Tšernobyl – matka maailmanlopun maisemiin

Tsernobyl
Tshernobylin näkymät ovat kuin suoraan kauhuelokuvista. Kuva: Kalle Viira.

Ydinonnettomuuden jälkeinen Tšernobyl on Euroopan vaikuttavimpia nähtävyyksiä. Tältä näyttäisi ydintuhon jälkeinen maailma: Tšernobylin hylätyt maisemat tuovat mieleen Walking Dead -tv-sarjan. Matka Tšernobyliin herättää ajatuksia ydinvoimasta, ihmisyydestä ja luonnon sitkeydestä. 30 vuotta sitten tapahtunut onnettomuus ei ole vieläkään ohi.

Tämä on matka, jota olen odottanut pitkään – ja samalla jännittänyt. Tšernobyl herättää sukupolvessani, kylmän sodan aikaa eläneessä lapsessa, edelleen puistatuksia ja synkkiä muistoja: pelkoa tuntemattomasta uhkasta, näkymättömästä vihollisesta, jota odotettiin hiipiväksi myös Suomen rajojen sisäpuolelle. Kukapa lapsi ei olisi 1980-luvulla pelännyt ydinsotaa ja Tšernobylin onnettomuuden ydinlaskeumaa?

Siitä asti kun opin, että Tšernobyliin voi matkustaa, on Tšernobyl viekoitellut minua mielikuvilla ikimuistoisesta matkakohteesta, paikasta, jossa voi kokea, miltä ydintuhon jälkeinen maailma näyttäisi.

Kohti ydintuhon jälkeistä Tšernobyliä

Ken tästä käy…
Ken tästä käy…

Matka maailman kuuluisimman ydinvoimala-onnettomuuden tapahtumapaikalle alkaa Kiovasta, noin sadan kilometrin päässä Tšernobylistä. Reilun parin tunnin matka taittuu katsellen Tšernobylin onnettomuuteen liittyviä dokumentteja.

Mihail Gorbatshovin pysäyttävä puheenvuoro kertoo ihmisen hulluudesta: ”Neuvostoliiton tehokkain ydinkärki oli tuhovoimaltaan yli 100 kertaa voimakkaampi kuin Tšernobylin onnettomuus. Kylmän sodan huippuvuosina meillä oli hallussamme niitä 2700 kappaletta.”

Tšernobylin reaktorin sisällä säteilevä radioaktiivinen massa voisi edelleenkin surmata 100 miljoonaa ihmistä.

Dokumenttikimaran viimeisessä tietoiskussa tutkija kertoo, kuinka Tšernobylin reaktorin sisällä edelleenkin säteilevässä radioaktiivisessa massassa riittäisi kuolettava annos säteilyä surmaamaan 100 miljoonaa ihmistä. Kyseisen plutoniumin isotoopin puolittumisaika on 245 000 vuotta.

Sen jälkeen säteilyannos on kuolettavalla tasolla ”enää” 50 miljoonalle ihmiselle.

Tšernobylin kaupunki

Tästä huvipuistosta on ilo kuollut.
Tästä huvipuistosta on ilo kuollut.

Saavumme Tšernobyliä kiertävän 30 kilometrin eritysalueen rajalle kello 11. Kaikki matkailijat ja paikalliset rekisteröidään. Lasken kolme pikkubussillista turisteja sekä linja-auton, jonka kyytiläisiin kuuluu komeilla arvomerkeillä varustettuja sotilaita. Vartija tarkastaa passit, ja matka jatkuu.

Hyvää englantia puhuva oppaamme on itsekin kotoisin alueelta. Hänen perheensä evakuoitiin Kiovaan vasta 1990-luvulla, onnettomuuden lievemmiltä vaikutusalueilta. Yli 2500 ihmistä työskentelee edelleen sulkualueen sisällä ja sen suojissa majailee oppaan mukaan myös reilut 200 ”villiä”, jotka ovat palanneet luvatta alueen metsiin ja hylättyihin kyliin.

Ensimmäinen pysähdys pidetään alueen suurimman hylätyn kylän kohdalla. Luonto on ottanut vallan, ja koko alue on kasvuston peitossa. Vilkaisemme toisen maailman sodan muistomerkin ja kävelemme risukon kattamaa kylänraittia kaupungintalolle. Pääsalin lavalta voi ihmetellä rapistuneen rakennuksen tunnelmaa.

Eteisessä on hylätty lastenvaunujen koppa.

Itse Tšernobylin kaupunki sijaitsee noin 16 kilometrin päässä voimalasta. Kaupungissa katsellaan tuoreita muistomerkkejä, vieraillaan paikallisessa kirkossa ja nautitaan lounas.

Tšernobylin kaupunki hylättiin onnettomuuden jälkeen, mutta osa asukkaista on palannut takaisin. Kaupungissa on kauppa, bensiiniasema ja kanttiini. Kanttiinissa toimii langaton verkko ja lähetän kuvapostauksen sosiaaliseen mediaan.

Opas kertoo, että ruoka tuodaan meille ulkopuolelta. Muuten nimikkokylä Tšernobyl on melko tavallisen oloinen rähjäinen ukrainalaiskylä, jossa aika ja asenteet tuntuvat tosin pysähtyneen 1980-luvulle. Kaupungin tehdas tuottaa muun muassa materiaalia onnettomuusreaktorin uuteen suojakuoreen.

Reaktorin ensimmäinen suojakuori tehtiin kestämään 30 vuotta, ja päiväys umpeutuu parin viikon päästä Tšernobylin ydinonnettomuuden 30-vuotispäivän kieppeillä. Uuden suojakuoren pitäisi kestää 100 vuotta: vielä on matkaa 245 000 vuotta kestävään suojaan.

Luonto on ottanut vallan Tšernobylissä

Luonto on ottanut vallan Tshernobylissä.
Luonto on ottanut vallan Tshernobylissä.

Jatkamme matkaa 10 kilometrin turva-alueen sisälle. Siellä ensimmäinen kohde on ”Venäjän tikkana” tunnettu Dugan valtava antennikompleksi, ja sitä ympäröivä hylätty armeijan tukikohta. Dugan lempinimi tulee nakutuksesta, jota antennikompleksi aiheutti radioaalloille. Häiriötä vastaan alettiin kuulemma asentamaan radioihin ja jopa televisioihin ”tikkapeittoja” estämään sen taajuuksilta tulevaa nakutusta.

Pian jatkamme yhteen päivän kohokohtaan, hylättyyn lastentarhaan, jonka sijoilleen jääneet nuket ja sängyt ovat kuvissa hurmiollisen karmivia, samalla kuitenkin surullista koettavaa.

Itse voimalaitoksen alueella on toimintaa ja rakennustyömaita. Uudemmat reaktorit näyttävät rauhallisilta, kahden rakentaminen on jäänyt kesken ja onnettomuusreaktorin tunnistaa jo kaukaa sarkofagistaan eli suojakuoresta.

Oppaamme vitsailee, että jätteenkäsittelylaitokselle voisi sijoittaa venäläisiä virkamiehiä ja paikallisia poliitikkoja.

Karhut ja sudet ovat vallanneet ihmisten hylkäämät metsät.

Reaktorin jäähdytysaltaassa uivat monnit ovat kasvaneet lähes parimetrisiksi. Syynä ei kuitenkaan ole säteily, vaan rauhan ja ravinnon lisääntyminen. Jäähdytysallas oli aikoinaan Euroopan suurin tekojärvi, mutta nyt se on suurelta osin kuivunut.

Luonto on muutenkin ottanut ydinonnettomuuden vastaan poikkeuksellisen hyvin, ja monet eläimet ovat palanneet Tšernobylin alueen hylättyihin, rauhallisiin metsiin, karhuja ja susia myöten. Luonnon toipumisessa on jotain kaunista ja rauhoittavaa: ehkä me ihmiset emme sittenkään pysty koskaan tuhoamaan luontoa kokonaan.

Onnettomuusreaktorilla tehdään nopea pysähdys. Kuvata saa vain nelosreaktoria ja uutta kuorta, ei ympäröivää laitosta. Samat säännöt pätevät varmasti kaikissa maailman ydinvoimaloissa, joihin turisteilla on vielä vähemmän asiaa. Poseeraamme säteilymittarien kanssa takanamme onnettomuuspaikka.

Tšernobyl-matkan kohokohta Pripjat

Pripjatin hyvipuiston törmäilyautoista on tullut jo ikoninen kuvauskohde.
Pripjatin hyvipuiston törmäilyautoista on tullut jo ikoninen kuvauskohde.

Päivän viimeiseksi kohteeksi on jätetty kaikkein mielenkiintoisin ja tunteita herättävin kohde, Pripjat. Vuonna 1970 rakennettu kaupunki pystytettiin yksinomaan majoittamaan työläisiä ydinvoimalan ja sen tukitoimintojen tarpeisiin. Vastaavia ydinkaupunkeja oli ympäri Neuvostoliittoa.

Pripjatin yli 50 000 asukasta evakuoitiin neljässä tunnissa, mutta vasta yli vuorokausi onnettomuuden jälkeen. Evakuoinnin piti olla tilapäinen, vain muutaman päivän pituinen, kunnes asioiden oikea vakavuus selvisi myös viranomaisille ja rikkinäisiksi luultujen säteilymittarien äärimmäiset lukemat otettiin vakavasti.

Pripjatin rantakahvilan limonaatiautomaateissa on vielä mukit paikoillaan. Koskettavaa nähtävä ovat urheilukeskuksen rapistuneet koripallotelineet ja tyhjä uima-allas. Ne kertovat siitä, mitä maailmalle tapahtuu, kun elinympäristön tuhoaa näkymätön voima. Mieleen tulee televisiosarja Walking Dead, jossa ihmiskunta on joutunut tuhon partaalle mystisen sairauden takia.

Kerrostalot kasvavat puita – luonnon voimien edessä betonikin on heikkoa. Huvipuiston laitteet ovat ruostuneet, ja innokkaimmat turistit poseeraavat huvipuiston törmäilyautoissa.

Pripjatin aavekaupunki kummittelee toivottavasti ikuisesti maailman mielikuvissa. Ottaaksemme opiksemme.

Periaatteessa Pripjatissa ei saisi koskea mihinkään, ja rakennusten sisälle meneminen on kyseenalaista jo niiden huonon kunnon vuoksi. Valvonta on kuitenkin vähäistä, eikä toimintaa voi kutsua erityisen kurinalaiseksi tyhjässä ja autiossa Pripjatissa.

Ryhmässä oleva tukeva herrasmies astuu kerran lattialautojen läpi mutta selviää onneksi vammoitta.

Koulun uumenista löytyy valtavat määrät kaasunaamareita – koulu on kaiketi toiminut evakuoinnin keskuksena.

Suojavarusteiden seassa pilkottavat lelut ja oppikirjat näyttävät ristiriitaisen kiehtovilta valossa, joka heijastuu rikkinäisistä ikkunoista. Vierailu Pripjatissa on valokuvaajalle ainutlaatuinen mahdollisuus tallentaa kuvia maailmanlopun jälkeisestä maailmasta.

Nyt on hyvä aika nähdä tämä hylätty maailma, todellinen aavekaupunki, jonka tapahtumat kummittelevat koko maailman muistikuvissa toivottavasti ikuisesti. Ottaaksemme opiksemme.

Muuten Tšernobylin onnettomuus tapahtui turhaan.

Tšernobylin onnettomuus – Homer Simpson kävi täällä

Kaasunaamarit olivat vaatimaton suoja säteilyä vastaan. Kuva: Kalle Viira.
Kaasunaamarit olivat vaatimaton suoja säteilyä vastaan.

Niin, miten Tšernobylin onnettomuus pääsi tapahtumaan? Kyse ei ollut käsittämättömän huonosta tuurista, kaikkien todennäköisyyslaskelmien vastaisesta sattumuksesta. Kyse oli ihmisten piittaamattomuudesta ja tyhmyydestä.

Kysymys oli pienestä Homer Simpsonista, joka asuu meissä kaikissa.

Kävi nimittäin niin, että huhtikuun 26. päivänä vuonna 1986, pian puolen yön jälkeen, Tšernobylin ydinvoimalan neljännessä, grafiittihidasteisessa ja suojakuorettomassa reaktorissa alettiin toteuttaa laitoksen toimintaperiaatteen vastaista koetta.

Varojärjestelmät oli sammutettu, eikä kokeen tekijöillä ollut osaamista eikä käsitystä kokeen tapahtumista tai mahdollisista seurauksista.

Sotateollisuuden tarpeisiin plutoniumia tuottavan reaktorin henkilökunta päätti tutkia, pystyisikö varageneraattori sähkökatkon sattuessa tuottamaan riittävästi sähköä jäähdytysjärjestelmälle.

Ei pystynyt.

Tšernobylin onnettomuudessa ei ollut kyse huonosta tuurista. Kyse oli Homer Simpsonista.

Kello 1.23 koe eskaloitui ylikuumenemiseksi. Edes minuuttia ei ehtinyt kulua, kun reaktori koki useita ongelmia, jotka johtivat räjähdyksiin ja tulenaran grafiitin syttymiseen. Räjähdyksissä irronnut materiaali ja radioaktiiviset kaasut lensivät valtoimenaan ilmaan.

Kolmen kilometrin päässä sijaitseva Pripjatin kaupunki nukkui rauhallisen tietämättömänä tulevasta kohtalostaan.

Pilvien ja tuulten mukana laskeutuma lähti matkustamaan myös maan rajojen ulkopuolelle. Puolet laskeumasta on nykyisen Valko-Venäjän alueella; rajalle on Tšernobylistä matkaa vain 12 kilometriä.

Tšernobylin alueen johtava virkamies vakuutteli kuitenkin kaiken olevan kunnossa. Aihetta huoleen ei ollut. Neuvostoliiton silloinen presidentti Gorbatshov on kertonut, että hänelle sanottiin: ”Reaktorin voisi kuskata vaikka Punaiselle torille.”

Onnettomuus olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa pimentoon, elleivät Ruotsin viranomaiset olisi huomanneet poikkeavia säteilyarvoja ja lähteneet kyselemään niiden perään.

Tšernobyl herättää ajatuksia ydinvoimasta

Tsernobylissä kuvat kertovat sanoja enemmän.
Tsernobylissä kuvat kertovat sanoja enemmän.

Mitä Tšernobyl sitten meille opetti? Ilmeisesti ei kovinkaan paljoa. Tšernobylin ydinonnettomuuden 30-vuotispäivän alla Suomessakin on puhuttu paljon ydinvoiman taloudellisista hyödyistä ja jopa välttämättömyydestä.

Vaikka meidän voimalamme ja niiden turvallisuustaso eivät ehkä olekaan vertailukelpoisia Tšernobylin kanssa, kannattaa muistaa, että Tšernobylin katastrofin kuluarviota pidetään yli kymmenen kertaa suurempana kuin taloudellista hyötyä, jonka Neuvostoliitto sai kaikkien ydinvoimaloidensa sähköntuotannosta 1950-luvulta onnettomuushetkeen.

Katastrofi maksoi enemmän kuin Neuvostoliiton kaikkien ydinvoimaloiden tuottama sähkö 1950-luvulta onnettomuushetkeen.

Neuvostoaikana asenne oli, että tietoa pimitettiin ja ongelmat pidettiin visusti piilossa romuttamasta sosialistista unelmaa. Turvallisuudeltaan puutteelliset voimalat olivat välinpitämättömän ja ylimalkaisen valvonnan alla.

Mutta asiat eivät ole välttämättä kauhean paljon paremmin nytkään: ihmisten hyvinvoinnilla, elinympäristöllä ja terveydellä ei tunnu tänäkään päivänä olevan suurta merkitystä globalisaation ja vapaan markkinatalouden puristuksessa.

Uhat voivat olla uudet, mutta raha jyllää, ja usko rahan autuaaksi tekevään voimaan on sekin vaarallinen ideologia siinä missä sosialismi.

Tšernobylin 4000 marttyyria

Autiossa uimahallissa.
Autiossa uimahallissa.

Paluumatkalla Tšernobylistä Kiovaan katsomme uudelleen dokumentteja ydinonnettomuudesta. Vierailu Tšernobylissä on vain lisännyt kiinnostusta oppia lisää alueen tapahtumista.

Dokumenttien mukaan erittäin lähellä oli myös toinen räjähdys, joka olisi voinut saastuttaa puolet Euroopasta.

Pelastuspartiot ja työläiset komennettiin kaivoksista ja muista tehtävistä työskentelemään alueelle, jossa minuutin läsnäolo saattoi aiheuttaa kuolettavan säteilyannoksen. Koneet eivät toimineet – säteily oli liikaa jopa roboteille ja moottoreille.

Nopeasti kyhättyihin suojapukuihin sonnustautuneet miehet uhrautuivat 12 viikon ajan siivotakseen ja sulkeakseen radioaktiivisen romun kuoreen, josta napsimme matkallamme kuvia älypuhelimillamme.

Pelastustöihin osallistuneet hävisivät epäreilun taistelun näkymättömälle viholliselle.

Monet pelastustöihin osallistuneista kuolivat viiveellä ilmenneisiin hirvittäviin oireisiin seurauksena siitä, että he olivat lapioineet radioaktiivista romua. He hävisivät epäreilun taistelun näkymättömälle viholliselle.

