Oran – rähjäisen romantiikan kaupunki

Oran on Algerian toinen kiehtova kaupunki. Kuva: Daniel Federley

Oran on Algerian kakkoskaupunki, ja historialtaan sekä värisävyiltään vaihtelevampi kuin sinivalkoinen pääkaupunki Alger.

Oran merkitsee leijonaa, ja taru kertookin, että maurit perustivat kaupungin vuonna 903, kun Pohjois-Afrikan kaksi viimeistä leijonaa metsästettiin Orania ympäröiviltä vuorilta. Nämä kaksi leijonaa koristavat nyt Oranin keskusaukion laidalla seisovan kaupungintalon sisäänkäyntiä komeiden pronssipatsaiden muodossa.

Kaupunki oli espanjalaisten hallussa vuosina 1509–1708 ja uudelleen 1732–1792. Ottomaanit hallitsivat lyhyeen aikaa espanjalaiskausien välissä ja niiden jälkeen. Lopulta ranskalaiset valtasivat kaupungin vuonna 1813. Ennen vuonna 1954 puhjennutta Algerian sotaa Oranissa asui enemmän eurooppalaisia kuin missään muussa Pohjois-Afrikan kaupungissa. Kaupungissa oli myös maanosan huomattavin juutalaisvähemmistö.

Nykyisin asukkaita on reilut puolitoista miljoonaa. Oran on pääkaupunkia Algeria rauhallisempi ja verkkaisempi, mutta silti elämää kuhiseva. Täälläkin on säilynyt paljon vanhaa – sekä suuri ranskalaiskaupunki että sitä vielä vanhempi espanjalaisten rakentama kaupunginosa, joka alkaa paikoin olla jo todella huonossa kunnossa. Sortunut talo siellä, toinen täällä, mutta jos talosta on sortunut vain puolet, niin pystyyn jääneessä osassa asutaan yhä.

Köyhyys on Oranissa enemmän esillä kuin pääkaupungissa ja kontrasti kauniisti päällystetyn keskusaukion ja vain parin korttelin päässä sijaitsevien sortuneiden vanhojen rakennusten välillä on huima.

Näkemistä ja tekemistä Oranissa

Oranin arkkitehtuuri on monimuotoista. Eglise St Louis’n kirkko saa ränsistyä rauhassa. Kuva: Daniel Federley

Varsinaisia nähtävyyksiä, must-see-kohteita, Oranissa ei oikeastaan ole. Koko kaupunki on yksi iso nähtävyys, jossa aika on pysähtynyt jonnekin 1940-luvulle. Elämänmeno on markkinakortteleita lukuun ottamatta verkkaista, ja vaikka autoja on paljon, on liikennekin kohtalaisen rauhallista.

Satavuotiaat kerrostalot seisovat tomerasti paikoillaan rappukäytävien ovet kutsuvasti avoimina, ja tuntuu siltä, että ranskalaisten lähdön jälkeen kukaan ei ole tehnyt niille mitään, vaan julkisivut ja porraskäytävät saavat rauhassa rappeutua ja pikku hiljaa tuhoutua.

Siellä täällä talojen seinissä kasvaa metrisiä puuntaimia, ja rappaukset ovat jo aikaa sitten pudonneet seinistä. Jonkin verran julkisivuja on kunnostettukin, mutta vain harvoissa paikoissa.

Oran on merenrantakaupunki, mutta kovin lähelle rantaa ei täällä pääse. Itse kaupunki on rakennettu korkealle ja rantabulevardi, Boulevard de l’ALN, jota paikalliset edelleen kutsuvat sen alkuperäisellä nimellä Front de Mer, ei oikeastaan ole rannassa, vaan sen ja meren väliin, suuren korkeuseron taakse, jää meren tasolla oleva suuri satama-alue.

Oranin keskusaukio

Oran
Oranin keskusaukio. Kuva: Daniel Federley

Kaupunkiin tutustuminen kannattaa aloittaa Place Premier November 1954:ltä, kaupungin pääaukiolta, jonka nimi Ranskan aikaan oli vielä Place d’Armes. Aukio on 2010-luvun alun raitiotietyömaan myötä päällystetty uudelleen ja sitä koristavat nyt modernit vesiaiheet.

Keskellä aukiota oleva obeliski on islamilaisen oppineen Emil Abdelkaderin muistomerkki. Abdelkader oli uskonnollinen ja sotilaallinen johtaja, joka vastusti ponnekkaasti Ranskan siirtomaavaltaa 1800-luvulla.

Puiden reunustamalla aukiolla kaupunkilaiset käyskentelevät kaikessa rauhassa, lapset kisailevat ja aamuisin kaiuttimista soitetaan klassista musiikkia. Melkein voisi kuvitella olevansa Euroopassa.

Aukion etelälaidalla on vuonna 1886 valmistunut näyttävä kaupungintalo, jota parhaillaan kunnostetaan. Oranin tunnusmerkit, pronssileijonat, vartioivat ylväinä pääsisäänkäyntiä, joka johtaa jykevään marmoriportaikkoon.

Länsi- ja pohjoislaidalla aukiota kiertää vuonna 2013 avattu moderni raitiotie, joka on toteutettu ranskalaisvoimin ja ranskalaisella rahoituksella. Pysäkki on aukion pohjoislaidalla. Jos mielit ratikkamatkalle, osta lippu pysäkin koillispuolella olevasta lippukioskista – automaatteja täällä ei tunneta.

Länsilaidalla, ratikkakiskojen takana, on aukion ehkä kaunein rakennus, kaksitorninen barokkityylinen Oranin teatteritalo, joka valmistui vuonna 1905. Teatterissa järjestetään edelleen säännöllisesti esityksiä.

Sidi El Houar – Oranin vanha espanjalaiskaupunki

Oranin espanjalaiskaupunki on paikoin kuin sodan jäljiltä. Kuva: Daniel Federley

Pääaukion luoteisnurkasta pääsee Rue Philippeä alamäkeen kävellen kohti espanjalaiskaupunkia. Matkalla ohitetaan Hassan Pashan moskeija, joka valmistui jo 1796. Moskeija rakennettiin espanjalaisten karkottamisen kunniaksi. Rukousaikojen ulkopuolella kristitytkin voivat vierailla sisätiloissa.

Alamäki jatkuu jyrkkänä, ja matkalla ohitetaan maisemia, jotka tuovat mieleen lähinnä konsolipelien kaupunkitaistelutantereita; harva rakennus näyttää siltä, että se olisi asuttavassa kunnossa. Seiniä, kattoja, ikkunoita puuttuu.

Romahduspisteessä olevien talojen oviaukoissa kuikuilee kuitenkin pieniä lapsia ja naiset ripustavat pyykkejä kaikessa rauhassa.

Place Boutiah Hasni dit Rabah espanjalaiskaupungissa. Kuva Daniel Federley

Tietysti osa taloista tosiaan on hylättyjä, mutta osassa asutaan edelleen, niiden surkeasta kunnosta huolimatta. Kun jälleen pääsee tasamaalle, onkin espanjalaiskaupungin sydämessä.

Sidi El Houarin kaupunginosa on Oranin vanhinta kaupunkia. Täällä on pieni Casbah sekä maamerkkinä rinteeseen rakennettu, hylätty ja jo ränsistynyt Eglise St Louis’n kirkko, jonka pääovilta aukeaa näkymä yli koko ränsistyneen espanjalaiskaupungin.

Santa Cruzin linnoitus

Näkymä Oranin satamaan.

Ylhäällä Djebel Murdjadjon kukkulalla, espanjalaiskaupungin takana ja 400 metriä merenpinnan sekä Oranin sataman yläpuolella on Santa Cruzin linnoitus. Sen rakensivat ottomaanit ja espanjalaiset 1500- ja 1600-lukujen taitteessa suojelemaan kaupunkia ja sen satamaa.

Alueella sijaitsevan Santa Cruzin kappelin näyttävän Neitsyt Marian patsaan sanotaan olevan marseillelaisen Notre Dame de la Garde -kirkon vastaavan patsaan replika.

Oranin ranskalaiskaupunki

Oranin keskusaukion itä- ja eteläpuolella on Oranin suuri ranskalaiskaupunki. Täällä kierrellessä törmää ennen pitkää muutamaan maamerkkiin, joista yksi mielenkiintoisimmista on Boulevard Hamou Boutlelisin varrella, Place de la Kahinalla sijaitseva Sacré-Coeurin kirkko.

