Tatravuoret – vaelluksella Slovakian satumaisemissa

Slovakia vaellus
Tatravuorten maisemat ovat jylhät. Pavel Dobrovsky, Flickr CC

Slovakian ja Puolan rajalla sijaitsevat Korkeat Tatravuoret (Vysoky Tatry) ovat itäisen Euroopan korkeimmat vuoret. Maisemat ovat upean alppimaiset, ja vaelluspolut on merkitty huolella.

Herääminen ei ole koskaan tuntunut yhtä helpolta. Aamuauringon lämpimät säteet tunkeutuvat ikkunaverhon läpi vuoristomajaan, ja nenään leijailee alakerran keittiöstä paistetun munakkaan tuoksu. Nousen vuoteesta ja kurkistan ulos ikkunasta: mahtavat metsät laskeutuvat vuorenrinnettä alas laaksoon. Linnut laulavat.

Kello on seitsemän aamulla.

Olen Slovakiassa Tatra–vuorilla (Vysoky Tatry). Edellisenä päivänä tein slovakialaisen ystäväni Janan kanssa harjoittelulenkin Stary Smokovecistä Bilikova Chatan -vuoristomajalle.

Tänään olemme lähdössä varsinaiselle yhdeksän tunnin vaellukselle läpi Mala ja Velka Studena dolinan eli Pienen ja Suuren kylmän laakson. Oppaakseni lähtenyt Jana on luvannut reitin olevan yksi Tatravuorten kohokohdista.

Täältä tullaan!

Slovakian vulgaarit vuoristolaiset

Vaellus Slovakia
Tatravuorten maisemia.

”Dobry den!” huikkaamme vuoristopolulla vastaantulijoille tervehdyksen slovakiaksi.

”Ennen tervehtiminen kuului vuoriston tapoihin”, Jana kertoo. ”Nykyisin kaikkia ei enää välttämättä moikata. Turisteja on entistä enemmän, eivätkä he ymmärrä mitä tarkoitamme vaan hämmentyvät.”

Poluilla kävelee vanhuksia, rakastavaisia, reippailijoita ja vanhempia, jotka kantavat selkärepuissaan pikkulapsiaan. Vuorilla vaeltaminen on slovakeille yhtä luonnollinen vapaa-ajanviettotapa kuin suomalaisille mökkiviikonloppu.

”Isäni kutsui vuoria Sodoman ja Gomorran pesäksi.”

Ennen oli toisin. ”Pari sataa vuotta sitten vuoret olivat tabu. Varsinkin naiset välttelivät vuoria”, Jana sanoo.

Vuoriin liittyy vieläkin omat ennakkoluulonsa. Kun Jana oli teini-ikäinen, hänen isänsä ei päästänyt tyttöä kesätöihin vuoristomajoille.

”Hän kutsui niitä Sodoman ja Gomorran pesäksi. Vuorilla käyttäydytään vapaamielisemmin kuin muualla: vuoristolaiset ovat vulgaareja tyyppejä”, Jana kertoo.

Rommi kuuluu vaellukselle Tatravuorilla

Ohitsemme kävelee kantajia selässään korkeat ja raskaat taakat. He vievät vuoristomajoille ruokaa ja tarvikkeita.

”He kutsuvat porukkaansa Sherpa Clubiksi Himalajalla asuvien nepalilaisten sherpojen mukaan”, Jana selittää.

Kantajat ovat oikeasti kovia äijiä. Ja sitten vuorilla on niitä, jotka luulevat olevansa kovia äijiä.

”Aina, kun joku joutuu vuorilla pulaan, paljastuu, että hän on puolalainen.”

”Melkein aina, kun joku joutuu vuorilla pulaan, paljastuu, että hän on puolalainen. He luulevat olevansa parempia vuoristolaisia kuin ovatkaan. Puolalaiset yrittävät ylittää itsensä – ja joutuvat eksyksiin.”

Slovakialaiset ottavat sen sijaan rauhallisesti. Kaveriporukalla he kiipeävät merkittyjä reittejä mökeille, joissa he syövät lämpimän keiton. Sitten slovakit alkavat tissutella rommia, jonka voimin he hoippuvat alas.

”Maan pinnalle päästään humalaisen tuurilla”, Jana nauraa.

Priecne sedlo – ”Pelottaa niin etten uskalla pysähtyä”

Alkumatka on ollut helppoa taivaltamista laaksossa vuorten välissä, kunnes vuorossa on jyrkkä, mutkitteleva nousu 2010 metrin korkeudelle Teryho Chata -majalle.

Majan luona odottavat kukkaniityt ja lumikinokset, joista valuu vettä kahteen pieneen järveen. Niistä vesi syöksyy putouksina alas jyrkännettä.

Herkuttelen vuoristomajassa valkosipulikeitolla. Voimat palauttaa viimeistään tujaus tuimaa Demenovka-yrttiviina.

voimat palauttaa Tujaus tuimaa Demenovka-yrttiviina

Vaikea osuus alkaa. Vuoren huipulle päästäkseen pitää kalliokiipeillä ylös melkein pystysuoraa seinämää Priecne sedlossa. Osuus on yksi Tatravuorten haastavimmista, vaikkei vaadikaan varsinaista vuorikiipeilykokemusta. Onneksi apuna on metalliketju.

Nuori mies etuilee köysissä vauhdilla ohitse.

”Anteeksi”, hän pahoittelee. ”Ei minulla ole mihinkään kiire, mutta pelottaa niin paljon, etten uskalla pysähtyä.”

Tatravuoret elävät omaa aikaansa

Huipun toisella puolen odottaa erämaa, jossa asustavat vain vihreänharmaat, sammaloituneet kivet. Jossain kivien alla helisee vuoristopuro.

Mustilla vuorenhuipuilla ympäröity eloton laakso tuo mieleen Taru Sormusten Herran pimeyden valtakunnan, Mordorin.

Vuorilla tuntee sekä ihmisen pienuuden että suuruuden. Pienillä, voimia säästelevillä askelilla taittaa uskomattoman pitkiltä näyttäviä taipaleita. Ihminen nousee ylös vuoren jättimäistä selkää vastustamattomasti kuin pieni, väsymätön muurahainen.

Vuorilla tuntee sekä ihmisen pienuuden että suuruuden

Tik-tik-tik. Askeleet seuraavat toisiaan kuin kronometri. Polku kiertää laakson ympäri, ja toisella puolella, kun näkee koko taivaltamansa matkan, ihmettelee että tuoltako kaukaa sitä tosiaan tultiin. Tuon huipunko ylitin, tuosta kivikostako olen laskeutunut?

”Aika kulkee vuorilla ei tavalla kuin muualla”, Jana vastaa mietintöihini.

Taivaalle nousseet synkät pilvet vaeltavat vauhdilla kohti. On parasta kiirehtiä alas vuorelta sahalaitaisen kuusimetsän turvaan.

Huuhdon kasvoni puron jääkylmässä vedessä ja heitän rinkan takaisin selkään. Katson sattumalta ylös rinteeseen. Kaksi ruskeaa vuorikaurista loikkii siellä varmoin hypyin.

Vinkit Tatravuorille

Slovakian Tatravuorten vaelluskeskuksia ovat Tatranská Lomnica, Vysoke Tatry ja Štrbské Pleso, jotka yhdistää toisiinsa sähköinen paikallisjuna. Juna lähtee liikkeelle Popradin pikkukaupungista, jossa on myös lentokenttä.

Vaikkei aikoisikaan vaeltaa, kannattaa käydä ainakin Tatranská Lomnicassa, josta jyrkkä köysirata vie ylös Lomnický štít -huipulle, joka on yksi vuoriston korkeimmista.

Monet reiteistä ovat päivän mittaisia, mutta reittien varrella on myös vuoristomajoja, joissa voi ruokailun ohella yöpyä.

Jos haluaa asua tyylillä, Tatranská Lomnicassa sijaitsee vuonna 1893 avattu Hotel Lomnica, Tatravuorten ensimmäinen hotelli. Historian henkäyksestä – ja kuumista altaista – huolimatta huoneen saa yleensä alle 200 eurolla.

 

Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös mökin Suomesta. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!