Istanbulin viisi vastaväitettä

Istanbulin viisi vastaväitettä

Istanbul herättää mielikuvia palatseista, moskeijoista ja ottomaanisulttaanien haaremista. Opaskirjojen ja museovitriinien tuolla puolen elää myös toisenlainen, moderni Istanbul.

Teksti Ilkka Karisto

kultainen-sarvi-istanbul
Istanbulin Kultainen sarvi kultaisessa valossa. Kuva: Laszlo Ilyes, Flickr CC

Lokkeja on satoja. Ne seuraavat valtavana valkoisena parvena kaksikerroksista laivaa, joka kuljettaa istanbulilaisia työmatkalaisia Bosporinsalmen yli Aasiasta Eurooppaan.

Käynnissä on leikki, jonka näkee Istanbulissa päivittäin. Matkustajat viskovat mereen rinkelinpalasia, joita lokit sieppaavat taitavasti suoraan ilmasta (laivoissa kiertelee rinkelinmyyjiä, oletettavasti juuri lokkeja varten).

Lokit ovat uskomattoman ketteriä ja nopealiikkeisiä. Ne syöksyvät herkkupalojen perään yhtenä rintamana kuin hävittäjälaivue. Onnekas lintu kaartaa saalis nokassaan yläilmoihin, ja muut jäävät kärkkymään seuraavaa palaa. Malttamattomimmat tekevät valesyöksyjä jo ennen kuin rinkelinpala on ilmassa.

Lokit lentävät aivan laivan kyljessä, siivet miltei läpsäyttävät nenille reelinkiin nojaavia matkustajia. Ja mikä oudointa, linnut lentävät aivan vaiti.

Näytelmää voisi seurata vaikka viikon; seilata alle euron hintaisella lipulla Aasiasta Eurooppaan ja jälleen takaisin – kuten sadattuhannet istanbulilaiset itse asiassa päivittäin tekevät – mutta nyt ollaan vesillä, joilla muukalaisella on muutakin ihasteltavaa kuin mykät akrobaattilokit.

Menneisyyden lumoava Istanbul…

Laivan keulasta aukeaa postikorteista, matkaesitteistä ja historiankirjoista tuttu näkymä: Istanbulin vanhankaupungin, Sultanahmetin, siluetti moskeijoineen ja minareetteineen. Vasemmalla laidalla siintävät Topkapin palatsin muurit. Niiden sisältä hallittiin vuosisatojen ajan salaperäistä ottomaanien valtakuntaa, joka ulottui laajimmillaan Persianlahdelta Pohjois-Afrikkaan ja aina Wienin porteille ja jonka luhistumisesta ei ole kuin sata vuotta.

Kultaisen sarven toisella laidalla nousee jyrkkään rinteeseen rakennettu Tünelin kaupunginosa, ja sen yläpuolella jyhkeä Galata-torni, genovalaisten vuonna 1348 rakentama tähystyslinnake. Sieltä oli hyvä valvoa meriliikennettä Välimereltä Mustallemerelle ja toisinpäin.

Historiaa, historiaa… Ei sitä Istanbulissa pakoon pääse. Ja mikä olisikaan parempi tapa kerrata perusasiat kuin katsella kaupunkia mereltä käsin: yhteen silmäykseen mahtuu suuri siivu maailmanhistoriaa. Istanbulin koulujen kannattaisi ulkoistaa historiantuntinsa näille laivoille jotka kyntävät Bosporinsalmea mustaa savua taivaalle tupruttaen.

Topkapin palatsin öisissä puutarhajuhlissa tuhannet kilpikonnat kantoivat panssarinsa päällä kynttilöitä

Opettaja voisi aloittaa kertomalla Bysantin ajoista (330–1453), jolloin Konstantinopoli oli maailman suurin kaupunki ja kilpaili Rooman kanssa kristityn maailman herruudesta. Tai siitä yöstä vuonna 1453, jolloin ottomaani-imperiumin perustaja, Mehmet II (Mehmet Valloittaja), ”teki Hannibalit” eli kuljetutti sotalaivansa maitse kukkuloiden yli bysanttilaisten selustaan ja yllätti nämä.

Lapsia kiinnostaisi varmasti kuulla myös Topkapin palatsissa öisin järjestetyistä puutarhajuhlista, joissa tuhannet kilpikonnat kantoivat panssarinsa päällä kynttilöitä, jotta vieraat näkivät kauniit tulppaaniasetelmat.

Ja jos ilmenisi kurinpidollisia ongelmia, opettaja voisi muistuttaa, että sulttaanin hovissa hankalat tapaukset tavattiin ennen upottaa punnus jalassa Bosporinsalmeen.

