Skopjen nähtävyydet – kierros kummallisessa kaupungissa

Skopje Aleksanteri Suuri
Skopjen keskusaukiota hallitsee mahtavan kokoinen Aleksanteri Suuren patsas.

Skopjen nähtävyydet kiertää näppärästi tämän kävelykierroksen avulla. Kierros on luontevaa aloittaa vilkkaalta keskusaukiolta.

Makedonia-aukio ja Vale-Aleksanterin patsas

Joen rannassa sijaitseva Ploštad Makedonija eli Makedonia-aukio on nyky-Skopjen sydän. Sen keskellä valtavana maamerkkinä on Aleksanteri Suuren patsas – valaistulla diskojalustalla! Makedonialaiset ovat omineet hänet kansallissankarikseen, joskin Aleksanteri Suuri vaikutti lähinnä alueella, joka nykyisin on osa Kreikkaa. Jotta kreikkalaisia ei liikaa ärsytettäisi, onkin patsas virallisesti vain ”Soturi ratsailla” eikä Aleksanteri ensinkään…

Aukiolle kokoontuvat niin paikalliset kuin kaupungin harvalukuiset matkailijatkin. Tunnelma on silti leppoisa, tungosta suurelle aukiolle ei synny. Jollain nurkalla paahdetaan kastanjoita, joita voi ostaa pussillisen naposteltavaksi.

Ravintoloiden terassit kutsuvat lasilliselle. Tunnetuin on Pelitser, samannimisen hotellin katutasossa oleva monipuolinen ravintola.

Näyttävin rakennus on Marriot-hotelli, ja samassa rakennuksessa toimii myös Casino Flamingo.

Aukiolta johtaa vanha Kivisilta Vardar-joen yli vanhankaupungin puolelle. Mutta ei astuta vielä Kivisiltaa pitkin vanhaan kaupunkiin, vaan tehdään ensin pieni kierros keskustan modernilla puolen. Makedonia-aukion ympäristössä on monenlaista nähtävää.

Makedonia-kävelykatua pitkin Äiti Teresan helmaan

Makedonia-aukiolta lähtevä vilkas Makedonia-kävelykatu on mainio paikka seurata skopjelaisten arkea. Sen varrella on pieniä kahviloita ja ravintoloita. Rakennuksista osa henkii kulahtanutta neukkunostalgiaa, osa puolestaan on kunnostettu Skopje 2014 -hengessä niin, että vanhalle talolle on rakennettu uusi julkisivu, ikään kuin kuori, peittämään rujoa alkuperäisasua.

Makedonia-katua kävellessä saapuu pian entiselle kirkolle, joka on muutettu Äiti Teresan muistorakennukseksi. Äiti Teresa syntyi Skopjessa, ja yhden päivän ikäisenä hänet kastettiin tässä roomalaiskatolisessa Pyhän Sydämen kirkossa. Nykyisin rakennuksessa on vaatimaton, maksuton näyttely, joka esittelee Äiti Teresan elämää ja tekoja.

Vieressä oleva Pyhän Konstantinin ja Helenan kirkko on puolestaan ortodoksinen ja aivan uusi. Sen rakentaminen alkoi vuonna 2012. Kirkko on saatu valmiiksi, mutta 50-metrisen kellotornin rakennustyöt jatkuvat yhä.

Makedonia-kävelykadun päässä on Skopjen vanha rautatieasema, joka tuhoutui osittain vuoden 1963 maanjäristyksessä. Rakennus päätettiin jättää korjaamatta, ja siinä osassa, joka ei sortunut, on maksuton, pieni näyttely maanjäristyksestä ja sen aiheuttamista tuhoista.

Riemukaari ja Naissoturin puisto

Makedonia-aukiolta lähtee myös Lokakuun yhdennentoista päivän katu (11.10.1941 makedonialaiset nousivat fasismia vastaan kansannousussa), joka vie Riemukaarelle. Vanhannäköinen Riemukaari, Porta Macedonia, valmistui vuonna 2012. Riemukaari juhlistaa Makedonian 20-vuotista itsenäisyyttä. Lukuisat marmorista veistetyt reliefit koristavat riemukaarta sen kaikilla sivuilla.

Riemukaaren läpi kun kävelee, saapuu parlamenttitalolle, joka valmistui jo vuonna 1938 mutta jouduttiin vuoden 1963 maanjäristyksen jälkeen rakentamaan suurilta osin uudelleen. Makedonian korkein lainsäädäntöelin on 120-jäseninen, yksikamarinen parlamentti.

Parlamenttia vastapäätä sijaitsevassa Ženaborekissa eli Naissoturin puistossa on, kuinkas muutenkaan, koko joukko patsaita, joista ylväin esittää naispuolista soturia.

Pyhän Klemens Ohridilaisen katedraali ja brutaali postitalo

Skopje postitalo
Skopjen moniosainen pääposti edustaa betonibrutalismia komeimmillaan. Kuva: Boban Simonovski / unsplash

Lähellä Makedonia-aukiota sijaitsevat myös Pyhän Klemens Ohridilaisen katedraali ja brutalistisen komea Skopjen pääposti.

Komea, modernistinen kirkko edustaa 1970-luvun arkkitehtuuria. Rakennustyöt alkoivat vuonna 1972, ja kirkko vihittiin vihdoin käyttöön vuonna 1990. Se on Makedonian suurin ortodoksikirkko. Kirkon edustalla oleva suihkulähde on Makedonian muslimiyhteisön lahja ortodokseille.

Jos neukkuhenkinen betonibrutalismi miellyttää silmää, tai vaikka ei miellyttäisikään, kannattaa silti vilkaista myös Skopjen pääpostitoimistoa. Vuonna 1982 valmistunut, arkkitehti Janko Konstantinovin suunnittelema postitalo on tyylisuuntansa malliesimerkki kaikessa rumuudessaan ja harmaudessaan.

Samalla kulmalla, Ilinden-bulevardin varrella, sijaitsee myös hallituksen palatsi. Rakennuskompleksi näyttää samanlaiselta uusvanhalta palatsilta kuin moni muu kaupungin rakennuksista, mutta itse asiassa alkujaan betonibrutalistinen rakennus on 1970-luvulta, ja sille on vain tehty uusi, vanhaa henkivä julkisivu. Julkisivuvaihtoehdoista järjestettiin äänestys, ja kansa sai valita mieleisimmän vaihtoehdon, joka sitten toteutettiin.

Kameni Most -kivisilta

Skopje Kivisilta
Vanha Kivisilta yhdistää Skopjen uuden ja vanhan keskustan. Kuva: Aleksandar Kyng / unsplash

Kameni Most eli Kivisilta vie Makedonia-aukiolta joen yli Vanhan basaarin puolelle.

Kivisilta on alun perin rakennettu 1400-luvun puolivälissä, mutta se on sittemmin rakennettu uudelleen useaan kertaan. Siitä on tullut nuoren maan symboli, joka on päässyt valtakunnan vaakunaankin.

Itse silta on nähtävyydeksi melko vaatimaton, ja kaupungin kerjäläiset tuntuvat pitävän sitä tukikohtanaan. Maassa istuvat, kaiteeseen nojaavat kerjäläiset eivät kuitenkaan ole aggressiivisia.

Kun sillalta katsoo Makedonia-aukiolle päin, näkee yhden kaupungin symboleista, valtavan ristin, Vodno-vuorella korkealla kaupungin yläpuolella. Varsinkin pimeän aikaan kaupunkia varjeleva valaistu risti on vaikuttava näky.

Vardar-joen ylittää monta muutakin siltaa. Aivan Kivisillan vieressä on kaksi muutakin kaunista siltaa, Makedonian sivilisaatioiden silta ja Taidesilta. Patsaiden koristamat sillat näyttävät vanhoilta, mutta ovat upouusia.

Kivisillan päästä löytyvät Skopjen museot ja Filippos II:n patsas

Kivisillan päässä, vanhankaupungin puolella, ovat kaupungin tärkeimmät museot:

Museum of the Macedonian Struggle eli Makedonian itsenäisyysmuseo sekä mahtipontinen Makedonian arkeologinen museo.

Näiden takana on Makedonian holokaustimuseo, joka esittelee Balkanin juutalaisten historiaa. Museo on omistettu niille 7148 juutalaiselle, jotka menettivät henkensä holokaustissa.

Museoiden edustalla on juhlava aukio, jota koristaa kyrillisten kirjainten isinä pidetyn Pyhän Kyrillioksen ja Methodioksen patsas sekä valtava, 29 metriä korkea monumentti, joka on omistettu Filippos II:lle, Aleksanteri Suuren isälle. Ja poikansa patsaan tavoin tämäkin patsas kantaa virallisesti vain nimeä Taistelija.

