Patagonia: pingviinien saarella

Sadantuhannen pingviinin kotisaari on Chilen eteläkärjessä sijaitsevan Patagonian mykistävimpiä luonnonihmeitä.

Teksti Yaroslava Troynich ja Ville Palonen
Kuva Ville Palonen

Rannassa odottavaan näkyyn on mahdotonta varautua ennalta.

Pingviinit sananmukaisesti peittävät saaren. Reilun puolen metrin korkuisia, mustavalkoisia ja hassusti vaappuvia hahmoja on vieri vieressä joka puolella. Yksi kaivaa hiekka pölisten pesäkoloa mäenrinteeseen, toinen seisoo vartiossa, ja kolmas paistattelee päivää silmät suljettuina.

Osa pingviineistä ruokkii pörröisiä poikasiaan oksentamalla niiden suihin merestä saalistamiaan pikkukaloja. Jotkut pigviinit heiluttelevat siipiään ja kiljuvat kovaa ja korkealta kuin oopperalaulajat. Joukko frakkitakkeja kompastelee liukkaisiin rantakiviin matkalla kalaan.

Isla Magdalenan majakanvartija

Isla Magdalena, Magalhãesinsalmessa Patagonian ja Tulimaan välissä sijaitseva saari, on yksi Chilen tiheimmin asutuista paikoista. Vaikka neliökilometrin kokoisella saarella on vain yksi ihmisasukas, siellä pesii yli satatuhatta patagonianpingviiniä.

Atacama, Patagonia, Chile
Isla Magdalenan saarella Patagoniassa pesii yli satatuhatta pingviiniä.

Turistikierros Monumento Natural Isla Magdalenalla kestää vain reilun tunnin, mutta me olemme saaneet erikoisluvan yöpyä saarella. Melinkan lähdettyä riennämme tapaamaan Roberto Fernández Burdilesia, viisikymppistä majakan- ja puistonvartijaa.

Saari kuuluu pingviineille, ei ihmisille.

Mies kertoo asuneensa saarella yksin viimeiset seitsemän vuotta. ”Tai oikeastaan meitä on kaksi puistonvartijaa. Minä vietän täällä kaksi viikkoa, ja sitten viikon kotona perheen luona. Ennen työskentelin Torres del Painen kansallispuistossa, mutta pidän enemmän tästä paikasta. Täällä on niin rauhallista, saari tosiaan kuuluu pingviineille eikä ihmisille.”

Roberton mielestä vuoden parasta aikaa on syys-lokakuu, kun pingviinit saapuvat pesimään. Sen sijaan helmikuusta majakanvartija ei erityisemmin välitä. ”Silloin linnut vaihtavat höyhenpeitteensä, ja löyhkä on aivan kamala. Se on jopa pahempi kuin naapurisaarella Isla Martalla, missä asuu merileijonia.”

Kymmenet tuhannet pingviinipariskunnat saapuvat Isla Magdalenalle joka vuosi, ja asettuvat aina entisiin pesiinsä. Roberton mukaan kanta voi paksusti. ”Saaren ympärillä on kalastuskieltoalue, joten pingviinit saavat saalistaa rauhassa. Kalaa riittää niin paljon, että pariskunnat voivat ruokkia kaksikin poikasta.”

Turistitkaan eivät häiritse lintuja. ”Olen tosin huomannut, että yksilöt, joiden pesä on turisteille aidatun polun varressa, ovat muuttuneet hiukan sosiaalisemmiksi”, Roberto tarkentaa hetken tuumittuaan.

Patagonian pelottomat pingviinit

Osa pingviineistä ei todellakaan aristele ihmisiä. Naurussa on pitelemistä, kun kolme ovelasti hiippailevaa nuorukaista yrittää pihistää polulle hetkeksi unohdetun kameralaukun. Toinen kopla tutkailee hartaasti Roberton mönkijää, varmaankin luvaton käyttöönotto mielessään.

Otuksia valokuvatessa oppii, että liian lähelle ei kannata uskaltautua. Pingviinit varoittavat tunkeilijoita kallistelemalla päitään puolelta toiselle. Mikäli vinkki ei tepsi, ne osaavat myös nokkaista kipeästi.

Vedessä pingviinit osaavat lentää.

Pystyssä tepasteleviin pingviineihin on helppo liittää inhimillisiä piirteitä. Pariskunnat pussailevat toisiaan, kinastelevat naapureiden kanssa, ja tepastelevat siivet parhaiden kavereidensa hartioilla. Roberton mielestä pingviinit ovat kuitenkin vain lintuja, joiden omin elementti on meri. ”Pidän siitä kuinka ne uivat. Vedessä pingviinit osaavat lentää.”

Kun Melinka ilmestyy seuraavana päivänä horisonttiin, Roberto pyytää meitä viettämään Isla Magdalenalla vielä toisenkin yön. Pahoittelemme, ettei mukanamme ole tarpeeksi muonaa toiseksi päiväksi.  ”Älkää siitä huoliko. Täällähän on maukkaita pingviinipaisteja vaikka millä mitalla!”, majakanvartija murjaisee pilke silmäkulmassaan.

 

Lue lisää:

Vaellus Patagoniassa

Chile-opas