Haluatko nähdä, millaiseen mökkiin suutarinpoika Josif Vissarionovitš Džugašvili syntyi vuonna 1878? Tai oletko jo pitkään halunnut ostaa t-paidan, jota koristavat Isä Aurinkoisen mursuviiksiset kasvot?
Tai haluatko ylipäätään vain ihmetellä, että maailmassa on edelleen olemassa Stalinille omistettu museo?
Stalin-museo sijaitsee Gorissa, reilun tunnin bussimatkan päässä Georgian pääkaupungista Tbilisistä. Georgian valtio ei tosin halua olla museon kanssa missään tekemisissä, vaan se pyörii lahjoitusvaroin.
Museossa oppii muun muassa sen, että Stalin oli hyvä laulaja. Ja että hän kirjoitti runoja.
Mikä diktaattoreissa kiehtoo?
Mikä se on, mikä diktaattoreissa meitä – tai ainakin minua – niin kiehtoo? Kai se on ajatus siitä, kuinka valta korruptoi, saa ihmisen syyllistymään ties minkälaisiin julmuuksiin pysyäkseen vallassa.
Se surullinen tosiasia, kuinka vallan itseisarvo tuntuu olevan monelle johtajalle valta itse, ei se hyvä, mitä vallalla pystyy tekemään. Ja se on aiheuttanut ison osan ihmiskunnan kärsimyksestä.
Ja Stalin oli yksi maailmanhistorian pahimmista hirmuhallitsijoista. Siitä Gorin Stalin-museo tosin vaikenee.
Museossa ei kerrota sanaakaan Stalinin vainoista 1930-luvulla, kun hän vangitsi ja teloitutti mielivaltaisesti kansalaisiaan päästäkseen eroon vastustajistaan. Museossa ei mainita gulag-vankileirejä, joissa kuoli yli miljoona ihmistä, eikä kerrota Stalinin masinoimasta Ukrainan nälänhädästä, jossa kuoli niin monta miljoonaa, ettei uhrimäärästä olla vieläkään edes lähellä yksimielisyyttä.
Museossa Stalin on edelleen Neuvostoliiton sankari. Ja se tekee museosta huvittavan. Mikä on tietysti pohjimmiltaan erittäin huono vitsi, Stalinin valtakausi kun ei ole millään mittapuulla naurun asia.
Myös gruusialaiset saivat osansa Stalinin ”isällisestä” kädestä. Toisin kuin moni muu diktaattori Stalin ei edes suosinut synnyinseutujaan vaan päinvastoin antoi Georgian kärsiä – ehkä siksi ettei häntä voitaisi syyttää kotipaikkansa suosimisesta. Toisaalta, kukaan tuskin uskalsi pahemmin syyttää Stalinia mistään.
400 000 gruusialaista karkotettiin kotikonnuiltaan, ja monet heistä ammuttiin.
Ja silti Gorissa häntä ihaillaan edelleen. Ehkä sen takia, että hän nosti muuten merkityksettömän kaupungin maailmankartalle. Tai sen takia, että hän tuo kaupunkiin matkailijoita: museossa käy vuosittain yli 160 000 vierailijaa – pääosin Venäjältä ja Kiinasta. Se on enemmän kuin yhdessäkään toisessa Georgian museossa.
Tai sen takia, että monet diktaattorien hirmuteot ovat niin hurjia, että niitä on vaikea edes järjellä käsittää. Ne pyyhkäistään maton alle ja muistetaan mieluummin diktaattorien saavutukset. Stalinin johdolla Neuvostoliitto voitti – tosin valtavin uhrauksin – yhdessä liittoutuneiden kanssa Natsi-Saksan toisessa maailmansodassa, ja Neuvostoliitosta kasvoi maailmanmahti.
Stalinin synnyintalo
Museon ydin on Stalinin puinen synnyintalo, jonka yhdessä huoneessa Stalin asui vanhempineen elämänsä neljä ensimmäistä vuottaan. Ne eivät olleet onnelliset. Suutari-isä juopotteli ja pieksi poikaansa, usein ilman syytä. Myös äiti oli väkivaltainen.
Stalinin vaikean lapsuuden uskotaankin tehneen hänestä julman ja sydämettömän.
Puutalo on ympäröity suurella, uusklassisella palatsilla, joka on rakennettu sopivasti stalinistiseen tyyliin. Museo valmistui vuonna 1951, kaksi vuotta ennen diktaattorin kuolemaa.
Museon eetoksena on kertoa, kuinka köyhän perheen poika nousi valtaan omalla kyvykkyydellään, kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti.
Kunniapaikalla lepää marmorijalustalla Stalinin kuolinnaamio.
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
