Istanbul – opas kaupunkiin Euroopan ja Aasian rajalla

Näkymä Galatan tornista. Keskellä Galatan silta, joka johtaa Istanbulin uudelta puolelta Eminonun ja Sultanahmetin kaupunginosiin. Vasemmassa reunassa Topkapin vehreä palatsialue ja sen oikealla puolen Hagia Sofia. Kuva: Viacheslav Lopatin / Shutterstock

Istanbul herättää mielikuvia palatseista, moskeijoista ja ottomaanisulttaanien haaremista. Se kaikki on totta. Istanbulin sijainti Bosporinsalmen molemmin puolin on äärimmäisen dramaattinen: näkymiä hallitsevat mahtipontiset palatsit, sympaattiset puutalot, ilta-auringon punaisiksi värjäämät moskeijat ja minareetit…

Nähtävyydet kertovat kaupungin rikkaasta ja juonenkäänteiltään usein satumaisesta historiasta. Mutta opaskirjojen ja museovitriinien tuolla puolen elää myös toisenlainen, moderni Istanbul.

Istanbul on paitsi elävä historiankirja, myös 12–16 miljoonan asukkaan moderni megakaupunki. Puhuminen ”vastakohtien kaupungista” on matkaoppaiden ja matkailujournalismin kuluneimpia kliseitä. Istanbulin kohdalla ilmaus sallittakoon: se on nimittäin totta.

Istanbulissa idän eksotiikka ja länsimaisuus ovat hyvässä tasapainossa. Kaupungista löytyvät kaikki modernin metropolin hurvittelumahdollisuudet ja palvelut, mutta sitä ei ole puleerattu persoonattomaksi S-etukorttilandiaksi.

Tallella ovat yhä rähjäiset sivukadut ja sivukujat ja ajattomat teehuoneet. Historia ja nykyaika elävät rinnakkain sulassa sovussa, ja samalla Istanbul elää kahden todellisuuden välissä niin kuin se elää kahden mantereen puolella.

Istanbul matkakohteena

Istanbul on turistille helppo kaupunki. Kaupungin perusrakenne on selkeä: Mamaranmereltä Mustallemerelle kulkeva Bosporinsalmi jakaa Istanbulin kahtia Euroopan ja Aasian puoleen.

Kaikki nähtävyydet ovat Euroopan puolella, jonka jakaa vielä kahtia Bosporinsalmesta erkaantuva kapea ja pitkulainen lahti, Kultainen sarvi.

Kultaisen sarven etelärannalla on Istanbulin vanhakaupunki, joka jakaantuu Sultanahmetin ja Eminönün kaupunginosiin. Pohjoisrannalla on ydinkeskusta Beyoglu. Kultaisen sarven ylittää Galatan silta.

Välimatkat ovat yllättävän lyhyitä, joten kävellen pärjää hyvin, mutta taksitkin ovat halpoja. Istanbulissa liikenteessä voi tosin auton kyydissä kokea vain kahta tunnetta: pelkoa ja pitkästymistä.

Niinpä valtavasta koostaan huolimatta Istanbulin tärkeimmät nähtävyydet näkee jo kahdessa päivässä ja kaupungista saa hyvän kuvan jo pitkänä viikonloppuna.

Järjestyksen rakastajille Istanbul ei sovi. Kaupunkiin on helppo eksyä. Mutkitteleva kadut ja kujat nousevat ja laskevat kukkuloiden rinteitä, ja maamerkkejä on vaikea havaita, sillä sikin sokin rakennetut kerrostalorykelmät peittävät näköalan.

Eksyneen on vain jatkettava matkaansa, kuljettava kujia ylös alas, ylös alas ja katsottava eteensä, jottei putoa avonaiseen viemärikaivoon. Mutta taivallus ei käy tylsäksi. Pelkästään arkkitehtuurissa riittää ihmettelemistä: saman kadun varrella voi olla jugendlinnoja, ränsistyneitä puuhuviloita ja rumia parkkihalleja, ja juuri tämä sekavuus tekee kaupungista viehättävän.

Sultanahmet ja Istanbulin parhaat nähtävyydet

Istanbulin parhaat nähtävyydet Topkapin palatsi, Hagia Sofia, Sininen moskeija ja Katettu basaari sijaitseva kätevästi kivenheiton päässä toisistaan Sultanahmetissa.

Sultanahmet on tunnelmaltaan tietysti turistinen, mutta niin pakollinen osa Istanbulin matkaa. Kaupunginosa on puristunut pienelle alueelle pienelle niemelle. Vieretysten seisovat Hagia Sofia ja Sininen moskeija kuin huomiosta kilpaillen. Edellinen hehkuu keskiaikaista mahtavuutta, jälkimmäinen on suuruudessaankin siro ja kaunis.

Sultanahmet on hyvä paikka majoittua, jos tarkoituksena on kiertää Istanbulin nähtävyyksiä. Alueen pidetyimpiä hotelleja ovat HaciBayram Hotel ja Empress Zoe joka sijaitsee aivan Hagia Sorian ja Sinisen moskeijan vieressä.

Topkapin palatsi

Topkapin palatsin muurien sisältä hallittiin vuosisatojen ajan salaperäistä ottomaanien valtakuntaa, joka ulottui laajimmillaan Persianlahdelta Pohjois-Afrikkaan ja aina Wienin porteille. Hämmästyttävää kyllä, ottomaanien valtakunnan lopullisesta luhistumisesta ei ole kuin sata vuotta – ottomaanien imperiumi päättyi ensimmäiseen maailmansotaan.

Ottomaanien sulttaanit tunnettiin haaremistaan ja juhlistaan. Topkapissa järjestettiin öisin esimerkiksi puutarhajuhlia, joissa tuhannet kilpikonnat kantoivat panssarinsa päällä kynttilöitä, jotta vieraat näkivät kauniit tulppaaniasetelmat.

Sulttaanin haaremia ja aarrekammiota vartioivat eunukit. Molemmat paikat voi nähdä edelleen – tosin ilman eunukkeja ja kaunottaria. Aarrekammiossa mielenkiintoisinta ovat pyhäinjäännökset, joiden joukkoon kuuluu muun muassa sauva, jota heilauttamalla Mooseksen kerrotaan jakaneen kahtia Punaisenmeren.

Hagia Sofia – maailman komein kirkko

Hagia Sofia oli tuhannen vuoden ajan kristikunnan mahtavin kirkko. Kuva: Mathias le Huf, CC

Kuinka siitä voikin jo olla 1500 vuotta? Bysantin aikana Konstantinopolin keisari Justinianus Suuri määräsi Hagia Sofiasta rakennettavan suurimman kirkon, mitä maa oli päällään kantanut.

Sitä titteliä Pyhän viisauden kirkko kantoikin liki tuhat vuotta, kunnes Sevillan katedraali syrjäytti sen vuonna 1520.

Ottomaanivallan aikana kirkko muutettiin moskeijaksi ja se lainasi barbapapamaisen muotonsa kaikille Istanbulin moskeijoille – ja määräsi niiden mittasuhteet. Sulttaani toisensa jälkeen koetti pystyttää sitä mahtavamman moskeijan, mutta Hagia Sofian kupolin kokoon ei ylletty.

Nykyään Hagia Sofia toimii museona.

Sininen moskeija ja sulttaanin lihapullat

sininen moskeija istanbul
Istanbulin Sininen moskeija. Kuva: Fred Bigio, CC

Monen muun sulttaanin tapaan myös Ahmet halusi jättää jälkensä ottomaanien valtakunnan pääkaupunkiin. Paha vain, että valtakunnan alamäki oli jo alkanut aikaa sitten ja ottomaanien ennen voittamattomiksi luullut armeijat kompuroivat taistelutantereilla.

Kun moskeijat oli aiemmin rahoitettu sotasaaliilla, Ahmet joutui omaa moskeijaansa varten tyhjentämään aarrekammionsa. Vaan tulihan siitä hieno. 20 000 sinisellä tiilellä koristeltu moskeija on avaruudessaan ja harmonisuudessaan henkeäsalpaavan kaunis.

Harras ja runoiluun taipuvainen Ahmet oli tylsä hallitsija, joka ei syyllistynyt edes silmittömiin verilöylyihin kuten isänsä Mehmet III, joka oli kuristuttanut 19 veljeään – tai perversseihin irstailuihin poikansa Ibrahim Hullun tavoin.

Niinpä Ahmetia ei paljon muusta muistetakaan kuin moskeijastaan. Vaan lainasi hän sentään nimensä grillatuille lihapullille, sultanahmet köfteille, joita myydään useissa ravintoloissa Sinisen moskeijan ja Hagia Sofian aukiolla.

Ravintoloista perinteisin, Tarihi Sultanahmet Köftecisi Selim Usta, on seissyt paikoillaan vuodesta 1920 ja pärjännyt mainiosti lyhyellä ruokalistallaan. Tarjolla on ainoastaan lihapullia, riisiä, papusalaattia ja hapanvihanneksia.

Pöytään ilmestyy karu annos vailla muita koristeita kuin lihapullien päällä lepäävät kaksi turkinpippuria. Mutta siitä viis, yksinkertaisessa täydellisyydessään mehevät lihat ovat suussa sulavan herkullisia.

Sininen moskeija toimii edelleen moskeijana, mutta sen sisällä voi vierailla.

Hippodromi ja vesisäiliö – muistoja Bysantin ajoilta

Bysantin aikana (330–1453) Konstantinopoli oli maailman suurin kaupunki ja kilpaili Rooman kanssa kristityn maailman herruudesta. Aika päättyi vuonna 1453 ottomaanien valloitukseen.

Hagia Sofian lisäksi Bysantin ajoista muistuttaa vieressä sijaitseva hippodromi eli hevosajojen näyttämö.

Kulman takana on myös sisäänkäynti Bysantin ajan maanalaiseen vesisäiliöön (Basilica Cistern / Yerebatan sarnıç), joka on täynnä eteeristä tunnelmaa. Maan alle kaivetun kellarimaisen vesisäiliön kattoa kannattelee 336 pylvästä ja säiliön perältä löytyy koristeena meduusan pää.

Eminönü ja Istanbulin basaarit

Eminönün kaupunginosa, ikivanha satamapaikka, on aivan Sultanahmetin vieressä kohdassa, jossa Kultainen sarvi liittyy Bosporinsalmeen. Nykyisin alue on matkustajaliikenteen solmukohta, jossa on sekä lauttasatama että historiallinen rautatieasema.

Onkijoistaan tunnettu Galatan silta vie Kultaisen salmen yli Istanbulin ”uudelle puolelle”.

Nähtävyyksinä ovat Istanbulin kuuluisimmat basaarit ja upea Suleimanin moskeija.

Misir Carsisi eli Egyptiläinen Basaari

Eminönün lauttasataman vieressä on Egyptiläinen Basaari, josta saa kodin maustehyllyt täyteen. Lisäksi myynnissä on turkkilaisia makeisia, teetä ja tuoksuvia luonnonöljyjä.

Kapali Carsi eli Katettu Basaari

Suurin, monipuolisin ja kuuluisin basaari on Katettu basaari, jonka tuhansista pikkuliikkeistä löytää niin turistikrääsää, koruja, oikeasti hyviä tuliaisia kuin nahkatuotteita ja mattojakin. Yllättäviä löytöjäkin voi tehdä, kunhan vain jaksaa etsiä eikä eksy lähes labyrinttimäiseen katuverkostoon.

Onneksi basaarissa on myös kahviloita, joissa levähtää kaiken markkinahumun keskellä.

