Paratiisireportteri: Miten Aleksi pysyy järjissään Filippiinien majatalon rakennustyömaalla?

Aleksi rentoutuu iltaisin pelaamalla dama-peliä työntekijöidensä ja kyläläisten kanssa.

Miten Aleksi pysyy järjissään? Sitä olen tässä miettinyt.

Mies asuu teltassa Filippiinien rakennustyömaallamme käytännössä eristyksissä perheestään, ja nettiyhteyskin on niin huono, ettei sillä Netflixiä katsota. Yhteys katkeaa moneen kertaan, aina kun koetamme puhua.

(Laitetaan kyllä yhteydet kuntoon ennen majatalon avaamista).

Tilanne on vähintäänkin poikkeuksellinen: Aleksi on stressaavassa työssä vieraassa maassa täysin irrallaan normaalista elämästä, sellaisesta, millaista hän eli vielä vajaat puoli vuotta sitten Suomessa.

Mutta mies paiskii rakennustyömaalla hommia, eikä mikään tunnu vaikuttavan hänen hyvään mieleensä. Miten hän sen tekee, miten hän pysyy järjissään?

”Vaikea kysymys”, Aleksi vastaa Surigaolta. ”Sillä nimenomaan täällähän se pää kestää, kun saan tehdä jotain mielekästä. Silloin olisi vaikeaa, jos joutuisin istumaan päivät pitkät kotona toimettomana.”

”Ja tietysti päivän C-vitamiiniannos on oikeastikin aika piristävää suomalaiseen talveen verrattuna. Suomen päivittäiseen kiireeseen ja paineeseen verrattuna täällä eläminen on todellakin lomailua, vaikka duunia painetaankin.”

Aleksi kalastaa rakennustyömaalla ruokansa

Merestä nousee tällaisiakin hirviöitä. Kyseessä on kummallisesta ulkomuodostaan huolimatta yleinen huotrakala, jollaiset ovat esimerkiksi Madeiralla suurta herkkua.

Toki korona on aiheuttanut myös ongelmia. Rakennustarvikkeita ei ole enää saatavilla, mutta onneksi Aleksi ehti ostaa varastoon raudoituksia ja betonisäkkejä seuraavan parin kuukauden edestä. Riisiäkin hän osti 600 kiloa – kun sitä vielä sai.

”Muu ruoka saadaan merestä”, Aleksi kertoo. Majatalon edustalla ovat erinomaiset, hyväkuntoiset kalavedet. Lähistöllä on iso suojelualue, josta suuria vonkaleita muuttaa alueille, joilla saa kalastaa.

Koronan takia myös suomesta lähettämämme kontti on jäänyt jumiin Manilaan. Kontissa olisi ollut muun muassa työkaluja, jotka olisivat auttaneet rakentamisessa.

Mutta Aleksi ei ole tyyppiä, jää murehtimaan. Hyvin on pärjätty paikallisillakin työkaluilla, vaikka kaikki sujuukin vähän hitaammin kuin jos olisi saatu hyvät vehkeet paikalle.

Ja silti Aleksin mukaan rakennustyöt ovat edenneet jopa odotettua paremmin – siitä hän antaa kiitoksen motivoituneelle työporukalla. Jos tropiikissa kuuleekin valittamista työntekijöiden laiskottelusta, näin ei ole ollut Surigao Dreamin rakennustyömaalla.

Sinne ne bungalowit nousevat.

”On tehty pystypilarit ravintolaan, ja bungalowien seiniä on noussut jo ylös metrin verran, eli aletaan olla lattiapinnassa. Maan alle jää metrin verran seinää, anturaa ja pystypilaria, joten bungalowit ovat todella tukevaa tekoa.”

”Nyt joutuu entistä enemmän tekemään aivotyötä, kun mukaan tulevat viemäröinti, vesiputket ja sähköt. Samalla koronasta on ollut sekin haitta, etten ole päässyt Surigaon rautakauppoihin – ne ovat kaikki kiinni – lunttaamaan paikallisia mittoja esimerkiksi wc-istuimien viemäröinneistä. Mutta eiköhän niissä silti 99 prosentin varmuudella onnistuta.”

Jos Surigao onkin hiljentynyt aavekaupungiksi, rakennustyömaallamme maaseudulla on edelleen päällä täysi tohina.

”Onneksi ehdittiin jo rakentaa aita tiellä päin, niin poliisit eivät näe rakennustyömaalle.”

Eli poliisit, jos heitä paikalle sattuisi, voivat ajaa hyvillä mielin rakennustyömaan ohi, vaikka he rakentamisen ääniä sieltä kuulisivatkin. Sillä he eivät nähneet mitään.

”Viranomaisten kanssa on ollut helppoa tulla toimeen, samoin paikallisen väestön. Ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä ja iloisia”, Aleksi kommentoi.

”Pormestari kiitteli meitä oikein lämpimästi, kun lainasin hänen omalle pikku työmaalleen muutaman vesiputken. Materiaaleja löytyy tällä hetkellä enemmän meidän tontilta kuin Surigaosta.”

Illat kuluvat työporukan kanssa

Tältä dama-peli näyttää. Pelimerkkeinä sopivan väriset pikkukivet.

Aleksin iltoihin kuuluvat oluthetket työntekijöiden kanssa ja merenantimet lautasella. Sekä dama-pelin pelaaminen työporukan kanssa. ”Se on sellaista paikallista tammea.”

”Kaverit ovat tällä hetkellä oikeastaan työporukka ja naapurit, koska porukka ei liiku kodeistaan koronarajoitteiden takia.”

Aleksista ja porukasta on hioutunut tiukka tiimi. ”Työntekijöidemme respect meitä kohtaan on huipussaan. Muuan Dizas-niminen ahertaja eilen pienessä viskipöhnässään sanoi rakastavansa mua.”

Majatalon rakennustyömaamme antaa paikallisille perheille työtä – ja riisiä, joka on Surigaosta lockdownin takia loppu. Kaikkiaan totilla on töissä 15 ukkoa.

”Koronan takia olen saanut täällä aikamoisen vapahtajan maineen, kun ostin riisiä varastoon työntekijöiden perheitä varten. Rakennusmiehet ja muut tontin työntekijät pitävät itseään ja perheitään todella etuoikeutettuina tässä maailman tilanteessa. Koronan takia monella heidän tuttavapiiristään ei ole töitä. Se saa työntekijät painamaan innolla ja kovaa duunia. Itse asiassa maine täällä työskentelystä on kiirinyt Surigaoon asti, mutta otan toki töihin ukkoja vain tältä alueelta. Ollaan saatu hommiin todella hyviä äijiä.”

Sunnuntaisin Aleksi pitää vapaapäivän

Vapaapäivää Aleksi viettää sunnuntaisin ja silloin hän pääsee käymään perheen luona. Vierailuja varten hän on saanut pormestarilta kirjeen, jossa kehotetaan päästämään mies tiesulkujen läpi.

”Uiskennellaan ja leikitään tyttären kanssa.”

Muut illat hän viettää omalla tontilla maisemia ihaillen.

”Täällä on ihan mahtavat auringonlaskut! Ja kun delfiinit käyvät silloin tällöin tontin edustalla uimassa, niin kyllä siinä huolet unohtuvat.”

Mielen pitävät virkeänä kuulemma myös Arto Paasilinnan kirjat ja Lemuria-bändin musiikki.

Ja vielä yhtä asiaa Aleksi haluaa korostaa. ”Ja vielä sellainenkin hyvä uutinen meidän tontilta: Täällä ei ole lainkaan itikoita. Aivan sairaan hyvä homma! Kun bungalowit ovat valmiit niin niiden terasseilla saa illalla istua kaikessa rauhassa ilman paitaa. Päivä päivältä meidän tontti näyttää aina vain paremmalta hotellibisnekseen!”

”Vielä kun ehtisi tuonne merelle katsomaan valashaita ja uimaan delfiinien kanssa. Muttei voi, kun pitää saada nopeasti tehtyä mahdollisimman paljon betonihommaa pois. Betonisäkit alkaa kovettua muutaman kuukauden päästä, jos ne vaan seisoo varastossa. Mutta juu, rakentaminen etenee kovaa!”

Ja ei huolta Aleksi, vielä koittaa aika, jolloin ehdit uida delfiinien kanssa niin paljon kuin haluat. Siitä sai alkunsa unelmamme majatalosta Surigao Dream.

Paratiisireportteri-blogi ilmestyy sunnuntaisin.

Seuraa majataloa Facebookissa: Surigao Dream Beach Resort

Instagram: @surigaodream

22 KOMMENTIT

  1. Oikein hyvä kysymys Mikko! Surigao tuli alun perin tutuksi, koska vaimoni on sieltä kotoisin. Se on myös sopivan koskematonta seutua, jossa voi uida delfiinien kanssa ja tehdä retkiä valashaiden luokse sekä satumaisen kauniille autiosaarille. Ja lähettyvillä on suosittu matkailusaari Siargao eli ei sentään olla aivan metsässä. Täällä tarkemmin siitä, miten monen mutkan kautta koko majataloprojekti sai alkunsa: https://kerranelamassa.fi/matkablogi/paratiisireportteri/kuinka-perustaa-majatalo-filippiinit/

  2. Kuulostaa unelmalta. <3 Miksi poliisit ei saa nähdä työntekoa? Eikä lockdownin aikaan saa tehdä mitään? Meillä tuolla toisella saarella ukot painavat myös bungaloweja pystyyn hyvää tahtia, mutta täällä Doberaissa porukka ottaa aika lunkisti nyt. :D ovat päässeet ihan koronan suoman vapauden makuun. :D

  3. Kai ne poliisit voisivat periaatteessa pysäyttää työnteon vedoten lockdowniin, että nyt pitäisi olla himassa eikä rakennustyömaalla. Vaan eihän sitä tuolla maaseudulla kukaan noudata. Nyt eilen Aleksi joutui tosin menemään veneellä tytärtään tapaamaan, ettei tule ongelmia tiesulkujen kanssa. Veneen sai lainaksi työntekijältään. Tiedä sitten minkälainen purtilo :)

  4. Kyllähän Aleksilla on ihan mukavasti asiat ja paikka alkaa tosiaan vaikuttamaan suht täydelliseltä löydöltä.

    Cebussa menossa seitsemäs viikko kotona, koska kaksi ensimmäistä oli vapaaehtoisia Japanin ja Singaporen matkojen takia.
    Himasta en ole poistunut kuin kerran automaatille koko aikana ja ympärillä tilanne vain pahenee päivä päivältä.

    Mietin ihan alussa, että pitäisikö pakata arvokkain omaisuus ja lähteä johonkin syrjään rannalle piiloon, mutta huonot yhteydet ei sitä mahdollista.
    Nyt ei Cebusta enää mihinkään pääsisikään. Edes tässä Cebu cityn alueella liikkumiseen ei ole saatu kulkupassia vieläkään. Ruokaostokset onneksi onnistuu verkossa, joten huutava tarve ei ole kylille.
    Vaikka kieltämättä välillä olisi kiva nähdä muitakin kuin rakasta perhettä.

    Kyllä tästäkin katastrofista taas selvitään kuten muistakin. Tsemppiä Aleksille ”naapurista”!

  5. Joo, kyllä Aleksi on tavallaan aika onnellisessa asemassa, kun saa olla ulkosalla ja paiskia hommia. Ja pelata sitä paikallista lautapeliä meren rannalla :)

  6. Paikka on kyllä ihana ja hienoa, että asiat menevät eteenpäin haasteellisesta tilanteesta huolimatta! Toivotaan, että saari säästyy isommilta hankaluuksilta ja majatalo on valmiina ottamaan vieraita vastaan, kun matkailu taas käynnistyy. :)

  7. Mielekästä lukea arjesta muualla maailmassa ja etenkin tuollaisesta projektista, jossa lopputuloksena on oman unelman toteutuminen. Toivottavasti työmaa etenee suunnitellusti, eikä matkaan tule yllättäviä muuttujia. :)

  8. Joo, meikäläinen seuraa täältä etänä rakennustöitä kuin jännitysnäytelmää. Joka kerta kun Aleksi soittaa tai häneltä tulee viesti pelkään, ettei vaan huonoja uutisia koronan takia. Mutta tähän mennessä tullut pääasiassa hyviä uutisia. Mutta on tämä aika kylmäävää!

  9. Parempihan se varmaan on paiskia töitä kuin odottaa lockdownin menemistä ohi kotona ilman tuloja. Monessa köyhemmässä maassa, ehkä myös Filippiineillä, voi olla pitkän lockdownin aikana tilanne, että köyhyys ja sen myötä nälkä alkaa olla tappavampaa kuin korona, etenkin nuoressa väestössä.

    P.S. Juttuun ihan liittymättömästi, itse kirjoitin tänään Pirunsaaresta ja linkkasin siihen tietysti Kerran elämässä -sivuston jutun maailman pahimmista vankiloista.

  10. Aleksi on tietyssä mielessä onnen poika, kun saa viettää aikaa noissa maisemissa, mutta lehmän hermoja tuo tilanne vaatii. Mielenkiintoinen rakennusprojekti! Oliko majatalon avautumiselle jo aikataulua suunniteltu?

  11. Aleksi on arvioinut, että majatalo olisi jo kesällä asuttavassa kunnossa. Syksyllä on varmaan soft opening ja talvella virallinen avaaminen. Koronatilanteella on toki näihin iso vaikutus että kannattaako majataloa heti avata ja niin edelleen. Vaikea arvioida etukäteen eli nyt keskitytään rakentamiseen ja katsotaan, miten tilanne kehittyy :) Toisaalta hurjaa vauhtiahan tuo kesäkin lähenee.

  12. Moi Antti ja Aleksi!

    Mukava seurailla näitä päivityksiä sieltä :) On tullutkin mietittyä, kuinka se elämä, saati raksan pyöritys sujuu nyt Filippiineillä, huh… :P Mutta näyttäähän se kaikesta huolimatta sujuvan! Mukavan rento fiilis tuosta välittyy, kuten myös se, että yhteen hiileen puhalletaan ja kavereista huolta pidetään. Ehkä nää poikkeusolot hitsaa samalla yhteen, vaikka myös varmasti koettelee.

    Kieltämättä sen jälkeen kun palailtiin kotia sieltä Filippineiltä maaliskuun alussa, niin on käynyt jonkun kerran mielessä, että kaikenlaisia riskejä näihin bisneksiin maailmalla tosiaan voi liittyä. Moneen voi vähän varautuakin, muttei ihan tällaisiin korona-case-lockdowneihin kuitenkaan. Ja just kun viihdytettiin itseämme iltaisin siellä naapurisaarilla miettimällä erilaisia bisnesskenaarioita läpi.

    Mut joo, ei siis varmasti ole mitään piknikkiä tämä aika siellä. Hienoo, jos Aleksi ja tiimi pystyy porskuttamaan kuitenkin hyvällä tsempillä ja seikkailuasenteella. Kyllä tästä ajasta jää varmasti monet tarinat jaettavaksi, kunhan majatalo on sitten valmis ja voitte ottaa vieraita vastaan.

    Mielenkiinnolla tilannetta täältä seuraillen ja delfiinien kanssa uinneista haaveillen :)

  13. Okei, mä en mene enää ikinä mereen uimaan, jos siellä on tuollaisia matoja, joilla on kauheat hampaat :D :D Toi ei voi olla hyvää syötävää.

    Hieno homma, että työmaa pyörii. Ja kun paikalliset duunarit on tyytyväisiä ja arvostavat omaa työpaikkaansa, ei lähde tavaraakaan katoamaan raksalta tai muuta hämminkiä.

  14. Mielenkiintoinen projekti ja varmasti puitteet ovat eksoottiset koronasta huolimattakin. Onnea Aleksille rakennusprojektiin ja sitä kautta menestystä majatalobisnekseen! Puitteet vaikuttavat olevan kunnossa, vaikka mielummin merellä tiirailen delfiinejä kuin noita hirvittäviä kaloja, jonka kuva tulee varmasti mieleen seuraavalla uintireissulla :-D

  15. Hienoa, että rakentaminen jatkuu tilanteesta huolimatta ja on samalla mahdollista tarjota paikallisille töitä. Nyt on myös tavallaan hyvä aika kehittää ja tehdä uutta ja sitten olla valmiina kun matkustaminen on taas mahdollista.

  16. Sellainen tunne tuolta työmaalta tosiaan välittyy, että poikkeusolot hitsaavat yhteen. Itseäni toki harmittaa, etten ole päässyt käymään ja auttamaan edes sillä vaatimattomalla osuudella, minkä osaisin. Matkailu on tosiaan yksi riskialttiimmista bisneksistä. Mutta minkäs teet, jos intohimo ja osaaminenkin on sillä saralla :)

  17. Kiitos Antti hienosta tarinasta. Mieletön juttu että Aleksi ja perhe ei toteuta vain omaa unelmaa vaan pystyy todella auttamaan myös vähätuloisia paikallisia. Ollaan niin hengessä mukana ja toivotaan että se päivä koittaisi pian kun taas nähdään. Haleja ja jaksamisia sinne kaikille !

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi