Slovakian vapaamieliset Tatra-vuoret

Slovakian vapaamieliset Tatra-vuoret

kirjoittaja -
Pavel Dobrovsky, Flickr CC

Slovakian Korkeat Tatra-vuoret (Vysoky Tatry) ovat Euroopan pienimmät alppimaiset vuoret. Maisemat ovat upeat, ja vaelluspolut on merkitty huolella. Vaeltamiseen hyvä tukikohta on Poprad Tatra -kaupunki.

Teksti Antti Helin

Herääminen ei ole koskaan tuntunut yhtä helpolta. Aamuauringon lämpimät säteet tunkeutuvat ikkunaverhon läpi vuoristomajaan, ja nenään leijailee alakerran keittiöstä paistetun munakkaan tuoksu. Nousen vuoteesta ja kurkistan ulos ikkunasta: mahtavat metsät laskeutuvat vuorenrinnettä alas laaksoon. Linnut laulavat.

Kello on seitsemän aamulla.

Olen Slovakiassa Tatra–vuorilla (Vysoky Tatry). Edellisenä päivänä tein slovakialaisen ystäväni kanssa harjoittelulenkin ja tänään olemme lähdössä Bilikova Chata -vuoristomajalta yhdeksän tunnin vaellukselle.

Täältä tullaan!

Slovakian vulgaarit vuoristolaiset

”Dobry den!” huikkaamme vuoristopolulla vastaantulijoille tervehdyksen slovakiaksi.

”Ennen tervehtiminen kuului vuoriston tapoihin”, slovakialainen Jana kertoo. ”Nykyisin kaikkia ei enää välttämättä moikata. Turisteja on entistä enemmän, eivätkä he ymmärrä mitä tarkoitamme vaan hämmentyvät.”

Poluilla kävelee vanhuksia, rakastavaisia, reippailijoita ja vanhempia, jotka kantavat selkärepuissaan pikkulapsiaan. Vuorilla vaeltaminen on slovakeille yhtä luonnollinen vapaa-ajanviettotapa kuin suomalaisille mökkiviikonloppu.

”Isäni kutsui vuoria Sodoman ja Gomorran pesäksi.”

Ennen oli toisin. ”Pari sataa vuotta sitten vuoret olivat tabu. Varsinkin naiset välttelivät vuoria”, Jana sanoo.

Vuoriin liittyy vieläkin omat ennakkoluulonsa. Kun Jana oli teini-ikäinen, hänen isänsä ei päästänyt tyttöä kesätöihin vuoristomajoille.

”Hän kutsui niitä Sodoman ja Gomorran pesäksi. Vuorilla käyttäydytään vapaamielisemmin kuin muualla: vuoristolaiset ovat vulgaareja tyyppejä”, Jana kertoo.

Rommin voimalla alas Tatra-vuorilta

Ohitsemme kävelee kantajia selässään korkeat ja raskaat taakat. He vievät vuoristomajoille ruokaa ja tarvikkeita.

”He kutsuvat porukkaansa Sherpa Clubiksi Himalajalla asuvien nepalilaisten sherpojen mukaan”, Jana selittää.

Kantajat ovat oikeasti kovia äijiä. Ja sitten vuorilla on niitä, jotka luulevat olevansa kovia äijiä.

”Aina, kun joku joutuu vuorilla pulaan, paljastuu, että hän on puolalainen.”

”Melkein aina, kun joku joutuu vuorilla pulaan, paljastuu, että hän on puolalainen. He luulevat olevansa parempia vuoristolaisia kuin ovatkaan. Puolalaiset yrittävät ylittää itsensä – ja joutuvat eksyksiin.”

Slovakialaiset ottavat sen sijaan rauhallisesti. Kaveriporukalla he kiipeävät merkittyjä reittejä mökeille, joissa he syövät lämpimän keiton. Sitten slovakit alkavat tissutella rommia, jonka voimin he hoippuvat alas.

”Maan pinnalle päästään humalaisen tuurilla”, Jana nauraa.

”Pelottaa niin etten uskalla pysähtyä”

Alkumatka on ollut helppoa taivaltamista laaksossa vuorten välissä, kunnes vuorossa on jyrkkä, mutkitteleva nousu 2010 metrin korkeudelle Teryho Chata -majalle.

Majan luona odottavat kukkaniityt ja lumikinokset, joista valuu vettä kahteen pieneen järveen. Niistä vesi syöksyy putouksina alas jyrkännettä.

Herkuttelen vuoristomajassa valkosipulikeitolla. Viimeistään tujaus tuimaa Demenovka-yrttiviina palauttaa voimat.

Tujaus tuimaa Demenovka-yrttiviina palauttaa voimat

Vaikea osuus alkaa. Vuoren huipulle päästäkseen pitää kalliokiipeillä ylös melkein pystysuoraa seinämää. Onneksi apuna on metalliketju.

Nuori mies etuilee köysissä vauhdilla ohitse.

”Anteeksi”, hän pahoittelee. ”Ei minulla ole mihinkään kiire, mutta pelottaa niin paljon, etten uskalla pysähtyä.”

Vuoret elävät omaa aikaansa

Huipun toisella puolen odottaa erämaa, jossa asustavat vain vihreänharmaat, sammaloituneet kivet. Jossain kivien alla helisee vuoristopuro.

Mustilla vuorenhuipuilla ympäröity eloton laakso tuo mieleen Taru Sormusten Herran pimeyden valtakunnan, Mordorin.

Vuorilla tuntee sekä ihmisen pienuuden että suuruuden. Pienillä, voimia säästelevillä askelilla taittaa uskomattoman pitkiltä näyttäviä taipaleita. Ihminen nousee ylös vuoren jättimäistä selkää vastustamattomasti kuin pieni, väsymätön muurahainen.

Vuorilla tuntee sekä ihmisen pienuuden että suuruuden

Tik-tik-tik. Askeleet seuraavat toisiaan kuin kronometri. Polku kiertää laakson ympäri, ja toisella puolella, kun näkee koko taivaltamansa matkan, ihmettelee että tuoltako kaukaa sitä tosiaan tultiin. Tuon huipunko ylitin, tuosta kivikostako olen laskeutunut?

”Aika kulkee vuorilla ei tavalla kuin muualla”, Jana vastaa mietintöihini.

Taivaalle nousseet synkät pilvet vaeltavat vauhdilla kohti. On parasta kiirehtiä alas vuorelta sahalaitaisen kuusimetsän turvaan.

Huuhdon kasvoni puron jääkylmässä vedessä ja heitän rinkan takaisin selkään. Katson sattumalta ylös rinteeseen. Kaksi ruskeaa vuorikaurista loikkii siellä varmoin hypyin.

Jäähyväiset Tatra-vuorille

Jalkoja kipristelee ihanasti, kun viiletän lähijunassa metsien läpi kohti Poprad Tatra -kaupunkia, joka toimii hyvänä tukikohtana valluksille Tatra-vuorilla.

Vuoret ovat peittyneet sateen tummansiniseen verhoon ja salamoihin. Mutta silmissäni eivät välky enää vuoret vaan raskaan slovakialaisen illallisen kuva. Olut maistuu jo kielen päässä.

Seuraavana päivänä ei taida enää olla niin helppoa nousta sängystä.

Slovakia-matkaopaskirja

Opaskirja on kätevä matkakaveri! Oppaasta löydät karttoja, tietoa nähtävyyksistä, sekä käytännön vinkkejä mm. liikkumiseen ja ravintoloissa asioimiseen.