Hukassa huumehelvetissä – arvostelussa dokumenttielokuva Lost Boys

Phnom Penh
Phnom Penhin yö on legendaarinen – hyvässä ja pahassa. Kuva: Vanna Phon / Unsplash

Syyskuun lopulla ensi-iltansa saanut Joonas Neuvosen dokumenttielokuva, Lost Boys (2020), esittelee Kaakkois-Aasiasta ne rujot kasvot, joita matkabrosyyreissä ei näytetä.

Elokuvan kävi katsomassa ja arvostelemassa Petri Kosonen, Paratiisireportteri-blogin vieraileva kirjoittaja.

Tämän dokumentin Paratiisireportterikin haluaisi pikaisesti nähdä – kunhan se on mahdollista täällä aidoilla tapahtumapaikoilla Kaakkois-Aasiassa, Paratiisireportterin kotikulmilla. Mutta sitä odotellessa annetaan Petri Kososen kertoa, millainen elämys on luvassa.

Kambodžassa ongelmat jyrätään puskutraktorilla

Kuoleman kentät Kambodza
Phnom Penhin edustalla sijaitsevat Kuoleman kentät muistuttavat Kambodžan synkästä lähihistoriasta. Kuva: Daniel Bernard / Unsplash

Lost Boys on itsenäinen jatko-osa Joonas Neuvosen kymmenen vuoden takaiselle dokumentille Reindeerspotting – pako Joulumaasta. Nyt sukelletaan entistä syvempiin pohjamutiin. Englanninkielisestä kertojanäänestä (Pekka Strang) päätellen elokuvaa on tarkoitus markkinoida kansainvälisestikin.

Karun kauniista mutta läpeensä korruptoituneesta Kambodžasta löytyy syvänsinisen Siaminlahden valkohiekkaisia rantoja, viidakkoisia vuoria ja maan halkoo mahtava Mekong-joki erikoisine ilmiöineen. Siellä voi törmätä sekä Khmerien muinaiseen että ranskalaisten kolonialistien arkkitehtuuriin ja kulinaarisiin elämyksiin. Tarpeeksi syitä vierailla maassa. Nämä näkymät kuitenkin ohitetaan nopeasti.

Thaimaan vuosituhannen alusta jatkunut huumeiden vastainen sota on työntänyt monet ongelmat Kambodžan puolelle, missä niitä olisi ollut omastakin takaa. Perinteisesti ne lakaistaan siellä maton alle puskutraktoreilla.

Huumeiden- (tai lasten) katukauppa tuskin lakkaa jyrättyjen slummien myötä, ja sen rinnalla suurpiirteinen apteekkimyynti kärjistää osaltaan ongelmia. Maassa riittää lääkittävää: Indokiinan sotien arvet ovat vielä näkyvissä. Punakhmerien terrorin aikaansaama kollektiivinen jälkitraumaattinen stressihäiriö periytyy sukupolvelta toiselle, kuten elokuvan katu-uskottava kertojaääni toteaa. Vierailevat nistitkin saavat tarvitsevansa napit suoraan tiskin yli.

Kymmenen vuotta sitten pääkaupunki Phnom Penhiin saapui kolme nuorta sekakäyttäjää suoraan napapiiriltä.

Rahaa palaa – ja paljon muutakin

Antti, Jani ja Joonas lähtevät Janin linnatuomion jälkeen Kaakkois-Aasiaan juhlistamaan vapautta ja edellisen elokuvan menestystä. Rahaa palaa käsittämättömiä määriä ja paljon muutakin. Pojat polttavat ja piikittävät kaiken, minkä käsiinsä saavat. Se ei ole mitään harmitonta ganjan pössyttelyä reggaen tahdissa, vaan metamfetamiinin ympärivuorokautista käyttöä.

Bangkokin ikuisen jouluvalaistuksen jälkeen kuvissa vilahtavat Angkorin viidakkotemppelit ja mustavalkoisten dokumenttifilmien kuolemankentät, paikat, jotka tulevat monille päällimmäisinä mieleen khmerien maasta. Sitten siirrytään kämäsiin hotellihuoneisiin.

Kolmikon harhaisessa maailmassa puheet milligrammoista ovat mitä luonnollisin asia, kuten oraaliseksi heidän mukaansa tarttuneille baaritytöille.

Lost Boys etenee kuin salapoliisikertomus

Ohjaaja Joonas Neuvonen palasi lopulta Suomeen. Muutaman kuukauden perästä Jani löytyi kuolleena hotellihuoneestaan. Antti vain katosi. Tuntuu oudolta, miten vielä nykyisen teknologian aikana joku voi olla hukassa kuukausitolkulla. Tietyissä piireissä se ei kuitenkaan ole tavatonta

Kun Janin ruumis oli kuvattu ja kuva julkaistu, kalmo tuhkattiin ja kuolinsyy luokiteltiin itsemurhaksi, ilman sen tarkempia tutkimuksia.

Ilmaan jäi roikkumaan arvoitus, jota Bangkokiin ja Phnom Penhiin palaava Joonas yrittää selvittää syyllisyydentuskissaan. Hän etsii vastausta tankobaareista ja monsuunisateiden kastelemilta pimeillä kaduilta. Samalla hän tekee matkan mielensä pimeisiin syövereihin.

Välillä palataan lavastetuissa kohtauksissa steriiliin putkaan, jonka tarkoitus selviää vasta lopussa.

Elokuvan nimi osuu harvinaisen kohdalleen. Pojat ovat pysyvästi kateissa ja peli on menetetty. Mutta kuten eräs haastatelluista tyttöparoista sen sanoo: Jos ei halua pelata tätä peliä, ei pidä tulla Kambodžaan.

Ei siis mikään matkailumainos.

Lost Boys

Julkaistu: 2020
Ohjaus: Joonas Neuvonen, Sadri Cetinkaya
Käsikirjoitus: Joonas Neuvonen, Sadri Cetinkaya, Venla Varha
Tuotanto: Miia Haavisto / Helsinki-filmi, Tekele Productions
Kesto: 90 min
Ikäraja: 18

Kambodžan parhaat matkakohteet

 

Phnom Penh – Kambodžan kiehtova pääkaupunki

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi