Kutsun teidän kylään Paratiisireportterin kotiin. Olen kirjoittanut paljon Filippiinien majataloprojektistamme, mutten itsestäni juuri lainkaan. Siispä tervetuloa virtuaalikylään taloomme Laosin Vientianeen! Kotoni kertoo minusta varmaan edes jotakin.
Idean tähän artikkeliin sain Meriharakka-blogista.
Tältä meidän talo näyttää pihan – ja Mekongin – puolesta. Ensimmäisenä tulee mieleen sana iso, ja sellaisia tapaavat talot täällä olla. Asutaan sellaiset 20 minuutin ajomatkan päässä Vietianen keskustasta.
Tarkkasilmäinen saattaa erottaa portailla siniset kuulapainot. Innostuin kuulapainotreeneistä asuessamme Itä-Timorilla. Kävimme aamukävelyillä hiekkarannalla, sellaisella pikkukivirrannalla, kotimme vieressä, ja poimin rannalta aina kivenmurikoita, joita pyörittelin kävellessä.
Uskon, että tuollainen luonnollinen, kehon eri liikeratoja korostava treeni on tehokkaampaa ja terveellisempää kuin perinteinen punttisali treeni.
Ainakin se oli ulkopuolisesti varmasti hauskemman näköistä, kun pyörittelin rannalla käsiäni kuin humalainen simpanssi.
Tässä talo portin puolelta. Trooppista vehreyttä riittää. Varsinaisella pihalla kasvavat jotkut ihme trooppiset hedelmät, joiden nimeä en ole vieläkään oppinut. Ovat kuulemma todella terveellisiä, vaan eivät erityisen herkullisia. Syömättä ovat jääneet.
Valitettavasti juomatta ovat jääneet myös kookospähkinämme, sillä emme ole näin koronan aikana halunneet kutsua paikalle erikoismiehiä niistä puusta kiipeämään. Ja juu, emme ole harkitsemassa koulutetun lemmikkiapinan hankkimista. Ei olisi eettistäkään.
Sen sijaan meillä on Vally. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on koira. Lapsena olin allerginen eikä meillä ollut lemmikkieläimiä. Kaikki muuttui ulkomailla. Ennen Vientianea asuimme Itä-Timorilla, jossa eräs kulkukissa, Kitik-kitik nimeltään, adoptoi meidät ja rupesi elämään takapihallamme. Yritin sitä allergiaani peläten häätää pois, muttei se suostunut. Lopulta meistä tuli ystäviä, sillä tavalla kun nyt kissan kanssa voi ylipäätään olla ystävä.
Kun muutimme Itä-Timorilta Laosiin lupasimme pojallemme, Jakobille, että hän saa koiran.
Vallyn oikea nimi on Valentine, sillä hänet pelastettiin sairaana ja nälkään kuolemaisillaan Vientianen kaduilta Ystävänpäivänä. Todella sydämellinen ja hyväkäytöksinen kaveri, eikä aiheuta minulle lainkaan allergisia oireita.
Tiibetiläinen peili
Eteistä koristaa Kathmandusta ostettu tiibetiläisittäin koristeltu peili. Näyttää vähän taikapeililtä, eikö? En ole tosin huomannut, että se ainakaan minua yhtään kaunistaisi.
Tässä vaiheessa pieni kertaus asumisvaiheisiimme: olemme asuneet vaimon töiden perässä Bangkokissa, Kathmandussa, Dilissä ja nyt Vientianessa.
Olemme muuttaneet kalustetusta vuokra-asunnosta toiseen, joten omia huonekaluja on tullut hankittua varsin vähän. Pääasiassa olemme raahanneet mukanamme mattoja ja pojan leluja.
Kunnon lihakirves kuuluu aasialaiseen keittiöön
Eteisen vieressä on keittiö. Aika perussettiä. Minä kokkaan meillä. En tajunnut kokkaamisesta mitään ennen kuin muutimme Itä-Timorille, sillä Kathmandussa ja Bagkokissa meillä kokkaamisen hoiti kodinhoitaja. Timorilla kävi vain siivojaa.
Olen superäreä kokatessani, mutta tavallaan myös pidän siitä. Ainakin pikkaisen.
Jossain tulevassa postauksessa saatan vähän valottaakin, millaista ruokaa kokkailen kyseisellä asumishistoriallani.
Meidän etupihalla on mangopuu, joka antoi juuri ensimmäisen satonsa. Puun mangot putoilevat jo vähän vihreinä, ja ennen maistamista vähän pelkäsikin, että miltä mahtavat meidän omat mangot maistua. Yllätys oli todella iloinen, kun ne paljastuivat todella makoisiksi. Melkein parhaita mitä olen maistanut.
Kuvaan otin mukaan myös mahtavan lihakirveen, jonka ostimme täältä Vientianesta. Tuollainen kanattaisi jokaisen hankkia – sillä aukeavat vaivattomasti kookospähkinät, ja veitsellä on helppo leikata kaikkea vähän kovempaa kuten kalanpäitä ja pakastelihoja.
Olohuone ja kuinka Afganistanissa ostetaan mattoja
Suurin osa alakerrasta on olohuonetta. Mukaan mahtuu yksi keittiön lisäksi yksi kylppäri ja huone, johon ollaan nyt varastoitu ylimääräisiä ruokatarpeita, kaiken varalta. Suomessa luottaisin kyllä hyvin, ettei ruoka lopu kaupoista, vaan en täällä. Tosin toistaiseksi ruokakaupoissa on riittänyt hyvin tavaraa.
Vararuokien hamstraamiseen ollaan totuttu. Nepalissa piti olla kotona aina varulta kahden viikon ruokatarpeet, koska maahan uskottiin iskevän ison maanjäristykse. Ja iskihän se, mutta se on jo toinen tarina.
Television edessä on näkyy thaimaalainen kolmiotyyny – kyllähän sellainen pitää olla – sekä moderni nepalilainen matto. Sohvan vieressä on afganistanilainen matto, jonka vaimo toi työmatkaltaan. Vai oliko tuo pakistanilainen? No, molemmista maista on mattoja.
Matot ovat hyviä huonekalun korvikkeita, jos muuttaa usein maasta toiseen. Kun ne levittää lattialle, niin tuntuu jo kodilta.
Mattojen ostamiseen Afganistanista liittyy sellainen tarina, että vaimon mukaan kaupassa sai olla kerallaan vain 20 minuuttia, eli shoppailemine Kabulissa oli aika tehokasta.
Välillä toivon, että sama 20 minuutin maksimiaika per kauppa olisi kaikkialla muuallakin!
Pojan suosikkikirjailija – Puškin!
Olohuoneessa on parikin muistojen kaappia, jossa on sekalaisia matkamuistoja vuosien varrelta. Valitsin kuvaan yksityiskohdan kirjahyllystä, sillä näihin tavaroihin liittyy suosikkitarinani.
Oltiin menossa Pietariin ja kerroin pojalle Puškinista ja kuinka hän kuoli kaksintaistelussa saamaansa haavaan maattuaan ensin päiviä kotisohvallaan. Sohvaan on tarttunut runoilijan vertakin.
Poika, joka taisi olla silloin seitsemänvuotias, halusi ehdottomasti vierailla siellä kotimuseossa. Ja museovierailun jälkeen ostaa vielä Puškinin pystynkin!
Edustalla on timorilainen krokotiiliveistos. Krokotiilit ovat siellä pyhiä eläimiä, sillä ensimmäisten timorilaisten uskotaan saapuneen saarelle krokotiilin selässä. Krokotiileja on saaren vesissä edelleen, ja ne ovat todella vaarallisia suolaisenveden krokotiileja, minkä takia varsinkin sadekaudella joutui välillä miettimään, uskaltaako mennä mereen uimaan.
Taustalla näkyy myös sininen, nepalilainen diplomaattirekkari. Saimme vaimon työn kautta. Viranomainen antoi numeron, joka käytiin sitten itse maalauttamassa.
Liikenne Kathmandussa oli tietysti aivan sekopäistä, ja eipä tuosta diplomaattirekkaristakaan ollut juuri mitään hyötyä, kun auto katosi öiseltä ravintolakadulta. Senkin tarinan kerron jokin toinen kerta.
Lisääkin noita matkamuistoja voisi esitellä, mutta tästä uhkaa jo tulla turhankin pitkä jaarittelu. Ja juu, keittiössä jääkaappi on tietysti täynnä vaimon keräämiä jääkaappimagneetteja. Itsekin vähän salaa tykkään niistä. Etenkin bhutanilaisesta kikkelimagneetista.
Sillä kunnioitamme Bhutanin psykedeelisintä pyhimystä, Drukba Kunleytä.
Yläkerrassa on kolme makuuhuonetta, mutta pojan lelut olivat sen verran sekaisin hänen huoneessaan ja minun työhuoneessani, että päädyin esittelemään meidän makuuhuoneemme, jonka ehdin hätäisesti siivota kuvaa varten.
Lattialla on nepalilainen ryijy – pitäisi varmaa mieluummin siirtää joku matoista tänne.
Sängyn vieressä on täältä ostettu musta ja ruma televisiotuoli, jonka hankkimiseen suostuin vähän pitkin hampain, mutta onhan se niin mukava istua, etten valita enää.
Vasemmassa kulmassa on myös ilmanpuhdistaja – valitettavasti täällä on osan vuodesta todella saasteinen ilma, mitä en osannut odottaa, kun Vientianeen muutettiin. Kaupunki kun on niin leppoisan viehättävä ja laiskanpulskea.
Ilmastointilaitteen alla on pieni puupalli, sillä ilmastointilaite ei enää reagoi kaukosäätimen signaaleihin, vaan se pitää käydä napauttamassa pieniestä salaisesta napista päälle ja pois päältä.
Terassi aukeaa Mekongille
Ja sitten lempipaikkaani, makuuhuoneen vieressä sijaitsevalle terassille, jolle avautuvat auringonlaskunäkymät Mekongille.
Vaimo oli jo valinnut tämän talon kuukautta ennen varsinaista muuttoamme, kun hän kävi tutustumassa uuteen työpaikkaansa. Ja ensimmäinen asia, minkä Laosiin muutettuamme tein, oli napata Beerlao-olut terassilla!
Tulen varmasti muistamaan Laosin-aikamme vahvasti tämän talon kautta. Saa nähdä, minne seuraavan kerran muutamme, suunnilleen kolmen vuoden päästä.
Ja siinäpä se! Saatan tätä kirjoitusta jossain vaiheessa laajentaakin. Nyt loppuivat voimat kesken, kun koronaeristyksessä iski voimakas korvatulehdus.
Paratiisireportteri-blogi ilmestyy sunnuntaisin.
