Suomalaisille niin tuttujen Marokon ja Tunisian väliin jää iso valkoinen läiskä, tuntematon Algeria, pinta-alaltaan Afrikan suurin valtio. Suurin osa maasta on Saharan autiomaata, eikä Algeria ole Afrikan tähteenkään saanut muuta mainintaa kuin ”Sahara”, siellä jossain autiomaassa.
Jos Algeria jostakin on tuttu, niin levottomuuksistaan (ne ovat jo menneisyyttä) ja halvasta punaviinistä (vielä kaukaisempaa menneisyyttä). Monellekaan ei ole tullut mieleen, että tuollakin voisi joskus käydä. Nyt on kuitenkin juuri oikea aika päivittää käsityksiään, sillä Algerian rannikko on mitä mainioin matkakohde erilaiselle ja autenttiselle kaupunkilomalle.
Algerian turvallisuustilanne on olennaisesti parantunut, turisteja ei ole käytännössä lainkaan (eikä ihan heti tulekaan, siitä pitävät huolen antiikkiset viisumimääräykset), Algerian hintataso on edullinen, paikalliset rehellisiä ja kaupungit täynnä rappioromantiikkaa ja kuivaa valkoista patonkia.
Algerian historia on kivulias. Maa oli Ranskan alaisuudessa 1830–1962, eikä Ranska oikeastaan pitänyt maata varsinaisesti siirtomaanaan vaan enemmänkin Välimeren etelärannalla olevana maakuntanaan. Maahan muutti valtavasti eurooppalaisia, etupäässä tietysti ranskalaisia, jotka rakensivat 1800–1900-lukujen taitteessa rannikolle suuria, kauniita kaupunkeja. Paikallisväestö oli kakkosluokan kansalaisia vailla oikeuksia ja menestymisen mahdollisuuksia.
Siirtomaa-aika päättyi veriseen sotaan 1954–1962, ranskalaisten massamuuttoon Välimeren pohjoispuolelle ja lopulta Algerian itsenäistymiseen vuonna 1962. Haavat ovat parantuneet. Ranska tukee Algerian taloutta merkittävästi – ja ne ranskalaisten aikanaan rakentamat kaupungit, ne näyttävät ja kuulostavat edelleen vanhoilta ranskalaisilta kaupungeilta koristeellisine rakennuksineen ja ränsistyneine teesalonkeineen.
Algerian nähtävyydet
Algeriaan ei matkata lököttelemään rantalomalle vaan seikkailulliselle kaupunkilomalle. Algerian ranskalaisajan kaupungit, Alger ja Oran, kuuluvat rapistuneinakin maailman kauneimpiin. Ne ovat kuin Pohjois-Afrikan versio Havannasta, rappioromantiikan kaupungista. Mutta toisin kuin Havannassa, jossa matkailu kasvaa, Alger ja Oran elävät edelleen unohduksen traagisen kauniissa unessa.
Algerian pääkaupunki Alger tunnetaan sinivalkoisesta, ranskalaistyylisestä arkkitehtuuristaan sekä ikiaikaisesta vanhasta kaupungistaan, Casbahista, Unescon maailmanperintökohteesta. Siinä missä Alger on värisävyiltään sinivalkoinen, on Algerian kakkoskaupunki Oran vaihtelevampi sekä väreiltään että historialtaan.
Casbahin ohella Algeriassa on muitakin maailmanperintökohteita, kuten kalliomaalauksia, vanhoja linnoituksia ja M’Zabin laakson keskiaikaiset aavikkokaupungit, mutta ne sijaitsevat pääosin todella syrjässä.
Poikkeuksen tekee Algerista on 70 kilometrin päässä rannikolla sijaitseva Mausolée royal de Maurétanie. Mahtava rauniomausoleumi rakennettiin 300-luvulla eaa. muinaisen Numidian kuninkaan Juba II:n haudaksi.
Mausoleumin lähellä sijaitsevat myös Tipasan roomalaisajan rauniot, joihin voi tutustua samalla päiväretkellä Algerista. Tipasassa on mahdollista käydä myös rannalla.
Ghardaïa ja Saharan aavikkokaupungit
Algerian kiehtovimpia nähtävyyksiä on M’Zabin laakso, jonka viisi keskiaikaista aavikkokaupunkia ovat Unescon maailmanperintökohde. Linnoitetuista kaupungeista kuuluisin on Ghardaïa, jota ranskalainen filosofi Simone Beauvoir kuvasi kuin kaupungin muodon saaneeksi kubistiseksi maalaukseksi.
Ikiaikaisia tunnelmia lisää se, että matkailua on olemattoman vähän eikä ihmisiä ei saa valokuvata. Matkaa Algeriin on 600 kilometriä. Ghardaïaan voi lentää.
Tassili n’Ajjer – kappale kauneinta Saharaa
Libyan rajalla, Saharan syleilyssä sijaitseva Tassili n’Ajjer on kuvankaunis kansallispuisto, josta koristavat näyttävät kalliomuodostelmat ja esihistoriallinen taide, jota on sekä kalliomaalauksina että -kaiverruksina.
Kauniimpaa paikkaa Saharan kokemiseen tuskin onkaan, mutta Tassili n’Ajjerissa vierailu vaatii etukäteisjärjestelyjä paikallisten matkatoimistojen kautta.
Tassili n’Ajjeriin matkustetaan yleensä lentämällä Djanetin keidaskaupunkiin, josta on usean tunnin ajomatka kansallispuistoon.
Tassili n’Ajjer on Unescon maailmanperintökohde.
Timimounin keidas
Tassili n’Ajjerin ohella Algeriassa on muitakin hienoja aavikkokohteita, kuten Timimounin keidas, jossa riittää hiekkaa. Dyynien lisäksi autiomaassa tulee vastaan suolajärviä, kivettynyttä metsää ja muinaista merenpohjaa, mistä löytyy myös tuolloisten merenelävien fossiileita.
Ruoka ja juoma Algeriassa
Algeria ei ole mikään kulinaristin paratiisi. Ravintoloita on vähän, eikä niitä välttämättä ole helppo löytää. Ruokakin on kohtuullisen mautonta, tai kohteliaammin sanottuna vähämausteista. Kanaa, lammasta, couscousia ja ranskalaisia perunoita. Algeriassa hotellin ravintola voi olla ihan hyvä vaihtoehto, vaikka niitä muuten välttelisikin.
Siellä sun täällä katujen varsilla on hedelmäkauppiaita. Hinnat ovat edulliset, valikoima ehkä suppea, mutta maku erinomainen.
Algerian valuutta
Algerian dinaarilla on kaksi kurssia: virallinen ja epävirallinen pimeä kurssi. Virallista kurssia käytetään, jos varaa ja maksaa hotellin netin kautta tai jos vaihtaa rahaa hotellissa tai pankissa taikka nostaa sitä automaatista. Virallisesti yksi euro vastasi lokakuussa 2018 noin 137 dinaaria.
Dinaarin arvo laskee tasaisesti; viisi vuotta sitten eurolla sai vain 103 dinaaria.
Virallisella kurssillakaan Algeria ei ole kallis, mutta kun saa vaihdettua käteisvaluuttansa tupakkakaupassa pimeään kurssiin, tippuu hinnoista äkkiä pois 35–40 prosenttia. Pimeä kurssi perustuu siihen, että paikallinen valuutta on vain rajoitetusti vaihtokelpoinen; algerialaiset eivät saa vaihtaa ulkomaanvaluuttaa kuin sadan euron arvosta vuodessa.
Kun oman valuutan vakauden kanssa on niin ja näin, haluavat he kuitenkin pitää säästönsä jossain turvallisessa valuutassa, kuten euroissa. Niinpä on syntynyt rinnakkaismarkkina, jonka poliisi ja valtiovalta hiljaisesti hyväksyvät, ja jossa eurot ovat kysyttyä tavaraa. Valuutan vaihtaminen tupakkakaupoissa onkin aivan turvallista, mutta kannattaa kuitenkin kysyä hotellista neuvoa, minne suunnata.
Algerian dinaareita ei saa Suomesta, eikä valuuttaa saa viedä maasta pois (eikä tuoda maahan).
Algerian sää ja ilmasto
Algeria on Välimeren maa. Kesällä on tukahduttavan kuuma, eivätkä kaupungit ole varsinaisesti mitään rantakohteita.
Talvella on viileämpää, mutta tyypillisesti silloinkin on hupparikeli, takkia harvemmin tarvitsee.
Ramadanin aikaan ei Algeriaan kannata matkustaa. Algeria ei ole Brunei (missä länsimaalaisetkaan eivät saa Ramadanin aikaan edes juoda vettä julkisella paikalla), mutta syöminen voi olla hankalampaa ja yleisesti meno on hiljaisempaa, monet kaupat ovat kiinni ja väki viettää enemmän aikaa kotonaan.
Algeria avautuu – millaista on matkustaa Algeriassa?
Juuri pandemian alla British Backpacker Society valitsi Algerian maaksi, jolla on eniten potentiaalia seikkailumatkailulle tällä vuosikymmenellä.
Mikään reppureissaajien paratiisi ei Afrikan laajin maa silti ole. Banaanipannukakkukahviloita voi olla todella vaikea löytää. Muuten makeaa saa kyllä mahantäydeltä. Myös vegaaninen ruokavalio järjestyy. Couscousia sekä hummusta ja muita paputahnoja on helppo löytää. ”Neljän tähden hotellien” hintataso autiomaassakin on hyvin kohtuullinen.
Myös amerikkalainen National Geographic arvaili lokakuussa 2022 tuleeko Algeriasta Afrikan seuraava suuri matkailukohde: Algeriassa on periaatteessa kaikkea mitä naapureillakin, mutta sen saavuttamista ei ole tehty helpoksi. Ennen pandemiaa Algeriassa kävi noin kolme miljoonaa vierailijaa vuodessa, mutta suurin osa heistä on ulkomailla asuvia algerialaisia. Vertailun vuoksi Marokossa kävi 13 miljoonaa ja Tunisia yhdeksän miljoonaa matkailijaa. Osaltaan tämä johtunee infrastruktuurin puutteen lisäksi maan vaativasta ja kalliista viisumibyrokratiasta.
Turistiministeri Yacine Hamadi kertoi tosin Algerin matkamessuilla syksyllä 2022, että viisumivapaus Algerian ja EU:n välillä on työn alla. Viisumivapautta, tai sähköistä, viisumia on kaavailtu jo ennen koronaa. Näinä uusien kansainvaellusten aikoinahan asia ei ole aivan yksinkertainen ja ratkaisu riippunee enemmänkin EU-maista kuin Algerian tahdosta. Tulijoita riittäisi varmasti tähänkin suuntaan.
Passiin liimattavan Algerian turistiviisumin hinta syksyllä 2022 oli 100 euroa (hinta noussut vuodesta 2018), ja sen järjestämiseen kannattaa varata Algerian konsulaatin mukaan viidestä viiteentoista päivää.
Matka Algeriaan
Algeriin pääsee kätevästi yhdellä vaihdolla muun muassa Vuelingilla (Iberian halpistytär), Lufthansalla, Turkish Airlinesilla tai Finnairin ja Air Francen yhdistelmällä. Lennot eivät ole kalliit, parhaimmillaan hinta on 250 € meno-paluu.
Oraniin yhteyksiä on vähemmän, mutta Vueling, Turkish Airlines ja Air France lentävät yhdellä vaihdolla tännekin. Hinnat ovat Algeria kalliimmat, mutta alle 300 €:lla selviää, jos matkapäivissä on edes vähän joustovaraa.
Pääkaupunkiin Algeriin pääsee myös laivalla Marseillesta. Corsica Linealla on autolauttayhteys Algeriaan noin kerran viikossa. Risteily kestää hieman vajaan vuorokauden.
Algerian sisällä etäisyydet ovat pitkiä ja kätevin sekä turvallisin tapa liikkua on lentäminen. Lyhyempiä matkoja voi taittaa jaetuilla takseilla (taxi collectif), jotka toimittavat monessa paikassa bussien virkaa. Välimeren rannikon kaupunkien välillä voi liikkua myös junalla: junamatka Algerin ja Oranin välillä kestää viitisen tuntia.
Algerian kokemuksia
Tämän Algeria-oppaan on kirjoittanut maassa kahdesti vieraillut Daniel Federley: ”Joka väittää, ettei aikakonetta ole keksitty, ei ole käynyt Oranissa. Se on kuin 1940-luvun Marseille vanhoine ranskalaisine taloineen ja teetä nautiskelevine, ranskaa puhuvine herroineen. Ero turistien kansoittamaan Marokkoon ja Tunisiaan oli valtava – Algerian eduksi joka suhteessa.”
Algeria-oppaan tekemiseen on osallistunut myös matkailutoimittaja Petri Kosonen.
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
