Charles Lindbergh – lentävä hullu

Charles Lindbergh – lentävä hullu

kirjoittaja -
Spirit of St Louis
Spirit of St Louis lentää nykyisin paikallaan National Air and Space Museumissa Washingtonissa. Kuva: Carol M. Highsmith, Wikimedia Commons.

Charles Lindbergh on ilmailun historian suurimpia sankareita. Hän lensi ensimmäisenä ihmisenä Atlantin yli New Yorkista Pariisiin. Mutta Lindbergh ei osannut aavistaa, minne lento hänet lopulta veisi.

Teksti Antti Helin

Charles Lindbergh kiinnittää turvavyönsä, asettaa lentäjänlasit silmilleen ja kääntää kaasun täysille. Kone tärisee ja melu salpaa korvat, mutta mitään muuta ei tunnu tapahtuvan.

Spirit of St. Louisin pyörät ovat uponneet syvälle hiekkaan. Lentokone näyttää tarrautuneen kaikin voimin kiinni maankamaraan. Se on tankattu niin täyteen polttoainetta, ettei kukaan tiedä, jaksaako se nousta.

Äärirajoillaan ponnisteleva 220 hevosvoiman Whirlwind-moottori pakottaa rungon ryömimään eteenpäin. Avustajat ryntäävät työntämään konetta. Spirit of St. Louisin vauhti kiihtyy, ja työntäjät putoavat kyydistä yksi toisensa jälkeen.

Kone loikkii ilmaan ja kohoaa viime hetkessä siivilleen – kuusi metriä ennen kiitoradan loppua.

Lindbergh, 25-vuotias tuntematon postilentäjä, aikoo lentää keskeytyksettä New Yorkista Pariisiin. Moni kuuluisa lentäjä on yrityksessä epäonnistunut: neljä miestä on kuollut heidän koneidensa syöksyttyä maahan kesken nousun. Ranskalainen lentäjä-ässä Charles Nungesser pääsi ilmaan, mutta katosi lentotoverinsa kanssa Atlantin yllä.

Vaikeutena on saada nostettua ilmaan niin täyteen tankattu kone, että sen polttoaine riittää lennon ajan.

Lindbergh on jättänyt pois kyydistä kaiken turhan, myös laskuvarjon.

Lindbergh on ensimmäinen, joka on yrittää lentää yksin pienellä, yksimoottorisella koneella. Hän on jättänyt pois kyydistä kaiken turhan, myös laskuvarjon. Hänellä on ahtaassa ohjaamossa mukanaan vain vesipullo, viisi eväsleipää ja kumilautta.

Sanomalehdet kutsuvat häntä lentäväksi hulluksi.

Eletään vuotta 1927, jolloin lentäminen on lähes ruumiillinen ponnistus. Lentäjät suunnistavat pinnanmuotojen mukaan ja tekevät pakkolaskuja heinälatoihin. Moottorit lakkoilevat ja laskuvarjokauppiaat myyvät kotitekoisia varjojaan kuin pölynimureita.

Lindbergh on hankkinut kannuksensa työskentelemällä lentopostiyhtiölle, joka on niin köyhä, ettei sillä ole varaa valaista kenttiään. Hän on tottunut laskeutumaan yölennoilla koneesta pudottamiensa valopatruunoiden loisteessa.

Yksinlento Atlantin yli on taistelua unta vastaan

charles-Lindbergh-St-LouisLentäminen Atlantin yllä on taistelua unta vastaan. Lindberghin on pysyttävä valveilla 35 tuntia – jos hän onnistuu suunnistamaan suorinta reittiä pelkän kompassinsa avulla. Hän lentää välillä aivan aaltoja hipoen ja nousee korkeimmillaan kolmeen kilometriin. Nopeusmittari näyttää 160 kilometriä tunnissa.

Silmäluomet tuntuvat kilojen painoisilta. Lindbergh koettaa pitää itseään hereillä suunnittelemalla, miten toimisi pakkolaskutilanteessa.

Hän täyttää lentopäiväkirjan tunnin välein ja tuijottaa kompassinneulaa. Hän muistelee, kuinka makasi pikkupoikana apilaniityllä, katseli taivaalle ja haaveili lentämisestä pilvien salaperäisissä kanjoneissa.

Lindbergh havahtuu yhä uudelleen unen rajamailta. Mikään kiusaus ei ole ikinä tuntunut yhtä viettelevältä kuin nyt nukahtaminen. Hän läpsii itseään poskelle muttei tunne mitään. Hän kokee irtaantuneensa ruumiistaan.

Mikään kiusaus ei ole ikinä tuntunut yhtä viettelevältä kuin nyt nukahtaminen.

Yön tunteina ohjaamon takaosa täyttyy usvamaisista henkiolennoista. Ne nojautuvat lentäjän olkapäätä vasten ja kuiskivat neuvojaan. Lindbergh alkaa epäillä, että hän on jo syöksynyt mereen ja jatkaa matkaansa yhtenä aaveista.

Hän tuntee lentävänsä halki avaruuden ja ikuisuuden.

Kello näyttää Lindberghin saapuneen puolimatkaan. Se ei tuo lohdutusta, vaan entistä syvemmän ahdistuksen. Hänen on kestettävä vielä toiset 18 tuntia.

Alkumatkan hän on ajatellut palaavansa takaisin, jos koneessa menee jokin vikaan. Puolimatkan jälkeen ainoana suuntana on Eurooppa.

Maailman ensimmäinen superjulkkis

Lindbergh ei jälkeenpäin muista, mitä henkiolennot hänelle kertoivat. Ehkä ne kuiskivat häntä kääntymään sittenkin takaisin, varoittavat siitä, mikä lennon jälkeen odottaa, kuinka hänestä tulee maailman ensimmäinen superjulkkis, jota hysteeriset väkijoukot piirittävät.

Julkisuuden kirous huipentuu, kun Lindberghin puolitoistavuotias poikansa kidnapataan ja tapetaan.

Mutta siitä Lindbergh ei tiedä vielä mitään. Hän taistelee ilmassa hengestään. Koneen kiikkeryys pelastaa ohjaajansa. Aina kun Lindberghin ote on herpaantumassa ohjaussauvasta, kone aloittaa nousu- tai liukukaarron, joka palauttaa hänet hetkeksi tolkkuihinsa.

Lindberghillä on siivet, hän on taas vapaa ja onnellinen.

Lindbergh havahtuu. Aurinko on jo korkealla taivaalla. Hänen voimansa elpyvät, ja hän nauttii jälleen lentämisestä, sukeltamisesta valkeiden pilvien läpi hopeanhohtoisella koneellaan. Hänellä on siivet, hän on vapaa ja onnellinen.

Näkyviin ilmestyvät Irlannin jyrkkä rannikko ja vihreät kukkulat. Lindbergh katsoo alapuolellaan vilistävää maailmaa: kivimuurein ympäröityjä maatiloja ja pieniä ihmisiä, jotka vilkuttavat hänelle. Vaaleahiuksinen lentäjä hymyilee heille takaisin. Hän tietää selviytyvänsä.

Ranskan yllä hän syö ensimmäisen eväsleipänsä.

LUE MYÖS NÄMÄ