Suomen kieli, kuinka sinua olenkaan kaivannut. Ulkomailla asuvana olin pitkään pihalla suomalaisesta nykykirjallisuudesta. Joskus sentään löysin satunnaisia suomenkielisiä kirjoja majatalojen kirjahyllyistä. Yleensä tosin vuosikausia vanhoja käännösdekkareita.
Hauskin yllätys oli löytää Itä-Timorilta Atauron saarelta Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja. Kirja oli tehnyt sangen eksoottisen matkan.
Sittemmin äänikirjapalvelut kuten Storytel ja Bookbeat ovat muuttaneet totaalisesti tällaisen ulkosuomalaisen ja ammattimatkailijan (kulttuuri)elämän. Niiden avulla pystyn seuraamaan vaivattomasti suomalaista kirjallisuutta. Aika lailla hämmästyneenä olen seurannut, kuinka nopeasti uudet teokset julkaistaan myös äänikirjoina.
Syyskuussa julkaistu Miika Nousiaisen Pintaremontti? Tai Antti Holman Kaikki elämästä(ni)? Juu, molemmat on kuunneltu jo aikaa sitten. Yhtäkkiä kaikki kiehtovat uudet ja kaverien kehumat teokset ovat myös minulla käden – tai pikemminkin korvien – ulottuvilla. En muista koska viimeksi olisin kuullut yhtä paljon ja usein suomen kieltä.
Kuuntelen toki paljon myös käännösteoksia. Kun ystävä hehkutti Ben McIntyren kylmän sodan aikaista tositarinaa Vakooja ja petturi, löytyi se saman tien kuunneltavaksi. Teos huipentuu venäläisen kaksoisagentin huimapäiseen pakoon Neuvostoliitosta Suomen kautta länteen. Teos on hienosti kirjoitettu ja upeasti luettu. Oikeastaan juuri tämä teos sai minut toden teolla koukkuun äänikirjoihin.
Nykyisin kuuntelen kirjoja päivittäin autossa ja keittiössä, ja joskus sängyssäkin, vällyjen välissä tosin suosin vielä painettuja kirjoja. Vaikka sitten niitä yllätyksiä, mitä majatalojen kirjahyllyistä on sattunut löytymään.
Äänikirjat elävöittävät arjen lyhyitä autossa istumisia, ja nykyisin melkein odotan pitempiä roadtrip-matkoja, jolloin voi kaikessa rauhassa keskittyä kuuntelemaan useaksi tunniksi. Hyvästi pitkien bussimatkojen ankeus!
Jos äänikirjapalvelut eivät ole vielä tuttuja, kannattaa kokeilla. Yleensä se onnistuu parin viikon ajan ilmaiseksi. Mutta varoituksen sana on paikallaan: todennäköisesti pidät niin paljon, että jatkat tilausta.
Palvelusta löytyy tietysti myös se Mielensäpahoittaja. Eihän siinä tietysti ole samaa tunnelmaa kuin löytää kirja syrjäiseltä paratiisisaarelta, mutta en valita. Tässä tapauksessa käytännöllisyys vie voiton autiosaarten romantiikasta.
Ja juu, tämä artikkeli ei ole maksettu mainos, vaan rakkaudentunnustus. Jatkossa tulen antamaan myös luku-, ei kun kuunteluvinkkejä äänikirjoihin.
P.S. Äänikirjojen kuuntelu tapaa viedä enemmän aikaa kuin lukeminen. Äänikirjojen nopeutta voi kuitenkin hyvin lisätä vaikka 1,3-kertaiseksi, jos haluaa edistyä tekstissä vähän nopeammin.
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
Viekö kuunteleminen enemmän aikaa kuin lukeminen?
Ehkä teoriassa. Käytännössä meillä kaikilla on hurjasti sellaista aikaa, jolloin voi kuunnella, mutta jolloin on hankala tai mahdoton lukea. Kuten lenkkeillessä, imuroidessa, ruokaa laittaessa – tai matkaillessa.
Kuunnellessa nimet ja numerot eivät jää niin hyvin mieleen kuin lukiessa. Käytännössä muita eroja en ole havainnut.
Olet aivan oikeassa Jukka. On kuin äänikirjojen kuuteleminen olisi avannut minulle uuden maailman. Niiden myötä minulla on koko ajan joku kirja ”työn alla” eli kuuneltavana, kun muuten kiiresessä elämässä varsinainen lukeminen voi jäädä vähälle. Noista mainitsemistasi tyhjän ajan hetkistä on tullut uudella tavalla nautinnollisia, kun voi samalla kuunnella kirjaa.