Näitä asioita kaipaan Suomesta. Jos tuot jotain näistä mukanasi tuliaisena Vientianeen, ota yhteyttä, ja lupaan viedä sinut kaljalle. Varoitus: sisältää tuotteita, muttei tuotesijoittelua.
Fazerin keltaista, sitä, missä on pähkinöitä. Fanipaloja. Siinäpä tärkeimmät. Nuo ovat ehdottomasti Suomen ykkösjutut.
Ja perheelle Edam-juustoa, Valion tai Arlan, ei suurta väliä.
Jos tuot lenkkimakkaraa, kyllä minä senkin syön, ja ainakin puolet kylmänä. Hapanleipäkin maistuisi, ruispaloja mielellään. Hyvä sijainen ovat hapankorput.
En toki sylje salmiakkiinkaan.
Suomeen saapuessa isken kyllä kynteni Abban silliin, mutta sen tuominen olisi jo vähän liioittelua.
Kaipaan toki Suomesta muutakin. Ystäviä ja perhettä. Sitä, että tuntee kuuluvansa jonnekin.
Jo sen takia on kiva tavata suomalaisia ja puhua suomea. Uskon vahvasti teoriaan siitä, että kieli määrittelee ajatteluamme, jopa niin paljon, että elämme eri maailmoissa sen mukaan, mitä kieltä puhumme äidinkielenämme.
Olen asunut maailmalla – eli toisessa todellisuudessa – vuodesta 2008: Bangkokissa, Kathmandussa, Itä-Timorilla ja nyt Vientianessa.
Juuri Itä-Timorilla otin tavakseni tavata maahan saapuvia suomalaisia. Kohtaamiset olivat hauskoja ja opettavaisia. Opin muun muassa Australian aboriginaalien elämästä suomalaiselta, joka oli tehnyt sähköasentajan töitä heidän maillaan syvällä outbackilla.
Tapasin Itä-Timorilla myös Danielin, joka tapaa matkustaa erikoisissa paikoissa. Hänestä tuli tämän Kerran elämässä -sivuston avustaja, joka on kirjoittanut sivustolle niin Algeriasta, Mauritaniasta kuin Länsi-Saharastakin.
Ja mikä merkittävintä, tapasin myös Aleksin ja Anastasian, joiden kanssa perustamme yhdessä Surigao Dream -majataloa Filippiineille.
Eli, jos tulet Vientianeen, pakkaa mukaasi tuliainen tai pari Suomesta ja mennään yhdessä kaljalle. Tiedä vaikka mitä siitä kohtaamisesta seuraa!
Voit mailata minulle: helin.antti(miukumauku)gmail.com