Mutta toisin kuin Aleksanteri Suuri, jolla ei ole juuri mitään yhteyttä Pohjois-Makedoniaan, Filippos II sentään perusti maan nykyisten rajojen sisään yhden kaupungin, Herakleia Lynkestis, jonka raunioita voi käydä ihailemassa Kreikan rajalla.

Aukiolla on myös pienehkö, vaaleanpunainen ortodoksikirkko Sveti Dimitriji, joka on omistettu Pyhälle Dimitrille. Paikalla on ollut kirkko jo 1500-luvulla, mutta nykyinen rakennus on 1800-luvulta.

Filippos II:n patsaan takaa alkaa Skopjen mielenkiintoisin osa, vanhakaupunki. Heti monumentin takana oikealla on Daut Pasha Hamam, alun perin herra Daut Pashan 1400-luvun puolivälin jälkeen rakennuttama kylpylä. Hamam on upea esimerkki Balkanin alueen islamilaisesta arkkitehtuurista. Sen tiloissa toimii nykyään Makedonian kansallisgalleria.

Skopjen Vanha basaari

Hamamin jälkeen alkaa varsinainen Vanha Basaari eli Stara Charsija. Alue on suuri, Istanbulin jälkeen Euroopan suurin ottomaaniaikainen basaarialue. Se on myös vilkas, sillä täällä käydään yhä edelleen kauppaa pienissä, yksityisomisteisissa myymälöissä ja juodaan kahvit tai syödään vaatimaton ateria jossakin lukuisista ravintoloista. Tunnelma on kuitenkin uneliaan rauhallinen. Kauppiaat eivät ole aggressiivisia, tavaraa ei tyrkytetä jokaiselle ohikulkijalle.

Skopjen Vanha Basaari ei ole turistirysä, vaikka matkamuistomyymälöitäkin jo nykyään löytyy. Basaari ei ole myöskään erityisen kaunis – se on ennen kaikkea arjen kauppapaikka, ei museo taikka pilalle entisöity Disneyland. Siinä sen viehätys piileekin.

Vanhan basaarin sydämessä on pieni moskeija Murat Pasha, jonka sisätiloihin kristittykin on tervetullut tutustumaan. Jätkä kengät ulkopuolelle, peitä polvet ja olkapäät ja astu rohkeasti sisään.

Vanhan Basaarin alueella, modernin Makedonian historiallisen museon luona, on myös ikivanha Kuršumli An, matkalaisia 1400-luvulta asti palvellut majatalo, jossa oli tilaa muun muassa sadalle hevoselle. Neliön muotoinen rakennus aukeaa suurelle sisäpihalle. Pohjakerros oli varastotilaa, matkalaiset yöpyivät yläkerrassa.

Basaarissa on muutama muukin näkemisen arvoinen paikka, mutta ennen kaikkea täällä kannattaa vain harhailla ilman sen kummempaa päämäärää. Ennen pitkää päätyy jollekin pikkuisista burek-kioskeista, josta voi ostaa edullista välipalaa, sekä kultakauppiaiden kaduille, jotka tuovat mieleen Dubain kultasoukin, toki paljon pienemmässä mittakaavassa.

Vanhan Basaarin laidalla on yksi Makedonian tunnetuimmista kirkoista, ortodoksinen Sveti Spas. 1500-luvun puolivälissä rakennettu kirkko on tehty vielä varhaisemman kirkon perustuksille. Vaatimaton ulkokuori kätkee sisäänsä todella koristeellisen ikonostaasin.

Sveti Spas -kirkolta on lyhyt matka Mustafa Pashan moskeijalle, joka on kaupungin tärkein moskeija ja peräisin ottomaanien valtakaudelta. Jo vuonna 1492 valmistunut moskeija kunnostettiin perusteellisesti Turkin rahoituksella vuonna 2011. Täälläkin saa vierailla sisätiloissa.

Kale-linnoitus

Kale linna Skopje
Kalen linnoitus on rakennettu uudelleen vuoden 1963 maanjäristyksen jälkeen.

Mustafa Pashan moskeijalta on vain kivenheitto Kale-linnoituksen porteille. Vaikka kartat näyttävät useampaakin sisäänkäyntiä, pääsee linnoitukseen vain yhdestä sisäänkäynnistä, autotien päästä.

Sisäänpääsy on ilmainen. Jos kaipaa opastusta, voi napata mukaansa jonkun portin tuntumassa päivystävistä oppaista, mutta maksusta on syytä sopia etukäteen.

Paikalla on ollut linnoitus jo 500-luvulla, mutta siitä ei ole enää mitään jäljellä. Linnoitus ei itsessään olekaan kovin mielenkiintoinen. Sen muuri on kunnostettu ja melkeinpä uudelleenrakennettu. Muurin laitaa seuraavalta polulta on kuitenkin hienot näkymät joen takaa avautuvaan kaupunkiin.

Parhaimmillaan Kale on kuitenkin Kivisillalta katsottuna, jolloin sen massiiviset muurit torneineen ja niissä liehuvine Makedonian lippuineen pääsevät oikeuksiinsa.

Bit Pazar – Skopjen suuret ulkomarkkinat

Vanhan Basaarin pohjoispuolella ovat Skopjen suurimmat ulkoilmamarkkinat, Bit Pazar. Markkinoilla on hauska kierrellä pitkiä, kapeita käytäviä ja katsella toripöytiä, joilta löytyy mitä tahansa: pitkät rivit yllättävän hyvin tehtyjä piraattilenkkareita kaikilta tunnetuilta merkeiltä, urheiluvaatteita samoin piraattiversioina, vesihanoja ja auton varaosia, pienrautaa, kääntöveitsiä ja nyrkkirautoja, pähkinöitä ja mausteita, vihanneksia ja hedelmiä, savukkeita, nahkatavaraa. Siis ihan mitä tahansa.

Täällä tosin savukkeetkin ovat piraattitavaraa, joten Marlborot kannattaa ostaa ihan perinteisistä kaupoista.

Bit Pazarin kauppiaat ovat rauhallisia eivätkä myy tuotteitaan turhan innokkaasti. Bit Pazarin nimessä B- ja P-kirjaimet eivät muuten ole vaihtaneet paikkaa – nimi on turkkia ja merkitsee kirpputoria. Myyjät sen sijaan ovat pääosin Makedonian albanialaisväestöä. Kauppaa täällä on käyty jo 1300-luvulta lähtien.

Krste Misirkovin bulevardi

Bit Pazarista on hyvä palata joen toiselle puolelle suurta Krste Misirkovin bulevardia pitkin. Leveille jalkakäytäville ovat kaupunkilaiset pysyttäneet kuka minkäkin pöydän myydäkseen alusvaatteita, t-paitoja, tupakkaa ja muuta tarpeellista.

Bulevardin toisella puolella huomio kiinnittyy punatiiliseen kellotorniin ja viereiseen minareettiin. Näitä voi käydä katsomassa lähempääkin. Matkalla mäkeä ylös moskeijalle näkee samalla Skopjen uudempien alueiden sivukatujen arkielämää.

Sulttaani Suradin moskeija on ottomaanien 1400-luvulla rakentama, ja se pystytettiin paikalle, jolta ottomaanit vuonna 1392 tuhosivat Pyhän Yrjön luostarin. Sulttaani Murad II, joka 1400-luvulla hallitsi ottomaanien valtakuntaa, lahjoitti henkilökohtaisesti varat moskeijan rakentamiseen.

Viereisen punatiilisen kellotornin historiasta ei tiedetä paljoakaan, mutta 1500-luvun lopulla rakennettu kellotorni vaurioitui pahoin vuoden 1963 maanjäristyksessä ja saatiin vihdoin vuonna 2008 kunnostettua Turkin avustuksella. Uudet kellot ovat sveitsiläisiä.

Ennen joen ylitystä kannattaa vielä käydä katsastamassa Sveti Bogorodican ortodoksikirkko eli Theotokoksen syntymäkirkko. Paikalla oli ollut keskiaikainen kirkko, mutta uuden kirkon rakentaminen tuli mahdolliseksi vasta vuonna 1809 ottomaanien muutettua lakejaan siten, että kirkkojen rakentaminen ja restaurointi oli jälleen sallittua.

Uusi kirkko tuhoutui vuoden 1963 maanjäristyksessä ja rakennettiin kokonaan uudelleen vanhojen piirustusten mukaan. Se valmistui vuonna 2008.

 

Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös mökin Suomesta. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi