Vaikka asunkin ulkomailla – tai ehkä juuri siksi – Suomi on ehdoton suosikkini matkakohteiden joukossa. Siksi minun onkin vaikea ymmärtää ihmisten kaipuuta ulkomaille. Tämä koronakesähän on loistava aika kiertää Suomea! Ja samalla tulee auttaneeksi suomalaisia matkailupalveluita.
Minä olisin ikionnellinen, jos pääsisin nyt reissaamaan ympäri kotimaata, vaan täällä olen, nalkissa Laosissa, kostean kuumassa ja hikisessä pätsissä.
Onneksi on sentään muisteltavana monta upeaa elämystä kotimaasta, jota olen onneksi saanut aiemmin reissattua ristiin rastiin. Tässä siis suosikkikohteeni Suomessa vuosien – ja monenlaisten seikkailujen – varrelta.
Liftaten ympäri Suomea: Kerimäen kirkko, Savonlinna ja Naantali
Aloitetaan aivan alusta, ensimmäisestä varsinaisesta Suomen-seikkailustani, kun heti armeijan jälkeen liftasin nuorena koltiaisena Suomea ristiin rastiin Jack Kerouacin inspiroimana.
Liikuin teltan kanssa ja pystytin sen aina milloin mihinkin pusikkoon pikkukaupunkien – tai suurempienkin – keskustojen laitamille. Leirintäalueen hinnalla säästi yhden viinipullon verran. Mikä vapauden tunne!
Sillä reissulla näin ensimmäisen kerran Kerimäen kirkon. Maailman suurin puukirkko on niin suuri, että se on jo absurdi kokemus. Siellä se seisoo mahtavana mäen laella pikkukaupungin keskellä kuin kirkkojen Godzilla.
Plussaa siitä, että sain kirkolle kyydin lomalle lähteneeltä varusmiehiltä, joka ajelutti ensin ympäri Kerimäkeä, kotikaupunkinsa paikkoja näyttäen. Vaikka eihän Kerimäellä tietysti juuri muuta nähtävää ollut.
Mutta Kerimäen kirkko oli – ja on – niin vaikuttava, että kaikilla myöhemmilläkin vierailuillani olen sitä katsellessani kokenut aina tuonut saman, hämmästyneen tunteen.
Kerimäeltä matka jatkui Savonlinnaan, jossa päätin jättää rinkkani säilöön puiselle (nykyisin entiselle) rautatieasemalle. Tavaransäilytyksessä ei ollut vastuuhenkilöä, mutta lipunmyyjä tokaisi: ”Jätä sinne vaan. Ei sitä sieltä kukaan vie.”
Savonlinnassa myös rakastuin. Nimittäin lörtsyihin. Se fiilis on edelleen mielessä kuin ensirakkaus, kun kesäpäivänä herkuttelee lörtsyllä vailla huolen häivää.
Samalta reissulta on peräisin myös ihastukseni aurinkoiseen Naantaliin. Eikä vähiten siksi, että pääsin siellä vihdoin myös suihkuun. Bunkkasin Muumimaailmassa kesätöissä olevan tuttuni luona.
Kesän huippuelämys oli kuitenkin ensimmäinen kosketukseni Lappiin, jonka läpi ajoin kaverin moottoripyörän kyydissä Norjan puolelle Nordkappiin, Euroopan pohjoiselle reunalle. Heti Rovaniemen jälkeen saimme ylinopeussakot. Poliisi varoitti poroista.
Iso-Syöte ja elämäni erikoisin juttukeikka
Muutama vuosi eteenpäin ja olin aloitteleva toimittaja, joka kirjoitti gonzohenkisiä juttuja City-lehteen. Yksi juttukeikka oli ylitse muiden.
Sen aiheen kuultuani soitin saman tien ystävälleni ja kollegalleni Ilkka Karistolle kertoakseni, että nyt tuli kaikkien aikojen työkeikka: ”Menen Iso-Syötteelle raportoimaan suomalaisen pornoelokuvan kuvauksista!”
Myös Ilkka oli juuri saanut City-lehdestä toimeksiannon, jonka hän paljasti huomattavasti minua vähemmän innostuneena: ”Opiskelijapilkin Suomen mestaruuskisat.”
Alastomien vartaloiden ja kaikin puolin sekopäisen kuvaussession lisäksi Iso-Syötteestä jäivät mieleen todella upeat tykkylumimaisemat. Yhtä hienoja en ole vielä muualla nähnyt. Ja lumen takia filmiä Iso-Syötteellä kuvattiinkin, ajatuksena oli, että luminen eksotiikka nostaisi kansainvälistä kiinnostusta.
Iso-Syötteelle onkin vielä joskus palattava uudelleen – vaan mitäköhän vaimo sanoo, jos alan matkalla muistella liikaa menneitä?
Lieksa – ahmojen ja karhunkaatajan jäljillä
Pian pääsimme Ilkan kanssa yhteiselle juttukeikalle – tekemään City-lehdelle juttua Suomi Tour 2001 ja etsimään outoa Suomen-sielua.
Lahdessa testasimme lihamukia, mutta Kouvolassa, Suomen rumimmassa kaupungissa, jäivät kokeilematta paikallisen nuorison suosittelemat Mobilat-myssy ja vodkatamponi.
Lieksassa jututimme Suomen kovinta elossa olevaa karhunkaatajaa, Väinö Heikkistä. Seinällä oli rivissä 36 karhunkalloa. Vanhemmalla iällään Väinö oli jo jättänyt karhujen metsästämisen ja kertoi, kuinka luonto valtasi alaa sitä mukaa, kun Pohjois-Karjala tyhjeni ihmisistä.
”Nytkin talvella oli ahma ikkunan alle tullut ja tarkkaillut, että onkohan Väinö nukkumassa, helevetti vieköön”, Väinö nauraa käkätti.
Väinö on jo aikaa sitten siirtynyt autuaammille metsästysmaille, mutta pari vuotta sitten palasin Lieksaan, tällä kertaa juuri ahmoja katsomaan Erä-Eeron luontokojulle. Nykyisin Itä-Suomi Lieksasta Suomussalmelle on maailman parhaita paikkoja karhujen, susien ja ahmojen näkemiseen.
Bengtskärin majakka – käsijarru pohjassa Helsinkiin
Eletään edelleen vuotta yksi ja kaksi. Olin jo edennyt Ilta-Sanomien viikonvaihdeliitteen kesätoimittajaksi. Ehdotin kesäistä matkailujuttua Turun saaristosta ja siihen suostuttiin. Kohokohta oli Bengtskärin majakka, joka oli silloin vielä sangen tuntematon. Nykyisinhän maailman upeimpiin kuuluva majakka on jo suosiossaan melkein klisee, mutta onneksi Suomen saaristosta löytyy vielä monta salaisuutta.
Melkein Bengtskärin majakkaakin paremmin reissusta jäi mieleen se, kun paluumatkalla freelance-kuvaajan autosta alkoi tuprahdella savua. Ja kappas, olimme ajaneet melkein Helsinkiin asti käsijarru päällä.
Ilta-Sanomat lähettivät minut myös tutustumaan Seinäjoen tangomarkkinoihin – omanlaisensa elämys sekin!
Hauskin muisto kesätoimittajan uraltani on kuitenkin se, kun vakaviin asia-aiheisiin erikoistunut toimittaja Mikko Numminen teki Viikonvaihteeseen juttua ydinvoimasta. Ollaan avokonttorissa. Numminen selittää puhelimessa: ”…kyllä, kyllä, tämä on Ilta-Sanomat, mutta teemme aivan asiallista juttua ydinvoimasta.”
Ja samalla hetkellä taustalta kajahtavat viikonlopputoimituksen esimiehen, Pertti ”Pepe” Koskisen ohjeet graafikolle: ”Tämä on juhannusnumero. Isot tissit kanteen!”
Lapin karaokebaarit – Kulta-Helleenan kanssa tanssilattialla
Suomea on tullut kierrettyä pari kesää myös karaokebaarien tarinoita keräten. Seuranani oli laulava valokuvaaja Juuso Westerlund (itse en osaa yhtään laulaa, enkä laula). Ajatuksena oli ymmärtää suomalaista kansanluonnetta karaoken avulla.
Lopputuloksena oli teos Karaokekansa – tarinoita laulun voimasta, joka oli kyllä mainio teos mutta möi noin nolla kappaletta. Löytynee kirjastosta.
Vaan olihan se hauska kiertää karaokebaarista toiseen. Ihmisten tarinat olivat aivan uskomattomia.
Paras osuus oli ilman muuta Lappi. Pääsimme kuulemaan Rovaniemen Elvistä ja hämmästelemään Kemijärven tanssivaa virkamiestä. Hotelli Pohjanhovissa jorasimme stetsonpäisen kullankaivaja Kulta-Helleenan kanssa. Aivan ilmielävä Kultu Kimallus.
Sankarikaupunki Kokkola
Edelliset ovat muistoja vuosien takaa, mutten minä Suomen kiertämistä ole lopettanut. Joka kerta Suomessa käydessäni löydän uusia ihastuksen aiheita.
Yksi sellaisista on Kokkola. Jostain syystä kävin ensimmäisen kerran kaupungissa vasta jokunen vuosi sitten – ehkäpä syynä on kohtuullisen syrjäinen sijainti Vaasan ja Oulun välissä. Ihastuin saman tien.
Suurin syy minulle matkustaa oli se, että halusin nähdä englantilaisen tykkiveneen, joka oli jäänyt kaupunkiin nähtävyydeksi. Kieltämättä erikoinen nähtävyys – ainoa brittilaivaston alus, joka on jäänyt minnekään sotasaaliiksi.
Periltä löytyi ihana puutalokaupunki, jossa on monenlaista muutakin nähtävää – kuten vaikkapa Suomen ainoa ITE-taiteen näyttely.
Kokkola oli hyvä muistutus siitä, että Suomi on vielä täynnä löytämättömiä helmiä. Melkein harmittaa, kun kotimaanmatkailusta puhuttaessa nostetaan useimmiten esiin vanhat tutut Porvoot sun muut.
Minullakin olisi vielä vaikka kuinka monta suosikkipaikkaa kerrottavana, mutta nyt loppuivat voimat kesken. Laajennan tätä tekstiä sopivassa välissä – tai kirjoitan sille jatko-osan – vaikkapa Suomen oudoimmista nähtävyyksistä. Sillä niitäkin Suomessa riittää!
Blogi Paratiisireportteri ilmestyy kesällä epäsäännöllisesti. Kerro kommenteissa omia suosikkikokemuksiasi Suomesta!
Paljon mielenkiintoista olet päässyt kokemaan Suomea ympäri mennessäsi. Bengtskärin majakka on hieno paikka, vaikka siellä vierailusta onkin jo 8 vuotta. Silloinkin se oli jo melko suosittu, mutta nykyään taitaa olla kiinnostus vain kasvanut. Kerimäen kirkko pitäisi kyllä ehdottomasti kokea.
Ooo, Kokkola mainittu! :D
Kyllähän itekin kovasti kotikaupungistani tykkään. Myönnettäköön!
Muutenkin tosi kivoja pikku tarinoita ja tykkään sun tavasta kirjoittaa :)
Olen kyllä ihan samaa mieltä sinänsä sun kanssa, että kesällä on mahtavaa lomailla Suomessa ja tälle kesää onkin tullut jo kiitettävästi kierrettyä, mutta kyllä mieli halajaa myös sinne ulkomaille reissaamaan. Etenkin vuorille. Mutta ehkäpä muutaman viikon päästä pääsen vielä kesän toiselle Norjan reissulle niin joskohan sekin tulis hoidettua.
Ja tämän kesän ”matkailen” kotimaata muutenkin, kun teen työharjoittelun Bear Centressä, Kuhmossa, myöskin suurpetojen kuvaukseen ja katseluun keskittyvä paikka siis.
Super jännä kesä tulossa!
Toivottavasti pääset sinäkin sieltä pian jumista ja saat reissata myös Suomessa!
Kuulostaa hienolta työharjoittelupaikalta! Tykkään itse tosi kovasti Suomen piilokojupaikoista. Tähän mennessä olen testannut vasta pari, yhden Kuhmossa ja toisen Lieksassa. Molemmat upeita elämyksiä: karhuja, susia ja ahmoja!
Hienoja muistoja. Omiin muistoihin ovat jääneet syrjäiset kaupat tai baarit. Esimerkiksi Sallassa Martin baari, jossa myytiin halvalla keskiolutta. Valitettavasti se on nyt suljettu. Toinen paikka oli Jänisjoen varrella lähellä Tuupovaaraa, jossa pysähdyimme melontamatkalla kohti rajaa — pieni kyläkauppa, jota piti arviolta jo tällöin 80 vuotiaspariskunta, asuivat siinä yläkerrassa. Mies kovasti harmitteli että varkaat olivat taas vieneet olutta yöllä. Alettiin sitten vähän enemmän juttuun — kunnes hän otti esiin rautaristin ja Waffen SS (Viking SS) kunniamerkit. Kertoili siinä SS joukoista.. olisi varmaan haastanut koko päivän ja kyseli että halutaanko nähdä vielä aseet…, mutta meidän piti jatkaa melontamatkaa. Tämmöistä Suomea ei enää kohta ole.
Jänniä muistoja Reissu-Jani! Näin se valitettavasti on, että se menneiden aikojen, ukkojen ja akkojen Suomi katoaa, ja moni tarina sen mukana. Toisaalta vaihtokaupassa saadaan myös kivaa ja kiinnostavaa, esimerkiksi entistä kansainvälisempiä palveluita tänne Suomeen: hyviä ravintoloita, viihtyisiä hotelleja jne. Ja eiköhän meidänkin aikamme synnytä tuleville reissaajille muutaman omintakeisen oman elämänsä kenraali Kurtzin jonnekin maamme takamaille.
Tämä oli varsin mukaansa tempaava kotimaan matkamuistelu! Eläinkojut ovat meille mieluisia kohteita kotisuomessa, samoin kansallispuistot. Olemme muuten ihmetelleet samaa, minkä takia Suomessa nostetaan yleensä esille Porvoon ja Rauman puutalokorttelit, kun muuallakin on viehättäviä, vanhoja puutaloalueita.
Kyllä! Moni muukin kaunis puutalokaupunki ansaitsisi paikkansa parrasvaloissa. Vaan ehkä syynä on se, että Rauma ja Porvoo panostavat eniten matkailuun. Ja kai se on arvo sekin, että samalla muut paikat säilyvät enemmän alkuperäisinä itsenään. Jos miettii tyyliin, että etsiikö ulkomailta turistista pikkukaupunkia vai ihanaa paikallista mestaa. Vai toimiikohan edes tällainen rinnastus :)
Antti: DOMista aloitettiin, kun siellä oli hyvät bissevalikoimat ja samaa mieltä oli selkeästi moni muukin. Välillä käytiin kuuntelemassa Don Huonoja Mikkelin torilla ja iltaa jatkettiin Vaakunaan. Päämaja myös hämärästi tuttu vuosien takaa :D
Anttolan Rysä olisi sopivaa blogimateriaalia :)
Kiitos raportista! Anttolan Rysä onkin minulle vielä tuntematon paikka. Täytyy seuraavan kerran tutustua. Jo nimi lupaa hyvää :)
Vitsi mitä muistoja! Ja erityisesti nauratti tuo Ilta-Sanomien juhannusjuttu, toimittaja kun itsekin olen. :D Erityisesti kesätyö Sipoon Sanomissa on ollut itselle mieleenpainuva kesätyö. Ja ah – Jack Kerouacin Matkalla oli itsellekin inspiroiva teos 18-vuotiaana, vaan en vieläkään ole silti liftausmatkalle päätynyt. Mutta ihan oikeassa olet, täältä Suomesta löytyy vaikka mitä nähtävää ja munkin mielestä tää on ihan mahtava matkailumaa. Ihan mielelläni olen täällä jumittanut koronan ajan ja muutenkin. Toi Kerimäen kirkko on kyllä huikean näköinen, täytyy joskus käydä katsomassa itsekin.
Olipas hauskoja kommelluksia ja kokemuksia ympäri Suomea. Journalistiikan opiskelijana sanat ”Gonzo-henkinen juttu” kertoo jo niin paljon :D. En tiennytkään, että olet toimittaja :)
No nykyisin varsinaiset toimittajan työt ovat jääneet aika vähiin, kunhan nyt vielä silloin tällöin Mondoon kirjoitan. Pääasiassa teen tätä Kerran elämässä -sivustoa.
Kouvolan vodkatamponi :D Mietin joskus, että miten mielenkiintoisen läpileikkauksen Suomesta saisi kiertämällä kuppiloita eri paikkakunnilla. Ainakin Mikkelissä bilettäminen jäi mieleen, kunnes muisti katkesi :)
Haha, totta, pitäisikin kerätä yhteen Suomen kiinnostavimmat/tunnelmallisimmat/legendaarisimmat kuppilat. Ja voisi sitten kiertää maan niiden perässä. Missä muuten istuit Mikkelissä: DOMissa vai Päämajassa vai jossain ihan muualla?
Enemmän pitäisi kyllä matkustaa Suomessa, Itä-Suomi ja Lappi ovat jääneet kovin vähälle huomiolle. Tänä kesänä olen löytänyt monta hienoa paikkaa joita en varmasti olisi käynyt katsomassa ilman koronaa.
Hahhah, tää oli ihan huikea postaus! Paljon sitä on vaan vuosiin mahtunut mahtavia muistoja :) Tällaisia postauksia ehdottomasti lisää!
Kiitos Eveliina! Pitää juu jatkossakin muistella menneitä. On tullut tehtyä kaikenlaista, muun muassa perustettua Gonzo Circus liftireissulla Espanjasta Suomeen.
Oma kesäsuosikkini viime vuosilta on Kuusamon seutu. Patikkareittejä tarjolla upeissa maisemissa ja vaikka Pieni Karhunkierros on yleensä kovin kansoitettu, niin ei suotta, on ne maisemat sen arvoisia. Myös Posion puolelle Riisitunturiin voisin aina vaan palata.
Itsekin muuten olen tykästynyt Kokkolaan ja nyt hetken Kuopiosta käsin elämää katsoneena on tämäkin oikein oiva ja kaunis kesäkaupunki ?
Kuopio nousee minullakin heittäen kesäkaupunkisuosikkien joukkoon. Posio ja Kuusamo on itsellä jäänyt valitettavasti suhteellisen vähälle, vaikka kerran gonzoilinkin samaisen Kariston kanssa juttukeikalla Rukalla niin pahasti, että lehti menetti ison kasan mainostajia. Se on olisi jo ihan oma tarinansa. Täytyy jossain vaiheessa palata Rukalle hieman seesteisemmin tunnelmin.