”Muutin tontille telttaan asumaan”, majatalomme rakentamisesta vastaava Aleksi vastasi puhelimeen.
”Siis oikeasti?”
”Kyllä, kyllä. Hieno paikka! Mikäs tässä meren rannalla asuessa.”
Korona on tietysti vaikuttanut myös meidän majatalomme rakentamiseen – mihinpä se ei olisi. Jopa Surigaossa alkoi levitä sen verran paljon koronahuhuja, että Aleksi päätti varmuuden vuoksi muuttaa kaupungista rantatontille asumaan. Hän ei halunnut ottaa sitä riskiä, että kaupunki suljettaisiin eikä tontille olisi enää pääsyä.
Yhtään tapausta ei Surigaolla ole vielä todettu, mutta ilmeisesti naapurissa suositulla Siargaon saarella on useampikin tapaus. Varmaa tietoa on tosin vaikea saada, huhuja sitäkin helpompi kuulla.
Aleksin telttaan muuttaminen oli tietysti vasta alkua.
Päivää myöhemmin Aleksi soitti uudestaan. ”Nyt on sellainen juttu, ettei Surigaoon saa enää rakennustarvikkeita.”
Auts.
”Mutta ei hätää”, Aleksi jatkoi ja kertoi, että hän oli herännyt ongelmaan juuri ajoissa ja ostanut varastoon niin paljon raudoituksia ja betonia, kun vielä löytyi. ”Jos olisin toiminut päivääkin myöhemmin, rakentaminen olisi tyssännyt siihen.”
”Kuinka pitkään materiaalit nyt riittävät?” kysyin.
”Kuukauden tai pari”, Aleksi vastasi.
”Entä sitten?”
”No sen jälkeen rakennukset ovatkin käytännössä valmiit. Tarvitaan enää ovet ja ikkunat, maalit ja sellaiset.”
Sekä tietysti sähkötyöt sun muut. Sähkötavarat ovat meille tulossa Suomesta kontissa. Ainakin periaatteessa. Pahimmillaan voi toki käydä, ettei mikään enää liiku ja kontti jää jumittamaan satamaan.
Ja kas, kohta taas puhelin pirisi uudemman kerran.
Aleksi kertoi, että kaupunki oli eristetty, kuten pelkäsimmekin, ja tilaamamme rakennusmateriaalit olivat jäädä kaupungin rajalle.
”Ne jäivät check pointiin”, Aleksi sanoi. ”Onneksi naapurimme pormestari onnistui selvittämään tilanteen. Saatiin raudat ja sementit tontille. Ilman tämän aamun reagointia olisi hotellin rakentaminen voinut jämähtää kuukausiksi!”
Ei siltä osin toistaiseksi kaikki hyvin. Mutta jokainen päivä tuntuu tuovat uusia huonoja uutisia – niin kuin ympäri maailmaa. Aleksin mukaan Surigaolla on nyt mahdotonta saada tilattua tavaraa, tai jos saa, niin hinta on älyttömän korkea.
”Materiaalihinnat nousevat täällä nyt tunnin välein”, Aleksi viestitti. ”Voi olla, että jouduttiin maksaan 10 000 pesoa (180 euroa) kipurahaa raudoista, mutta selvitään vähällä. Huomenna siinä olisi nolla perässä. Tämä homma on lähtenyt täällä ihan laukalle.”
Mutta ainakin toistaiseksi rakentaminen siis jatkuu, ja vieläpä etuajassa suunnitelmista.
Henkisesti olemme varautuneet siihen, että tropiikissa kaikki kestää ja viivästyy, mutta toistaiseksi rakentaminen on sujunut vauhdilla. Perustukset on jo tehty, ja seuraavaksi alkavat nousta seinät.
Miten tässä on onnistuttu? Sillä, että Aleksi on toiminnan mies. Ja hyvä ihmisten kanssa. Hän on jo ystävystynyt paikallisen pormestariin kanssa ja haalinut ympärilleen erinomaisen paikallisen tiimin – jolle hän maksaa kunnon palkkaa. Aleksin motivaatio näyttää tarttuneen työmiehiinkin, jotka paiskovat kovasti hommia.
Parhaimmillaan on valmista jo kesällä.
Silloin vastassa on tietysti uusi ongelma, se, että matkailu on koronan takia totaalisen seisahduksissa. Ja tilanne voi jatkua vaikka kuinka pitkään.
Välillä sitä ajattelee, että rakennetaanko tässä aavemajataloa.
No, se on sen ajan ongelma. Pääasia, että saadaan paikka valmiiksi. Sen jälkeen voidaan ihmetellä ja vaikka harjoitella majatalon pitämistä lähiseuduilta tulevilla asiakkailla.
Näin siis minä ajattelen. Aleksi on sen sijaan asiakkaidenkin suhteen luottavainen: ”En epäile yhtään, että myydään melko nopeasti ei–oota. Oli maailman tilanne mikä tahansa.”
Niin hieno paikka on tulossa.
Kunhan vaan totaalinen zombie apocalypse ei iske tässä välissä.
Voimia kaikille koronaevakkoon – missä päin maailmaa sitten olettekin!
P.S. Entä missä minä itse olen? Kotonani Vientiaessa, Laosissa. Päätimme perheen kanssa jäädä tänne koronaevakkoon. Aika näyttää, oliko päätös oikea vai väärä. Siitä lisää ensi sunnuntaina – tai jostain ihan muusta. Nykyisin kun jokainen päivä tuo tullessaan jotain uutta, on mahdotonta ennakoida, mistä kirjoitan viikon päästä.
Seuraa majataloa Facebookissa: Surigao Dream Beach Resort
Instagram: @surigaodream
Blogia Paratiisireportteri julkaistaan aina sunnuntaisin.
Ei voi kuin hattua nostaa sinnikkyydestä kohti unelmia. Mielenkiinnolla seuraan projektia ja toivottavasti joskus paikan päällä näkisi kokonaisuuden. Lempeitä tuulia jatkossa. ?
Kiitos Ville, Surigaolla tavataan!
Vitsit mikä projekti teillä meneillään! En usko hetkeäkään, että kyseessä oli aavemajatalo kunhan tämä korona tästä saadaan taltutettua. En tiennytkään, että sulla on tällainen upea projekti meneillään. Oma majatalo tropiikin lämpöön käy lähes viikottain mielessä, joten tästä oli kiva lukea lisää. Pitääpäs laittaa korvan taakse, kun seuraavan kerran suunnitellaan Filippiineille matkaa. Onnea majatalon alkutaipaleelle!
Kiitos Veera, toivottavasti pääsette käymään, kun maailma palaa taas mallilleen!
Eihän tämä tilanne nyt vaan yksinkertaisesti voi jatkua loputtomiin. Ja kun rajata aukeavat, ihmisillä on valtava patoutunut tarve päästä taas maailmalle ja nautiskelemaan!
Tämä on kyllä upea projekti. Tai noh, ei se varmaan vaikeuksineen nyt teistä vaikuta upealta, mutta omakotitalon rakentamisen ja lukemattomien huoneistojen remonttien jälkeen voin kertoa, että muistot kultaantuvat nopeasti ja kohta haaveilet jo laajentamisesta :D
Olet aivan oikeassa Anna, veikkaan, että kun tämä rakennushomma on saatu kasaan, niin varsinkin Aleksi jo miettii seuraavaa. Kaikki säästöt tosin menevät tähän – mutta ehkä seuraavan voisi tehdä ainakin osin joukkorahoituksella :)
Kuulostaa, että teillä on tosi mielenkiintoinen projekti menossa, täytyy ottaa teidän insta haltuun :) Tsemppiä ja intoa, uskon, että hyväksi kääntyy :)
Tämän teidän tarinan kehittymistä on todella kiva seurata! Innolla odotan nähdä kuvia enemmän kaikesta!
Voihan korona! Kiinnostava ja hauska juttu anyway ja hauskuutta just nyt tarvitaan. Huumori on hyvä ase myös koronaa vastaan, ei tietty lannista sitä, mutta tekee helpommaksi kestää kaikki sen mukanaan tuomat harmit. Kyllä tää tästä (jonain kauniina päivänä), tahdon uskoa.
Näinhän se on! Stressaamalla ei saa kuin oman mielensä solmuun. Itseäni huolestuttaa moni asia, mutta aina kun soitan Aleksille rakennustyömaalle, siellä vastaa niin iloinen jäbä, että hetken aikaa taas tuntuu, ettei maailmassa huolia olisikaan.
No huhhuh, teillä riittää jännittäviä käänteitä. Ja mikäli tästä sekaisin olevasta maailmasta voi yhtään mitään päätellä, niin ne eivät ihan heti tule loppumaan. Täytyy kuitenkin toivoa, että siellä tilanne ei kehittyisi kovin huonoon suuntaan ja tilanne saataisiin järkevässä ajassa hallintaan. Onneksi rakennusmateriaalit pääsivät kuitenkin perille saakka ja siellä tuntuu tiimillä olevan hyvä tekemisen meininki. Suurella mielenkiinnolla odotan jälleen jatko-osaa. Tuhannesti tsemppiä!
Kiitos tsemppailusta, katsotaan, mitä tämä viikko tuo tullessaan!
Nyt on kyllä maailmantilanne hurja ja vaikuttaa ihan kaikkeen. Teillä on onneksi ollut paljon onnea ja hyvää valmistautumista matkassa mukana, joten hienosti homma etenee kaikesta huolimatta! Toivotaan parasta myös jatkon suhteen!
Kyllä mä uskon, että koronan jälkeen asiat palaa pikku hiljaa uomiinsa. Itseasiassa tämä on aika hyvä aika rakentaa, kun koko maailma on vähän jumissa. Teillä ei oo mikään kiire siellä. Kun majatalo on valmis, corona -kriisi on toivottavasti alkanut rauhoittua. :)
Näin mekin Sini toivotaan! Siinä mielessä ollaan tosiaan hyvällä tapaa liikkeellä, että nyt rakennetaan. Kauheaa olisi ollut se, jos olisi saatu just majatalo valmiiksi ja henkilökunta palkattu, kun koronakriisi olisi iskenyt. Toisaalta silloin olisi tietty voitu tarjota paikkaa Filippiineille jumiin jääneiden hätämajoitukseksi…