…ja 16 miljoonan asukkaan megakaupunki

Nyt lautta kiinnittyy Eminönün laituriin. Historiantunti on päättynyt, aika siirtyä nykyaikaan. Ihmismassojen purkautuminen rannalle vie minuutteja. Elegantisti harmaantuneet papparaiset odottavat levollisina vuoroaan ja antavat tilaa liikemiehille, jotka loikkaavat salkut kourassa maihin jo ennen köysien kiinnittämistä. Perässä seuraa ryhmä opiskelijatyttöjä. Taitaa olla kiire luennolle.

Viimeistään laivan tyhjentymistä odotellessa ymmärtää Istanbulin olevan paitsi elävä historiankirja, myös 12–16 miljoonan asukkaan moderni megakaupunki.

Puhuminen ”vastakohtien kaupungista” on matkaoppaiden ja matkailujournalismin kuluneimpia kliseitä. Istanbulin kohdalla ilmaus sallittakoon: se on nimittäin totta.

Antakaa kun selitän.

Viisi totuutta Istanbulista

1. Istanbul on kaunis kaupunki. Dramaattinen sijainti Bosporinsalmen molemmin puolin, mahtipontiset palatsit, sympaattiset puutalot, ilta-auringon punaisiksi värjäämät moskeijat ja minareetit…

2. Istanbul on eurooppalainen kaupunki. Unohtakaa jo mielikuvat haaremista ja hunnutetuista naisista; Istanbulin keskustassa, Beyoglussa, sykkii moderni länsimainen metropoli, jossa sekä miehet että naiset istuvat oluella tai litkivät lattejaan trendikahviloissa.

Kaikki turkkilaiset eivät ole stereotyyppisen kebab-myyjän klooneja: täällä näkee rastamiehiä, goottityttöjä, julkilesboja ja liikemiehiä niin kalliissa puvuissa, ettei niille ole Suomessa markkinoita.

3. Istanbul on surumielinen kaupunki. Turkin tunnetuin kirjailija Orhan Pamuk väittää loistavassa teoksessaan Istanbul – muistot ja kaupunki surun olevan istanbulilaisten perustunne. Pamuk sanoo sen johtuvan siitä, että istanbulilaiset tuntevat surua siitä köyhyydestä ja rappiosta, johon kaupunki on monin paikoin vajonnut ottomaani-imperiumin luhistuttua.

4. Istanbul ei sovi järjestyksen rakastajalle. Kaupunkiin on helppo eksyä. Mutkitteleva kadut ja kujat nousevat ja laskevat kukkuloiden rinteitä, ja maamerkkejä on vaikea havaita, sillä sikin sokin rakennetut kerrostalorykelmät peittävät näköalan. Eksyneen on vain jatkettava matkaansa, kuljettava kujia ylös alas, ylös alas ja katsottava eteensä, jottei putoa avonaiseen viemärikaivoon. Mutta taivallus ei käy tylsäksi. Pelkästään arkkitehtuurissa riittää ihmettelemistä: saman kadun varrella voi olla jugendlinnoja, ränsistyneitä puuhuviloita ja rumia parkkihalleja, ja juuri tämä sekavuus tekee kaupungista viehättävän.

5. Istanbul vaatii aikaa. Katu joka ensisilmäyksellä näytti johtavan mutaiselle joutomaalle kätkeekin taakseen kokonaisen kaupunginosan (Cihangir) täynnä viehättäviä antiikkikauppoja, pieniä kahviloita ja sympaattisia, mutkittelevia kujia. Laivareitti, jonka kuvitteli vievän tylsään Aasian-puoleiseen nukkumalähiöön, johtaakin vilkkaalle kauppa-alueelle (Kadiköy), jonka viehättävillä kävelykaduilla voisi shoppailla kokonaisen päivän.

Viisi vastaväitettä Istanbulista

1. Istanbul on ruma kaupunki. Kuka voi väittää kauniiksi maisemaa, jota hallitsevat ruuhkaiset kehätiet sekä lautasantenneilla tapetoidut elementtikerrostalot, joista puolet on pystytetty ilman rakennuslupaa? Entäpä loputtomat tietyömaat ja päällystämättömät kadut, joita kaupungin keskusta on pullollaan?

Kuivalla säällä kadut pölyävät kuin preeria ja sateella muuttuvat woodstockmaiseksi mutavelliksi.

2. Istanbul ei ole eurooppalainen kaupunki. Ei ainakaan silloin, jos järjestys ja tehokkuus ymmärretään eurooppalaisuudeksi ja sekavuus ja kaaos ja hitaus aasialaisuudeksi. Asian ymmärtää vierailemalla basaarikujilla tai pölyisessä virastossa, jossa rakastetaan leimoja ja kaavakkeita. Puhumattakaan liikenteestä! Istanbulissa auton kyydissä voi kokea vain kaksi tunnetta: pelon ja pitkästymisen.

3. Istanbul on optimistinen kaupunki. Kaupunki pursuaa nuorekasta energiaa: Turkin talous kasvaa kohisten, ja maa kolkuttelee EU:n portteja. Varsinkin nuorilla istanbulilaisilla (ja heitä on nopean väestönkasvun vuoksi paljon) on katse suunnattuna länteen ja kova usko tulevaisuuteen. Eivät he vaivaa päätään ottomaanien menetetyllä perinnöllä.

4. Istanbul on turistille helppo kaupunki. Kaupungin perusrakenne on selkeä: Euroopan puolella on turistinähtävyyksiä pursuava Sultanahmet eli vanhakaupunki ja Kultaisen sarven toisella rannalla ydinkeskusta (Beyoglu), josta löytyvät parhaat kaupat ja ravintolat sekä iltaelämä (joka on erinomaisen vilkasta). Välimatkat ovat yllättävän lyhyitä, joten kävellen pärjää hyvin, mutta taksitkin ovat halpoja. Bosporinsalmen toisella puolella on Aasia, mutta siellä ei ole yhtään olennaista turistinähtävyyttä.

5. Istanbul on hyvä viikonloppukohde. Tärkeimmät nähtävyydet näkee kahdessa päivässä. Topkapin palatsi, Hagia Sofia, Sininen moskeija ja Katettu basaari sijaitseva kätevästi kivenheiton päässä toisistaan. Istanbulissa asiat hoituvat ripeästi: oluen saa eteensä ennen kuin ehtii sanoa ”merhaba”, ja Istiklal-kävelykadun muotiliikkeissä voi uusia vaatekaappinsa sisällön puolessa tunnissa.

Istanbul elää kahden todellisuuden välissä

Istanbulissa idän eksotiikka ja länsimaisuus ovat hyvässä tasapainossa. Kaupungista löytyvät kaikki modernin metropolin hurvittelumahdollisuudet ja palvelut, mutta sitä ei ole puleerattu persoonattomaksi S-etukorttilandiaksi.

Tallella ovat yhä rähjäiset sivukadut ja sivukujat ja ajattomat teehuoneet. Historia ja nykyaika elävät rinnakkain sulassa sovussa, eikä tässä kaupungissa ole totuutta ilman yhtä totta vastaväitteitä.

Tämä kaupunki elää kahden todellisuuden välissä niin kuin se elää kahden mantereen puolella.

 

Katso parhaat matkatarjoukset ja edulliset äkkilähdöt Turkkiin Top10Matkatarjoukset-sivulta.

 

Istanbul

Istanbulissa löytyy kebabeita joka lähtöön, mutta kaupungin eksoottisin eväs on lampaasuolista jauhettu muhennos. Parhaalta se maistuu kojussa nimeltä Golden Kokorec, Kultainen peräsuoli. Teksti Ville Palonen "Kebap"...

Makumatka Istanbulin historiaan päättyy Atatürkin kantakapakkaan, Tasavaltaan, joka tarjoilee rakia, meze-alkupaloja ja herkullista kalaa. Kun istanbulilaiset nousevat ruokapöydille tanssimaan, täällä ymmärtää, miksi alkoholisoitunut maan...
iskender-kebab

1800-luku oli ottomaanien valtakunnassa suurta muutosten aikaa. Turbaanit kiellettiin, sulttaanit muuttivat eurooppaalistyyliseen palatsiin ja vartaalla pyörivä kebab mullisti turkkilaisen ruokakulttuurin. Teksti Antti Helin Kuva Scott Dexter, CC 1800-luku...
kultainen-sarvi-istanbul

Istanbul herättää mielikuvia palatseista, moskeijoista ja ottomaanisulttaanien haaremista. Opaskirjojen ja museovitriinien tuolla puolen elää myös toisenlainen, moderni Istanbul. Teksti Ilkka Karisto Lokkeja on satoja. Ne seuraavat...
sininen moskeija istanbul

Hagia Sofia oli maailman suurin ja upein kirkko, kunnes siitä tuli moskeija, joka muuttui museoksi. Barbabamaisen muotonsa se lainasi kaikille Istanbulin moskeijoille – myös...
eunukki

Entisaikaan paras tapa edetä uralla saattoi olla leikata munansa. Eunukit ovat tanssineet temppeleissä, vartioineet haaremeita ja laulaneet paaville. Intiassa eunukeita elää edelleen – ja...