Karhujen katselua Kuhmossa

Karhujen katselua Kuhmossa

kirjoittaja -

Kuhmon villi luonto on vertaansa vailla. Venäjän rajan lähellä sijaitsevassa erämaassa kuka tahansa voi kokea maailmanluokan luontoelämyksiä, kuten karhujen ja susien katselua piilokojusta käsin.

Teksti ja kuvat Ville Palonen

Suolammen vastarannalla näkyy liikettä. Tartun kiikareihin vaikka tiedän jo, mikä tumma hahmo on: täysikasvuinen karhu. Se on tulossa suoraan minua kohti.

Karhu löntystää lähemmäs. Tuijotan sitä kameran teleobjektiivin läpi, sydän rinnassa hakaten.

Peto on valtava. On helppo ymmärtää, miksi karhua kutsutaan metsän kuninkaaksi. Se on Suomen kansalliseläin, myyttinen olento, jota on aina  pelätty ja arvostettu. Karhua on kutsuttu kymmenillä lempinimillä, ja majesteettisen pedon mukaan on nimetty lukemattomia paikkoja.

Suomessa on noin 1500 karhua (Luonnonvarakeskus 2015), mutta niiden kohtaaminen metsässä sattumalta on harvinaista. Jos karhun haluaa nähdä luonnollisessa ympäristössään, se onnistuu helpoiten Kuhmossa, jossa petoeläinten tiheydet ovat koko maan korkeimpia.

Yö piilokojussa karhuja katsomassa

Kuhmo, Kainuu, Finland
Piilokoju suolla Kuhmon erämaassa.

Otan ensimmäiset kuvat. Käteni vapisevat, vaikka olen turvassa villieläinten katselua varten rakennetun piilokojun sisällä. Seurassani on 36-vuotias Sami Rautiainen, joka järjestää karhunkatselua isänsä, luontokuvaaja Lassi Rautiaisen, kanssa. Wildlife Safaris Finland, Suomen vanhin suurpetojen katselua järjestävä yritys, perustettiin vuonna 1988 (yrityksen nimi oli viime vuosiin asti Artic Media). Aluksi haaskojen lähelle pystytettyjä piilokojuja oli vain kaksi, nykyään niitä on kokonaiset 14 kappaletta neljässä eri paikassa. Tämän paikan nimi on No Man’s Land, ja se sijaitsee vain reilun kilometrin päässä Venäjän rajalta.

Kuhmo, Kainuu, Finland
Sami Rautiainen piilokojussa.

Kuuden neliön kokoisessa piilokojussa on kapeat ikkunat, tusina kuvausaukkoa kameroille, sekä makuualustat lattialla nukkumista varten. Oven takana olevat pari tyhjää vesikanisteria toimittavat vessan virkaa.

Suurpetojen kyttääminen voi olla uuvuttava kokemus. Piilokojun sisällä pitää pysyä hiljaa kellon ympäri, yleensä iltakuudesta aamuseitsemään saakka. Onneksi hyttyset eivät kiusaa – iloinen yllätys heinäkuisena iltana – mutta kojun sisällä on kuuma kuin huonosti lämmitetyssä saunassa.

Istumme Rautiaisen kanssa muovisilla puutarhatuoleilla ja tuijotamme karhua. Se seisoo suolla alle 50 metrin päässä meistä ja repii palasiksi sianruhoa. Välillä otus kääntää katseensa suoraan kohti kameraa. Karhu tietää, että sitä tarkkaillaan.

”Haaska on sidottu kiinni kantoon, jotta karhut eivät vie sitä pois”, Rautiainen kuiskaa. ”Täysikasvuinen karhu voi syödä kymmenen kiloa kerrallaan. Sitten se sulattelee ateriaansa parin päivän ajan.”

Suurpetopolitiikkaa

Kaikki Kuhmon asukkaat eivät pidä siitä, että suurpetoja ruokitaan melkein heidän takapihoillaan. Kriitikot väittävät, että karhu- ja susiturismi totuttaa luonnostaan arat eläimet ihmisiin.

Ajaessani kohti rajan tuntumassa olevaa Wildlife Safaris Finlandin piilokojua poikkesin paikalliselle lammastilalle. Isäntä tarjosi kupin kahvia ja muisteli petojen kanssa syntyneitä ongelmia: esimerkiksi vuonna 2011 yksinäinen susi teurasti 14 lammasta. Lampaankasvattaja arvosteli kovin sanoin sitä, että karhuille syötetään lihaa keskellä kesää.

Karhut ovat kaikkiruokaisia: niiden ruokavalio koostuu lihasta, marjoista, kasveista, muurahaisista ja hunajasta. Yleensä ne tappavat hirven tai peuran vasta syksyllä ennen talviunille vetäytymistä, tai keväällä heti pesästä noustuaan. Rautiainen vakuuttaa että karhut, jotka ruokailevat haaskoilla, syövät myös luonnollista ruokaansa kuten marjoja.

Suomen karhukanta on pienentynyt 30% vuoden 2010 huipun jälkeen. Kuhmossakin ammuttiin vuosina 2010-2012 yli viisikymmentä karhua.

Vuosikymmenen vaihteessa Suomen karhukanta oli kasvanut niin suureksi, että kaatolupia myönnettiin poikkeuksellisen paljon. Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomen karhukanta on pienentynyt 30% vuoden 2010 huipun jälkeen. Kuhmossakin ammuttiin vuosina 2010-2012 yli viisikymmentä karhua. Kanta kutistui suunnitelmien mukaisesti, joten 2013 ja 2014 kaatolupia myönnettiin enää viisi kappaletta per vuosi. Luvallisen metsästyksen päälle tulevat tietysti salametsästäjien lahtaamat yksilöt.

Karhunmetsästys on kielletty haaskojen ja piilokojujen ympärillä noin kymmenen neliökilometrin alueella, mutta se on vaikuttanut petoeläinten katseluun. Viisi vuotta sitten piilokojussa vietetyn yön aikana saattoi nähdä jopa parikymmentä karhua. Nykyään sellaisesta ruuhkasta on turha haaveilla. Useimpina kesäöinä on silti todennäköistä bongata karhu, susi tai ahma – ja jos onni potkaisee, jopa kaikki kolme suurpetoa samana yönä.

Varovaiset sudet

Puolen tunnin mässäilyn jälkeen karhu nousee hitaasti ja lähtee löntystämään suon poikki. ”Se näyttää menevän seuraavalle piilokojulle kilometrin päähän”, sanoo Rautiainen. ”Siellä on norjalaisten luontokuvaajien ryhmä. Pitää lähettää tekstiviesti, että ovat valmiina.”

Karhun kadottua suon taakse juhlimme jakamalla tölkin lämmintä olutta. Rautiainen muistelee hämmästyttävintä piilokojusta näkemäänsä tapausta. ”Muutama vuosi sitten pääsimme vaimoni kanssa näkemään, kuinka susi yllätti haaskalla ruokailleen nuoren karhun. Susi hiipi lähelle ja jahtasi sitten pelästyttämänsä karhun viiden metrin korkeudelle puuhun. Se taisi olla sudelle pelkkää leikkiä, mutta kyllä ne usein myös ryöstävät karhujen makupaloja tarkoituksella.”

Jos haaska on lähellä piilokojua, arat sudet pysyttelevät turvallisen välimatkan päässä. Ne odottavat kärsivällisesti kunnes yksinäinen karhu repii irti kunnollisen lihapalan – ja varastavat saaliin joukkuepelillä, jos karhu kiikuttaa sen kauemmaksi piilokojusta.

Hiljaisuuden rikkoo kilometrin päästä kantautuva susilauman ulvonta. Ääni kuulostaa surumieliseltä.

Aurinko on laskenut, mutta keskikesän yö on valoisa. Hiljaisuuden rikkoo kilometrin päästä kantautuva susilauman ulvonta. Yllätyksekseni ääni ei kuulosta pelottavalta, vaan ennemminkin surumieliseltä.

Samassa Rautiainen kuiskaa. Yksinäinen susi on ilmestynyt piilokojun takana aukeavalle suolle. Henkeä pidättäen odotan, kunnes harmaa peto on päässyt vuokraamani massiivisen teleobjektiivin ulottuville. Sitten painan laukaisinta.

Kuhmo, Kainuu, Finland
Susi on napannut matkaevästä haaskalta.

Susi pysähtyy ja katsoo minua suoraan silmiin. Se jolkottaa haaskan takana olevaan metsikköön, ja palaa melkein heti siansorkka suussaan.

Sitten susi katoaa öiselle suolle hiljaa kuin aave.

Missä Suomessa näkee karhuja?

Kuhmon alueella on muutama suurpetojen katselua järjestävä yrittäjä. Yksi kehutuimmista on aivan rajavyöhykkeen tuntumassa päämajaansa pitävä Wildlife Safaris Finland (entinen Artic Media). Yö piilokojussa maksaa 150€, majoitus 50 €. Tarvittaessa Wildlife Safaris Finland järjestää kuljetuksen Kajaanin lentokentältä sekä vuokraa ammattitason valokuvausvälineitä (Nikon).

Parin kilometrin päässä Kuhmon keskustasta (Lentiirantie 342) sijaitsee Metsähallituksen ylläpitämä Luontokeskus Petola, jossa voi tutustua karhun, suden, ahman ja ilveksen elintapoihin sekä Suomen suurpetopolitiikaan. Paikasta saa myös tietoa Kuhmon alueen retkeilyreiteistä ja luontoaktiviteeteista. Ilmainen sisäänpääsy.

Katso tarjoukset Kuhmon hotelleihin.

Tutustu luontokuvaaja Lassi Rautiaisen upeisiin valokuvakirjoihin.