Suleimanin moskeija – sokaisevan kaunis

Sokaisevan kaunis. Niin sopinee kuvata Suleimanin moskeijaa, sillä sen mosaiikki-ikkunoiden ja sinipunaisten koristetiilien kerrotaan vieneen näön mestarikalligrafi Ahmet Karahisarilta, kun tämä viimeisteli moskeijan koristelua pyhillä teksteillä. Työn saattoi valmiiksi hänen oppipoikansa.

Moskeijan rakennutti ottomaanisulttaaneista mahtavin, Suleiman Suuri, jonka 46 vuotta kestäneellä valtakaudella ottomaanien imperiumi laajeni Wienin porteille asti.

Hänen valtakuntansa oli 1500-luvulla sivistynyt, monikulttuurinen ja armottoman tehokas. Salamurhaajilta leikattiin pois kielet, haareminvartijoilta penikset. Käsityöläisiksi, virkamiehiksi ja kenraaleiksi kasvatettiin kristittyjen orpopoikia, joilla ei ollut jäljellä perhesiteitä sotkemassa työlleen omistautumista.

Suleimanin moskeijaa ympäröivät valkeasta kivestä tehdyt korttelit. Aikoinaan niissä toimivat uskonnollinen koulu, julkinen hamam-kylpylä, matkustajakoti, mielisairaala ja köyhäinruokala. Nyt rakennuksissa on terassiravintoloita, jotka tarjoavat edullisia papuannoksia kuin muistona muonasta, jota kaupungin osattomille aikoinaan jaettiin.

Moskeijan puutarhassa peipposet visertävät kuin paratiisissa. Moskeijan hautuumaalla lepäävät vieretysten Suleiman Suuren ja hänen suosikkivaimonsa Roxelanan hautamonumentit.

Mahtavan sulttaanin heikko kohta oli Roxelana, orjasta kuningattareksi kohonnut slaavikaunotar. Suleimainin rakkaus Roxelanaan oli niin sokeaa, että hovissa kuiskittiin naisen noituneen miehensä. Roxelana suostutteli Suleimanin jopa teloittamaan vanhimman poikansa, lahjakkaan Mustafan, jonka tämä oli saanut ensimmäisen vaimonsa kanssa.

Suleimanin kuoltua valtaistuimelle nousikin Roxelanan oma perillinen. Sulttaanin päätös seuraajastaan oli onneton: Suleimanin ja Roxelanan poika opittiin tuntemaan nimellä Selim Juoppo.

Beyoglu – Istanbulin keskusta

Istanbulin nykyistä keskustaa on Beyoglu, joka sijaitsee Kultaisen sarven pohjoisrannalla. Varsinaisia nähtävyyksiä on vähän, mutta täältä löytyvät Istanbulin parhaat kaupat ja ravintolat sekä iltaelämä (joka on erinomaisen vilkasta).

İstiklal Caddesi – Istanbulin pääkatu

Pääkatuna toimii kävelykatu İstiklal Caddesi, joka päätyy Taksim-aukiolle. Jättimäinen Taksim on Istanbulin pääaukio, mutta sellaisena varsin tylsä.

Tunnelma on hyvin eurooppalainen. Täällä sopii unohtaa mielikuvat haaremista ja hunnutetuista naisista. Täällä sykkii moderni länsimainen metropoli, jossa sekä miehet että naiset istuvat oluella tai litkivät lattejaan trendikahviloissa.

Kaikki turkkilaiset eivät ole stereotyyppisen kebab-myyjän klooneja: täällä näkee rastamiehiä, goottityttöjä, julkilesboja ja liikemiehiä niin kalliissa puvuissa, ettei niille ole Suomessa markkinoita.

Kulman takana pääkadulta on 1900-luvun alun tunnelmaa henkivä Grand Hotel de Londres, jonka aulabaarissa kannattaa vierailla, vaikkei hotellissa asuisikaan. Hotellia ole rempattu luksuskuntoon, vaan hinnat ovat edulliset.

Galatan silta ja torni

Kultaisen sarven yli kulkee Galatan silta, jolla on aina kalastajia pitkien onkiensa kanssa. Sillan toisella puolen kohoaa jyrkkä sinne, jonka maamerkkinä on jyhkeä Galata-torni, genovalaisten vuonna 1348 rakentama tähystyslinnake. Sieltä oli hyvä valvoa meriliikennettä Välimereltä Mustallemerelle ja toisinpäin.

Atatürkin kantakapakka Cumhuriyet

Nähtävyydestä käy myös Atatürkin kantakapakka, Cumhuriyet eli Tasavalta, joka tarjoilee rakia, meze-alkupaloja ja herkullista kalaa. Herkut huuhdotaan alas anisviinalla, jota on pullo melkein jokaisella ravintolasalin puupöydistä.

On perjantai-ilta, ja ihmiset nauravat, viittovat villisti ja juoruavat. Tunnelma on melkein kuin missä tahansa meyhanessa, anisviinaa, mezejä ja kala-aterioita tarjoilevassa tavernassa, paitsi että täällä seinäkello on pysähtynyt näyttämään ikuisesti varttia yli yhdeksää, Mustafa Kemal Atatürkin kuolinhetkeä.

Kellon viereen, nurkkapöydän luokse, on kehystetty Turkin tasavallan perustajan muotokuva. Samaiseen pöytään puolijumalan asemaan kohotettu Atatürk pakeni johtajan velvollisuuksiaan rakilasin ääreen.

Siemaistaan siis pitkä kulaus anisviinaa ja annetaan iloisen kakofonian kadota ympäriltä. Ravintolasali on yhtäkkiä paljon rauhallisempi; melankolisen miehen varjo on langennut sen ylle. Eletään 1930-luvun jälkipuolta, ja viisikymppinen Atatürk tuijottaa rakilasiin, juo sen, kumoaa toisen. Väsyneistä silmistä näkee hänen ajatuksensa: ”Kumoan rakilaseja kuin ennen vihollisiani.”

Hän miettii rakastettuaan, joka teki itsemurhan, ja itseään puolta nuorempaa vaimoaan, joka otti eron parin vuoden jälkeen. Hän miettii ystäviään, niitä parhaiksi luulemiaan, jotka paljastuivat hänen murhasuunnitelmansa takaa. Savuke toisensa jälkeen muuttuu tuhkaksi kellertyneiden sormien välissä. Välillä mies puhkeaa kyyneliin.

Hetkeksi suu kaartuu hymyyn, kun hän muistelee julkkiskaunotarta Zsa Zsa Gaboria, jolta hän vei vasta neitsyyden. ”Minussa on yhä voimaa”, hän myhäilee.

Atatürk on tehnyt ja saanut enemmän kuin moni mies osaisi toivoa. Ja silti hän hukuttaa itsensä rakiin. Ehkä hän koettaa juoda itseään jalustalta, jotta jonakin päivänä hänetkin osattaisiin nähdä vain ihmisenä haluineen ja heikkouksineen.

Mutta vielä tämän päivän Turkissa Atatürkin maine on suojeltu lailla, eikä maksakirroosiin kuolleen maan isän paheista sovi julkisesti puhua. Palataan siis kiireesti nykyaikaan ja kiivetään ravintolan yläkertaan, jossa puheensorinan on korvannut viulun, klarinetin ja balalaikan kiihkeä soitto.

Koko sali laulaa ja taputtaa mustalaisorkesterin mukana. Jotkut ovat nousseet pöydille tanssimaan, kun osa pöytäseurueesta koettaa vielä popsia grillattuja kaloja heidän heiluvien jalkojensa välistä.

Täällä on helppo ymmärtää, miksi Atatürkia rakastetaan niin paljon. Hän teki tämän mahdolliseksi, hän teki Turkista maallisen. Maan isä takasi, ettei hänen rakkautensa rakiin sammuisi.

Dolmabahçen palatsi

Dolmabahcen palatsi on turhan tuhlauksen muistomerkki. Kuva: Guilhem Vellut, CC

Bosporinsalmen rannalla seisoo Dolmabahçen palatsi, joka on kuin 250 metriä pitkä, marmorinen kermakakku, makeileva sekoitus barokkia, rokokoota ja uusklassismia. Se kertoo 1800-luvusta, joka oli ottomaanien valtakunnassa myllerrysten aikaa.

Istanbuliin rakennettiin ensimmäinen oopperatalo, turbaanien käyttö kiellettiin ja sulttaanit muuttivat vuosisatoja vanhasta Topkapin palatsista eurooppalaistyyliseen Dolmabahçeen.

Dolmabahçen oli tarkoitus kuvastaa sulttaanien muuttumista valistuneiksi monarkeiksi mutta siitä tulikin turhan tuhlauksen muistomerkki. Velaksi rakennettu Dolmabahçe edustaa varallisuutta, jota kerran niin mahtavan ottomaanien valtakunnan sulttaaneilla ei enää ollut.

Edustustiloihin johtaa hulppea kristalliportaikko ja kaikki, mikä korkeissa saleissa kiiltää, on sitä itseään (koristeluun on käytetty 14 tonnia kultaa). Karhuntaljojen ja norsunluukynttelikköjen lomasta löytyvät sekä maailman kallein matto että suurin kristallikruunu.

Aivan kaikkeen edes velkaraha ei riittänyt. Palatsin julkiset tilat ovat loistokkaat mutta sulttaanien yksityiset huoneet lähes karut.

Jos haluaa itse asua kuin sulttaani, vähän matkaa Dolmabahçesta eteenpäin pitkin Bosporinsalmea on Istanbulin hulppein hotelli, Ciragan Palace Kempinski, joka sijaitsee entisessä ottomaanien ajan palatsissa.

Konstantinopolin muurit

konstantinopol muurit
Konstantinopolin muurit seisovat yhä paikoillaan. Kuva: Sera TJ, CC

Konstantinopolin muurit seisovat yhä paikallaan Istanbulin keskustan laidalla. Niillä seisoskellassa voi kuvitella itsensä toukokuun lopulle vuonna 1453.

Taistelu oli yksi historian hurjimmista. 7000 bysanttilaista varusmiestä ja 700 genovalaista palkkasoturia puolustautuivat Konstantinopolin mahtavilla muureilla sataatuhatta ottomaania vastaan.

Muureja moukaroivat miehen sylin levyiset kuulat, joita sylkivät suurimmat koskaan tehdyt tykit. Joka yö bysanttilaiset korjasivat tykkien tuhot, ja kerta toisensa jälkeen he löivät ottomaanit muureilta. Mutta sulttaani Mehmet II:lla oli miehiä kuin muurahaisia.

Kahden kuukauden piirityksen jälkeen sulttaani komensi joukkonsa viimeiseen hyökkäykseen. Hyökkäyksen kärkeen määrättiin kokemattomimmat sotilaat; heidät uhrattiin vain väsyttämään vastustajia. Tykit jyrisivät. Nuolisade suhisi ilmassa. Kuolinhuudot sekoittuivat marssimusiikkiin, jota soitettiin tauotta.

Lopulta sulttaanin pelottomat eliittisoturit, janitsaarit, mursivat puolustuksen. Bysantin viimeinen keisari, Konstantinus XI, kaatui muureilla miestensä rinnalla, miekka kädessään.

Kadut lainehtivat verestä, kun Mehmet ratsasti taivaansinisissä saapikkaissaan kaupunkiin. Siitä hetkestä hänet tunnettiin nimellä Fatih, Valloittaja.

Konstantinopolin muurit seisovat yhä Istanbulin keskustan laidalla, vaikka vinossa ja väärällään.

Lukuvinkki: Mika Waltarin Johannes Angelos kertoo Konstantinopolin piirityksestä ja kaupungin viimeisistä päivistä.

Konstantinopolin valloituksen panoraama

Konstantinopolin valloituksesta kertoo panoraamamaalaus nimeltään Panorama 1453 Historical Museum. Museo sijaitsee lähellä paikkaa, jossa ottomaanien armeija lopulta mursi Konstantinopolin muurit.

Risteily Bosporinsalmella

Bosporinsalmen yli Euroopan ja Aasian väliä sukkuloivat pienet ja edulliset lautat ovat osa Istanbulin paikallisliikenneverkkoa. Halpaa huvia on matkustaa esimerkiksi Eminönüstä Kadiköyhin auringonlaskun aikaan, jolloin näkee Istanbulia lumoavimmillaan, kaupungin siluetin piirtyessä oranssia taivasta vasten.

Oman lisänsä elämykseen tuovat lokit, joita pyörii lauttojen yllä valtavina, valkoisia parvina. Matkustajat viskovat mereen rinkelinpalasia, joita lokit sieppaavat taitavasti suoraan ilmasta (laivoissa kiertelee rinkelinmyyjiä, oletettavasti juuri lokkeja varten).

Lokit ovat uskomattoman ketteriä ja nopealiikkeisiä. Ne syöksyvät herkkupalojen perään yhtenä rintamana kuin hävittäjälaivue. Onnekas lintu kaartaa saalis nokassaan yläilmoihin, ja muut jäävät kärkkymään seuraavaa palaa. Malttamattomimmat tekevät valesyöksyjä jo ennen kuin rinkelinpala on ilmassa.

Lokit lentävät aivan laivan kyljessä, siivet miltei läpsäyttävät nenille reelinkiin nojaavia matkustajia. Ja mikä oudointa, linnut lentävät aivan vaiti.

Näytelmää voisi seurata vaikka viikon; seilata euron hintaisella lipulla Aasiasta Eurooppaan ja jälleen takaisin – kuten sadattuhannet istanbulilaiset itse asiassa päivittäin tekevät.

Ortaköy – koe aitoa Istanbulia

Ortaköy on kaunis kaupunginosa meren rannalla. Sunnuntaisin pidetään markkinat, joilla myydään muun muassa käsitöitä, taidetta ja koruja. Kauppansa tekevät myös valtavat, useilla eri täytteillä tarjottavat uuniperunat.

Parasta Ortaköyssä on kuitenkin se, että sinne päästäkseen tulee hypättyä lauttaan, joka kulkee pitkin Bosporinsalmea.

Kadiköy – Aasian puolella

Entäpä millaista on Istanbulissa Aasian puolella? Sitä voi käydä katsomassa vaikkapa Kadiköyssä. Laivareitti, jonka kuvitteli vievän tylsään Aasian-puoleiseen nukkumalähiöön, johtaakin vilkkaalle kauppa-alueelle, jonka viehättävillä kävelykaduilla voisi shoppailla kokonaisen päivän.

Istanbulin hamam-saunat

Oikea turkkilainen hamam on kaukana suomalaiskylpylöiden turkkilaisesta saunasta. Rentoudu ensin marmoripaadella maaten. Anna hierojan sen jälkeen hieroa väsyneet lihakset kuntoon ja hangata suurkaupungin pölyt pois ihosta.

Istanbulin hotellit

Jos luksusta etsii, sitä tarjoaa Bosporinsalmen rannalla sijaitseva Ciragan Palace Kempinski, joka sijaitsee entisessä ottomaanien ajan palatsissa.

Edullista historiallista tunnelmaa löytää Grand Hotel de Londresista, joka sijaitsee kulman takana kävelykatu Istiklal Caddesista.

Empress Zoe on omaperäinen pikkuhotelli, joka kätke sisäänsä 1400-luvulla rakennetun hamamin.

Edullisia ja keskihintaisia hotelleja on vieri vieressä Sultanahmetissa ja Taksimissa. Katso tarjoukset Istanbulin edullisiin hotelleihin.

Matka Istanbuliin

Istanbuliin on hyvät yhteydet Helsingistä. Turkish Airlinesilla voi myös jatkaa matkaa ympäri maailmaa.

Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!