Tervetuloa Länsi-Saharaan! Lentoaseman terminaalirakennuksen edustalla liehuu komea rivi Marokon lippuja. Ranskaa puhuvalla passipoliisilla on paidassaan Marokon vaakuna. Passiin lyötävässä leimassa lukee Laâyoune.
Mutta eikö tämän pitänyt olla Länsi-Saharan pääkaupunki? Se, jonka nimi on Googlen kartassa ja Hotels.comin haussa El Aaiún.
Aivan. Länsi-Sahara on maa, jota ei ole. Ja silti maan pääkaupungissa on helppo vierailla – Kanarian Las Palmasista on edullinen lento päivittäin. Edes viisumia ei tarvita; maahantulomääräykset ovat samat kuin Marokossa, joka pitää maassa valtaa.
Länsi-Sahara on entinen Espanjan Sahara
Heti alkuun on paikallaan kevyt historiakertaus, sillä näistä asioista ei koulussa pahemmin puhuttu, eivätkä ne juuri ylitä uutiskynnystäkään, vaikka syytä olisi.
Kun länsimaat jakoivat Afrikan keskenään 1800-luvun lopulla, määrättiin Saharan autiomaan läntisin osa Espanjalle. Espanja hallitsi miten hallitsi, oikeastaan ei hallinnut.
Alueella kierteli sahraweiksi kutsuttu berberikansa, jotka eivät Espanjasta pahemmin piitanneet, ja kun siirtomaaisäntä jotakin yritti, berberit pistivät hanttiin ja paimentolaiselämä jatkui entisellään.
Vasta vuonna 1936 Espanja lopulta otti alueen aidosti hallintaansa. Maahan muutti espanjalaisia, siirtomaahallinto luotiin ja alueen fosfaattivarantoja ryhdyttiin hyödyntämään.
Espanja myös pakkoasutti osan liikkuvasta berberiväestöstä alueelle, jonne se oli perustanut ensin sotilasleirin ja vuonna 1938 El Aaiúnin, Espanjan Saharan pääkaupungin.
Kun pari vuosikymmentä myöhemmin Afrikassa alkoi itsenäistymisen aika, heräsi myös pieni 70 000 asukkaan sahrawi-kansakin vaatimaan itsemääräämisoikeuksia. Myös YK painosti Espanjaa lähtemään Saharasta. Äänekkäimmin itsenäisyyttä vaati vuonna 1973 perustettu Polisario, sahrawien vapautusrintama. Ei ehkä olisi kannattanut.
Espanja kyllä vetäytyi vuonna 1975, mutta itsenäistymisen sijaan Espanja – sahraweita kuulematta – allekirjoitti sopimukset Mauritanian ja Marokon kanssa, jotka jakoivat entisen Espanjan Saharan keskenään ja miehittivät kumpikin puoliskonsa.
Polisario perusti Saharan demokraattisen arabitasavallan ja julisti sen itsenäiseksi, mutta itsenäisyys on jäänyt lähinnä nimelliseksi. Sen tunnustaneista kymmenistä valtioista käytännössä kaikki ovat kehitysmaita; sekä EU-maiden että USA:n tunnustukset puuttuvat.
Polisario kykeni sentään taisteluin häätämään köyhän Mauritanian heikon armeijan tasavaltansa eteläosista. Mauritania ja Polisario allekirjoittivat rauhansopimuksen vuonna 1979. Välittömästi mauritanialaisten vetäydyttyä Marokko miehitti kuitenkin tämänkin osan Länsi-Saharaa.
Länsimaita Länsi-Saharan tilanne ei ole juuri kiinnostanut. YK ei sekään ole viitsinyt asiaan pahemmin paneutua. Se painosti kyllä osapuolet tulitaukoon ja sai Marokon lupaamaan kansanäänestyksen alueen itsenäisyydestä, mutta vuodelle 1991 määrättyä äänestystä ei ole vieläkään pidetty.
Äänioikeus piti olla vain niillä noin 70 000 sahrawilla, jotka alueella asuivat vuonna 1975, mutta Marokko vaatii äänioikeutta myös niille parille sadalletuhannelle marokkolaiselle, jotka se on sittemmin asuttanut alueelle.
Tämänhetkinen tilanne on se, että El Aaiúnin kaupunki, jonka ranskankielinen ja siten virallinen kansainvälinen nimi on Laâyoune, on käytännössä osa Marokkoa. Sama koskee koko rannikkoa.
Laâyounessa ei Polisarion lippuja näy, ja väki puhuu ranskaa. Lennot Casablancasta ovat kotimaanlentoja. Maahantulomuodollisuudet ovat samat kuin minne tahansa Marokkoon matkustettaessa.
Marokko on pystyttänyt 2700 kilometriä pitkän hiekkavallin, niin sanotun Marokon muurin, joka jakaa Länsi-Saharan kahteen osaan. Valli on tehokkaasti miinoitettu, mikä pitää sahrawit poissa Marokon miehittämältä alueelta.
Polisario hallitsee kaistaletta sisämaassa, lähellä Algerian rajaa, sekä Algerian puolelle sijoitettuja, jo kaupungeiksi kasvaneita pakolaisleirejä, joilla suuri osa sahraweista on asunut 1970-luvulta lähtien.
Algeria tukee sahrawien itsenäistymispyrkimyksiä ja sallii autonomisen leirin alueellaan, mikä puolestaan on vaikuttanut Algerian ja Marokon väleihin.
Länsi-Saharan pääkaupunki Laâyoune
Mutta palataanpa nykypäivään. Tämän päivän Laâyounessa eivät rajakiistat ja itsenäistymispyrkimykset näy. Matkailijaa odottaa unelias, hieman epätodellinenkin kaupunki, joka on rakentunut keskelle Saharaa, parinkymmenen kilometrin päähän rannikosta.
Asukkaita on noin 220 000, lähes kaikki kanta-Marokosta muuttaneita. Marokko tukee muuttajia taloudellisesti; veroja ei tarvitse maksaa, ja työttömyyskorvaukset ovat hyvät. Samat edut koskevat myös sahraweja, ja onkin epäselvää, kuinka moni heistä edes tahtoisi enää itsenäistyä.
Marokko on panostanut kaupunkiin valtavasti rahaa, mikä näkyy kaupunkikuvassa. Laâyoune on siistimpi kuin vaikkapa maan ykköskaupunki Casablanca. Puistojakin tänne on noussut useampia, keskelle autiomaata. Yhteensä Marokko suunnittelee jopa 4,5 miljardin euron investointeja pelkästään Laâyouneen.
Kaupunki on pinta-alaltaan pieni ja kompakti. Kadut ovat muutamaa valtakatua lukuun ottamatta kapeita, liikenne verkkaista. Moni autoilija pysähtyy antamaan tietä heti, kun jalankulkija vain näyttääkin siltä, että tahtoo ylittää kadun. Ei heti uskoisi, kun vertaa liikennekulttuuriin maan suuremmissa kaupungeissa!
Talot ovat lähes poikkeuksetta hiekanpunaisia. Se on Laâyounen väri. Kadut ovat hyvässä kunnossa, jalkakäytävät kauniisti kivettyjä, mitä nyt osa kivistä on saattanut jonnekin kadota.
Saharassa päivät voivat olla tukahduttavan kuumia, mutta yöt hyvinkin viileitä. Laâyoune on melko pohjoisessa, joten mitään 50 asteen lämpötiloja täällä ei sentään ole. Mutta kansa on silti tottunut viettämään iltapäivän kuumimpina tunteina kunnon siestan.
Kaupunki alkaakin vilkastua kunnolla vasta auringonlaskun tienoilla. Kaikki nuo pienet kauppapuodit, joiden kiinnioloa on päivällä ihmetellyt, avaavat ovensa alkuillasta ja käyvät kauppaa puolille öin.
Laâyounessa pimeyttä ei tarvitse pelätä. Illan pimeydessä ja lempeässä lämmössä kaupunki on vilkkaimmillaan.
Näkemistä ja tekemistä Laâyounessa
Kaupungissa on tasan yksi nähtävyys ja sekin aina suljettu. Tänne ei tulla sightseeing-reissulle.
Laâyounen parasta antia on vain kuljeskella kaduilla kaikessa rauhassa ja seurata, miten ihmiset elävät arkeaan täällä Saharassa. Pysähtyä minttuteelle johonkin lukuisista teehuoneista, joista saa 11 dirhamilla pienen kannullisen makeaa teetä ja vesipullon.
Ihmetellä markkinoiden lihakojuja ja mätänevän lihan löyhkää Saharan paahteessa – hyvin tuo tekee silti kauppansa, kärpäsparven keskellä, ilman turhia kylmäketjukotkotuksia.
Ostaa pari omenaa hedelmäkärryjä työntävältä vanhalta mieheltä. Miettiä, miten Kanaria on vain puolen tunnin lennon päässä ja silti aivan eri maailmansa.
Kaiken näkemisen arvoisen ehtii kiertää läpi muutamassa tunnissa. Kahden yön reissulla näkee jo taatusti kaiken ja useampaan kertaan.
Laâyounen keskusaukio
Kaupungin keskusaukio on ”McDonald’sin liikenneympyrä”. Aukion ympärillä on Mäkkärin lisäksi Laâyounen vaatimaton pääposti, useita pankkeja, jotka vaihtavat myös valuuttaa, apteekkeja ja pieniä ruoka- ja vaatekauppoja.
Aukion laidalla on myös hotelli Nagjir, jonka sijainti on kaupungin keskeisin.
Keskusaukiolta lähtevät pääkadut Boulevard Mekka sekä lyhyempi Boulevard 24 November 1975. Molemmat ovat länsisaharalaisittain vilkkaita liikekatuja lukuisine pienine leipomoineen ja kauppoineen.
Lihakaupan tunnistaa punavalkoruudullisista kaakeleista ja ulkosalla roikkuvista, kokonaisista ruhoista. Hyvä tunnusmerkki ovat myös kaupan sisällä vipeltävät kanat.
Boulevard Boukraâ ja markkina-alue
Aukiolta etelään lähtee Boulevard Boukraâ. Muutaman korttelin päässä vastaan tulee Youssef Ben Tachfinen moskeija, ja sen jälkeen alkaa mielenkiintoinen markkina-alue.
Varsinaista toria kaupungissa ei ole, mutta Boulevard Boukraân sivukaduilla, lähinnä bulevardin itäpuolella, on paljon pieniä liikkeitä sekä kaduille pystytettyjä kojuja, joissa myydään kaikenlaista taloustavaroista kemikaliotuotteisiin ja hedelmistä jalkineisiin.
Täällä on sikäli mukava kierrellä, että kauppiaat eivät yritä painostaa ostamaan mitään, vaan ovat jopa välinpitämättömiä. Myymälävarkaitakaan eivät taida pelätä, sillä monesti kauppiasta ei edes näy missään, vaan hän ilmestyy jostain vasta sitten, kun asiakas on rauhassa valintansa tehnyt.
Pääkatu Boulevard Al Kairaouane
Boulevard 24 November 1975:n ja Boulevard Mekkan yhdistää toisiinsa Boulevard Al Kairaouane, joka käy hyvin esimerkiksi siitä, miten paljon Marokko panostaa Länsi-Saharan alueeseen.
Ostoskatu on rakennettu aivan eurooppalaisen tasoiseksi jalkakäytävineen, penkkeineen ja pysäköintitaskuineen. Yhtä siistiä ja hyvässä kunnossa olevaa katua ei taida löytyä mistään muualta Marokosta. Kun vaan vielä rakennukset kadun varrella olisivat yhtä hyvässä kunnossa…
Laâyounen nähtävyydet
Se kaupungin ainoa nähtävyys on Boulevard Mekan pohjoispäässä oleva lintutarha. Se on ollut olemassa vuosikymmeniä, ja siitä pidetään hyvää huolta. Työntekijät hääräilevät aitojen takana päivittäin, ja lintujen sirkutus kuuluu kadulle asti.
Yleisölle se ei silti taida olla auki juuri koskaan. Nyt portille on kiinnitetty kyltti, jonka mukaan tarha olisi avoinna lauantaisin, sunnuntaisin ja juhlapäivinä kello 15.30–8.30. Jos käyt tuolla ja onnistut pääsemään sisälle, kerro kokemuksistasi kommenteissa!
Lintutarhan korttelissa, Boulevard Mekkan varrella, on pitkä rivi matkamuistomyymälöitä. Parikymmentä pientä kioskia myy olemattomille asiakkaille lähinnä hopeaesineitä ja koruja.
Matkamuistomyymälöitä vastapäätä on kaupungin näyttävin moskeija, Mosquée Youssef Ben Tachfine. Sinne, kuten kaupungin muihinkin moskeijoihin, on pääsy vain muslimeilla.
Moskeijan eteläpuolella on pieni Ensemble Artisanal, jonka kojuista suurin osa on suljettu, mutta rakennuksesta löytyy vielä muutamia koruseppiä, jotka valmistavat perinteisiä marokkolaisia koruja paikan päällä.
Moskeijan edustalla oleva valtava, tyhjä paraatiaukio on nimeltään Place El Michouar. Sen takana on uusi, suuri puisto, tyhjillään sekin. Vehreys on kieltämättä vaikuttava näky keskellä Saharan autiomaata.
Laâyounen ”vanhakaupunki” ja katedraali
Lintutarhan luota pääsee alakaupunkiin, jota tekisi mieli kutsua Laâyounen vanhaksikaupungiksi, sillä tänne espanjalaiset El Aaiúnin vuonna 1938 perustivat. Kadut ovat kapeampia, korttelit pienempiä ja osa rakennuksista vanhempia kuin yläkaupungissa, mutta mitään erityisen vanhaa täällä ei ole.
Alakaupungissa sijaitsee vaatimaton Pyhän Francis Assisilaisen katedraali, joka valmistui vuonna 1953 ja vihittiin käyttöön seuraavana vuonna. Sen edustalla on vehreä puistoaukio.
Espanjalaisyhteisö muutti emämaahan Espanjan vetäytyessä alueelta, mutta kaupungissa on pieni, lähinnä mustista afrikkalaisista maahanmuuttajista koostuva kristitty yhteisö.
Seurakuntaa johtaa kongolainen kirkkoherra. Hän esittelee kirkkoa mielellään vierailijoille. Pääovi on lukossa, mutta pääovista oikealle olevan metallisen sivuoven vieressä seinällä on soittokello. Pastori vastaa kyllä kutsuun, jos vain on paikalla.
Alakaupunki päättyy muutaman korttelin päähän kirkkorakennuksesta. Boulevard 28 Fevrieriin rajautuvasta pienestä puistosta aukeaa rauhallinen näkymä, jollaiseen ei heti arvaisi Saharassa törmäävänsä.
Sakia El Hamran jokilaakso
Yllättävän vehreä Sakia El Hamran jokilaakso on tuhansien lintujen levähdys- ja pesimäpaikka. Joessa on vettä milloin enemmän, milloin vähemmän, mutta mikään vuolas virta se ei ole, pikemminkin tyynten lampien kokoelma. Joen takana nousee korkea hiekkavalli.
Laâyoune – majoitus
Kaupungissa ei juuri matkailijoita ole, mutta hotelleja on sentään kourallinen.
Keskeisin on Hotel Nagjir, jolle voinee länsimaisen mittapuun mukaan antaa kolme tähteä. Sijainti on erinomainen aivan keskusaukiolla, mutta huoneet ovat pahoin kulahtaneet. Ravintolan ruokakin jättää paljon toivomisen varaa.
Keskeisellä paikalla on myös Hotel Sahara Line, jonka voi varata netistäkin, mikä ei tässä kaupungissa ole lainkaan tavallista. Täälläkin kaivattaisiin kovasti jo remonttia, ja ravintolakin on sulkenut ovensa, mutta niukkaa aamiaista sentään tarjoillaan. Kolme tähteä alkaa olla jo liikaa, kaksi ehkä kuitenkin liian vähän.
Boulevard Mekkan varrella on muutamia vaatimattomia hotelleja sekä Hotel Al Massira, kaupungin uusin ja komein. Se saattaa yltää melkeinpä neljään tähteen. Pieni uima-allaskin löytyy!
Onko Länsi-Saharaan turvallista matkustaa?
Länsi-Saharan kiista on Marokolle herkkä asia. Diplomaatteja ei päästetä Länsi-Saharaan lainkaan, eikä toimittajiakaan mielellään. Sanotaan, että Marokon salainen poliisi seuraa tarkasti alueelle päästettyjen toimittajien tekemisiä. Tavallisen matkailijankaan ei kannata keskustella Länsi-Saharan konfliktista ja sahrawien tilanteesta paikallisten kanssa.
Kun turistejakaan ei tänne juuri tule, niin lentoasemalla voidaan suhtautua matkailijaan epäillen. Passintarkastajat ovat kiinnostuneita matkan tarkoituksesta ja matkailijan ammatista sekä kyselevät matkaohjelmaa, majoituspaikkaa, paikallisia kontakteja ja niin edelleen. Mutta eivät nuo kysymykset lopulta sen kummempia ole kuin vaikkapa USA:n passintarkastuksessa.
Laâyounen kaduilla on turvallista. Turisteja täällä ei ole yhden yhtä, joten paikalliset eivät ole oppineet häiritsemään eurooppalaisia. Kukaan ei myy tai tyrkytä mitään.
Kerjäläisiä on lähinnä Boulevard Mekkan varrella jonkin verran. He eivät ole huijareita, joten täällä voit muutaman kolikon antaakin ilman, että joudut miettimään, mitä mafiaa siinä tulee tukeneeksi.
Ainoita eurooppalaisia Laâyounessa ovat YK:n rauhanturvaajat, joiden valkoisilla autoja näkyy ympäri kaupunkia. Heitäkin on huomattavasti vähemmän kuin takavuosina.
Taskuvarkaita ei ole, eikä sellaisia vilkkaita paikkoja, joilla taskuvarkaat viihtyisivät.
Joidenkin maiden matkustustiedotteet pitävät terrorismia uhkana, mutta Marokko tekee kaikkensa pitääkseen uhan pienenä. Laâyounea ei voi maitse lähestyä mistään suunnasta kohtaamatta useita tiesulkuja, joilla jokainen kaupunkiin pyrkivä tentataan moneen kertaan ja tavaratkin syynätään.
Kaupungissa on paljon kulkukissoja ja jonkin verran myös kulkukoiria. Ne eivät sinänsä pelkää ihmisiä, mutta eivät tule tervehtimäänkään, vaan jäävät vähän matkan päähän omiin oloihinsa. Älä silitä tai taputa, eläin saattaa säikähtäessään puraista.
Koko Länsi-Saharan alue on tiheästi miinoitettu, eikä miinojen tarkka sijainti ole tiedossa. Kaupungin ulkopuolelle ei siis kannata mennä, tai ei ainakaan poistua päällystetyiltä teiltä.
Se alue Länsi-Saharaa, joka on sahrawien hallussa, ei ole lainkaan vierailtavissa. Se on myös kokonaan konsulipalvelujen ulottumattomissa. Alueella pitää valtaa Polisario, jota Suomi ei ole tunnustanut, eikä siellä ole sen puoleen Marokon kuin Algeriankaan poliisi- tai terveyspalveluita.
Liikkuminen Laâyounessa
Keskusta on kompakti, ja omat jalat ovat paras kulkuväline. Kaikki mielenkiintoinen on kävelymatkan päässä.
Punavalkoisella petit taxilla kaupunkimatka maksaa 5 dirhamia/henkilö, illan tullen 6 dirhamia. Kyytiin otetaan muitakin samaan suuntaan meneviä, ja jokainen maksaa tuon saman kyytimaksun.
Milloin matkustaa?
Nyt voi rehellisesti sanoa, että ihan milloin vaan. Koskaan ei sada, ja aina on päivällä lämmintä ja yöllä viileää.
Heinä–syyskuussa päivälämpötilat ovat korkeimmillaan eli noin 30 asteessa, vuodenvaihteen tienoilla yölämpötilat ovat matalimmillaan ja saattavat laskea alle 15 asteen. Jos lähtee varhaiselle aamukävelylle, ei kannata antaa auringonpaisteen hämätä – takkia tarvitaan.
Vaikka Marokko on muslimimaa, siellä vietetään viikonloppua lauantaista sunnuntaihin kuten meilläkin, eikä ramadankaan juuri vaikuta turistin elämään. Ravintolat ovat pääsääntöisesti auki, eikä turistin odoteta paastoavan. Kauppojen ja pankkien aukioloajat voivat olla tavanomaista lyhyemmät.
Matka Laâyouneen
Jos innostuit vierailemaan Länsi-Saharassa, niin parhaiten teet sen osana Kanarian-reissua. Las Palmasista lentää tänne parhaimmillaan satasella edestakaisin.
Lentoja on lähes päivittäin, ja lentoaika on noin 40 minuuttia. Lentoyhtiövaihtoehtoja ovat kanarialainen Binter Canarias sekä Royal Air Maroc, joka liittyi vastikään Oneworld-allianssiin, johon Finnairkin kuuluu.
Las Palmas on Laâyounen pienen lentokentän ainoa ulkomaankohde. Kotimaanlentoja on muun muassa Casablancasta ja Marrakeshistä.
Lentoasema sijaitsee niin lähellä kaupungin keskustaa, että hotelliin voi kävellä 20–30 minuutissa, jos ei jaksa neuvotella taksikuskien kanssa.
Muutaman minuutin taksimatkan tulisi maksaa 10 dirhamia, mutta todennäköisesti kuljettaja ei lähde alle 20 dirhamin liikkeelle. Neuvottelut saattavat alkaa 100 dirhamista, joten pidä puolesi.
Jos seikkailumieltä riittää, Laâyouneen pääsee myös maitse, mistä kertoo matkatarina Sirkus yli Saharan.
Laâyounen kokemuksia
Länsi-Saharasta kirjoitti Daniel Federley, joka on vieraillut Laâyounessa kahdesti, vuonna 2006 ja uudelleen 2019:
”Kontrasti Marokon suuriin kaupunkeihin on valtava. Ei ole medinaa eikä yhtäkään häiritsevää häsläriä. Mutta ei täältä kyllä Saharan eksotiikkaakaan löydy, vaan aika tavallista kehitysmaan arkea. Yksi kameli sentään tuli vastaan, nätisti talutettuna, aivan keskustassa.”
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
Sujuva kertomus Länsi-Saharasta! Saatan pistäytyä siellä Kanarialta.