Millaisen ravintolan sinä haluaisit unelmiesi majataloon?

Surigao Filippiinit
Pelkät kauniit maisemat eivät riitä – kyllä Filippiinien majatalostamme pitää saada myös hyvää ruokaa. Kuva: Anastasia Katajala.

Tunnistatko tilanteen: Olet majatalossa hieman syrjäisemmässä paikassa. Majatalo on kerrassaan ihana, mutta siinä on yksi ongelma. Ruoka on pahaa. Tai tylsää. Tai mitäänsanomatonta. Eikä lähistöllä ole vaihtoehtoja.

Ja se on iso ongelma.

Jos joskus nuoruuden reppureissulla pystyikin syömään samantapaista nuudeli- tai riisiannosta päivästä toiseen, siitä kasvaa ulos, ja ruuasta tulee iso osa matkustamisen nautintoa.

Liian monta kertaa itsekin on ollut tilanteessa, jossa ihanan majatalon pilaa huono ravintola. Ei sellaisessa kovin montaa päivää viihdy, eikä sellaiseen varsinkaan helpolla palaa takaisin. ”Olihan ne maisemat ihanat… mutta muistatko, kuinka pitkään sitä ruokaa piti aina odottaa?”

Hyviäkin esimerkkejä on. Muistan vieläkin elävästi Thaimaassa Chiang Maista tunnin verran pohjoiseen Chiang Daossa sijaitsevan The Nest -majatalon. Pikkukylässä on majatalo, jossa on yksinkertaiset mutta siisti bungalowit, uima-allas vuorten keskellä – ja aivan loistava ravintola.

Liitutaululla kerrottiin päivän erikoiset: haudutettua lampaan potkaa violetilla potaattipyreellä ja sen sellaista. Asiakkaat saapuivat Chiang Maista päiväretkelle tai viikonlopuksi The Nestiin varta vasten ravintolan takia.

Sellaisen tunnelman haluaisin myös omaan Surigao Dream -majatalooni, joka valmistuu Filippiineille kesän 2021 mittaan. Viimeistään nyt pitää jo tosissaan miettiä ravintolapuolta.

Kannattaako majatalossa edes pitää ravintolaa?

Siargao ravintolat
Naapurissa Siargaon saarella riittää hyviä ravintoloita. Kuvassa CEV, joka tarjoilee sekä eteläamerikkalaisia ceviche-kala-annoksia että niiden filippiiniläistä vastinetta kinilaw’ta. Kuva: Antti Helin

Lähtökohtaisesti ravintola on majataloille kaksipiippuinen juttu. Sen pyörittämisestä on paljon vaivaa, mutta tuotto voi olla pieni verrattuna varsinaiseen majoitusbisnekseen. Esimerkiksi naapurissamme Siargaolla toimiva suomalaisomisteinen Surfing Carabao on suosiolla päättänyt, ettei pyöritä ravintolaa laisinkaan. Melkein naapurissa kun on kokonainen kyläkatu täynnä toinen toistaan houkuttelevampia ruokapaikkoja.

Meidän tilanteemme on erilainen. Me olemme omassa rauhassamme. Vaihtoehtoja ei ole. Tylsä ravintola pilaisi sen elämyksen, minkä haluamme tarjota. Elämyksen luksusluokan majatalosta, jossa riittää rauhaa mutta myös tekemistä vaikka kahdeksi viikoksi.

Ja jos nyt jo viikonkin asuu yhdessä hotellissa ja syö samassa ravintolassa, kyllä siinä pitää olla aika kekseliäs keittiö.

Onneksi melkein naapurissa asuu eläkkeelle vetäytynyt ranskalainen keittiömestari. Hän on luvannut auttaa ravintolan kanssa: laatia ruokalistat ja kouluttaa henkilökunnan.

Ravintolan merkitystä korostaa entisestään tämä koronatilanne: saattaa kestää pitkäänkin, ennen kuin eurooppalaiset pääsevät taas matkustamaan kaukomaille. Eli paikallisista asiakkaista tulee todella tärkeitä.

Ravintolalla voisi tuoda taloon sen verran kassavirtaa, että saataisiin majatalon ydintyöntekijät palkattua (ja paikan päällä olevalla yhtiökumppanillani Aleksillakin riittäisi ruokaa pöytään).

Ja jotenkin nämä kaksi asiakaskuntaa pitäisi vielä saada molemmat tyytyväiseksi: paikalliset ravintola-asiakkaat ja tulevat majatalovieraat.

Herääkin siis kysymys: millaisen ravintolan haluamme perustaa?

Jos yhdistäisi parhaat palat suosikkiravintoloista?

Surigao Dream majatalo
Ravintola – ja majatalo – nousee kovaa vauhtia näihin maisemiin. Kuva: Aleksi Katajala

En juurikaan luota ravintoloihin, joilla on loputtoman pitkä ruokalista. On ihan liikaa valittavaa eikä asiakas tiedä, mitä siellä keittiössä osataan oikeasti kokata. Aivan kaikkeen on mahdotonta erikoistua.

Kun muistelen ravintolasuosikkejani vuosien varrelta, sellaisia, joiden toteuttaminen olisi realistisesti mahdollista, ne ovat yleensä erikoistuneet johonkin.

Itä-Timorilta kaipaan Mike’s Chickeniä, joka grillasi erinomaista piripiri-kanaa. Balilla Ubudissa oli aina hauska käydä Naughty Nuri’sissa juomassa margaritoja ja herkuttelemassa ribseillä.

Vientianessa yksi kestosuosikeistamme on yksikertaisia mutta herkullisia burgereita tarjoava Ray’s Grille. Luang Prabangissa on hauska, syrjäinen pizzeria, Secret Pizza, joka on avoinna vain kahtena iltana viikossa ja silloin aina täynnä.

Thaimaan ravintoloista rakkaimpana mielessä on Koh Koodin Fisherman’s Hut, jonka kalat hohtivat hopeisina ja uskomattoman tuoreita, sillä ravintolan omistaja oli itse kalastanut ne samana päivänä.

Olenkin alkanut haaveilla, että jos voisi tuoda palasen niiden kaikkien tunnelmaa Surigaolle. Jos voisi vaihdella ravintolan menua päivän ja teeman mukaan, se voisi innostaa paikallisia asiakkaita tulemaan ympäri viikkoa. Elämys olisi aina vähän erilainen.

Maanantaina grillattaisiin edullisesti piripiri-kanaa. Tiistaina tarjottaisiin burgereita. Keskiviikkona herkuteltaisiin pizzalla ja torstaina otettaisiin varaslähtö viikonloppuun Naughty Nuris’in hengessä.

Perjantaina ja lauantaina tarjoiltaisiin tuoretta kalaa ja vähän fiinimpiä eurooppalaisia annoksia romanttisessa hengessä. Sunnuntaina asiakkaita vetäisi kaupungin paras brunssi.

Tässä välissä täytyy muuten todeta, että sadantuhannen asukkaan Surigao on sen verran käpykylä, ettei kaupungin parhaan brunssin tittelin kaappaaminen olisi vaikeaa. Surigao Dreamin brunssi olisi kaiketi myös kaupungin ensimmäinen brunssi.

Ja tätä konseptia ehdittäisiin testata ennen kuin ulkomaiset matkailijat alkavat saapua. Ehdittäisiin katsoa, mikä toimii ja mikä ei. Nähdä, millainen tunnelma syntyy, eli voiko ravintolaa pyörittää sekä ulkopuolisille asiakkaille että varsinaisille hotellivieraille.

Nyt pitää vielä kysyä Aleksilta, mitä mieltä hän on ideasta.

Vaan sitäkin ennen sinulla, rakas lukija on nyt mahdollisuus kertoa, millaisen ravintolan sinä haluaisit nähdä majatalossamme? Tai millaisen perustaisit omaan unelmiesi majataloon?

Parhaat ideat pyritään toteuttamaan :)

Seuraa majataloa Facebookissa: Surigao Dream Beach Resort

Instagram: @surigaodream

Matkablogi Paratiisireportteri ilmestyy kerran viikossa, yleensä sunnuntaisin.

11 KOMMENTIT

  1. Olen todella harvoin viihtynyt samassa hotellissa useampaa päivää, joten ruokalistaan ei ole päässyt kyllästymään. Jos miettii, mitä itse haluan yleensä syödä, niin sen pitää olla semipaikallista tai muuten jotain etnistä. Eli kaikki burgerit, pitsat ym. karsiutuu heti pois. Tosin Club Sandwich on monasti ollut se, kun mikään muu ei houkuta.

    Itse turistina olisin siis tyytyväinen, jos listalla olisi valittavana päivän kala/äyriäinen, joku grillattu lihajuttu ja joku curry/laksa ja sitten se Club Sandwich :D

    Mitä yksinkertaisempaa ja selkeämpää, sen parempi. En mitenkään voisi kuvitella haluavani jotain hifistelyä tuollaisessa paikassa.

    • Tuo on kyllä niin totta Anna, että Club Sandwich on klassikko matkoilla, jos ei ole ihan varma, mitä haluaisi. Ja mikä onni: huomasin just, että täällä kotikaupungissani Vientianessa lempparikahvilani Cafe Vanillen klubbari on todella hyvä ja menee ihan kärkeen kaikista paikoista. Täytyy koettaa rekonstruoida samanlainen meidän resorttiin.

  2. Itse asiassa en täysin tunnista tilannetta, koska vaikka ruoka sinällään olisi mitäänsanomatonta, ei sillä ole yleensä itselleni niin väliä, koska muiden elämysten perässä paikassa olen. Joten ehkä olen vähän väärä henkilö antamaan mitään suosituksia, mutta minä sanoisin että paikallisuus ja perinteet kunniaan!

  3. Kun edellinen kommentoija toivoi vegaaniannoksia, niin sekasyöjänä toivoisin myös lihaa, tai ainakin kanaa. Itse arvostan sellaisia annoksia, josta saa tilaus- ja syöntivaiheessa selvää, että mitä on tilaamassa ja mitä on syömässä, eli annoksissa olisi kiva nähdä mitä syö.
    Ja tuosta, että pitäisikö olla ravintola tai ei, niin jollain tapaa ruokaa pitäisi minusta olla tarjolla, jos ei muuten, niin niitä mahdollisesti myöhään tulevia nälkäisiä varten, jotka eivät vaan enää jaksaisi lähteä sitä muualta hakemaan.
    Tuo eri iltoina eri juttuja kuullostaa kivalta – tulee mieleen muinainen pariviikkoinen pienellä saarella Malediiveillä, joissa tosiaan oli aika taajaan erilaisia teemailtoja: välillä ruoka tarjottiin rantahietikolla ja välillä se valmistettiin grillillä ravintolan edustalla ja välillä taas tarjoiltiin ihan tavallisesti pöytiin. Toi kivasti vaihtelua päiviin!

    • Jep, Malediivit toimiikin tässä varsin hyvänä esimerkkiä. Siellä ollaan usein yhden hotellin ravintoloiden armoilla (paitsi tietysti paikallisten saarilla), joten hotellilla pitää olla kekseliäisyyttä, jotteivät illalliset ala pitkästyttää.

  4. Itselläni olisi oikeastaan yksi ainoa toive, johon kiinnitän aina huomiota ravintolaa ja/tai majatalon tarjontaa miettiessäni, että tarjolla olisi hyvää vegaaniruokaa. Parhainta on, kun jokaiselle on tarjolla jotakin ja itse jätän aina menemättä, jos vegaani-annoksia ei ole yhtäkään tarjolla (tämä siksi, että olen vegaani). Olen useasti pohtinut, että miksi edelleen on ravintoloita, jotka eivät ota vegaaneja huomioon, sillä sen ei tarvitsisi olla kuin yksi herkullinen ja toimiva annos listalla. Nykypäivänä on jo varaa valita, joten oma valinta kohdistuu aina sinne, mistä saan myös itse ruokaa. :) Muutoin koen, että ideanne on ihan mahtava ja loppujen lopuksi yksinkertaisuus ja paikallisuus kiinnostaa varmasti monia. Jos listalle ilmestyy vegaanillekin jotakin kivaa, niin varmasti tulemme joskus majoittumaan ja syömään. :)

    • Olet niin oikeassa Tiina, pitää keksiä useampikin hyvä vegaaniannos listalle. Curryt, falafelit, tofuannokset ja combo erilaisia korealaisia pikkuanoksia tulee näin ensimmäisenä mieleen.

  5. Hyvän ruoan lisäksi persoonallisuus on omasta mielestäni iso valtti. Siis että erottuu jollakin tavalla muista. Itse ulkomailla ollessa tykkään nähdä paikallista ja perinteitä kunnioittavaa sisustusta, ruokaa ym. mutta jos asiakaskunta on enimmäkseen nyt paikallista, niin ehkä idea voisi olla joku muu. Avokeittiöt ovat myös kivoja kun pääsee näkemään miten siellä keittössä hääritään.

  6. Itse näin villivihanneksista ja lähiruoasta innostuneena rakentaisin oman keittiöni tämän ajatusmaailman ympärille. Toki soveltuu ehkä enemmän tänne Pohjolaan kuin tropiikkiin, jossa lähiruoka on enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

  7. Tätä ei paikalliset kaipaa, mutta itse nauttisin siitä, jos olisi matalan kynnyksen kokkausilta. Paikallinen kokki opettaisi tekemään easyn ja nopean ruuan. Ja sit porukalla syötäisiin. Ja olen samaa mieltä kanssasi, että melko lyhyt lista on parempi kuin pitkä. Lomalla haluan syödä nopeasti, mutta en olekaan romantikko tai Gourmet ihminen :-). Olisi kiva, jos olisi hyvät maisemat tai sitten näkisi pöydästä keittiöön ja kokit työssään.

    • Kokkauskurssit ovat kyllä kivoja. Meidän paikassa voisivat toimia vaikka niin, että asiakkaat voivat valita menusta suosikkiruokiaan ja kokki sitten opettaa niitä kokkaamaan. Maisemat ovat kyllä hyvät, esteettömät merinäkymät korotetulta terassilta.

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi