Taimenten yö Lentuankoskella

Taimenten yö Lentuankoskella

kirjoittaja -

Kuhmon alueelta löytyy maailmanluokan luontoelämyksiä. Yksi niistä on taimenten kalastaminen Lentuankoskessa.

Teksti ja kuvat Ville Palonen

On kesäyön pimein hetki. Seison polvia myöten vedessä, yksin, ympärillä vain synkkä kuusimetsä ja kuohuva koski. Ohjaan vieheen virran keskelle, kiven takana olevaan peiliin.

Tärppiä ei kuulu.

Muistelen jonkun verranneen kalastamista uskontoon. Viehe tai perho on kuin rukous: vastauksesta ei ole mitään takeita, mutta kenties pinnan alla, toisessa maailmassa, on jotain mitä silmät eivät näe. Kalamiehen pitää olla vahva uskossaan.

Taimenenkalastus vaatii kärsivällisyyttä. Joskus (harvoin) homma on helppoa kuin heinänteko, useammin turhauttavan vaikeaa tai suorastaan mahdotonta. Kalan saaminen riippuu monesta asiasta: paikasta, vuodenajasta, säästä, veden korkeudesta ja lämpötilasta, ties mistä muusta.

Viehe tai perho on kuin rukous: vastauksesta ei ole mitään takeita, mutta kalamiehen pitää olla vahva uskossaan.

Silkasta tuuristakaan ei ole haittaa. Muutama vuosi sitten vaimoni kokeili koskikalastusta ensimmäistä kertaa elämässään – ja sai komean taimenen kolmannella heitolla.

Minulla ensimmäisen mittataimenen saaminen kesti kymmenen päivää, mutta sen jälkeen olin itsekin koukussa. Taimen on upea kala: kaunis, voimakas, ja herkullisen makuinen millä tahansa tavalla laitettuna.

Kosket kuntoon

Suurin osa Kuhmon koskista perattiin 1800-luvulla, jotta tervaa kuljettavat veneet pääsivät kulkemaan järveltä toiselle. 1900-luvun puolivälissä koskista raivattiin loputkin suuret kivet, jotta tukinuitto onnistuisi paremmin. Viime vuosina kehitys on ollut päinvastaista: koskia on alettu ennallistamaan kaloja varten.

Isoja lohkareita ja soraa laittamalla taimenille on luotu luonnonmukaisia piilo- ja kutupaikkoja. Lisäksi Kuhmon vesistöihin istutetaan vuosittain kymmeniätuhansia taimenenpoikasia ja satoja suurempia yksilöitä. Suurimman osan työstä tekevät kalastusalueen osakaskunnat. Vapaa-ajan kalastajat – kuten minä – rahoittavat toiminnan ostamalla kalastuslupia.

Kuhmon seudulla on noin tusinan verran kalastajien suosimia koskia. Niistä tunnetuin lienee Lentuan ja Lammasjärven välissä kohiseva Lentuankoski. Tänä yönä sen kahdesta virtapaikasta alempi on kokonaan minun.

Karvaita karkuutuksia

Muut kalamiehet ovat menneet jo yöpuulle (suurin osa tyhjin käsin), vaikka kesällä nimenomaan yö on parasta ottiaikkaa. Hämärässä kalat muuttuvat aktiivisemmiksi: pienet harjukset nappailevat hyönteisiä pinnasta, ja silloin tällöin kuuluu äänekkäämpi loiskaus – saalistava taimen.

Saan kiinni ja vapautan varovasti pari alamittaista taimenenpoikasta. Sitten vapa taipuu kunnolla. Tiedän heti, että kala on reippaan kokoinen.

Annan kalan väsyttää itsensä rauhassa, mutta sitten huomaan odottamattoman ongelman: tummien pilvien vuoksi on niin pimeää, etten näe edes haavia. Otsalamppu unohtui tietysti telttaan.

En kerta kaikkiaan näe kalaa, joten ohjaan sen varovasti kohti matalaa rantaa. Jalkojeni juuressa taimen innostuu rimpuilemaan viimeisen kerran – ja ravistaa koukun irti suupielestään.

Puoli tuntia myöhemmin sama tapahtuu uudestaan. Romahdan istumaan kivelle ja painan pään käsiini. Taidan olla kirottu.

Kelan jarru huutaa, kun annan taimenen vetää siimaa puolalta. Vieköön niin paljon kuin haluaa.

Mutta koska kalat ovat syönnillään, on pakko yrittää vielä kerran. Vaihdan pieneen taimenkuvioiseen vaappuuni uuden koukun (on liian pimeää, jotta pystyisin terottamaan vanhat koukut), ja kahlaan takaisin rantaveteen.

Juuri kun olen menettää uskoni lopullisesti, vapa taipuu kolmannen kerran. Tämä kala on selvästi vahvempi kuin kaksi karkuuttamaani. Kelan jarru huutaa, kun annan taimenen vetää siimaa puolalta. Vieköön niin paljon kuin haluaa, koski on kapea eikä kala pääse pitkälle. Pidän mutkalle taipunutta vapaa pystyssä ja siimaa kireällä, ja vedän syvään henkeä.

Taimen painuu joen keskelle ja piiloutuu kiven alle. Odotan kärsivällisesti parin minuutin ajan, kunnes tajuan, mitä on otus juonii: se yrittää hangata siiman poikki kiveä vasten. Varovaisesti nykäisen siimasta niin monta kertaa, että kala hermostuu. Se syöksyy piilostaan ja suuntaa täyttä vauhtia alavirtaan.

Kompuroin taimenen perään liukkailla rantakivillä, vapa pystyssä ja leveä virne kasvoilla. Tunnen olevani elossa.

Kalastus Kuhmon koskilla

Kuhmossa on yli kymmenen koskea, joita hoidetaan säännöllisillä taimenistutuksilla (poikasten lisäksi istutetaan myös isomuksia). Suosituimpia kalapaikkoja ovat kaupungin keskustassa virtaava Pajakkakoski, komeasti kohiseva Lentuankoski, sekä Nivan kylässä sijaitseva Kaarneenkoski. Koskikalastusluvat maksavat noin 11€/vrk.

Kuhmo, Kainuu, Finland

Kuhmossa taimenen alamitta on 60 cm ja harjuksen 35 cm. Vastuullinen kalastaja vapauttaa kaikki alamittaiset kalat – sekä luonnontaimenet, joiden rasvaevää ei ole leikattu. Taimenia istutetaan poikasistutuksina, joten istukasta ei aina ole helppo erottaa luonnonkalasta. Luonnonmukaiset taimenkannat ovat uhanalaisia, joten jos et ole täysin varma saaliisi alkuperästä, päästä kala vapaaksi. Komean taimenen vapauttamisen jälkeen grillimakkarakin maistuu paremmalle!

Käsittele vapautettavaa kalaa varoen: älä roikuta kalaa siimasta, älä vedä sitä kuivalle maalle, ja jos on pakko koskea kalaan koukkua irrotettaessa, tee se kastelluin käsin (äläkä puristele!). Nykyisen kalastuslain mukaan myös verta vuotavat ja kuolleet alamittaiset kalat on vapautettava. Pyydä ja päästä -kalastus on molemmille osapuolille mukavampaa, jos koukuista on poistettu väkäset.

Majoitus Kuhmossa

Kuhmon sympaattisin majapaikka on 15 km keskustasta sijaitseva Lentuankosken leirintä, josta parhaille kalapaikoille on kävelymatka. Muutaman mökin ja asuntovaunu-/telttapaikkojen lisäksi leirintäalueelta löytyy grilli, yhteiskeittiö, pyykkitupa ja rantasauna. Leirintäalueella myydään myös kalastuslupia.

Lisätietoa Kuhmon muista majoitusvaihtoehdoista.

Lisää kalastustarinoita