Moldovan itärajalla, Dnestr-joen ja Ukrainan välissä, on maakaistale, jolla jo Neuvostoliiton aikoina asui lähinnä venäjänkielistä väestöä, joka ei varsinaisesti pitänyt itseään moldavialaisina vaan nimenomaan venäläisinä.
Sitten hajosi Neuvostoliitto, ja siinä vaiheessa Transnistrian asukkaat olisivat oikeastaan halunneet edelleen kuulua siihen, mutta kun se ei ollut enää mahdollista, niin vaikka sitten Venäjään. Mutta kun sekään ei ollut mahdollista, eivätkä he moldovalaisiksikaan halunneet, niin julistautuivat itsenäisiksi.
Tämä onnistui Venäjän tuella – aika monen Transnistrian lipun vieressä liehuu Venäjän lippu ja aluetta pitää käytännössä hallussaan Venäjän armeija. Mutta ei sitä itsenäisyyttä silti ole tunnustanut edes Venäjä, niin kuin ei ole mikään muukaan maa.
Kansainvälinen yhteisö katsoo siis, että Transnistria on osa Moldovaa. Niin katsoo myös Moldova, mutta oikeasti sillä ei ole tuohon maakaistaleeseen mitään kontrollia.
Transnistrialla on oma rajavalvonta, oma poliisilaitos, oma rahayksikkö, omat rekisterikilvet ja niin edelleen. Matkailijan kannalta kyseessä on siis aivan oma valtionsa, jonne on mentävä rajatarkastuksen kautta.
Rajan jälkeen vaihtuvat niin kieli kuin valuuttakin, ja eritoten rajan jälkeen vaihtuu tunnelma. Jos Moldovan pääkaupunki Chișinău luo paikoin vaikutelmaa aikamatkasta vuosikymmenten taa, niin Transnistrian pääkaupunki Tiraspol on hyppäys suoraan edesmenneeseen Neuvostoliittoon. On sirppiä, vasaraa ja Lenin-setää, vähän kuin kommunismiaiheisessa teemapuistossa.
Suomen, niin kuin monen muunkin maan, matkustustiedotteet suosittelevat pysymään poissa Transnistriasta. Ei varsinaisesti siksi, että täällä olisi vaarallista, vaan lähinnä siksi, että kun Suomi ei Transnistrian olemassaoloa tunnusta, niin vastavuoroisesti suomalaisilla diplomaateillakaan ei ole minkäänlaista asemaa Transnistriassa. Konsuliapua ei siis pystytä järjestämään, jos jotain sattuisi.
Ja sitten vielä nimi. Transnistria ei nimittäin paikallisten mielestä ole Transnistria ollenkaan, vaan tuota nimeä pidetään jopa loukkauksena.
Paikalliset käyttävät maastaan nimeä Pridnestrovie, ja sitä on turistinkin hyvä oppia käyttämään ainakin niin kauan, kun Pridnestroviessa vierailee. Käytämme kuitenkin tässä oppaassa suomalaisille tutumpaa Transnistria-nimitystä.
Miten Chișinăusta pääsee Tiraspoliin?
Chișinăun linja-autoasemalta pääsee matruškalla eli penkein täytetyllä pakettiautolla Transnistrian pääkaupunkiin Tiraspoliin noin puolessatoista tunnissa.
Autoja kulkee tiheästi ja lippu (57 lei eli noin 3 €) ostetaan lippuluukulta ennen kyytiin nousua.
Perillä Tiraspolissa voi hypätä kyydistä ydinkeskustassa kauppahallin kulmalla. Pääteasema on Tiraspolin rautatieaseman edustalla, muutaman korttelin päässä ydinkeskustasta.
Täältä lähtevät myös paluukyydit Chișinăuhun. Paluulippu ostetaan rautatieasemarakennuksen lipputoimistosta ja se maksaa 64 ruplaa eli vajaa 4 €.
Matruška pysähtyy mennen tullen rajalla. Moldovasta Transnistriaan päin kaikki jäävät kyydistä ja tallustelevat raja-asemalla passintarkastuskoppiin. Siellä Transnistrian rajavartija tarkastaa passin, saattaa esittää kysymyksiä matkan kestosta ja tarkoituksesta sekä tulostaa lämpöpaperille kassakuitin näköisen tulosteen. Se on matkustuslupa Transnistriaan, eikä sitä saa hukata!
Kun kaikki ovat käyneet tarkastuksessa, jatkuu matka rajalta kohti Benderin kaupunkia ja sen jälkeen Tiraspoliin.
Paluumatkalla Moldovan suuntaan pysähdytään ensin Transnistrian raja-asemalla, mutta nyt voi jäädä autoon odottelemaan. Rajavartija tulee autoon, kerää kaikilta passit ja palaa hetken kuluttua tuomaan koko nipun takaisin ja matka jatkuu. Tässä vaiheessa matkustuslupalipuke on todennäköisesti poimittu passin välistä pois. Joskus pysähdytään vielä uudemman kerran Moldovan puolella rajaa.
Rajalla ei tarvitse missään vaiheessa maksaa mitään, ja kun matkailija käyttäytyy asiallisesti, ovat rajamuodollisuudet sujuvat ja täysin asialliset.
Näkemistä ja tekemistä Tiraspolissa
Transnistrian ykkösnähtävyys on sen pääkaupunki Tiraspol, jossa asukkaita on noin 128 000.
Tiraspolin tunnelma on unelias, hiukan epätodellinen. Tiraspol on kuin aikakapseli, jossa ikivanhat mummot ja vaarit tepsuttelevat hissukseen pääkatua pitkin Leninin katseen alla, Neuvostoliiton punalippujen liehuessa vieressä.
Transnistria käyttää lippunaan vanhaa Moldavian neuvostotasavallan lippua, eli Neuvostoliiton punalippua sirppeineen ja vasaroineen, lisättynä vihreällä raidalla.
Ja kohta vastaan tulee nuori äiti lastenvaunuja työntäen – hänelläkään ei ole kiire minnekään, kuten ei vaunuissa nukkuvalla pienellä transnistrialaisellakaan.
Keskusta on pieni ja sen muutamat merkkirakennukset näkee kävellen muutamassa tunnissa. Keskustan ulkopuolella voi ihmetellä vanhasta neuvostohävittäjästä tehtyä monumenttia tai kuin suoraan kauhuleffasta olevaa ikivanhaa huvipuistoa.
Tiraspolin kauppahalli
Kun matruška pysähtyy vihreän vihanneskauppahallin kohdalla, on aika hypätä kyydistä. Kauppahallissa voi vaihtaa Transnistrian ruplia ja katsella, miten vihannekset vaihtavat omistajaa.
Kristuksen syntymän katedraali
Ensimmäinen varsinainen nähtävyys on Tiraspolin ykköskirkko, Kristuksen syntymän katedraali kauppahallin vieressä. Komea kirkko on itse asiassa melko uusi, se on valmistunut vuonna 1999.
Suvorovin aukio
Kirkon ja kauppahallin eteläpuolella on komea paraatipuisto, Katariina Suuren mukaan nimetty, ja sen etelälaidassa Suvorovin aukio ja ratsastajapatsas. Alexander Suvorov perusti Tiraspolin kaupungin vuonna 1792 ja on siis aukionsa ansainnut.
Hiljaisen Suvorovin aukion reunustan rakennukset ovat vähän kuin Pjongjangista, sekä nimiltään että ulkonäöltään: betonibrutalistinen Kinoteatr Tiraspol ja yhtä kaunis Lasten ja nuorten luovuuden kulttuuripalatsi.
T-34-tankki
Suvorovin aukion reunaa kulkee kaupungin pääkatu, Lokakuun 25. päivän katu. Kun sitä kävelee ensin lännen suuntaan, pääsee ihailemaan muistomerkiksi muutettua neuvostovalmisteista T-34-tankkia sekä ikuista tulta, joka palaa sodissa kuolleiden muistoksi – toisen maailmansodan, Afganistanin sodan sekä vuosina 1990–92 käydyn sodan, jossa Transnistrian ja Venäjän joukot taistelivat Moldovaa vastaan.
Lenin-patsas
Seuraavaksi vastaan tulee pieni kaupunginmuseo, mutta mielenkiintoisempi on sitä vastapäätä ylpeänä seisova Transnistrian hallituksen palatsi, jonka edessä itse Lenin yhä edelleen seisoo vartioimassa. Jokainen niistä harvoista matkailijoista, jotka Transnistriaan päätyvät, käyvät täällä nappaamassa ikonisen valokuvan muistoksi käynnistään.