Vaikka Tšernobylin ydinonnettomuuden ”virallinen” uhriluku on vain pöyristyttävät 4000 (varsinaisessa räjähdyksessä kuoli vain yksi ihminen), ei sen pitkäaikaisvaikutuksista ole pystytty tai haluttu julkaista niin suoria tuloksia kun olisi toivottavaa.

Tšernobylin onnettomuuden jäljet ovat pitkät. Radioaktiivinen säteily on kummallisimpia ja samalla pelottavimpia kaikista ihmisiä uhkaavista katastrofeista. Radioaktiivisen säteilyn hallitseminen on vaikeaa; sen voimat ovat arvaamattomat ja äkkipikaiset.

Täysin yllättävää on sekin, että voimalan toiminta jatkui vielä pitkään onnettomuuden jälkeen, ja nyt tuota ääretöntä kuolettavaa voimaa saatoimme ihmetellä vain muutaman sadan metrin päästä.

Onko Tšernobylissä turvallista käydä?

Hylätyt kaasunaamarit peittävät kuin matto Pripjatin koulun luokkahuoneen lattian.
Hylätyt kaasunaamarit peittävät kuin matto Pripjatin koulun luokkahuoneen lattian.

Säteilyn pelko nousee edelleen päällimmäiseksi huolen aiheeksi puhuttaessa Tšernobylin matkailusta. Matkanjärjestäjä jakaakin jo ajoneuvossa kaikille matkalaisille infolehtiset, joissa listataan säteilyannoksia.

Mannertenvälisellä lennolla taustasäteilyä on 8 µSv/h (mikrosieverttiä tunnissa), San Franciscon taustasäteily on 0,21 µSv/h tasolla, kohdassa Tšernobyl, lukee 0,12 µSv/h, Pripjatin aavekaupungissa taso on 0,25 – 1,5 µSv/h. Voiko tämä pitää paikkaansa: onko Kiovankin säteilytaso korkeampi kuin Pripjatin?

Kokonaisannos päivän retkestä Tšernobyliin arvioidaan olevan 2,2 mikrosieverttiä. Vertailun vuoksi: pitkän lennon annos on peräti 22 µSv ja hammaslääkärin göntgenkuvauksesta saa 5 µSv.

Voiko tämä pitää paikkaansa: onko Kiovankin säteilytaso korkeampi kuin Pripjatin?

Tšernobylin alueella on edelleen paikkoja, joissa säteily on vaarallisella tasolla ja reaktoria ympäröivässä ”punaisessa metsässä” voi väärän puun juurelle istuminen tarjota vartissa vuoden siedetyn säteilyannoksen.

Tšernobyliin matkustavat ryhmät saavat kuitenkin mukaansa säteilymittarit, joilla voi todentaa, että retken aikana pysytään turvallisissa lukemissa.

Itse reaktorin vieressä, johon myös pääsee päivän aikana, säteily nousee lähelle neljää mikrosievertiä tunnissa. Paikallisten työntekijöiden kuuluukin tehdä lyhyttä päivää kahden viikon jaksoissa, ja silti he altistuvat peräti 50 000 mikrosievertin annostukselle.

Vertailuksi: kuolettavana annoksena pidetään kahdeksan sievertin, eli kahdeksan miljoonan mikrosievertin tasoa. Tosin jo neljän sievertin annoksesta selviytyminen vaatii tehokasta hoitoa. Viisi minuuttia onnettomuusreaktorin ytimen vieressä tarjoilisi 25 sievertin säteilyannoksen.

Tšernobylin alue on siis turvallinen vierailukohde – jättäen huomioimatta sen, että minibussimme sai matkan aikana kylkeensä kolmen humalaisen työmiehen luotsaaman Renaultin. Tšernobylissä, autiokaupungissa, mikä tuuri!

Sydän jää Kiovaan

Kiovan komea miljoonakaupunki on portti Tšernobyliin. Ukrainan pääkaupunki sijaitsee vain reilun sadan kilometrin päässä ydinonnettomuusalueelta.

Tšernobylin lisäksi Kiova on jo itsessään vierailun arvoinen kohde. Kiovaa pidetään Itä-Euroopan vanhimpana kaupunkina, ja Kiovan kkulttuurinähtävyydet, ravintolatarjonta, ostosmahdollisuudet ja arkkitehtuuri ovat ehdottomasti kokemisen arvoisia.

Kiova – ja koko Ukraina – ovat myös turistille todella edullinen matkakohde, sillä taloudellisten ja poliittisten ongelmien seurauksena paikallisen valuutan hryvnian kurssi on sukeltanut kolmasosaan.

Vuoden 2014 Ukrainan vallankumouksen muistot ovat edelleen kaupungissa nähtävillä, mutta tilanne Kiovassa ja Ukrainan länsiosissa on rauhallinen ja matkailijoille turvallinen.

Ukrainan vaikeuksista huolimatta ukrainalaiset ovat todella vieraanvaraista ja ystävällistä porukkaa. Heidän oma suhtautumisensa maata kohdanneisiin vastoinkäymisiin on ihailtavaa: avointa ja rehellistä asenteella, että ainoa suunta on eteenpäin.

”Ennen meillä oli varaa matkustaa ulkomaille, ja matkailu Ukrainaan oli kasvussa”, Tšernobylin-retkemme oppaamme ja seuraavan päivän kaupunkikierroksen vetäjä kertoi, kun kävelimme Kiovassa läpi kadun, jota reunustavat helmikuun 2014 tapahtumissa menehtyneiden kuvat ja muistomerkit.

”Ajattele, Kiovassa aterian huippuravintolassa saa 10–15 eurolla!”

”Nyt kukaan ei pysty ostamaan asuntoa tai autoa, ja maan vauraus on viety korruption myötä ulkomaille. Maidanin aukion vallankumous kosketti kaikkia, ja minäkin innostuin politiikasta. Mutta meille ei ole koskaan annettu vastauksia, vaan jäljelle on jäänyt vain enemmän kysymyksiä. Miksi näin, mistä oli kyse, keitä sala-ampujat olivat ja kuka tahtoi tätä Ukrainalle? Ehkä emme koskaan saa tietää.”

”Matkailijoiden olisi kuitenkin syytä tietää, että nyt kannattaa matkustaa Ukrainaan. Kaikki on Ukrainassa muuten kunnossa, vain idässä on pieniä ongelmia. Ajattele, aterian huippuravintolassa saa 10–15 eurolla!”

Silmänräpäyksessä hänen kasvoilleen palaa se valloittava hymy ja elämänilo, jolla hän luotsaa matkailijaryhmäämme läpi Kiovan upeiden katujen.

Oppaamme lisäksi ravintoloiden tarjoilijat ja jopa paikallinen poliisi, jonka kanssa otamme ryhmäkuvan, jäävät sydämiin lämpiminä muistoina, pitkäksi aikaa.

Ukrainaan palaan varmasti uudelleen.

Tšernobyl – nouseva matkailukohde

Säteilymittari on Tshernobyl-matkaajan paras kaveri.
Säteilymittari on Tshernobyl-matkaajan paras kaveri.

Kiovasta järjestetään päivittäin retkiä Tšernobyliin. Retket ovat luvanvaraisia, ja osallistujien passin tiedot kirjataan ensimmäisen kerran heti ajoneuvoon noustessa.

Tšernobylin alue on ollut avoinna vierailijoille vuodesta 2000, jolloin voimalaitoksen viimeiset reaktorit sammutettiin. Kyllä: ydinvoimala tuotti sähköä onnettomuuspaikan viereisissä rakennuksissa vielä 15 vuotta tapahtumien jälkeen.

Viimeistään Top Gear tv-sarjan jakso Tšernobylin autioilta teiltä teki Tšernobylistä tunnetun matkakohteen.

Vielä vuosituhannen alussa alueella vieraili ihmisiä harvakseltaan, kunnes vuosien 2008 ja 2009 aikana useat mediat tarttuivat aiheeseen ja Tšernobylin matkailijamäärät kasvoivat dramaattisesti.

Viimeistään Top Gear tv-sarjan tehdessä jakson Tšernobylin autioilta teillä, alkoi kiinnostus herätä. Monelle tuli yllätyksenä, että Tšernobyliin voi tosiaankin matkustaa.

Retket Tšernobyliin

Nykyään Tšernobylin alueella vieraillee vuosittain 15 000 matkailijaa. Itsenäinen matkailu Tšernobyliin ei ole sallittua, vaan kaikki vierailut tapahtavut opastetuissa ryhmissä.

Kehutun koko päivän retken Kiovasta Tšernobyliin voi varata kätevästi etukäteen netistä. Samalla hoituvat lupa-asiat.

Tšernobyl kokemuksia

Tšernobylin kokemuksia kertoi seikkailija, toimittaja ja matkailun pitkän linjan asiantuntija Kalle Viira.

 

Varaa tarjousmatka yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös majoituksen. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi