Etelä-Afrikan etelärannikolla sijaitseva Addo Elephant National Park on yksi maan suosituimmista safarikohteista. Nimensä mukaisesti puisto on satojen norsujen koti, mutta sen asukkaisiin kuuluvat muutkin Big Fiven lajit: leijona, leopardi, puhveli ja sarvikuono.
Itse asiassa Addo mainostaa olevansa maailman ainoa ”Big 7” -puisto, sillä se sisältää myös merialueita, joilla voi nähdä valkohain ja etelänmustavalaan (southern right whale).
Addon maasto on monimuotoista ja kattaa kaiken rannikon dyyneiltä aina sisämaan vuoristoihin asti. Pohjois-eteläsuunnassa pituutta on parhaimmillaan sata kilometriä, levein kohta puolestaan on noin 20 kilometriä. Lääniä siis piisaa, joten puistossa ajellessa saa helposti kulumaan useammankin päivän. Toki yhdessäkin päivässä ehtii nähdä todella monta eri lajia.
Addosta tekee erinomaisen safarikohteen myös se, ettei paikka ole mikään luksuskohde – päinvastoin. Puiston hiekkateillä voi liikkua omalla vuokra-autolla (tavallinen henkilöauto riittää mainiosti) ja yöpyä SAN Parksin eli paikallisen Metsähallituksen ylläpitämissä leireissä, joissa kokonaisen ilmastoidun bungalowin saa noin sadalla eurolla.
Kirsikkana kakun päälle tulee se fakta, että toisin kuin monessa muussa Etelä-Afrikan safarikohteessa – esimerkiksi Krugerissa – ei Addossa esiinny malariaa.
Addon historia – sukupuuton partaalta menestystarinaksi
Addon tarina on dramaattinen. 1800-luvulla alueen norsunmetsästys oli säälimätöntä. Norsuja metsästettiin norsunluun vuoksi, mutta myös siksi, että ne nähtiin uhkana maataloudelle. Viljelijät kokivat valtavien eläinten paitsi tuhoavan viljelyksiä, myös kilpailevan vedestä karjan kanssa.
Vuoteen 1919 mennessä tilanne oli kriittinen. Hallitus palkkasi ammattimetsästäjä P.J. Pretoriuksen ”ratkaisemaan norsuongelman”. Mies ampui runsaan vuoden aikana yli sata norsua, kunnes jäljellä oli enää 11 yksilöä, jotka piileskelivät lähes läpipääsemättömässä piikkipensaikossa. Onneksi yleinen mielipide kääntyi teurastusta vastaan, ja metsästys lopetettiin. Vuonna 1931 perustettiin Addo Elephant National Park suojelemaan näitä viimeisiä selviytyjiä.
Aluksi puiston ja paikallisten maanviljelijöiden suhde oli vaikea. Aidat olivat heikkoja, ja norsut karkasivat usein herkuttelemaan maatilojen sitrushedelmillä. Ratkaisu löytyi 1950-luvulla, kun puistonjohtaja Graham Armstrong kehitti ”Armstrong-aidan” – vanhoista rautatiekiskoista ja teräskaapeleista valmistetun esteen, joka vihdoin piti norsut puiston sisällä.
Nykyään puistossa vaeltaa yli 700 norsua, jotka kaikki polveutuvat noista yhdestätoista selviytyjästä.
Addon maantiede
Addo Elephant National Park on Etelä-Afrikan kolmanneksi suurin kansallispuisto. Se kattaa noin 1600 neliökilometriä, eli kokoa on yli puolitoista kertaa Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon verrattuna.
Tulevaisuudessa Addon on tarkoitus kasvaa jopa 3 600 neliökilometrin kokoiseksi ”Greater Addo” -puistoksi – siis reilusti jopa Suomen suurinta kansallispuistoa, Lemmenjokea, laajemmaksi. Tavoitteena on luoda entistä parempi yhteys sisämaan ja rannikon välille, mikä mahdollistaisi luonnolliset vaellusreitit eri lajeille.
Addon maasto on vaihtelevaa. Puistosta löytyy puoliaavikkomaista pensaikkoa, tiheitä metsiköitä ja avoimia tasankoja. Fynbos on Etelä-Afrikalle tyypillistä, matalaa ja monimuotoista kanervamaista kasvillisuutta, speckboom puolestaan tiheää pensaikkoa.
Teitä, joilla turistit saavat liikkua Addossa, on yhteensä ainakin 100 kilometriä. Jotkut niistä ovat päällystettyjä, mutta suurin osa kuoppaista hiekkatietä.
Käytännössä Addo koostuu useammasta osasta: puiston halki kulkee maantie, jonka vieressä on junarata. Tämän esteen vuoksi eläimet eivät voi kulkea pohjoisen ja eteläisemmän osan välillä.
Pohjoisin alue on pienin, mutta sielläkin elävät kaikki samat eläinlajit kuin muilla alueilla. Suurin ero on se, että pohjoiseen alueeseen pääsee käytännössä vain, jos yöpyy Nyathi Rest Campissa, joka sijaitsee puiston keskellä kuuden kilometrin mittaisen kuoppaisen hiekkatien päässä.
Puiston keskimmäinen ja eteläisin osa on kaikkein suosituinta aluetta, ja sinne kuljetaan joko lännestä Addo Main Campin kautta tai etelästä South Gaten kautta. Keskimmäinen ja eteläisin osa ovat eläinten kannalta samaa aluetta, sillä ne erottaa vain viivasuora hiekkatie, jota saavat käyttää ainoastaan paikalliset asukkaat. Yhdessä alueet ovat niin suuri kokonaisuus, että kaikkien teiden ajamiseen menee kokonainen piiitkä päivä.
Rannikolla on Alexandria Dunefields -dyynialue, jossa kohoaa maailman suurimpia “vaeltavia” hiekkadyynejä. Lisäksi puistoon kuuluu laaja merensuojelualue, johon kuuluvat Bird Island ja St. Croix Island -saaret.
Addon eläimet – norsuista pillerinpyörittäjiin
Vaikka puisto on nimetty norsujen mukaan, sen eläimistö on hämmästyttävän rikas. Safarilla näkee erilaisia antilooppeja ja gaselleja, strutseja ja seeproja, pahkasikoja ja puhveleita, mangusteja ja shakaaleja, apinoita ja paviaaneja.
Linnuista hyviä bongauksia ovat kauhistuttavan julma sihteeri, kutojiin kuuluva punapiispa ja turkoosikottarainen.
Leijonia puistossa on vain runsas tusina, joten niiden näkeminen ei ole itsestäänselvää. Eikä myöskään sarvikuonojen, joiden määrää ei kerrota salametsästyksen estämiseksi. Molempien näkeminen on kuitenkin täysin realistista, vaikka vaatiikin hiukan tuuria.
Eniten onnea vaaditaan leopardin bongaamiseen – jos sellaisen näkee, kannattaa pistää lotto vetämään saman tien. Myös monessa muussa paikassa yleisen täplähyeenan näkeminen vaatii onnea.
Addosta puuttuu kokonaan muutama Afrikan ikonisimmista eläinlajeista: esimerkiksi kirahvi, virtahepo, krokotiili ja gepardi.
Norsut – lempeät jättiläiset
Addon norsut tunnetaan erityisen rauhallisina. Koska ne ovat eläneet suojeltuina jo sukupolvien ajan, ne eivät useinkaan pelkää autoja, joten niitä pääsee tarkkailemaan todella läheltä. Liian likelle ei silti pidä mennä – emon ja poikasen väliin joutuminen voi päättyä huonosti! Mutta käytännössä tien ylittävää norsua pääsee helposti katselemaan alle 10 metrin päästä.
Suurimmalla osalla Addon naarasnorsuista ei ole syöksyhampaita. Tämä geneettinen piirre on seurausta historiallisesta metsästyksestä: yksilöt, joilla ei ollut suuria syöksyhampaita, jätettiin rauhaan, joten ne pääsivät jatkamaan sukuaan.
Puiston paras paikka nähdä kymmeniä tai jopa satoja norsuja yhdellä kertaa on Hapoor Waterhole. Erityisesti kuumina päivinä suuret laumat kokoontuvat juomaan ja kylpemään mudassa. Otukset ruiskuttavat kuraa päälleen kuin lisätäkseen aurinkorasvaa.