Sacré-Coeur valmistui 1913 Oranin tuomiokirkoksi, mutta itsenäistymisen jälkeen algerialaiset muuttivat sen kirjastoksi. Tämä merkitsi lähinnä kirkonpenkkien korvaamista pöydillä ja tuoleilla – kirjoja rakennuksessa ei kovin paljon ole. Kaikki kirkon tunnusmerkit alttaria ja saarnastuolia myöten ovat edelleen paikoillaan, tosin pulunjätösten peitossa. Alttarin takana seisoo pölyttynyt flyygelikin.

Kirkko, tai siis kirjasto, on nuorten kaupunkilaisten vilkkaassa käytössä sekä lukusalina että tapaamispaikkana. Kirkon edustan vilkkaalla Place de la Kahina -aukiolla tavataan tuttuja ja vaihdetaan kuulumisia. Aukion alkuperäinen nimi on Place Jeanne d’Arc.

Yhdellä pääkaduista, ratikkareitin varrella Boulevard Maata Mohamed Habibilla, on toinen muodonmuutoksen kokenut pyhättö, nimittäin Oranin suuri synagoga (La Grande Synagogue d’Oran), jonka rakennustyöt alkoivat vuonna 1879. Oranin suuri juutalaisyhteisö kuitenkin hajosi Algerian itsenäistymiseen, kun käytännössä koko juutalaisväestö muutti Ranskaan, ja rakennus muutettiin Abdellah Ben Salem -moskeijaksi. Nimi kuvastaa moskeijan historiaa, sillä Abdellah Ben Salem oli 600-luvulla elänyt juutalainen, joka kääntyi muslimiksi.

Oranin suuret markkinat

Oranin markkinoilla. Kuva: Daniel Federley

Le Marché de Medina Jedida samannimisen raitiovaunupysäkin tuntumassa on maan suurimpia ulkoilmamarkkinoita. Alueella on kauppahallikin (Marché Sidi Okba), mutta suurin osa kaupankäynnistä tapahtuu ulkona kapeiden katujen ja kujien varsilla. Ranskan vallan aikana alue oli muslimien asuinaluetta, ja markkinoita on täällä vietetty noista päivistä lähtien.

Kaupan on elintarvikkeita vihanneksista ja hedelmistä vuohenpäihin ja eläviin etanoihin, mutta myös vaatteita, kenkiä, parfyymejä, kukkia ja käytännössä melkeinpä mitä tahansa, mitä toivoa saattaa.

Markkinoilla saa kulkea kaikessa rauhassa, kukaan ei painosta ostamaan eikä lähde seuraamaan perässä, eivätkä hinnat päätä huimaa. Turistilisää ei ole, kun ei ole turistejakaan. Taskuvarkaita on tungoksessa silti syytä varoa.

Oranin rautatieasema

Oranin kaunis vanha rautatieasema. Kuva: Daniel Federley

Oranin rautatieasema edustaa erikoista neomaurilaista arkkitehtuuria. Se rakennettiin Ranskan siirtomaa-aikana, mutta muusta kaupungista poikkeavaan islamilaiseen tyyliin. Ulkoapäin rakennus muistuttaa moskeijaa, ja sen kellotornia erehtyisi helposti luulemaan minareetiksi.

Sisältä asemahalli henkii mennyttä maailmaa kauniine laattalattioineen ja koristeellisine lipunmyyntiluukkuineen.

Vilkkaalla asemalla kannattaa poiketa, vaikkei olisi junalla matkustamassakaan. Asemarakennuksen lounaispuolella on vilkkaita liikekortteleita, joissa kauppaa käydään sekä liikkeissä että jalkakäytävillä.

Oran – hotellivinkit

Oranin helmi on perinteikäs Royal Hotel, erittäin tasokas viiden tähden hotelli aivan keskusaukion tuntumassa. Hotellissa on oma hammam sekä buffet- ja à la carte -ravintola. Tasoonsa nähden ei välttämättä kallis vaihtoehto.

Vaatimattomampi hotelli hyvällä sijainnilla, parin korttelin päässä edellisestä, on Hotel Timgad, länsimaisittain ehkä kahden tähden paikka.

Lennot

Oraniin lentävät Suomesta yhdellä vaihdolla Vueling, Turkish Airlines ja Air France. Meno–paluun saa yleensä noin 300 eurolla, jos matkapäivissä on edes vähän joustovaraa.

Pääkaupunki Algeriin on Oranista viiden tunnin junamatka.

 

Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös mökin Suomesta. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi