Jordania: kun beduiinin aasi rotkoon suistui

Aasi ei tahdo kulkea rotkon reunaa. Kuva Ville Palonen

Jordanian-matkalla voi joutua yllättäviin seikkailuihin – kuten kiskomaan beduiinin aasia turvaan huimaavan rotkon reunalta.

Teksti Antti Helin
Kuva Ville Palonen

Aasin silmistä loistaa kuolemanpelko. Eläin ei suostu ottamaan enää askeltakaan polulla, joka kapenee sen edessä parin jalan levyiseksi. Polun toisella laidalla on epätasainen, punertava kallioseinämä, toisella sata metriä syvä rotko.

Maastohousuihin, huppariin ja paimentolaishuiviin pukeutunut nuori beduiini Ali vetää aasiaan suitsista ja yrittää pakottaa sen ylittämään vuoristopolun kapean kohdan. Eläin ei anna periksi.

Vaellusoppaamme Ibrahim Al-Wahsh katsoo hetken Alin touhua ja ehdottaa: ”Vie se takaisin kotiin.”

”En ikinä”, Ali vastaa. Olemme kohdanneet nuorukaisen sattumalta matkallaan Petran temppeleille tapaamaan ystäviään, eikä hän aio taipua aasin edessä.

Ali käskee Ibrahimin työntämään aasia takapuolesta ja vetää itse suitsista. Ibrahim pieksee eläintä kaikin voimin katajanoksalla – ja väistelee sen takapotkuja.

Miehet vaihtavat paikkoja, työntävät ja vetävät ja hakkaavat vitsalla, mutta aasi on lukkiutunut paikoilleen. Lopulta Ali kaappaa aasinsa takapuolen syliinsä. Jäntevät hauikset kiristyvät, kun hän nostaa aasin väkisin polun kapealle kohdalle.

Nyt aasin on pakko liikkua. Se ottaa muutaman epäröivän askeleen, horjahtaa ja lipeää vatsalleen rotkon reunalle. Eläimen takajalat kaapivat tyhjyyttä.

Pelkään, että jos aasi putoaa, sinkoudumme kaikki sen mukana tyhjyyteen.

”Auttakaa!” Ali parkaisee. Aasi on aivan hiljaa.

Ibrahim kiskoo aasia suitsista, Ali satulasta ja valokuvaaja Alin vyöstä. Koetan auttaa parhaani mukaan, mikä ei ole paljon. Katson alas huimaaviin syvyyksiin ja takerrun tiukemmin kiinni kallionkielekkeestä kuin aasista. Pelkään, että jos aasi putoaa, sinkoudumme kaikki sen mukana tyhjyyteen.

Olen tullut Jordaniaan etsimään nuoruuteni poikakirjojen tunnelmaa – beduiineja ja Arabian eksotiikkaa – mutta tämä tuntuu jo liian paksulta. Olen saanut enemmän seikkailua kuin olen pyytänyt.

Naps! Alin vyö katkeaa valokuvaajan käteen. Aasi ja Ali nytkähtävät alaspäin. Nyt minunkin silmistäni kuvastuu kuolemanpelko.

Mutta ei mennä asioiden edelle, vaan palataan matkan alkuun katsomaan, miten olemme päätyneet rotkon reunalle kamppailemaan aasin ja oman henkemme edestä.

Vieläkö on aitoja beduiineja?

”Asuuko täällä vielä oikeita beduiineja?” kysyn naiivisti kaksi päivää aiemmin, kun kaasuttelemme henkilöautolla pitkin pölyistä maantietä yhä kauemmas Jordanian modernista pääkaupungista Ammanista. Matkamme on vasta alkanut, eikä meillä ole vielä aavistustakaan Alista ja hänen aasistaan.

”Totta kai”, Ibrahim Wahsh eli Ibrahim ”Peto”, myhäilee käheällä, loputtoman vesipiipun polttelun karhentamalla äänellään.

”Minäkin olen syntynyt teltassa. Isäni halusi meidän lasten pääsevän kouluun, joten hän möi karjansa ja muutti kaupunkiin. Olen citybeduiini.”

Ohitamme tienvarren karuihin maisemiin pystytettyjä tummia vuohenkarvatelttoja ja lava-autoja, joiden täyteen ahdetuilla lavoilla keikkuu tavarapinojen päällä hunnutettuja naisia ja lapsia. Miehet ovat kietoneet päänsä yli beduiinien punavalkoruutuisen huivin, shamaghin.

Ibrahim arvelee, että Jordanian väestöstä vajaa kymmenes seuraa yhä beduiinien vaeltavaa elämäntapaa. Vaikka autot ovat korvanneet hevoset, paimentolaiset elävät edelleen esi-isiensä perinteitä kunnioittaen.

Kuninkaantiellä Raamatun maisemissa

Ajamme pitkin Kuninkaantietä, joka kiemurtelee kivuliaasti ylös ja alas Jordanian vuoristoja, ja ohitamme lukuisia wadeja, maisemaa hallitsevia kuivuneita joenuomia. Aina, kun jonkin pohjalla näkyy pienikin liru vettä, Ibrahim hihkuu: ”Katsokaa, joki! Kuinka kaunista, paljon vettä!”

Egyptistä Jordanian kautta Syyrian Damaskokseen kulkevan Kuninkaantien sanotaan olevan maailman vanhin yhtäjaksoisesti liikennöity valtaväylä. Aabraham vei sitä pitkin kansansa nälänhätää pakoon Egyptiin, ja Mooses toi heidät takaisin. Näissä maisemissa ovat taivaltaneet antiikin kamelikaravaanit, Jerusalemista taistelleet ristiretkeläiset ja Arabian Lawrence, joka johti ensimmäisessä maailmansodassa beduiinitaistelijoita ottomaanivalloittajia vastaan.

Kahden päivän aikana näemme antiikin roomalaiskaupunki Jerashin rauniot, Jeesuksen kastepaikan Jordanvirran varrella ja luolan, jossa Sodoman ja Gomorran tuhoa paennut Loot joutui omien tyttäriensä raiskaamaksi. Viimein saavumme rauniokaupunki Petran porteille… (Lue tarinan toisesta osasta, miten kävi Alille ja hänen aasilleen)

Lue lisää:

Jordania osa 1: Vieläkö on beduiineja?

Jordania osa 2: Rauniokaupunki Petran salaisuudet

Jordania osa 3: Wadi Rum – maailman kaunein aavikko

Jordania-opas

array(2) {
  [0]=>
  string(8) "Jordania"
  [1]=>
  string(11) "Matkatarina"
}