Addon leijonat
Addon alkuperäinen leijonakanta ehti jo hävitä, mutta vuonna 2003 puistoon tuotiin leijonia säätelemään kasvinsyöjien kantoja. Leijonat olivat kotoisin Kalaharin autiomaasta, ja uroksilla on tummat ja tuuheat harjat.
Addon leijonakanta pidetään tarkoituksella melko pienenä, jotta puiston ekosysteemi ja saaliseläinten määrä pysyvät tasapainossa. Populaatiota seurataan tarkasti sisäsiittoisuuden välttämiseksi, ja välillä puistoon tuodaan uusia yksilöitä muualta.
Vuonna 2026 aikuisia oli 10 ja pentuja 4 yksilöä. Näistä 4 aikuista eli puiston pohjoisemmassa osassa, ja loput kymmenen leijonaa eteläisemmässä. Minulla kävi munkki, kun vain parikymmentä minuuttia puistoon ajamisen jälkeen kohdalle osui neljä tiellä makailevaa pentua. Emo vartioi poikuettaan läheisen pensaan takana.
Pillerinpyörittäjä – puiston pieni valtias
Yksi Addon tärkeimmistä asukkaista on lentokyvytön pillerinpyörittäjä (Circellium bacchus). Tämä harvinainen hyönteinen on täysin riippuvainen norsunlannasta. Toisin kuin muualla elävät sukulaisensa, se on menettänyt lentokykynsä sopeutuessaan Addon tiheään pensastoon.
Puistossa on kylttejä, joissa varoitetaan ajamasta näiden arvokkaiden hyönteisten tai niiden lannasta pyörittämien pallojen päälle – pillerinpyörittäjällä on aina etuajo-oikeus!
Safari omalla autolla
Etelä-Afrikan kansallispuistossa parasta on se, että suurimmassa osassa saa ajella omalla autolla. Addossa on teitä useita kymmeniä kilometrejä; osa päällystettyjä, suurin osa kuoppaisia hiekkateitä. Niilläkin liikkuminen onnistuu tavallisella henkilöautolla. Maastoautosta ei ole varsinaista hyötyä, sillä merkityiltä teiltä ei saa poiketa.
Kun liikkuu itsenäisesti, on mahdollista pysähtyä tarkkailemaan eläimiä juuri niin pitkäksi aikaa kuin haluaa. Autosta ei tietenkään saa poistua missä tahansa: puiston sisällä on vain yksi aidattu levähdysalue, josta löytyy vessa, piknik-pöytiä ja grillauspaikkoja.
Lisäksi muutamalla näköalapaikalla saa poistua autosta omalla vastuullaan, jos uskaltaa. Paria näköalapaikkaa ympäröi sen verran kuumottava pusikko, ettei pissatauolle huvita poistua paria metriä kauemmas autosta.
Jos autosta poistuu luvattomasti – ja henkilökunta saa siitä tietää – lentää pihalle kuin leppäkeihäs, ja samalla menettää kaikki majoitusvarauksensa.
Kunnon eväiden kanssa sujuu vaikka 12-tuntinen omatoimisafari – kokeiltu on – mutta miellyttävämpää on tehdä muutaman tunnin ajelu aamuvarhain ja toinen safari myöhään iltapäivällä. Keskipäivällä, kun aurinko on armoton, suurin osa eläimistä lepäilee varjossa.
Puiston portit aukeavat vuodenajasta riippuen joko aamukuudelta tai jo 5.30. Silloin on vielä sen verran hämärää, että taskulampun valossa voi bongata pusikossa silmiään kiiluttelevia yöeläimiä kuten piikkisian, termiittikaivajan, täplähyeenan tai aavikkoilveksen. Itse näin tuuheahäntäisen afrikkalaisen sivettikissan.
Puistosta pitää poistua ennen auringonlaskua eli klo 18 tai 18.30. Mikäli puistosta poistuu myöhässä, on luvassa mojova sakko.
Safari oppaan kanssa
Jos Addossa viettää pari päivää tai enemmän, kannattaa harkita osallistumista opastetulle safarille. Niillä liikutaan avoimella ja tavallista korkeammalla safariautolla, josta on henkilöautoon verrattuna erittäin hyvä näkyvyys pensaikon yli.
Aamusafarilla puistoon pääsee jo hieman ennen porttien avaamista yleisölle. Iltasafarilla puolestaan voi nähdä yöaktiivisia eläimiä.
Eikä pidä väheksyä ammattitaitoista opasta, joka osaa bongata eläimiä paljon paremmin kuin tarkkasilmäisinkään turisti, ja lisäksi kertoa niistä kiinnostavia faktoja. Jos on ensi kertaa safaripuistossa, kannattaa aivan aluksi osallistua opastetulle safariajelulle, ja vasta sen jälkeen liikkua puistossa omatoimisesti. Toinen vaihtoehto on ottaa puiston portilta virallinen opas oman auton kyytiin pariksi tunniksi.
Safariajelut maksavat noin 25–30 euroa, omaan autoon otettava opas 20 euroa.
Matka Addoon
Addo sijaitsee vain puolen tunnin ajomatkan päässä Port Elizabethin lentokentältä. Itse olen vieraillut Addossa Kapkaupungista käsin. Matkaa yhteen suuntaan kertyy noin 900 kilometriä, mutta road trip pitkin rannikon Garden Routea on niin upea seikkailu, että olen tehnyt sen kahdesti!
Katso tarjoukset Etelä-Afrikan autovuokraamoihin.
Paras aika vierailla Addossa on kuiva talvikausi (toukokuusta syyskuuhun), jolloin eläimet kerääntyvät juomapaikoille. Mutta oman kokemuksen perusteella myös maaliskuu on sään puolesta mainio ajankohta.
Addossa ei ole malariaa, mutta itikoiden varalle kannattaa pakata hyttyssuihke. Myös auringolta suojaava hattu, kiikarit ja otsalamppu ovat tarpeellisia varusteita.
Addon pääsymaksu
Puiston päivittäinen pääsymaksu (conservation fee) on ulkomaalaisilta noin 25 euroa (paikalliset maksavat vain muutaman euron). Käteinen ei porteilla enää kelpaa, ainoastaan kortti. Maksu suositellaan tekemään etukäteen netissä, mutta onnistuu myös paikan päällä.
Majoitus Addossa
Puistossa on useita leirejä, jotka tarjoavat erilaista majoitusta luksusmökkeistä telttapaikkoihin. Suurin on Addo Rest Camp (toiselta nimeltään Main Camp), josta löytyy ravintola, bensapumppu, matkamuistokauppa sekä majoitusta. Ilmastoidun bungalowin saa alle sadalla eurolla. Puiston keskellä rauhallisempaa majoitusta tarjoaa Spekboom Tented Rest Camp.
Tunnelmaltaan ainutlaatuinen Nyathi Rest Camp sijaitsee puiston pohjoisemman osan keskellä, kuuden kilometrin mittaisen kuoppaisen hiekkatien päässä. Paikka on todella rauhallinen, sillä tietä pitkin ajavat ainoastaan Nyathin vieraat. Ilmastoidut bungalowit ovat uudehkoja ja varsin prameita: 50 neliön olohuone-keittiön lisäksi löytyy erillinen avara kylpyhuone sekä iso terassi, jolla on pieni uima-allas ja grilli. Illansuussa grillaillessa voikin kiikaroida edessä olevalla parin neliökilometrin kokoisella tasangolla vaeltavia sarvikuonoja.
Nyathissa ei ole ravintolaa tai muitakaan palveluita, joten omat eväät on tuotava mukana. Yö Nyathissa maksaa noin 150 euroa, ja rahalleen todellakin saa vastinetta – vahva suositus!
Puiston viralliset majoitukset ovat todella suosittuja, joten ne on varattava hyvissä ajoin – siis jopa useampi kuukausi ennen matkaa. Varaus tehdään ja maksetaan SAN Parksin sivuilla.
Jos ei onnistu nappaamaan majoitusta puistosta, ei hätää: Addon ympärillä on valtava määrä aamiaismajoituksia, hotelleja, lodgeja ja majataloja, jotka myös järjestävät safariajeluita puistoon. Katso tarjoukset Addon majoitukseen.
Lue lisää: Etelä-Afrikan safaripuistot
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
