Bhutan on yksi maailman mystisimmistä paikoista – ainakin ihmisten mielikuvissa. Mystiikka johtuu siitä, että Bhutan oli pitkään suljettu länsimaalaisilta, ja maa on säilyttänyt hyvin perinteensä. Tiibetinbuddhalaisuus on vahvasti arjessa läsnä, ja ihmiset pukeutuvat edelleen pitkälti kansallispukuihin. Talot rakennetaan perinteistä arkkitehtuuria kunnioittaen.
Ensimmäiset harvat ja valitut länsimaalaiset päästettiin Sveitsin kokoiseen vuoristokuningaskuntaan vasta vuonna 1974 – Bhutanin Kolmannen lohikäärmekuninkaan kruunajaisiin. Varsinainen turismi Bhutaniin alkoi useita vuosikymmeniä myöhemmin ja on oikeastaan vasta nyt päässyt kunnolla vauhtiin.
Matkailijoiden määrää vähentää edelleen se, että itsenäinen matkailu maahan on estetty. Jokainen Bhutaniin saapuva länsimaalainen matkustaja joutuu maksamaan valtiolle 250 dollaria päivässä, mikä tosin kattaa melkein kaikki matkailukulut maan sisällä: majoitukset, ruuan, nähtävyyksien pääsymaksut, oppaan ja kuljetukset. Siihen nähden hinta ei itse asiassa ole hirmuinen.
Bhutaniin pääsee siis vain opastetuilla matkoilla (poikkeuksena ovat intialaiset, jotka saavat matkustaa vapaasti). Oppaat eivät kuitenkaan seuraa varjona kintereillä, vaan kylillä saa kävellä myös omin nokkinensa.
750 000 asukkaan Bhutan on kehittynyt myöhään. Vielä 1950-luvulla maassa ei ollut teitä, setelirahaa, sähköä, kouluja tai sairaaloita. Ensimmäiset diplomaattisuhteet muihin maihin Bhutan solmi vasta vuonna 1961. Kansainvälinen lentokenttä avattiin vuonna 1983, ja televisiot sallittiin vuonna 1998.
Bhutan on edelleen bruttokansantuotteella mitattuna köyhä, mutta paikan päällä ei siltä näytä. Kaikkialla on siistiä ja kaunista ja hyvin järjestäytynyttä. Ihmiset vaikuttavat hyvinvoivilta ja onnellisilta.
Bhutanin brutto-onnellisuus
Ehkä onnellisuuteen on syynä se, että bruttokansantuotteen sijaan maassa keskitytään brutto-onnellisuuden kasvattamiseen. Siinä tärkeä osa on perinteiden vaalimisella ja luonnonsuojelulla. Mihin tahansa Bhutanissa meneekin, vuorenrinteet ovat tuuheiden ikimetsien peitossa ja joet kristallinkirkkaita.
Paikallisen kulttuurin lisäksi juuri luonnon kauneus ja koskemattomuus on Bhutanin suurimpia vetonauloja.
Monet matkailijat kokevatkin Bhutanin eräänlaisena legendojen todeksi tulleena Shangri-Lana, onnellisten maana, joka on säilynyt Himalajan kätköissä suojassa pahalta maailmalta.
Kun Himalajan perinteiset kuningaskunnat Tiibet, Sikkim, Mustang ja Ladakh on imaistu osaksi Kiinaa, Intiaa ja Nepalia, on Bhutan säilynyt Himalajan viimeisenä itsenäisenä kuningaskuntana.
Maassa vieraillessa tuleekin helposti ajatelleeksi, minkälainen paikka Tiibet saattaisi nykyisin olla, jos se ei olisi joutunut Kiinan miehittämäksi.
Bhutanin nykytilasta sopii kiittää Bhutanin kuninkaita, jotka ovat olleet valistuneita itsevaltiaita ja keskittyneet itsekkyyden sijaan maan rauhalliseen kehittämiseen. He asuvat edelleen hyvin yksinkertaisessa palatsissa maan pääkaupungissa Thimbhussa.
Vuonna 2008 Bhutan siirtyi Viidennen lohikäärmekuninkaan omasta tahdosta demokratiaan. Kuninkaalla on silti edelleen paljon poliittista vaikutusvaltaa, ja hänen kuvansa roikkuu liki kaikkien ravintoloiden ja kauppojen seinällä.
Juuri nyt Bhutan on mielenkiintoinen maa isojen muutosten kynnyksellä. Kännykkä löytyy melkein jokaisen kaupunkilaisen taskusta, ja koulupäivien jälkeen nuoriso rientää koteihinsa vaihtamaan perinteiset asut farkkuihin ja nahkatakkiin.
Maa muuttuu nopeammin kuin koskaan aiemmin historiansa aikana.
Bhutan ja maailman ihmeet
Bhutan on täynnä ihmeitä – ainakin jos uskoo bhutanilaisia, jotka pitävät jumalallisten boddhittasavojen, henkien ja demonien seikkailuja osana virallista historiankirjoitusta.
Bhutanin tärkein nähtävyys ja suurin maailmanihme on Tiikerinpesäluostari, joka keikkuu huimissa korkeuksissa pystysuoraan kallionseinämään takertuneena. Luostari sijaitsee viljavassa Paron laaksossa kansainvälisen lentokentän lähellä.
Talojen seiniin maalatut penikset. Aikamoinen ihme tämäkin ilmiö – talojen seiniin maalattuja valtavia peniksiä näkee etenkin Punakhan seudulla. Niillä kunnioitetaan Bhutanin rakastetuinta pyhimystä, Durkba Kynleytä eli Jumalaista hullua, joka ryyppäsi ja kutitteli kikkelillään nunnien arkoja paikkoja ja sylki siitä palavaa spermaa demonien päälle.
Luostarilinnoitukset. Suurimmalla osalla bhutanilaisista kaupungeista on oma luostarilinnoituksensa eli dzong. Ne rakennettiin 1600-luvulla suojaksi tiibetiläisten hyökkäyksiltä. Luostarilinnoitukset jakoivat aikoinaan sotilaat ja munkit, nykyisin munkit ja maakuntien hallintovirkamiehet.
Linnoituksista komeimpana pidetään Punakha Dzongia. 180 metriä pitkä ja 72 metriä leveä linnoitus on rakennettu ilman pohjapiirrosta kuten muutkin dzongit. Kerrotaan, että rakentajat meditoivat ja näkivät mielessään pohjapiirroksen, jonka pohjalta linnoitukset rakennettiin – jumalien avustuksella. Esimerkiksi Punakhan dzongia rakentaessa kivien jumaluus aiheutti maanvyörymän, joka vyörytti paikalle rakennuskivet. Toinen jumaluus taas kuljetti puut jokea pitkin.
Pääkaupunki ilman liikennevaloja. Bhutanin pääkaupunkia Thimphua kutsutaan maailman ainoaksi pääkaupungiksi ilman liikennevaloja. Eipä asukkaitakaan ole kuin 75 000. Thimphu on viehättävä pikkukaupunki, jossa aika kuluu kaupungilla paikallista elämänmenoa ihmetellessä sekä torilla, jousiammunta-areenalla ja paikallisella taidekoululla käydessä.
Bhutanin luonto
Suurin osa Bhutanin metsistä on suojeltu. Kalastaminen ja metsästäminen on kielletty paikalllisilta, buddhalaisia kun ovat, mutta ulkomaalaisten on mahdollista hankkia kalastuslupa. Luvassa on komeita catch-and-release-saaliita vuoristojoissa, joissa kalastajat ovat yhtä harvinaisia kuin lumimiehet vuorilla.
Siitä puheenollen: Bhutan on maailman ainoa maa, jossa on perustettu lumimiehen eli jetin eli paikallisittain migoin suojelualue. Sakten Wildlife Sanctuaryn kansallispuisto löytyy maan itäosasta. Sinne on mahdollista järjestää vaelluksia erikoistuneiden paikallisten matkatoimistojen kautta (eivät sisällä takuuta lumimiehen kohtaamisesta).
Jeti ei kuitenkaan ole Bhutanin virallinen kansalliseläin. Sellainen on kummallisen näköinen sorkkaeläin takine. Paikallinen legenda kertoo, kuinka kaikki muut elukat luotuaan jumalalle oli jäänyt jäljelle sekalainen kokoelma varaosia. Niinpä hän kokosi takinen vuohen päästä, hirven kuonosta, lehmän vartalosta ja hevosen korvista.
Takinet näyttävät hyvin rauhallisilta, mutta puolustavat luonnossa hyvinkin aggressiivisesti reviiriään. Takineiden ruokavalioon kuuluu myös hyvin myrkyllisiä kukkia ja perinteisessä lääketieteessä eläinten lihaa onkin pidetty hyvin arvokkaana; sen on uskottu voivan parantaa jopa kuoleman kielissä olevan ihmisen. Nykyisin takineiden metsästys on ankarasti kiellettyä. Luonnossa on jäljellä vain 500 yksilöä.
Takineita pääsee näkemään niiden suojelualueella pääkaupunki Thimphun lähellä.
Pienestä koostaan huolimatta Bhutan käsittää useita ilmastovyöhykkeitä eteläosan subtrooppisista alueista pohjoisen lumisiin vuoristoihin. Maassa elää takineiden lisäksi 200 nisäkästä, joukossa useita harvinaisia eläimiä kuten lumileopardeja, tiikereitä, kultapandoja ja kultalangureita.
Lintuja on 770 lajia, joista 72 on maailman uhanalaisimpien listalla. 5000 Bhutanissa esiintyvästä kasvista 400 käytetään perinteisessä lääketieteessä.
Vaellukset Bhutanissa
Paras tapa tutustua Bhutanin rikkaaseen luontoon on lähteä vaellukselle. Se on myös hyvä tapa tutustua tiettömien seutujen värikkääseen ja omaleimaiseen kulttuuriin. Vaellusreiteistä hurjin on 24 päivää kestävä Lumimiesvaellus (Snowman Trek), joka tarjoaa yhden maailman unohtumattomimmista vaelluselämyksistä. Vaellus vie hyvin syrjäisillä seuduilla neljän yli 5000 metriä korkean solan yli yleensä vaikeissa ilmasto-olosuhteissa.
Huomattavasti inhimillisempi vaellus on 10 päivän Chomolhari, joka vie sekin kauniisiin vuoristomaisemiin. Helpoimpia vaelluksia on Druk Path eli Lohikäärmeen polku, joka vie metsäsiten vuorten yli Parosta pääkaupunkiin Thimbhuun.
Vaelluksilla yövytään teltoissa; maassa ei ole esimerkiksi Nepalin vaelluksilta tuttua teetupakulttuuria.
Bhutanin kulttuuri
Bhutanilaiset itse kutsuvat maataan nimellä Druk Yul eli Ukkoslohikäärmeen maa. Druk-nimi esiintyykin vähän kaikessa mahdollisessa Bhutaniin liittyvässä: maan kuningas on Lohikäärmekuningas, lentoyhtiö on Druk Air ja Druk-merkkistä oluttakin pääsee nauttimaan.
Suurin osa bhutanilaisia on tiibetinbuddhalaisia, tosin eri lahkoa kuin vaikkapa tiibetiläiset. Esimerkiksi Dalai Lama ei ole koskaan käynyt Bhutanissa. Tiibetinbuddhalaisuutta kutsutaan myös tantriseksi buddhalaisuudeksi, ja se eroaa merkittävästi Kaakkois-Aasiassa harjoitettavasta theravadabuddhalaisuudesta. Tantrisessa buddhalaisuudessa on vahva mystinen elementti ja siihen kuuluvat tantriset harjoitukset, kuten mantrojen lausuminen.
Uskomukset ovat osa bhutanilaisten arkea. Esimerkiksi talojen väriinkin on astrologeilla sanansa eli astrologit neuvovat asukkaita, mikä väri toisi heidän talolleen onnea. Seiniin maalataan taruolentoja ja peniksiä suojelusta tuomaan.
Monet paikalliset kulkevat perinteisessä asussa. Laki määrää pukeutumaan perinneasuun koulussa ja virastoissa.
Naisilla on vahva asema. Perintö siirtyy yleensä tyttärille, ja miehet muuttavat yleensä vaimojensa taloon. Maaseudulla moniavioisuus on edelleen yleistä. Usein nainen saattaa ottaa monta miestä, usein veljeksiä, mutta toisinkin päin voi käydä. Bhutanin Neljäs lohikäärmekuningas nai neljä nättiä sisarusta. (Miten se on mahtanut järjestyä? Eikö hän osannut valita, vaan totesi: ”No, otan heidät kaikki.”)
Bhutanin kansallisurheilu on jousiammunta, joka eroaa kovasti länsimaisesta olympiaurheilusta. Ottelut käydään joukkueiden välillä, jotka seisovat 145 metriä pitkän kentän eri laidoilla – pienten maalitaulujen vierellä. Miehet ampuvat ja naiset tanssivat ja laulavat pilkkalauja vastustajista. Urheilujuomana toimii paikallinen kotipolttoinen.
Perinteiset jouset on tehty bambusta, mutta nykyisin suosittuja ovat modernit länsimaiset metsästysjouset, jotka ovat myös iso statussymboli.
Bhutanilainen ruoka
Bhutanilaiset syövät käytännössä päivästä toiseen yhtä ja samaa annosta, ema datsea, joka koostuu sulatetusta jakinjuustosta ja chilistä. Vaihtelua tuovat kewa datse (jakinjuusto ja perunat) ja shamu datse (jakinjuusto ja sienet).
Vaikka Bhutania ei varsinaisesti tunnetakaan kulinarismin kehtona, niin ema datse on oikeasti herkullista. Lisäksi matkailijoille suunnatuissa ravintoloissa on yleensä tarjolla myös kiinalaisvaikutteisia kasvisruokia ja muutama lihavaihtoehto.
Erityisenä herkkuna pidetään jakin lihaa, jota maustavat korkeilla vuorten rinteillä eläneiden jakkien syömät yrtit. Jakit teurastetaan yleensä loka-marraskuussa, joten voi olla, ettei lihaa ole saatavilla muina aikoina matkustaessa.
Mitä Bhutanissa juodaan?
Paikallinen olut on hyvää ja halpaa. Druk Supreme on hyvää peruslageria, Druk 11 000 puolestaan vahvaa olutta. Red Panda on saksalaistyyppistä vehnäolutta. 0,66 litran pullo olutta maksaa kaupassa dollarin ja ravintolassa kolmisen dollaria.
Paikallista kotipolttoista arra-viinaa on yleensä huonosti saatavilla niistä ravintoloista, joihin turisteja tavataan viedä. Mutta jos päädyt vieraisille paikallisten luokse, sitä tarjotaan sekä sisään tullessa että lähtiessä.
Hyviä tuliaisia ovat bhutanilaiset viskit. Hienointa ja kalleinta on komeassa juhlapakkauksessa myytävä 1907. Huomattavasti edullisemmin selviää varsin kohtuullisen makuisella K5-viskillä, jolla kunnioitetaan järjestyksessä viidennen lohikäärmekuninkaan kruunajaisia. Halpaa mutta siedettävää (blandiksen kanssa) on Bhutan Highland.
Bhutanin tuliaiset
Suurin osa Bhutanissa myytävistä tuliaisista on valmistettu Nepalissa ja Intiassa, josta ne saa ostettua edullisemmin.
Hauska paikallinen tuliainen ovat Bhutanin postimerkit, joita voi ostaa pääkaupunki Thimbhun postitoimistosta. Postimerkin voi myös teettää omalla kuvalla ja lähettää sillä varustetun kortin Suomeen.
Pakkaa mukaan Bhutaniin
Paro ja Thimbu sijaitsevat molemmat yli 2000 metrin korkeudessa ja tuulet voivat olla purevat. Ota siis mukaan lämmin fleece.
Käytännössä Bhutanissa ei matkailla sadekaudella, mutta pieniä sateita voi olla koska vaan. Ota siis mukaan myös sateen pitävä takki tai sateenvarjo.
Aurinko on voimakas vuoristossa. Suojaudu hatulla ja aurinkorasvalla.
Suurimmassa osassa hotelleista on monitoimipistokkeet, joihin käyvät myös suomalaiset töpselit.
Kannattaa huomioida, että kansainväliset sääaiheiset sivustot eivät anna tarkkaa lukemaa Bhutanissa vallitsevista lämpötiloista, vaan ne näyttävät usein kylmemmiltä kuin ovatkaan. Syynä on se, että mittausasemat ovat ylhäällä vuoristossa, kun Bhutanissa asutaan ja matkustetaan lämpimämmissä laaksoissa.
Bhutanin valuutta ngultrum
Bhutanin ngultrumeilla on täsmälleen sama kurssi kuin Intian rupioilla, ja rupiat käyvät Bhutanissa maksuvälineenä. Bhutanissa ei muutama vuosi sitten hyväksytty 500 ja 1000 rupian seteleitä, koska niistä oli liikkeellä paljon väärennöksiä, mutta nykyään niitä voi käyttää.
Kannattaa koettaa vaihtaa matkalle Intian rupioita, sillä niitä voi vaihtaa takaisin Bhutanin ulkopuolella toisin kuin ngultrumeita.
Hyvä tietää
Bhutan on hyvin turvallinen maa. Rikokset ovat harvinaisia.
Suomalaiset kännykät toimivat.
Tupakointi on Bhutanissa periaatteessa kielletty, mutta käytännössä turistit saavat polttaa, kunhan eivät tee sitä julkisilla paikoilla. Ja paikallisetkin voivat hakea luvan tupakointiin. Bhutanissa ei myydä tupakkaa, ja kaikki maahan tuotavat tupakkatuotteet, jopa yksittäiset askit, pitää ainakin periaatteessa tullata.
Hotellit Bhutanissa
Päivittäiskorvauksen kattavat hotellit ovat hyvää kolmen tähden laatua ja sopivat sangen vaativaankin makuun. Huoneet ovat siistejä, jopa viehättäviä, lämmitys toimii ja kuumaa vettä on riittävästi. Langaton internet kuuluu hintaan.
Lisäksi tarjolla on muutamia maailmanluokan luksushotelleja, kuten Thimphussa sijaitseva Taj Kashi, joissa asumisesta pitää maksaa ekstraa.
Bhutanin viisumi
Bhutanin viisumi järjestyy matkatoimistojen kautta.
Matkat Bhutaniin
Itsenäinen matkailu Bhutanissa ei ole mahdollista, joten suurin osa matkustaa Bhutaniin matkatoimistojen kiertomatkoilla. Suomesta niitä järjestävät useat matkatoimistot, esimerkiksi Mandala Travel, joka tekee sekä vaellus- että kiertomatkoja, joilla nähdään muun muassa Bhutanin pääkaupunki Thimpu, Punakhan laakso ja Tiikerinpesä-luostari.
Jos ei halua kulkea osana ryhmää, paikallisten matkatoimistojen kautta voi myös varata opastetun Bhutanin-kierroksen pariskunnalle tai vaikkapa yhdelle henkilölle. Tällöin 250 dollarin päivämaksuun tulee lisämaksu.
Tällä hetkellä suurin osa matkalaisista kulkee reitin, joka kulkee Parosta pääkaupunkiin Thimbhuun ja sieltä entisen pääkaupungin Punakhan kautta takaisin Paroon.
Lennot Bhutaniin
Bhutanin ainoa kansainvälinen lentokenttä sijaitsee Parossa, samassa laaksossa, jossa sijaitee myös yksi Bhutanin upeimmista nähtävyyksistä, Tiikerinpesäluostari.
Rakenteilla on toinenkin kansainvälinen lentokenttä ja muutama kotimaan kenttä, jotka valmistuttuaan tulevat avaamaan uusia alueita matkailulle.
Bhutaniin on lentoja vain muutamasta kohteesta maailmassa. Bhutaniin voi lentää esimerkiksi Bangkokista, Kathmandusta ja Delhistä.
Vertaa eri lentoyhtiöiden hintoja.
Bhutan – kokemuksia
Tämän oppaan on kirjoittanut toimittaja Antti Helin, joka on asunut neljä vuotta Nepalissa ja vetänyt silloin tällöin Bhutanin matkakierroksia Mandala Travel -matkatoimistolle.
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
