaan, mikäli on kalastanut rekisteröidyn kalastusoperaattorin kanssa. Omin päin kalastetun saaliin salakuljetuksesta pamahtaa satojen eurojen sakko.

Rannalta kalastetut kalat siis pitää syödä paikan päällä. Itse olen pari kertaa pakastanut kalafileitä leirintäalueen pakastimessa, ja syönyt saalista muutaman seuraavan päivän ajan.

Varanginvuonon etelärannalta löytyy suomalaiskylä Pykeija, josta voi vuokrata kaikuluotaimella varustetun veneen noin sadalla eurolla.

Lue lisää: Varanginvuonon nähtävyydet

Välineet Norjan merikalastukseen

Uistin pitää saada mahdollisimman lähelle pohjaa, rannaltakin virvelöidessä ainakin 10-20 metrin syvyyteen. Siksi suomalaiselle mökkijärvelle sopivat tavalliset virvelisetit voi unohtaa. Norjan rannoille kelpaavat kalastusvälineet saa muutamalla kympillä esimerkiksi Motonetistä tai Biltemasta. Aivan halvinta mallia ei kannata ostaa – Biltemasta ostamani ”yhdistelmävapa” napsahti poikki jo toisena kalastuspäivänä!

Norjassa rannalta kalastamiseen tarvitaan tukeva vapa, jolla voi heittää 60-100 -grammaista turskapilkkiä (stingsilda). Siiman kannattaa olla vahvaa kuitusiimaa (0.20-0.30), sillä uistin takertuu helposti pohjan rakkoleviin. Vahvalla siimalla koukut saa vedettyä vaikka suoraksi, eivätkä viehetappiot kasva liian suuriksi.

Usein turskapilkin eteen laitetaan muutaman koukun mustekalalitka. Usko tai älä, seitiparven osuessa kohdalle tupla- tai jopa triplatärppi on peruskauraa! Rantakalastajan yleisintä saalista ovat turska ja seiti – molemmat kertakaikkiaan loistavia ruokakaloja varsinkin tuoreina pannulla paistettuina.

Haavin sijaan monet kalamiehet käyttävät nostokoukkua, sillä saalis voi olla yllättävän kookas! Veneestä kalastaessa myös leukapihti (Boga Grip tai vastaava) on osoittautunut käteväksi kapistukseksi. Paras työkalu kalojen veneeseen nostamiseen on ollut kirveenvarsi, jonka päässä on sojottanut pitkä hiukan käyrä naula.

Muista huuhdella kalastusvälineet vesijohtovedellä jokaisen kalastussession jälkeen, jotta suolainen merivesi ei ruostuta niitä. Jos juoksevaa vettä ei ole tarjolla, kaada edes pari desiä juomavettä kelan koneistoon. Suolavesi pilaa helposti ja lopullisesti myös laadukkaat kalastusvälineet, joten peseminen ja öljyäminen ovat aivan välttämättömiä toimenpiteitä.

Suomenkielisestä Happy Angler -verkkokaupasta löydät kaikki tarvittavat kalastusvälineet Norjan rannikolle.

Veneestä kalastaminen Norjassa

Syvissä vesissä suuret kalat – tämä sanonta pitää täysin paikkansa Norjassa. Suurimmat saaliit saadaan veneestä käsin pilkkien eli juksaamalla. 10-20 -kiloisen turskan lisäksi vieheeseen voi iskeä jopa satakiloinen ruijanpallas!

Jotain Norjan merikalojen potentiaalisesta koosta kertovat alamitat: esimerkiksi ruijanpaltaan alamitta on 84 cm (vastaa noin 7 kilon kalaa) ja ylämitta 200 cm, eli kaikki yli kahden metrin mittaiset ruijanpaltaat on vapautettava. Lisäksi ruijanpallas on rauhoitettu kutuaikana 20. joulukuuta – 31. maaliskuuta.

Juksatessa välineet siis ovat muutaman pykälän järeämpiä kuin rannalta virvelöidessä. Painavimmat turskapilkit ovat kilon (1000 grammaa) painoisia! Tyypillisin viehe on mustekalalitkalla varustettu 150-500 gramman painoinen pilkki. Kevyemmät vieheet toimivat huonosti, sillä voimakkaiden merivirtojen vuoksi ne eivät painu suoraan kohti pohjaa, jossa kalat vaanivat saalista.

Viehe pudotetaan pohjaan (20-80 metriä), kelataan hiukan ylöspäin, ja sitten aletaan nostella vapaa rauhalliseen tahtiin ylös-alas. Usein välivedessä saalistavat kilon-parin kokoisten seitien parvet ovat niin ahneita, ettei syötti pääse edes pohjassa vaanivien isomusten luo. Myös tämän vuoksi painava turskapilkki on hyvä valinta: se painuu pohjaan nopeasti kuin kivi.

Ruijanpallasta kalastetaan usein jättimäisillä jigeillä 10-30 metriä syvistä hiekkapohjaisista salmista. Toinen tehokas tekniikka on käyttää lyijypainoa ja sivutapsiin kiinnitettyä syöttikalaa, esimerkiksi puolen kilon painoista seitiä, joiden kanssa voi kalastaa myös useamman kymmenen metrin syvyydestä. Elävän syötin käyttö on kielletty.

Kissakala eli merikissa (sea wolf, steinbiter) on hurja terävähampainen peto, joka elää pohjan tuntumassa syvissä vesissä. Yleensä syöttinä käytetään turskapilkin koukkuun kiinnitettyä kalanpalaa, jota kolistellaan pohjan kivikkoa pitkin. Veneestä kalastaessa kulta-ruskea (iso) kalajigi toimii tappavasti, tarpeeksi jyrkältä rannalta merikissan voi saada pohjaongella eli laittamalla 100-200g painon yläpuolelle sivutapsiin syötiksi kalafileen. Ulkonäöstään huolimatta merikissa on erinomaisen herkullinen ruokakala, ja usko tai älä: merikissa jopa tuoksuu hyvälle!

Veneestä kalastamalla voi saada myös puna-ahvenia. Ne uiskentelevat niin syvissä vesissä, ettei niitä saa rannalta käsin kuin satunnaisesti.

Veneen vuokraaminen Norjassa

Norjassa vaaditaan ”kansainvälinen veneenkuljettajan lisenssi” (eli kansainvälinen huviveneenkuljettajan kirja), jotta voi vuokrata kalastusveneen. Lupakirjaa ei vaadita, jos vuokraaja on syntynyt ennen vuotta 1980, tai jos veneessä on alle 25 hevosvoiman perämoottori ja se on alle 8 metriä pitkä. Vaikka lupakirjavaatimusta ei käytännössä valvota, niin ilman sitä veneen vuokraaminen voi olla hankalaa, sillä vakuutus tuskin korvaa luvattoman veneilijän töppäilyjä.

Monet tyyriimmät ”kalastusleirit” vuokraavat mökkiä ja venettä pakettihintaan viikko kerrallaan. Tällaisessa paikassa viikon paketti voi helposti maksaa 2500 euroa, joten halvimmalla pääsee, kun ryhmässä on 4 kalastajaa, jotka jakavat matka- majoitus- ja veneenvuokrakulut. Yhteen veneeseen mahtuu aivan hyvin neljä kalastajaa, sillä vapojen kanssa ei heiluta ja heitellä, vaan touhu on suoraan veneen alta pilkkimistä.

Narvikin pohjoispuolella, matkan varrella Lofooteille, on hinta-laatu-suhteeltaan erinomainen kalastuskeskus Elvegård Fjordcamp. Paikasta voi vuokrata siistin ja simppelin merenrantamökin sekä 25-40 hevosvoiman pulpettiveneen kaikuluotaimella varustettuna. Edullisimmillaan mökin ja veneen yhteishinta on noin 150 e/vrk!

Paikassa on perkuutila, pakastimet ja mukaan saa virallisen kalan vientitodistuksen Norjan tullia varten. Myynnissä on kaikenlaista tarpeellista kalastusvälinettä kuten vieheitä ja nostokoukkuja, ja jopa kelluntahaalarit voi vuokrata huokeaan hintaan.

Uusimpia lisäyksiä Elvegårdissa ovat ”lasi-iglut”, remontoitu grilliterassi sekä laiturille rakennettu tynnyrisauna, josta voi pulahtaa hyiseen veteen.

Elvegård sijaitsee melko suojaisessa vuonossa, jossa vuorovesivirtaukset eivät ole erityisen hurjia. Siitä huolimatta isoon kalaan on hyvä mahdollisuus: me saimme elämämme ensimmäisen ruijanpallaksen (8,5 kg) ja huikean kokoisen suurseitin (12,5 kg). Perkuuvajassa roikkui myös jonkun muun saama 18-kiloinen turska.

Saltstraumenin salmi Bodøn lähellä tunnetaan yhdestä maailman voimakkaimmista vuorovesivirroista. Korkealta sillalta katsoessa salmen vesi suorastaan kiehuu valtavina pyörteinä. Kova virtaus tarkoittaa kalaisia vesiä, mutta myös haastavia olosuhteita. Rannalta kalastaessa on oltava erityisen varovainen, ja veneelläkin pitää liikkua kieli keskellä suuta – pelastuspuku on suositeltava turvavaruste.

Saltstraumen Brygge on kalastuskeskus, josta löytyy majatalo, venevuokraamo, perkuuvaja ja kalastusvälinekauppa. Pluscamp Saltstraumen on aivan sillan kupeessa oleva suurehko ja hyvinvarusteltu leirintäalue, josta löytyy kunnollinen perkuuhuone ja iso pakastinhuone fileoiduille kaloille.

Lue lisää: Rannalta kalastaminen Saltstraumenissa

Muutama sata kilometriä Bodøstä etelään löytyy varsin mainio kalapaikka: Tosbotn Camping & Cottages vuokraa edullisia ruohokattoisia pikkumökkejä ja simppeleitä (mutta kalastukseen hyvin sopivia) veneitä. Mökin ja moottoriveneen saa yhteishintaan 100e/vrk. Vuono on satoja metrejä syvä mutta kapea, joten kalastamaan uskaltaa lähteä tuulisellakin säällä.

Lue lisää: Kalastus Tosbotnissa

Finnmarkissa on useita kalastusoperaattoreita, joilta voi vuokrata mökin, veneen ja kalastusvälineet. Satunnaisia vuokraveneitä (50-150€ per päivä) kannattaa tiedustella mistä tahansa majoituksesta tai leirintäalueelta. Hintaan vaikuttaa veneen koko ja varustelu: halvimmat ovat 15-20 hevosvoiman perämoottoriveneitä, kalliimmat pulpettiveneitä, joista löytyy kaikuluotain ja karttaplotteri. Pienellä muutaman hevosvoiman (soutu)veneellä ei kannata lähteä kauas rannasta, ettei vuorovesivirtaus vie mennessään.

Yksi suomalaisten suosimista kalapaikoista on Pykeija, josta 2-3 hengen moottoriveneen voi vuokrata noin sadalla eurolla per päivä.

Kalastusretket Lofooteilla

Lofooteilla myös ensikertalainen pääsee pilkkimään veneestä. Paikalliset ammattikalastajat nimittäin järjestävät kesäisin noin kolmen tunnin mittaisia ryhmäreissuja (6-12 henkeä), joilla ehditään kalastaa parin tunnin ajan. Tällainen reissu maksaa 70-80 euroa per henkilö – hintaan sisältyvät yksinkertaiset kalavehkeet sekä saaliin perkaus ja fileointi. Kaupan päälle saattaa nähdä vuonossa saalistavia miekkavalaita!

Erittäin suositeltava paikka kalastusretken järjestämiseen on Ballstadissa sijaitseva Sjøstrand Rorbuer. Paikassa voi majoittua perinteisissä rørbuer-kalastajamökeissä, tai pihassa oman teltan tai asuntoauton kanssa. Suihku, pyykkikone ja grillikatos ovat myös telttailijoiden käytössä. Omistaja, ammattikalastaja Børje Iversen, järjestää kesäisin kalareissuja kahdesti päivässä.

Lue lisää: Kalastusretki Lofooteilla

Kuningasravun kalastaminen Jäämerellä

Varanginvuonon alueella voi osallistua myös kuningasrapusafarille.

Kuningasrapu on Venäjän puolelta levinnyt vieraslaji. Tyypillinen koko on 3-4 kiloa, mutta otus voi kasvaa yli 10 kilon painoiseksi – saksien väli voi olla huimat kaksi metriä!

Jos haluat napata kuningasravun virvelillä, toimi näin: kiinnitä siiman päähän paino ja syötiksi kalapaloja. Kiedo ympärille paksusta siimasta kunnollinen harakanpesä-sykerö. Heitä veteen ja odota, että kuningasrapu sotkeutuu saksistaan kiinni siimasotkuun.

Mutta varoituksen sana: kuningasrapujen onkiminen omin päin on lain mukaan kiellettyä, joten touhusta voi pahimmassa tapauksessa napsahtaa ankara sakko!

Meritaimenen kalastaminen Norjassa

Norjan rannoilta löytyy erinomaisia paikkoja jalokalojen narraamiseen. Taimenta kalastessa sivusaaliiksi voi osua vaikkapa kampela tai makrilli – herkullisia ruokakaloja nekin!

Suomalaisten suosimia taimenpaikkoja ovat etenkin Lyngenvuonon rannat Skibotnin ympäristössä sekä Tanavuono, johon Tenojoki laskee.

Mikäli kalastat taimenta jonkin joen suistossa, selvitä tarkasti, missä kulkee kalastuslupa-alueen raja. Merikalastukseen ei vaadita lupia, mutta (lohi)joen alueella kalastamiseen vaaditaan valtion lupa, paikallinen jokilupa, ja lisäksi välineiden desinfiointitodistus. Varsinkin Tanavuonon suunnalta kuuluu tarinoita, joiden mukaan 50 metrin verran väärässä paikassa kalastaminen on maksanut suomalaiselle kalamiehelle jopa tuhat euroa.

Kyttyrälohen kalastaminen Pohjois-Norjassa

Kyttyrälohi on Tyyneltämereltä kotoisin oleva vieraslaji, jonka toivat Kuolan ja Vienanmeren jokiin Venäjän siirtoistutukset 1950-luvulla. Kyttyrälohet ovat levinneet ja yleistyneet valtavasti vain muutaman viime vuoden aikana Jäämereen laskevissa joissa; esimerkiksi Tenoon kyttyrälohta on noussut jo enemmän kuin mahtijoen alkuperäistä atlantinlohikantaa.

Toisin kuin luontainen atlantinlohi, kyttyrälohi kuolee kutupuuhiensa jälkeen. Tämän vuoksi ihmisravinnoksi kelpaa käytännössä ainoastaan kyttyrälohi, joka on nostettu merestä tai heti sen noustua jokeen – joessa pari viikkoa viettänyt kala on jo alkanut mädäntyä hengiltä.

Kyttyrälohi on hurjasta ulkonäöstään huolimatta erinomaisen maukas ruokakala tuoreena.

Kyttärälohen elinkaari on kaksi vuotta, joten sitä päästään käytännössä kalastamaan vain joka toinen vuosi – seuraava huippuvuosi kalojen kutupuuhiin on 2025. Koska laji on levinnyt idästä, parhaita kalapaikkoja ovat pohjoiset vuonot Varangin niemimaalta jopa Lofooteille saakka. Myös kyttyrälohta kalastaessa on syytä muistaa, ettei liian lähellä lohijoen suistoa saa kalastaa ilman kalastuslupaa.

Kalastaminen eteläisessä Norjassa

Minulla on kokemusta lähinnä Pohjois-Norjassa kalastamisesta. Etelässä, mahtavalla Sognevuonolla, kävin kuitenkin kesäkuussa 2022. Mökki ja vene olivat moitteettomat, ja maisemat muistuttivat pohjoisen vuonoja. Syvyyttäkin oli kapeassa sivuvuonossamme parhaimmillaan yli puoli kilometriä. Keli oli tyyni.

Mutta kalaa ei tullut. Kahden päivän aikana emme saaneet veneestä kalastamalla ainoatakaan (!) turskaa tai seitiä, vaikka kolusimme majoittajan karttaan merkitsemiä puolta tusinaa ottipaikkaa aivan samoilla vieheillä ja tekniikoilla kuin pohjoisessakin. Majapaikan fileerauskatoksessa roikkui valtavia turskankalloja, mutta turskasesonki kuulemma oli vain talvella.

No, maassa maan tavalla; päätimme keskittyä makrillien ja isojen silakoiden onkimiseen, sillä niitä näkyi kaikuluotaimessa aivan valtavina parvina. Kalaa siis päästiin syömään monen päivän ajan sashimina, graavattuna, paistettuna ja savustettuna.

Mutta viimeisimmät kalareissut ovat suuntautuneet jälleen pohjoisille vesille.

Norjan merikalojen fileointi

Turskat ja seitit (puhumattakaan ruijanpaltaasta) kannattaa perata eri tavalla kuin kotimaan hauet ja ahvenet. Kalan vatsaa ei avata ollenkaan, sillä se vain sotkisi paikat: turskan ja seitin vatsan sisältö on iljettävää kuraa.

Fileet irrotetaan kalan selkään tehtävän viillon kautta. Selästä kylkiruotojen kautta tehdyn viillon avulla fileen saa irti oikein nätisti ja lihaa haaskaamatta. Tutustu tekniikkaan etukäteen katsomalla YouTuben opetusvideoita. Suomessa jotkut kalamiehet perkaavat hauen samalla tavalla.

Merikissan voi perata normaalisti eli vatsan avaamalla. Fileoinnin sijaan kissakala kannattaa leikata muutaman sentin paksuisiksi ”medaljongeiksi”, jotka paistetaan nahkoineen ja selkäruotoineen päivineen. Paistettu merikissamedaljonki on niin harvinaista herkkua, että se kruunaa koko kalareissun.

Ruijanpallaksen (84-200cm) kanssa on tärkeää saaliin riiputtaminen 2-3 päivän ajan. Lämpötilan on hyvä olla lähellä nollaa. Kun fileoit pallasta, älä unohda irrottaa myös erinomaisen herkullisia poskilihoja!

Kalojen tuominen Norjasta Suomeen – tullin säännöt

Vuoden 2021 alusta lähtien merikaloja (turska, seiti, pallas jne) on saanut viedä ulos Norjasta ainoastaan, mikäli on kalastanut rekisteröidyn kalastusoperaattorin kanssa, eli esimerkiksi vuokrannut veneen rekisteröidystä majapaikasta.

Tullia varten tarvitaan rekisteröidyn kalastusoperaattorin leimaama kirjallinen todistus, jonka kanssa merikalojen fileitä saa viedä korkeintaan 18 kiloa kahdesti vuodessa. Sakko kalasaaliin salakuljettamisesta on 800 euroa + 20 euroa per kilo.

Kun varaat majoitusta ja vuokravenettä, muista kysyä, onko paikka virallisesti rekisteröity kalastusoperaattori (useimmat ovat).

Kalastaminen Pohjois-Norjan tuntureilla

Pohjois-Norjan sisävesille – muualle kuin lohijoille – tarvitaan kalastuslupa, joka on helppo hankkia netistä. Lue ohjeet Finnmarkin ja Tromssan kalastulupien ostamiseen: Kalastaminen Finnmarkin sisävesillä.

Skitt fiske! Kireitä siimoja!

Lue lisää:

Omalla autolla Norjaan

Norja – vinkit ja kokemukset

Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!