Minareetin varjossa – Koutoubian moskeija, Tarinankertojien tori ja Palais Bahia

Koutoubian moskeija minareetteineen. Kuva: Ville Palonen

Koutoubian moskeijan 77 metriä korkea minareetti on Marrekechin tunnetuin maamerkki. Vuosien 1184-1199 aikana rakennettu moskeija on rapattu vaaleanpunaiseksi, kuten suurin osa Marrakechin medinasta eli vanhasta kaupungista.

Teksti Petri Kosonen
Kuvat Ville Palonen

Koutoubian minareetin juurella on menossa yhden miehen show: keski-ikäinen herra heiluu ja kailottaa kuin helppoheikki. Pulisongeissaan, peililaseissaan ja valkoisessa puvussaan mies muistuttaa silmiinpistävästi edesmennyttä rock ’n’ rollin kuningasta.

Elviksen elkeistä huolimatta kyseessä on paikallinen oppaamme Najib Sebti. Esiintyminen on selvästi Sebtillä veressä ja juttua riittää. Mies olisi valmis myymään vaikka lentävän maton, mutta ostajia ei meidän turistiryhmästämme löydy.

 

Oppaamme Najib Sebti sai lempinimen Elvis. Kuva: Ville Palonen

Koutoubian minareetin huipulla olevat kovaääniset kailottavat rukouskutsua viisi kertaa päivässä. Niiden yläpuolella näkyy kolme päällekkäistä kuparipalloa, jotka kuvaavat kolmea abrahamilaista uskontoa: juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia. Pallojen vieressä on epäilyttävästi hirsipuuta muistuttava rakennelma.

”Ei se ole mikään hirsipuu, vaan lippusalko”, jyrisee oppaamme Sebti täynnä isänmaallista paatosta. ”Marokko on sivistynyt maa, eikä täällä hirtetä ihmisiä.” Saamme tietää, että minaaretin huipulla olevaan telineeseen ripustetaan perjantaisin ja muina pyhäpäivinä profeetta Muhammedin vihreä viiri.

Tarinankertojien tori

Mies, kitara – ja kana. Djemaa el-Fna -aukiolla törmää toinen toistaan erikoisempiin esiintyjiin. Kuva: Ville Palonen

Marokossa ei ole pantu täytäntöön kuolemantuomioita vuoden 1993 jälkeen, mutta aikoinaan Marrekechin kuuluisin nähtävyys, Jemaa el-Fna -aukio, toimi julkisena teloituspaikkana. Nyt ”Tarinankertojien torilla” kuhisevat argan-öljyä myyvät kauppiaat ja hennatatuoijat, muusikot ja tanssijat, käärmeenlumoojat ja kahlitut berberiapinat ― sekä tietenkin me turistit.

Torilla on silti ehta tunnelma. Linja-autoaseman virkaa ennen hoitanut aukio on nykyään suljettu liikenteeltä, joten muuli tai aasi kuljetusvälineenä ei ole tavaton näky.

Auringonlaskun aikaan meno yltyy varsin vinhaksi, vaikka tarjolla ei ole kuin kojuissa myytävää appelsiinimehua. Hetkittäin kaoottiselta tuntuva tori on silti turistille turvallinen ― taskuvarkaita tosin kannattaa varoa.

Naisen paikka on kotona

Bahia-palatsi on yksi Marrakechin suosituimmista nähtävyyksistä. Kuva: Ville Palonen

Oppaamme Sebti johdattaa meidät Bahian palatsiin (Palais Bahia), missä sulttaanit pitivät haaremeitaan 1800-luvun lopulta alkaen.

Haaremissa sulttaanin vaimot ja jalkavaimot elivät ylellisesti, mutta käytännössä vankeina. Palatsin ulkopuolella liikkuessaan he verhoutuivat tummiin kaapuihin, mutta muuten viettivät elämänsä muualta Afrikasta tuotujen eunukkien palvelemina ja vartioimina.

Historiallisessa haaremissa oppaamme antaa pikakurssin Marokon naisten oikeuksista nykypäivänä. Sisäpiha kaikuu ja turistien päät kääntyvät, kun Sebti kailottaa kyseenalaisia näkemyksiään.

”Perjantairukouksen jälkeen perheet menevät kotiin syömään kuskusia. Sitten miehet lähtevät ulos, mutta naiset jäävät kotiin, jotta he eivät altistuisi…”

Oppaan selitys pulppuaa vuolaana, mutta ajatus tulee selväksi: vapaana juoksentelevat naiset olisivat alttiina monille vaaroille – eivätkä varmaan vähiten Sebtille itselleen.

”Jalkavaimot ovat edelleen Marokossa tavallisia, mutta rakastajattaren pito ei ole sopivaa”, selittää Sebti.

”Tai ainakaan siitä ei kannata jäädä kiinni.”

Booking.com