Mauritania – tervetuloa Saharaan

Hiekan peittämä pääkaupunki, maailman pisin juna ja aavikon karavaanikaupunkeja. Suuria rouvia ja karavaanikaupalla aitoa ystävällisyyttä. Mauritania on erikoinen matkakohde, jonne on yllättävän helppo matkustaa. Mauritanian viisuminkin saa lentokentältä.

Keltaista hiekkaa, valkoista hiekkaa, oranssia ja välillä melkein punaistakin hiekkaa. Viimeiset puolitoista tuntia lentokoneen ikkunasta näkyy pelkkää hiekkaa. Sitä totisesti riittää. Mitään muuta ei sitten näykään.

Nyt ollaan Saharassa, ja sen huomaa.

Ranska hallitsi tätäkin osaa planeetasta vuoteen 1960 asti osana Ranskan Länsi-Afrikkaa. Tosin sen hallitsemisen kanssa oli käytännössä vähän niin ja näin, maurit kun kiertelivät autiomaata niin kuin olivat jo vuosituhansia tehneet, välittämättä sen suuremmin siitä, oliko joissain eurooppalaisissa saleissa sovittu siitä, että heidän autiomaansa, keitaansa, kamelinsa ja taatelinsa olivat nyt ranskalaisia.

Kun autiomaasta ei löytynyt rikkauksiakaan, niin siirtomaaherra antoi kansan olla omissa oloissaan.

Mauritania ei ole Pohjois-Afrikkaa, muttei vielä mustaa Afrikkaakaan, vaan Mauritania todella on Saharaa. Erään paikallisen sanoin: ”Me emme ole valkoisia, me emme ole mustia. Me olemme ruskeita.”

Kansa – arabien ja berberien perua olevat maurit – tosiaan poikkeaa sekä pohjoisista että eteläisistä naapureistaan ulkonäöltään, tavoiltaan ja pukeutumiseltaankin.

Ranskaa maassa puhutaan edelleen, mutta virallinen kieli on arabia ja sen hassaniyya-murre, jota kansa arjessaan käyttää. Täällä eivät kaikki puhu ranskaa, eivät ole koskaan puhuneetkaan.

Mauritania on muslimimaa, mutta huntuja ei täällä näy. Suurin osa naisista peittää hiuksensa huivilla ja kietoo vartalonsakin väljään, samasta kankaasta tehtyyn vaatteeseen.

Mauritanialaisen naisen vartalo on usein pyöreä, tai sanotaan suoraan: lihava.

Syy tälle on raadollinen. Paikallisen kulttuurin mukaan reilu ylipaino merkitsee vaurautta ja kauneutta. Niinpä yhä vielä tänäkin päivänä teinityttöjä saatetaan pakkosyöttää ja heihin ahdetaan jopa 16 000 kcal vuorokaudessa. Sekään ei vielä riitä, sillä vartalon kasvua kiihdytetään kameleille ja hevosille tarkoitetuilla hormoneilla ja steroideilla, jotta nainen olisi naimaiässä haluttava.

Orjuuttakin maassa on edelleen, vaikka orjakaupan kieltävä laki astui voimaan ”jo” 1981. Ja ei, numerot eivät ole vaihtaneet tuossa paikkaa. Vielä vuonna 2012 Mauritanian väestöstä 10–20 prosentin arvioitiin elävän orjuudessa.

Orjuus koskee enimmäkseen maan mustaa vähemmistöä, jonka asema on muutenkin huonompi kuin maurien. Rasismi kukoistaa täällä, vaikka sitä ei katukuvassa huomaakaan.

On siis kyse kovin omalaatuisesta ja meille tuntemattomasta maasta. Positiivista on, että nämä vastenmielisyydet eivät näy pääkaupungissa. Pikku hiljaa Mauritaniakin kehittyy, ja sekä pakkosyöttäminen että orjuus alkavat olla vain maaseudun murheita. Jonakin päivänä kumpikin ilmiö saadaan toivottavasti kitkettyä sieltäkin pois.

Ne mauritanialaiset, joita matkailija kohtaa, olivatpa he sitten maureja tai mustia, ovat säännönmukaisesti ystävällisiä ja kohteliaita, ja iloisia siitä, että joku on tullut katsomaan heidän maataan. Täällä tuntee itsensä aidosti tervetulleeksi.

Itsenäistyminen toi mukanaan useampia vallankaappauksia, mutta ne ovat olleet kohtalaisen rauhanomaisia. Viime vuosina maassa on lisääntynyt terrorismi, mutta kaupungeissa sitä ei huomaa, pikemminkin päinvastoin. Pääkaupunki Nouakchott on afrikkalaiseksi pääkaupungiksi silmiinpistävän rauhallinen, liikenteeltäänkin.

Mauritanian luonnonvarat koostuvat rautamalmista ja kalasta. Molempia on runsaasti, mutta kumpaakaan ei maassa jalosteta, ainoastaan viedään maasta pois. Teollisuus on minimaalista, maatalous ymmärrettävästi samoin.

Mauritanian nähtävyydet

Helpoin paikka vierailla Mauritaniassa on pääkaupunki Nouakchott, jonka suurin nähtävyys on se, ettei siellä ole nähtävää. Hiekan peittämässä kaupungissa vetoaa juuri se, kuinka epätyypillinen pääkaupunki on kyseessä.

Mauritanian varsinaisista nähtävyyksistä hienoimpia ovat Saharan vanhat aavikkokaupungit, Unescon maailmanperintökohteiksi julistetut Chinguetti, Ouadane, Tichit ja Oualata. Sekä tietenkin Saharan aavikko, jota Mauritaniassa riittää.

Nähtävyydestä käy myös maailman pisin juna.

Maailman pisin juna

Mauritanian pohjoisosassa valtiollinen kaivosyhtiö SNIM eli Société Nationale Industrielle et Minière de Mauritanie tuottaa 15 prosenttia maan bruttokansantuotteesta louhimalla Zouérat’n alueelta rautamalmia, joka kuljetetaan junalla Nouâdhibouhun ja laivataan sieltä edelleen maailmalle.

Kerran päivässä suuntaansa kulkeva rautamalmijuna on maailman pisin juna. Pituutta sillä on 2,5 kilometriä.

Loppumattoman malmivaunuletkan päähän kytketään myös yksi matkustajavaunu. Ahtaassa ja pimeässä, yöllä myös kylmässä vaunussa voi kokea yhden maailman eksoottisimmista junareissuista, mutta hardcoretravelleri menee vielä pidemmälle: malmivaunuissa saa matkustaa ilmaiseksi!

Kannattaa suojata itsensä ja tavaransa huolella lialta ja pölyltä ja ottaa mukaan riittävästi evästä ja varsinkin juotavaa.

Matka päästä päähän kestää noin 18 tuntia, ainakin jos päivä on hyvä.

Rautatie koukkaa pienen pätkän myös kiistanalaisen Länsi-Saharan puolella – alue pyrkii itsenäisyyteen Marokosta.

Mitä Mauritaniassa syödään?

Kamelia. Ja juoda kamelinmaitoa. Maitopurkista, jonka kyljessä on kamelin kuva. Jos ei kameli maistu, niin ainakin siitä maitopurkista saa hauskan valokuvan.

Noin muuten mauritanialainen ruoka on yksinkertaista ja melko mautonta. Riisiä ja luista kanaa. Kaupungeissa myydään myös pizzaa ja joskus hampurilaisia, mutta afrikkalaisversioita ei välttämättä tahdo tunnistaa sellaisiksi. Suurissa hotelleissa tarjotaan länsimaistyylistäkin ruokaa.

Mauritanian valuutta

Mauritanian valuutan nimi on ouguiya, lausutaan [u’gi:a]. Vuonna 2017 valuutasta jätettiin yksi nolla pois, mutta kansa puhuu edelleen mummonouguiyoista, eli kun hinnaksi ilmoitetaan tonni ja ojennat satasen setelin, on kauppias ihan tyytyväinen.

Hotelleissa, pankeissa ja postissa sentään osataan erottaa vanha ja uusi toisistaan. Vanhan ouguiyan lyhenne on MRO ja uuden MRU. Väki on rehellistä, joten on epätodennäköistä, että turisti päätyisi maksamaan kymmenkertaisia hintoja mistään.

100 MRU on noin 2,70 euroa. Valuuttaa voi vaihtaa kadulla: esimerkiksi pääkaupungin Marché Capitalen markkinoilla valuutanvaihtajat kyllä löytävät ulkomaalaisen. Valuutanvaihtotoimistoja (change) ei ole kovin paljon, mutta hotellit vaihtavat valuuttaa hiukan huonompaan kurssiin.

Seteleiden kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä jos polymeerisetelissä on pienikin reikä, ei kukaan tahdo ottaa sitä vastaan. Kolikoiden kanssa sen sijaan ei ole niin justiinsa, vanhatkin kolikot kelpaavat, vaikka niissä onkin yksi nolla liikaa.

Ouguiya jakaantuu viiteen khoumiin, ja valuuttauudistuksen myötä valikoimaan tuli taas yhden khoumin kolikkokin. Se taitaa olla maailman ainoa kolikko, jonka arvo on ilmoitettu merkinnällä 1/5, sen arvo kun on 1/5 ouguiyaa.

Ouguiyoja ei saa Suomesta, eikä mistään muualtakaan, eikä valuuttaa saa viedä maasta pois (eikä tuoda maahan).

Mauritanian sää ja ilmasto

Mauritania sijaitsee keskellä Saharan autiomaata. Jos ei uskonut lukion maantiedon opettajaa autiomaiden kylmistä öistä, niin täällä sen kyllä huomaa käytännössä. Päivälämpötila nousee 30–40 asteeseen, mutta talvikaudella lämpötila laskee auringonlaskun jälkeen nopeasti alle 15 asteeseen. Aamulla pari tuntia auringonnousun jälkeen on vielä yllättävänkin viileää.

Päivälämpötiloissa ei ole suurta vaihtelua vuodenaikojen mukaan, mutta kylmät yöt ovat talvikauden juttu – huhtikuusta marraskuulle yöt ovat lämpimiä, vaikkakin helposti 10 astetta päivää viileämpiä.

Maahan voi matkustaa milloin vain, mutta parasta matkustusaikaa on Suomen sydäntalvi, jolloin Mauritaniassa sadekausi on kaukana takana, malariariski siten pieni ja viileät yöt tekevät aamuista miellyttäviä.

Mauritanian viisumi

Suomalainen tarvitsee Mauritaniaan viisumin, mutta sen saaminen on nykyään helppoa. Kaikkien maiden kansalaiset saavat viisumin Nouakchottin lentokentältä.

Ennen passintarkastusta jonotetaan viisumiluukulle. Mitään ennakkovalmisteluja ei sen kummemmin tarvita, ei valokuvia tai passikopioita. Rahaa on oltava mukana käteisenä 55 euroa, tasarahana. Viisumi oikeuttaa yhteen maahanpääsyyn ja 30 vuorokauden oleskeluun.

Viisumiluukun jälkeen mennään varsinaiseen passintarkastukseen. Kun maassa ei ole turisteja juuri lainkaan, saattaa passintarkastaja hämmästellä, mutta prosessi on yleisesti ottaen nopea ja mutkaton. Ei lahjontaa eikä liikaa uteluita.

Matka Mauritaniaan

Nouakchottiin on avattu vuonna 2016 upouusi lentoasema noin 25 kilometriä pääkaupungin pohjoispuolelle. Miksi, jää arvailujen varaan. Sinne laskeutuu päivän mittaan 6–10 lentoa, joten vanhallakin asemalla olisi kapasiteetti hyvin riittänyt, varsinkin jos entisen peltihökkelin olisi korvannut vähän isommalla terminaalirakennuksella.

Lentojen määrästä voinee päätellä, etteivät yhteydet Helsingin ja Nouakchottin välillä ole erityisen loistavat. Ainoat suorat lennot Euroopasta ovat Air Francella Pariisista. Myös Turkish Airlines lentää kolmioreittiä Istanbul–Nouakchott–Dakar–Istanbul. Kun mukaan lasketaan lennot Helsingistä Pariisiin tai Istanbuliin, tulee lipulle hintaa 1000–1200 euroa.

Toinen vaihtoehto on ostaa erikseen lennot Kanariansaarten Las Palmasiin ja jatkaa sieltä kanarialaisella Binter Canariasilla Nouakchottiin. Reittiä lennetään kolmesti viikossa, ja alle kahden tunnin suoran lennon edestakaiseksi hinnaksi tulee 430 euroa. Ei kovin halpaa lystiä sekään. Jos haluaa eksotiikkaa jo heti matkan aluksi, niin hiukan halvemmalla samaa reittiä lentää myös Mauritania Airlines, jonka koneet tekevät välilaskun myös Nouâdhibouhun.

Vertaa eri lentoyhtiöiden tarjouksia Mauritaniaan.

Mauritanian kokemuksia

Tämän Mauritania-oppaan on kirjoittanut maassa kahdesti vieraillut Daniel Federley. ”Eihän siellä ole oikein mitään, eikä kukaan tiedä siitä mitään. Silti siellä ihmiset ovat ja elävät arkeaan kaikessa rauhassa. Jotain kiehtovaa on siinä, että matkustaa pääkaupunkiin, jonka olemassaolosta oikein kukaan ei Suomessa edes tiedä. Ja kun lentoaseman kahvilan myyjä työntää kouraan vesipullon ja sanoo ettei hän siitä mitään maksua tarvitse, ota nyt vain, niin pakkohan se on uskoa, että maailmasta löytyy vielä tällainen aidosti ystävällinen kansa, joka ei ajattele vain omaa hyötyä ja etua.”

Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!