5 x Suomen kiehtovimmat hautausmaat

5 x Suomen kiehtovimmat hautausmaat

kirjoittaja -
Tehtailija Jaakko Pöyryn haudan täytyy olla Suomen erikoisimpia.

Hautausmaat ovat parhaimmillaan uskomattoman kiehtovia matkakohteita, täynnä taidetta ja draamaa. Hietaniemen Hautausmaalta Helsingistä löytyvät monen kuuluisan taiteilijan haudat, ja Porissa sijaitseva Juseliuksen hautakappeli tunnetaan Gallen-Kallelan maalaamista freskoista.

Vaan mistä löytyy Suomen kuuluisimman murhamiehen isälleen takoma risti?

Teksti Antti Helin

Kuin hautakiviin hakattu Kuka kukin on -kirja – Hietaniemen hautausmaa, Helsinki

Hietaniemen hautausmaan hautakiviä voi lukea kuin Suomen Kuka on kukin -kirjaa. Hautausmaalle on haudattu suurin osa Suomen presidenteistä ja monet kuuluisimmista taiteilijoista.

Hietaniemessä makaavat niin Mannerheim, Akseli Gallen-Kallela, Mika Waltari, Tove Jansson, Alvar Aalto kuin Spede Pasanenkin.

Hietaniemi onkin yksi Helsingin kiehtovimmista nähtävyyksistä: suurelta hautuumaalta voi bongata kuuluisuuksien hautojen lisäksi mitä kummallisempia hautakiviä.

Hietaniemen hautuumaalta voi bongata kuuluisuuksien hautojen lisäksi mitä kummallisempia hautakiviä.

Kaikkein kummallisimman täytyy olla teollisuusmies Jaakko Pöyryn hautakivi: se esittää valtavaa, kullanväristä kynttilää. Muistomerkkiin kuuluu jopa kaksi kynttilän juurella lepäävää puoliksi palanutta tulitikkua.

Taiteilijoita on haudattu etenkin hautuumaan Taiteilijamäeksi kutsutulle osalla. Taiteilijoiden haudoista sympaattisimpia on harmonikkataiteilija Lasse Pihlajamaan hauta: kuolemakaan ei ole erottanut muusikko haunuristaan.

Lisäväriä hautuumaalle antaa sen sijainti Hietaniemen uimarannan vieressä. Mikä kontrasti! Ovathan hiekkarannat – ja etenkin juuri Hietaniemen ranta – nuoruuden ja hedonismin, bakkanaalin ruumiinpalvonnan pyhättöjä. Ja vieressä makaa maan alla kalman kuolleita ruumiita.

Nuoruus ja kuolema. Kuinka taiteellista! Kuinka symbolistista!

 

Speden hauta on Hietanimen taitelijamäellä.
Speden hauta on Hietanimen taitelijamäellä.

Gallen-Kallelan mestarityö – Juseliuksen mausoleumi, Pori

Porin Käppärän hautausmaalla sijaitsee Gallen-Kallelan freskoin koristelema Juseliuksen mausoleumi. Suomessa eikä Pohjoismaissa ole vastaavaa, yksityishenkilölle rakennettua mausoleumia.

A. Jusélius oli porilainen teollisuuspohatta, joka suri tuberkuloosiin nuorena kuollutta tytärtään Sigridiä niin syvästi, että päätti rakennuttaa tälle mausoleumin.

Juseliuksen mausoleumi on Pohjoismaiden ainoa yksityishenkilölle rakennettu mausoleumi.

Vain paras oli Juseliukselle kyllin hyvää. Mausoleumin piirsi aikansa johtava kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck ja sen freskot maalasi Akseli Gallen-Kallela.

Upeat freskot alkoivat kuitenkin nopeasti kärsiä kosteusvaurioista. Lopulta ne maalasi uudelleen Gallen-Kallenin poika Jorma, joka kuoli Talvisodan ensimmäisinä päivinä.

Käppärän hautausmaan muihin nähtävyyksiin kuuluvat useiden porilaisten teollisuuspohattojen sukuhaudat sekä kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen suunnittelema suihkuallas Tyttö, lintu ja kala. Tukiainen tunnetaan parhaiten Helsingissä sijaitsevasta Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaasta.

Juice Leskisen muistolle – Kalevankankaan hautausmaa, Tampere

Kalevankankaan hautausmaalle astellaan läpi komean, vuonna 1937 rakennetun portin, jonka on koristellut kuvanveistäjä Gunnar Finne (Finnen kuuluisimpia teoksia on nykyisin Viipurin Monrepos’n puistossa sijaitseva Suomen itsenäisyyden leijona).

Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle on haudattu useita Tampereella vaikuttaneita kirjailijoita kuten Väinö Linna, Eeva-Liisa Manner ja Lauri Viita. Hautakivistä komeimpia on muusikko Juice Leskisen kivi.

Kalevankankaan hautausmaalla käytiin Suomen sisällissodan verisimpiä taisteluita.

Kalevankankaan hautarauha koki pahan kolauksen kiirastorstaina 28. maaliskuuta 1918, kun hautausmaa joutui osaksi Suomen sisällissodan verisimpiä taisteluita. Valkoisten osasto juuttui hautausmaalle ja kärsi kovia tappioita.

Hautausmaalla ja sen ympäristössä Kalevankankaalla kaatui 200 valkoista ja satakunta punaista taistelijaa.

Hautausmaalla on sisällissodan valkoisten vainajien muistomerkki.

Kaunein kappeli – Vanha hautausmaa, Rauma

Rauman vanhalla hautausmaa on jo muutenkin kaunis ja tunnelmallinen paikka, mutta erityiseksi sen tekee Kordelinin kappeli.

Liikemies ja kulttuurin tukija Alfred Kordelinin muistoksi tehdyn kappelin suunnitteli Lars Sonck, yksi merkittävimmistä jugendkauden arkkitehdeistamme. Kappelin edessä seisovat upeat portaaliveistokset ovat kuvanveistäjäsuuruuden Emil Wikströmin käsialaa.

Lars Sonck tunnetaan parhaiten tietenkin upeasta Tampereen tuomiokirkosta, ja Emil Wikström Helsingin rautatieaseman Lyhdynkantajat-patsaista.

Kappelin katonreunasta kurkkii kuvanveistäjä Gunnar Finnen pikkupiruja.

Kun auringonvalo osuu Wikströmin sureviin hahmoihin, on vaikuttavampaa näkyä vaikea kuvitella.

Kappeli itsessään on hillityn yksinkertainen ja kaunis. Lars Sonck on kuitenkin lisännyt mukaan myös aavistuksen jugendin henkeen sopivaa ilkikurisuutta: kappelin katonreunasta kurkkii kuvanveistäjä Gunnar Finnen tyylittelemiä pikkupiruja.

Kappelin kryptassa on Kordelinin hyvä levätä, pilke silmäkulmassa.

 

Kordelinin kappeli Rauman vanhalla hautausmaalla.
Kordelinin kappeli Rauman vanhalla hautausmaalla.

Sankarihautausmaan antisankari – Ylistaron hautausmaa

Ylistaron sankarihautausmaalla Pohjanmaalla makaa sankareiden joukossa myös yksi Suomen suurimmista antisankareista. Puukkojunkkari Matti Haapoja (1845–1895) oli Suomen historian kuuluisimpia – ja kiehtovimpia – murhamiehiä.

Haapojan murhiksi on todistettu kolme, mutta hänen uskotaan syyllistyneen ainakin kymmeneen miestappoon.

Haapojan legenda syntyi, kun hän onnistui karkaamaan neljästi Turun Kakolan vankilasta, minkä jälkeen hänet lähetettiin rangaistusvangiksi Siperiaan. Sieltäkin hän karkasi takaisin Suomeen.

Murhamies Haapojan luuranko tervehti rikosmuseon vieraita vuoteen 1995 asti.

Haapoja saatiin uudestaan kiinni ja hän lusi lopun elämäänsä Kakolassa. Viimeisinä vuosinaan Haapoja ystävystyi vankien auttajan Matilda Wreden kanssa. Vankilassa hurja murhamies takoi isänsä muistoksi ristin, jonka Wrede vei tämän haudalle Ylistaroon.

Kun Haapoja lopulta itse kohtasi viikatemiehen, ei häntä suinkaan haudattu, vaan ruumis annettiin lääketieteen opiskelijoiden käyttöön.

Opiskelijoiden aikansa tutkittua suuren rikollisen ruumista vietiin Haapojan luurako näytteille Helsingin rikosmuseoon. Siellä Haapojan luuranko tervehti tarkkaan valittuja museovieraita vuoteen 1995 (Keskusrikospoliisin päämajassa sijaitsevaan museoon eivät edelleenkään pääse kuin kutsuvieraat), jolloin murhamies vihdoin pääsi Ylistaron hautausmaan lepoon, sata vuotta kuolemansa jälkeen.

Haapoja haudattiin isänsä viereen, itse takomansa ristin luokse.