Tulivuoret kiehtovat minua, ja todennäköisesti sinuakin. Muuten tuskin olisit saapunut tätä sivua lukemaan. Tulivuoret ovat arvaamattomia ja kauniita. Ne tuhoavat, mutta myös synnyttävät, sillä tulivuorten ravintorikas tuhka saa luonnon kukoistamaan.
Tulivuoria pidetäänkin monessa kulttuurissa jumalina – tai niiden asuinpaikkana. Balilla tulivuoria palvotaan edelleen. Saaren pyhin tulivuori on Gunung Agung, joka on viime vuosina pitänyt saarelaiset varpaillaan pölläyttämällä aina silloin tällöin ilmaan tuhteja savupilviä.
Kauneimmat tulivuoret hyväilevät silmää esteettisyydellään. Toisin kuin vuoristot, tulivuoret nousevat usein yksinään tasaiselta maalta kuin jonkinlaiset luonnon toteemipaalut.
Täydellisen muotoisista tulivuorista kuuluisimpia on tietysti Japanin Fuji, joka on uinunut Ruususen unta viimeiset 300 vuotta. Rauhallisuus ei tee siitä yhtään vähemmän lumoavaa.
Klassisen näköisiä tulivuoria on tietysti muuallakin. Yksi niistä on Kilimanjaro, Afrikan korkein vuori, toinen on Cotopaxi Ecuadorissa ja kolmas Mount Mayon Filippiineillä.
Jos taas haluaa nähdä todella toismaallisia avaruusmaisemia, niitä tarjoilee Jaavan saarella Indonesiassa sijaitseva Mount Bromo.
Tulivuorissa houkuttelee tietysti myös vaaran tunne, ehkä kaikkein eniten. Tulivuoret ovat kuin luonnon omia lohikäärmeitä, jotka voivat koska vain avata tulisen kitansa.
Pahoja onnettomuuksia sattuu kuitenkin harvoin, vaikka tulivuoret ovatkin suosittuja nähtävyyksiä. Tulivuorten purkaukset osataan yleensä ennustaa ja jos vaaran merkkejä on ilmassa, turistikierrokset perutaan.
Aina siihen ei voi kuitenkaan luottaa. Uuden-Seelannin White Island purkautui joulukuussa 2019, kun tulivuorisaarella oli 47 matkailijaa. Heistä 22 kuoli. Melkein tasan vuotta aiemmin olin itsekin ollut Uudessa-Seelannissa ja miettinyt tulivuorisaarella käymistä, mutta matka-aika ei ollut antanut myöten. Ehkä hyvä niin.
Mutta toivottavasti pian olen taas jonkin tulivuoren juurella. Sillä jokainen niistä on oma yksilönsä. Tuntuu kuin niistä jokaisella olisi oma luonteensa. Siksi yhden näkeminen ei riitä, vaan tulivuoriin voi jäädä myös koukkuun.
Tällä sivulla esittelen maailman parhaat ja kiehtovimmat tulivuoret. Kerro kommenteissa, jos jokin muu tulivuori kuuluisi mielestäsi vielä listalle!
Kilauea – maailman aktiivisin tulivuori
Havaijin suurimmalla saarella, Big Islandilla, sijaitseva Kilauea on maailman aktiivisimpia tulivuoria. Sen on purkautunut vuoden 1952 jälkeen 35 kertaa. Viimeisin purkaus alkoi vuonna 1983, ja laavaa on virrannut siitä asti. Purkausta pidetään maailman pisimpään jatkuneena.
Kilauea onkin yksi niistä harvoista paikoista maailmassa, missä voi nähdä virtaavaa laavaa. Se on tehnyt Kilaueasta maailman suosituimman tulivuoren, johon tutustuu vuosittain yli kaksi miljoonaa turistia. Purkausalueet vaihtavat paikkaa, ja niitä pääsee näkemään opastetuilla tulivuoriretkillä.
Jatkuvat laavavirrat katkovat teitä ja tuhoavat rakennuksia, mutta kovin vaarallisia ne eivät ole, sillä hitaan virran tieltä on helppo paeta. Kilauea onkin vaatinut ”vain” satakunta uhria. Suurimman vaaran aiheuttavat haperot laavakentät, jotka saattavat murtua jalkojen alta ja suistaa rotkoihin.
Havaijilaisten legendojen mukaan Kilauea on vuorenjumalatar Pelen ruumis. Aikoinaan havaijilaiset hautasivat kuolleensa laavan muodostamiin onkaloihin.
Jos Kilaulea onkin suosituin paikka nähdä virtaavaa laavaa, ei se ole ainoa. Havaijin lisäksi virtaavaa laavaa näkee esimerkiksi Vanuatulla, jonka Mount Yasur päästelee ilmaan tulta ja tappuraa muutaman tunnin välein.
Vieläkin eksoottisempi vaihtoehto on Kongo, jonka Nyiragongo-tulivuoren kraaterin pohjalla kuplii laavaa. Tulivuori sijaitsee Virungan kansallispuistossa, jossa pääsee vierailemaan turvallisesti Ruandan kautta. Samalla reissulla voi ihailla vuoristogorilloja.
Tulenhehkuista laavaa pääsee ihailemaan tosin myös yllättävän lähellä, nimittäin Italian Strombolilla.
Stromboli on Euroopan paras tulivuori
Italia on Manner-Euroopan tulivuorikeskus. Kuuluisimpia italialaisia tulivuoriat ovat Etna ja Vesuvius, mutta upein vierailukohde on Stromboli, jossa pääsee ihailemaan virtaavaa laavaa.
Sisilian pohjoispuolella Tyrrhenanmerestä kohoava Stromboli on helppo tunnistaa jo kaukaa: se savuaa kuin luonnon piippu. 926 metrin korkeuteen kohoava tulivuori on syössyt tulta ja laavaa viimeisen 2000 vuoden ajan.
Aktiivisimmillaan Stromboli oli 1800-luvulla, kun se purkautui muutaman minuutin välein. Nykyisin Stromboli suihkuttaa laavaa ilmaan yleensä kahdesti tai kolmasti tunnissa. Strombolia ihaillaan öisin; laavapurkaukset näkee kunnolla vain pimeällä.
Aktiivisuudestaan huolimatta Stromboli ei ole kylvänyt pahaa tuhoa, sillä se sijaitsee omalla pikku saarellaan. Vesuvius ja Etna ovat olleet toista maata.
Vesuvius ja Pompeijin tuho
Vesuvius on ilman epäilystäkään aiheuttanut kuuluisimmat tulivuoren tekemät tuhot. Kun Napolin lähellä sijaitseva Vesuvius purkautui vuonna 79 jKr. se hautasi Pompeijin roomalaiskaupungin kolmen metrin tuhkakerrokseen. Ihmiset kuolivat myrkkykaasuihin.
1700-luvulla Pompeiji löydettiin uudelleen, ja paljastui, että kaupunki oli säilynyt lähes täydellisenä kuvana roomalaisajasta huviloineen ja bordelleineen.
Pompeijin koskettavin nähtävyys ovat elävänoloiset ihmispatsaat, jotka kertovat Pompeijin asukkaiden kuolinkamppailusta kasvonilmeitä myöten. Patsaat on tehty kaatamalla kipsiä muotteihin, jotka syntyivät, kun taivaalta satanut tuhka kovettui ruumiiden ympärille.
Vesuvius on ollut senkin jälkeen aktiivinen. Historiallisena aikana se on purkautunut kaikkiaan 30 kertaa, viimeksi vuonna 1944. Sen jälkeen vuori on ollut pahaenteisen hiljaa – purkausten väli on venähtänyt pisimmäksi yli 500 vuoteen. Tulivuorentutkijat pelkäävät vuoren keräävän painetta sisäänsä ja räjähtävän lopulta tuhoisasti.
Vesuviuksella kannattaa vierailla osana Napolin matkaa. Bussilla pääsee lähelle kraatterin reunaa. Samalla reissulla kannattaa vierailla Pompeijissa ja Napolin arkeologisessa museossa, jossa on esillä loistava kokoelma rauniokaupungista löytynyttä esineistöä, kuten lattiamosaiikki, joka julistaa latinaksi: Varo vihaista koiraa.
Krakatau ja kaikkien aikojen suurin pamaus
Kaikkien aikojen suurimman pamauksen on päästänyt ilmoille Indonesiassa Jaavan ja Sumatran välissä sijainnut Krakatau. Krakataun tulivuorenpurkaus vuonna 1883 oli mahtavin koskaan dokumentoitu. Räjähdyksenä se 13 000 kertaa voimakkaampi kuin Hiroshiman ydinpommi.
Koko vuori sortui mereen ja synnytti 30 metriä korkean tsunamin, joka runteli Jaavan ja Sumatran rannikot. Ainakin 35 000 ihmistä kuoli.
Krakataun päästämää pamausta pidetään maailmanhistorian voimakkaimpana äänenä. Se kuului 4800 kilometrin päähän. Australian itärannikolla hämmästeltiin lännestä päin kantautuvaa etäistä tykkitulta.
Vuonna 1927 tuhoutuneen tulivuoren paikalla alkoivat vedenalaiset purkaukset, jotka synnyttivät uuden tulivuoren. Sitä kutsutaan nimellä Anak Krakatau eli Krakataun poika. Vuori kasvaa edelleen korkeutta viiden metrin vuosivauhdilla ja päästelee ilmaan savua ja tulta.
Tulivuorelle järjestetään veneretkiä Jaavalta Caritan rantakohteesta, 150 kilometrin päässä Jakartasta.
Eivätkä Indonesian tulivuoret tähän lopu: niitä on yhteensä 130, enemmän kuin yhdessäkään toisessa maassa. Huomionarvoisia tulivuoria on useita.
Balilta pääsee esimerkiksi vierailemaan aivan vieressä Jaavalla sijaitsevalla Mount Ijen -tulivuorella, joka päästelee öisin ilmaan sinisiä, rikinkatkuisia pöllähdyksiä.
Vaelluskohteena suosituin on Balin vieressä Lombokilla sijaitseva Gunung Rinjani (3726 m.).
Seuraavalla saarella, Sumbawalla, sijaitsee puolestaan Gunung Tambora, jonka purkaus vuonna 1815 oli itse asiassa Krakatautakin tuhoisampi. Se surmasi 70 000 ihmistä ja aiheutti vuoden mittaisen ilmastonmuutoksen: vuosi 1816 opittiin tuntemaan Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ”Vuotena ilman kesää”.
Sankt Helens ja tulivuorentutkijan viimeiset sanat
Hurja tulivuori on myös Yhdysvalloissa Washingtonin osavaltiossa kohoava Sankt Helens. Vuoden 1980 valtaisa purkaus räjäytti vuoren huipusta pois 400 metriä ja nostatti viereisessä vuoristojärvessä 250 metriä korkean megatsunamin.
Palavia kiviä sinkoutui 1000 km/t nopeudella kymmenien kilometrien päähän. Vaikka lähiseudut oli evakuoitu, purkaus vaati 57 ihmisuhria.
Uhrien joukossa oli tulivuorentutkija David Johnston, joka oli tulivuoren juurella kartoittamassa St. Helensin tilannetta. Vain hetkeä ennen purkausta hän huusi radiopuhelimeen viimeiset sanansa: ”Vancouver, Vancouver! Nyt se tapahtuu!”
2000-luvun alussa vuori päästeli jälleen ilmoille savua ja tuhkaa, mutta viime vuodet St. Helens on uinunut. Sen uskotaan keräävän voimia uuteen purkaukseen.
Sankt Helens sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä Seattlesta ja Kanadan Vancouverista. Nähtävyyksiin kuuluu neljä kilometriä pitkä laavatunneli Ape Cave ja järvi Spirit Lake, jonka pinnan täyttävät megatsumamin kaatamat puunrungot. Kraatterin reunalle pääsee kiipeämään.
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
”Krakataun päästämää pamausta pidetään maailmanhistorian voimakkaimpana äänenä. Se kuului 4800 metrin päähän.”
Eipä ollut kummoinenkaan tussaus kun vajaan viiden kilsan päähän kuului?
Pitäisköhän tuossa lukea oikeasti 4800 kilometriä.? On vaan se kilo jäänyt pois.
Kiitos huomiosta :) Tuo yksityiskohta on nyt korjattu tekstiin.
Tulivuoret ovat tosiaan kiehtovia. Big Islandilla (ja samalla Mauilla) olen pitkään halunnut päästä käymään, mutta se on Suomesta käsin kovin kaukana, niin vielä tuo matka ei ole toteutunut. Ja sama pitkälti koskee Vanuatua.
Itse olisin tähän sisällyttänyt mukaan Etiopian Erta Alen, jossa olen päässyt käymään, hieno paikka. Niin ikään Masaya Nicaraguassa olisi varmasti vaikuttava päästä näkemään.
Kiitos vinkeistä Mikko! Täytyykin käydä heti virtuaalimatkailemassa Masaya-tulivuorella, on mulle toistaiseksi tuntematon. Erta Ale on hyvä vinkki, olen aika lailla kateellinen, että olet päässyt seikkailemaan Danakilin alueelle. Täytyypä käydä tsekkaamassa blogistasi, oletko kirjoittanut sieltä jotain.