De Wollantin puisto
Nyt on aika palata pääkatua pitkin idän suuntaan, ydinkeskustaan. Äskeistä Suvorovin aukiota vastapäätä on De Wollantin puisto, jonne kaupunkilaiset kauniina päivinä mielellään kokoontuvat Dnestr-joen rantaan.
Tiraspolin keskusta
Sitten on vuorossa kaupungin kovin vaatimaton kaupallinen keskusta. Yhtään ketjuliikkeitä täältä ei löydy, paikallista monialayritysketju Sherifiä lukuun ottamatta, eikä kovin paljon mitään muitakaan liikkeitä, ravintoloista puhumattakaan.
Konjakkitehdas Kvint
Lenininkadun kohdalla voi kävellä pari kortteliväliä pohjoiseen Kvint-konjakkitehtaalle. Kvint lienee Transnistrian tunnetuin tuotemerkki, ja tehtaalla järjestetään opastettuja kierroksia tislaamoon.
Maistaakin tietysti saa, ja etukäteen sopimalla järjestyy myös lounas, jossa joka ruokalajin kaveriksi saa pienen lasillisen ruokaan sopivaa konjakkia – tai brandyahan se oikeasti on, kun ei ole Ranskassa Cognacin alueella tislattua.
Neuvostojen talo
Pääkadulle palatessa huomio kiinnittyy karun komeaan Dom Sovjetov -rakennukseen eli Neuvostojen taloon, jonka huipulla törröttää, tietysti, kommunistien punatähti ja jonka edessä on, tietysti, Leninin rintakuva.
Tervetuloa vuoden 1979 Neuvostoliittoon! Nyt puuttuu enää, että Brežnev ja Kekkonen kohta astuvat ulos pääovista. Rakennus toimii nykyisin Tiraspolin kaupungintalona.
Harry Potterin patsas
Katu päättyy idässä aukioon, jonka takana on Tiraspolin draama- ja komediateatteri. Samalla aukiolla on myös Tiraspolin kummallisin nähtävyys, Harry Potterin patsas. Älkää kysykö miksi, mutta siinäpä Harry vaan seisoo, Hedwig-pöllö käsivarrellaan.
Voiton puisto – hirvittävä huvipuisto
Teatterin takana on Voiton puisto, jonne voisi koska tahansa mennä kuvaamaan sitä kauhuelokuvaa, jossa käytöstä poistettu huvipuisto herääkin yhtäkkiä henkiin, maailmanpyörä alkaa pyöriä ja… Loput jääköön mielikuvituksen varaan.
Jungle Park -nimisen huvipuiston ruostuneet laitteet näyttävät siltä, ettei niitä ole käytetty kymmeniin vuosiin. Niin vain maailmanpyörä kuitenkin lähtee pyörimään, jos ostaa 10 ruplalla (noin 0,60 €) mummelilta lipun.
Lentäjämonumentti
Siinäpä Tiraspolin nähtävyydet sitten olivatkin. Parin kilometrin päässä Voiton puistosta on vielä vuonna 1975 pystytetty lentäjämonumentti Pamjatnik vojnam aviatoram, vanha Neuvostoliiton ilmavoimien MiG-19P 30 -hävittäjäkone, joka nyt kunnioittaa Suuren isänmaallisen sodan eli toisen maailmansodan hävittäjälentäjien muistoa.
Lounaalla Tiraspolissa
Kaupungissa on hämmästyttävän vähän ruokapaikkoja. Hotel Russian ravintola lienee parhaasta päästä, jos se sattuu olemaan auki.
Hauskin on Stolovka CCCP eli Neuvostokanttiini. Se on kaikessa neuvostokitschissään hämmentävä, sillä se näyttää siltä kuin olisi rakennettu turistipyydykseksi Neuvostoliittoa larppaavaan kaupunkiin. Mutta ei siellä ole yhtäkään turistia, vaan asiakkaat ovat paikallisia asukkaita, myyjä ei muuta puhukaan kuin venäjää ja ruokakin on sitä itseään.
Kielimuuri ei kasva kovin suureksi, sillä ruuat ovat esillä vitriinissä, ja haluttua ruokaa osoittamalla myyjä sitten kasaa lautasannoksen, punnitsee sen ja rahastaa. Lämmin ateria ei monta euroa maksa. Kaiken kruunaa tietysti sijainti Lenininkadulla, numerossa 19.
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
