Phnom Penh on kärsinyt monenlaisista ennakkoluuloista. On niissä totuuden siemenkin, tai on ainakin ollut. Vuosituhannen alun PP oli villi paikka, mutta kaupunki on pessyt kasvonsa, suorastaan syväpuhdistautunut.
Phnom Penh eli tuttavallisesti PP on ystävällinen – paikalliset ovat monin verroin ystävällisempiä kuin naapurimaassa Thaimaassa, ja vaikka englannin taito ei ole huippuluokkaa, niin yhteinen elekieli tuntuu löytyvän lähes aina. Mikä parasta, se ystävällisyys tuntuu aidolta.
PP on kaunis – ainakin paikoin. Upeita temppeleitä näkyy keskustassa paljon, ne ovat koristeellisia ja värikkäitä ja niistä pidetään hyvää huolta – ja niihin saa mennä vapaasti tutustumaan.
Ranskan siirtomaavallan aikaan tänne rakennettiin myös komeita huviloita ja hallintorakennuksia, jotka houkuttelevat kaupunkikävelylle.
Phnom Penh on mielenkiintoinen – nähtävää ei ole kovin moneksi päiväksi, mutta pari kolme päivää täällä saa mukavasti kulumaan kaupungilla, temppeleissä ja museoissa kierrellen.
PP on kappale kadonnutta Aasiaa – ainakin, jos tuntuu siltä, että isoveli Bangkok on kehittynyt jo aivan pilalle. Täällä elämä on vielä huomattavasti leppoisampaa, vaikka pilvenpiirtäjiä ja nykyaikaisia kauppakeskuksia luksusliikkeineen onkin alkanut putkahdella sinne sun tänne.
PP on helppo – nähtävyydet ovat maantieteellisesti pienellä alueella ja maasto on tasaista. Kuumuudessa ei tarvitse nousta jyrkkiä mäkiä.
PP on edullinen – hotellit ovat halpoja, ruoka todella halpaa, liikkuminen helppoa ja halpaa. Toki täälläkin voi syödä 50 dollarin illallisen tai maksaa hotelliyöstä 300 dollaria, mutta hyvän aterian saa kolmella dollarilla ja erinomaisen neljän tähden hotellin 50 dollarilla.
Entä ne ennakkoluulot sitten? Se on totta, että Phnom Penhillä on länsimaissa maine viihdekeskuksena, jossa kaikki päihteet ovat sallittuja. Mutta yllättävän vähän tuo maine katukuvassa näkyy – lähinnä niin, että apteekkeja on ydinkeskustassa pilvin pimein, eikä niissä edelleenkään reseptejä kysellä.
Lapsiprostituutiota puolestaan on kitketty menestyksekkäästi toisaalta paikallisten toimien avulla, toisaalta länsimaisella lainsäädännöllä, sillä yhä useammassa Euroopan maassa voidaan nyt tuomita ulkomailla tehdystä, alaikäiseen kohdistuneesta seksirikoksesta.
Svay Pakin lähiö ei enää ole samanlainen Helvetin esikartano kuin vielä 2000-luvun alussa, eivätkä taksikuskit ehdota nuorta seuraa kaikille länsimaisille turisteille.
Ennakkoluulot onkin syytä hyvällä omallatunnolla heittää sivuun ja antaa Phnom Penhille mahdollisuus. Se ei petä, eikä siihen pety. Mekong-joen varren pieni metropoli, 2,2 miljoonan kambodžalaisen koti, toivottaa turistin tervetulleeksi lämpimästi hymyillen.
Phnom Penh on täynnä uskoa tulevaan. Joka vuosi Phnom Penh muistuttaa aina aavistuksen enemmän kultaista vuosikymmentään 1960-lukua, jolloin rokkiskenestään tunnettu, taidetta ja kulttuuria sykkivä Phnom Penh oli Aasian coolein kaupunki.
Kambodža kehittyy kovaa vauhtia, ja pääkaupunki Phnom Penh paras matkakohde maan nykypäivän kokemiseen.
Phnom Penhin nähtävyydet
Phnom Penhin nähtävyyksissä kohtaavat khmer-kulttuurin mennyt loisto ja punakhmerien julma aika. Phnom Penhin ykkösnähtävyys on kuninkaallinen palatsi, jonka koristeellinen valtaistuinsali on yleisölle avoinna. Kakkossijalla ovat brutaalit Khmer-vallankumouksen nähtävyydet eli Tuol Slengin kansanmurhamuseo sekä kaupungin ulkopuolella sijaitsevat kuoleman kentät.
Kun nämä on nähty – tai päätetty jättää näkemättä – voikin aloittaa rennomman tutustumisen Phnom Penhiin. Luvassa on vilkasta jokirantaa, hektisiä markkinoita, koristeellisia temppeleitä ja siirtomaa-ajan kaunista arkkitehtuuria.
Kuninkaallinen palatsi – koristeellista khmer-arkkitehtuuria
Kuninkaallinen palatsi on Phnom Penhin ykkösnähtävyys ja mainio esimerkki khmerien koristeellisesta arkkitehtuurista. Palatsi on kuningas Norodom Sihamonin koti, mutta valtaistuinsali ja muutama muu pienempi rakennus ovat avoinna yleisölle 10 dollarin pääsymaksua vastaan.
Palatsi on avoinna päivittäin klo 8–11 ja 14–17. Kävijöiltä odotetaan kunnioittavaa vaatetusta eli housujen tai hameen tulee ulottua vähintään polviin ja paidassa tulee olla melkein kyynärpäähän ulottuvat hihat – tavanomainen t-paita riittää hyvin.
Koristeellisessa valtaistuinsalissa kuningas ottaa vastaan ulkovaltojen diplomaatteja ja siellä järjestetään myös uuden majesteetin kruunajaiset.
Toinen mielenkiintoinen, yleisölle avoinna oleva rakennus on Silver Pagoda, joka ei suinkaan ole hopeinen, mutta sen lattia on. Se nimittäin koostuu 5000 pienestä hopealaatasta.
Pagodaa saa kuvata vain ulkoa. Sisältä löytyy niin smaragdi-Buddhaa kuin luonnollisen kokoista kultaistakin Buddhaa ja lukuisia pienempiä koriste-esineitä.
Kuninkaallisen palatsin alueelta poistutaan pienen museon kautta, jossa esitellään perinteisiä khmer-kulttuurin asuja, rakennuksia ja muitakin esineitä.
Kuninkaallista palatsia vastapäätä sijaitsee tasoonsa nähden edullinen Palace Gate Hotel & Resort.
Palatsilta pohjoiseen – ydinkeskustan vilinää ja siirtomaa-arkkitehtuuria
Phnom Penhin vilkkain ydinkeskusta markkinoineen ja ravintoloineen sijaitsee muutaman korttelin päässä kuninkaallisesta palatsista.
Alue ei ole jalankulkijalle helppo. Välillä jalkakäytävä puuttuu kokonaan ja silloinkin, kun se on olemassa, on se täynnä pysäköityjä autoja ja moottoripyöriä, ruokakärryjä, mainostelineitä ja katukuppiloiden pöytiä ja tuoleja.
Kadun ylittäminenkin käy pienestä seikkailusta, mutta onneksi ajonopeudet ovat maltillisia, joten yli pääsee kyllä, kun vaan rohkeasti työntää itsensä liikenteen sekaan ja lähtee määrätietoisesti etenemään, silmät mielellään myös selässä. Autot antavat paremmin tilaa kuin moottoripyörät.
Kansallismuseo
Matkalla ytimeen voi vierailla komeassa, 1920 valmistuneessa ja perinteistä khmer-arkkitehtuuria edustavassa Kansallismuseossa (10$; joka päivä 8–17). Museossa on esillä khmerien kulttuurihistoriaa, arkeologiaa ja historiaa. Erityisen nykyaikaiseksi tai interaktiiviseksi ei museota voi kehua. Jos näyttelyt eivät kiinnosta, kannattaa ainakin pistäytyä pihalla ihailemassa upeaa rakennusta ulkoapäin.
Wat Ounalom
Parin korttelin päässä pohjoisessa on komea Wat Ounalom, luostari- ja temppelialue, joka on Kambodžan buddhalaisuuden keskus. Temppelialueella, joka on lukuisten oranssiin kaapuun kietoutuneen munkin koti, voi vapaasti vierailla.
Kandal-markkinat
Seuraavaksi vuorossa ovat vaatimattomat mutta elämää kuhisevat Kandal-markkinat Oknha Ouk Lonn -kadulla 13. kadun luona. Täällä myydään taatusti tuoretta lihaa, kalaa, munia, hedelmiä ja vihanneksia ja tarjolla on toki myös vaatteita, kenkiä ja kaikenlaista muuta tarpeellista.
Markkinoilla on mukava kierrellä, sillä ne on tarkoitettu paikallisille eivätkä myyjät tuputa tuotteitaan lainkaan, vaan katsella saa aivan rauhassa.
172. katu – Phnom Penhin Khao San Road
Markkinoiden jälkeen palataan muutama kortteli takaisinpäin, 172. kadulle, jota voisi kutsua Phnom Penhin Khao San Roadiksi bangkokilaisen reppureissaajaparatiisin mukaan.
PP:n versio on lyhyempi ja vaatimattomampi, mutta tänne päätyvät ennen pitkää kaikki PP:n reppureissaajat, jotka etsivät yösijaa kadun lukuisista majataloista taikka edullista ateriaa, kylmää tuoppia ja rentoa menoa.
Pasteur Street
Pasteur Streetin kohdalla on aika kääntyä pohjoiseen ja laskea muutaman korttelin matkalla, kuinka monta apteekkia tulee vastaan. Suurin osa apteekeista on ikään kuin kioskeja – sisälle ei mennä ollenkaan, vaan lääkkeet ostetaan suoraan kadulta.
Lääkkeet eivät aina ole aitoja. Esimerkiksi U-Care Pharmacy on luotettava ketju, mutta pienet kioskiapteekit on parasta kiertää kaukaa.
Phsar Thum Thmei – Phnom Penhin keskustori
Muutaman korttelin päässä odottaa Phsar Thum Thmei eli Phnom Penhin keskustori. Nimi merkitsee uutta, suurta kauppahallia ja iso se onkin. Art deco -tyylinen, vuonna 1937 valmistunut ranskalaisten rakennuttama kauppahalli oli valmistuessaan Aasian suurin.
Kauppahallin keskellä on 26 metriä korkea kupolihalli, joka on taitavasti suunniteltu niin, että ilma vaihtuu mahdollisimman tehokkaasti hallin sisällä. Hallista lähtee neljä eri sormea, yksi kuhunkin väli-ilmansuuntaan. Nykyisin myyntikojut ovat levittäytyneet myös sormien välille.
Myynnissä on kaikkea mahdollista upeista kukka-asetelmista eläviin kanoihin ja tuoreista vihanneksista Louis Vuittonin käsilaukkuihin. Osa merkkituotteista näyttää laadukkailta – ovatko vain kopioita vai mahdollisesti tehtaalta varastettuja?
Hinnat ovat täällä venäläismarkkinoita kalliimmat, mutta silti kohtuulliset. Suomalaisen on kuitenkin vaikea löytää sopivia kokoja, sillä myyntivalikoimaan on valittu lähinnä aasialaisille sopivia kokoja.
Wat Phnom ja siirtomaa-ajan rakennukset
Kauppahallin jälkeen matka jatkuu kohti Wat Phnom -temppeliä, joka on PP:n kuuluisin. Tarina kertoo, että vuonna 1372 Mekong-joesta huuhtoutui maahan, tälle PP:n ainoalle kukkulalle, neljä Buddha-patsasta. Ne löysi nainen nimeltä Penh, jonka mukaan Phnom Penh sai nimensä ja jonka mukaan nimettiin myös näitä patsaita varten rakennettu pagoda. Ulkomaalaiset maksavat temppelialueelle yhden dollarin pääsymaksun.
Tämä keskustan pohjoisosa oli Ranskan vallan aikaan Phnom Penhin sydän. Moni siirtomaa-aikainen rakennus on edelleen pystyssä. Niistä merkittävimpiä ovat vuonna 1895 valmistunut ja edelleen alkuperäistä tarkoitusta palveleva pääpostitoimisto Wat Phnomin itäpuolella sekä Daun Penh Avenuen varrella olevat pääkirjasto sekä vuonna 1929 avattu Hotel Le Royal, joka on nykyisin osa Raffles-ketjua.
Kävelykierroksemme päättyy rauhalliselle rautatieasemalle. Vuonna 1932 valmistunut komea rakennus seisoo tyhjillään ja se on tarkoitus muuttaa kauppakeskukseksi. Rakennuksen takana on edelleen matkustajalaituri ja muutama raide, mutta junia täältä lähtee enää muutama päivässä. Junayhteys Bangkokiin on suunnitteilla.
Palatsilta etelään – monumentteja ja shoppailua
Heti kuninkaallisen palatsin eteläpuolella aukeaa Wat Botum Park, jota suomalaisittain ei tekisi mieli kuvata puistoksi vaan pikemminkin jonkinlaiseksi armottoman auringon paahtamaksi paraatikentäksi.
Puiston keskellä on aitoon sosialistisen realismin tyyliin – paikallisin maustein – toteutettu Kambodžan ja Vietnamin ystävyyden monumentti, joka pystytettiin 1970-luvun lopulla punakhmerien hallinnon romahtamisen ja Kambodžan–Vietnamin sodan päättymisen jälkeen.
Puisto jatkuu kohti länttä, ja tässä osassa puistoa on maan entisen kuninkaan Norodom Sihanoukin patsas. Sihanouk on edelleen rakastettu hahmo maan historiassa, ja tänne muun muassa yliopistosta valmistuvat nuoret tulevat ottamaan valmistujaiskuvansa.
Puisto päättyy suureen liikenneympyrään, jonka keskellä on itsenäisyyden muistomerkki. Se pystytettiin vuonna 1958, viisi vuotta sen jälkeen, kun maa itsenäistyi Ranskan vallan alta.
Muistomerkki on paikallisen arkkitehdin Vann Molyvannin suunnittelema. Kuningas Norodom Sihanouk valitsi suunnittelijan henkilökohtaisesti. Lootuksenmuotoinen stupa edustaa perinteistä khmerien muotokieltä ja on 37 metriä korkea.
Muistomerkiltä lounaaseen on Wat Langkan värikäs temppeli. Tästä alkaa Sangkat Boeng Keng Kang Ti Muoyn vilkas kaupunginosa, jossa sinänsä ei ole mitään erityistä nähtävää, mutta on hauska nähdä, miten kansa elää arkea ydinkeskustan ulkopuolella.
Kapeiden katujen varret ovat täynnä pieniä kauppaliikkeitä, partureita, ravintoloita ja pieniä, edullisia hotellejakin. Jalkakäytäviä ei juuri ole, ei ainakaan käyttökelpoisia sellaisia.
Joku on parkkeerannut kärrynsä kadunkulmaan ja myy siitä paistettuja banaaneja, joku toinen työntää suuria kärryjä täynnä vaatteita – kivijalkamyymälää ei tarvita, vaan kärryt tulevat sopivasti asiakkaan luokse.
Tältä alueelta löytyy myös Tuol Svay Preyn lukio, joka nykyisin tunnetaan nimellä S-21 eli Tuol Slengin kansanmurhamuseo, josta kerrotaan lisää alempana.
Psar Tuol Tom Pong eli Venäläiset markkinat
Reilun kilometrin päässä kansanmurhan museosta sijaitsee yksi PP:n suurimmista markkina-alueista, Psar Tuol Tom Pong. Paremmin alue tunnetaan venäläisinä markkinoina, Russian Market, runsaslukuisten venäläisasiakkaiden mukaan.
Valikoima on varsinkin vaatteiden, kenkien ja asusteiden osalta ehkäpä vieläkin laajempi kuin keskustorilla. Lisäksi saatavilla on tietysti elintarvikkeita kaikkea mahdollista laatua ja paljon matkamuistoja. Hinnat ovat varsinkin tinkimisen jälkeen keskustoria halvemmat.
Aivan kuten keskustorilla, täälläkin on vaikea tietää, ovatko Versacen paidat, Guccin laukut ja Lacosten vyöt aitoja. Hinnoista päätellen eivät ainakaan ole, mutta laajalti on tiedossa, että luksusmerkkien kaakkoisaasialaiset tehtaat myyvät ainakin kakkoslaatuisen tuotantonsa jobbareille pilkkahintaan sen sijaan että tuhoaisivat tuotteet, kuten sopimukseen kuuluu.
Jos teet ostoksia, tutki tavarat tarkkaan ja pidä myös mielessä, että piraattituotteiden tuominen Suomeen on kiellettyä. Tulli tuhoaa tuotteet ja määrää tuojalle sakon.
Jokiranta – vilkas aamuvarhaisesta iltamyöhään
Mekong-joen rantaa seuraava rantakatu leveine kävelyalueineen on todellinen kaupunkilaisten olohuone, jonne on hauska tulla katsomaan, miten PP aamulla herää ja uudemman kerran, miten phnompenhiläiset viettävät iltaansa.
Jokirantaan keräännytään jo ennen auringonnousua aamujumppaan. Pienet ryhmät kokoontuvat, laittavat musiikin soimaan ja tekevät liikkeitään musiikin tahtiin. Aamujumppa on jotain joogan ja aerobicin välimaastosta, suurin osa jumppaajista on keski-ikäisiä naisia, mutta on mukana miehiäkin, ja nuorempiakin osanottajia.
Illalla, kun paahtava aurinko on laskemassa, tuntuu, että puoli kaupunkia lähtee iltakävelylle kuninkaallisen palatsin edustan autoilta suljetulle kadulle, sen edustalla olevaan puistoon ja tietysti jokirantaan.
Puluille annetaan siemeniä, kojusta ostetaan edullista katuruokaa ja lapsi saa ehkä viikonlopun kunniaksi ilmapallonkin.
Jokirannan ravintoloiden ja kahviloiden terassit täyttyvät niin matkailijoista kuin paikallisistakin.
Tunnetuin on FCC, Foreign Correspondents’ Club, joka tätä kirjoitettaessa on ollut jo useamman vuoden remontissa. Se palveli ulkomaankirjeenvaihtajia keskeytyksettä kaikkein hurjimpinakin sota-aikoina tässä komeassa siirtomaa-aikaisessa rakennuksessa.
Jokirannan vilkkain kävelyalue alkaa kuninkaallisen palatsin kohdalta ja jatkuu pohjoiseen aina yömarkkinoille asti. Yömarkkinat 108. kadun kohdalla ovat yllättävän paikallinen juttu, tarjolla on pitkälti samoja vaatteita ja asusteita kuin keskustorillakin ja tietysti ruokakojuja on runsaasti.
Tuol Sleng – kansanmurhamuseo
Phnom Penhin nähtävyyksistä kaksi on poikkeuksellisia, punakhmerien kansanmurhaan liittyviä. Niistä toinen on Tuol Slengin kidutus- ja vankilamuseo eli S-21 (Security Prison 21).
Punakhmerit muuttivat koulurakennukset vankilaksi ja kiduttivat sekä tappoivat täällä tuhansia vankeja. Jopa 17 000 vankia vietiin täältä Choeung Ekin kuoleman kentille tapettavaksi.
Paitsi paikallisia, myös muun muassa amerikkalaisia ja australialaisia vangittiin, kidutettiin ja tapettiin. Ehkä absurdeinta on, että myös monet kiduttajat ja vanginvartijat kohtasivat täällä loppunsa, kun heidän tilalleen tulleet päättivät tappaa edeltäjänsä.
Vankisellien lisäksi esillä on tapettujen vankien pääkalloja sekä valtava määrä mustavalkoisia valokuvia – punakhmerit valokuvasivat jokaisen vangitsemansa henkilön.
Museo on auki päivittäin klo 8–17. Sisäänpääsy maksaa 5 dollaria ja audio-opastus samoin 5 dollaria. Museo ja sen merkitys aukeavat parhaiten audion avulla. Kylttejä on vain vähän.
Choeung Ek – kuoleman kentät
Noin 15 kilometrin päässä keskustasta sijaitsee Kambodžan karmein nähtävyys, Choeung Ekin kuoleman kentät.
Choeung Ekiin päättyi yli 17 000 kambodžalaisen elämä. Heidät tuotiin tänne Tuol Slengin vankilasta ja tapettiin raa’asti – ensin voimakas isku päähän ja sen jälkeen kurkku viillettiin auki. Luoteja ei saanut tuhlata. Pienimmät lapset ja vauvat tapettiin hakkaamalla heitä puita vasten – täällä todellakin murhattiin jopa vauvoja.
Nykyisin alue näyttää nurmikentältä, jolla kasvaa siellä täällä puita. Nurmi peittää kuitenkin alleen joukkohaudat, jotka jaettiin erikseen miesten, naisten ja lasten hautoihin.
Osa haudoista on edelleen koskematta, osa on kaivettu auki ja luita ja pääkalloja on nostettu esille yleisön katseltaviksi paikalle muistomerkiksi pystytettyyn stupaan.
Sadekauden aikana, kun maa pehmenee, nousee yhä uusia luita ja kalloja esiin pehmeästä maasta, jossa aiemmin sijaitsi hedelmätarha.
Kuoleman kentät ovat avoinna päivittäin klo 7.30–17.30. Pääsymaksu on 6$ ja sisältää audio-opastuksen.
Paikalle pääsee tuktukillakin, mutta matka on pölyinen. Taksilla kohtuullinen hinta on 35$ edestakaisesta matkasta sisältäen odotuksen perillä.
Rahanvaihto – mistä rieleitä?
Kambodžan rahayksikkö on riel, mutta pääkaupungissa käytetään yleisesti USA:n dollareita. Niin yleisesti, että hinnat on ravintoloiden ruokalistoissa ja supermarkettien hyllynreunoissa merkitty usein vain dollareissa, tai molemmilla valuutoilla.
Matkavaluutaksi onkin parasta ottaa dollareita mahdollisimman pieninä seteleinä. Ensimmäiset rielit matkailija saa sitten vaihtorahana, sillä puodinpitäjillä ei pienimpiä dollariseteleitä ole.
Tavanomaisesti vaihtorahat lasketaan niin, että yksi dollari vastaa 4000 rieliä ja siten esimerkiksi 1000 rielin seteli on arvoltaan 0,25$. Pienin seteli on 100 rieliä, suurin 100 000 rieliä eli 25$. Supermarketeissa kurssi saattaa olla parempikin, 1$ = 4100 rieliä.
Eurot saa vaihdettua dollareiksi tai rieleiksi rahanvaihtotoimistoissa, joita on ydinkeskustassa Okhna Ouk Lohn -kadulla eli 148. kadulla 13. kadun länsipuolella.
Myös markkinoilla on rahanvaihtajia. He vaihtavat paitsi dollareita, myös torikauppiaille vaihtorahaa. Niinpä sadan setelin nippu käyttämättömiä sadan rielin seteleitä maksaa 11 000 rieliä eli noin 2,50 € – hauska ja edullinen matkamuisto.
Rieleitä ei saa Suomesta, mutta niiden maastavienti ja maahantuonti on sallittua.
Missä asua Phnom Penhissä?
Phnom Penhin legendaarisin hotelli on Raffles Hotel Le Royal. Vuonna 1929 avatussa hotellissa yöpyi myös Charlie Chaplin Kaakkois-Aasian-matkallaan, kun koomikkojen kuningas kävi tutustumassa Angkorin temppeleihin.
Boutique-hotelli Plantation toimii puolestaan tyylikkäässä 1960-luvun rakennuksessa. Sijaintikin on mainio aivan keskustan sykkeessä Kuninkaallisen palatsin takana.
Tasokas ja tasoonsa nähden edullinen Palace Gate Hotel & Resort sijaitsee kuninkaallista palatsia vastapäätä. Huoneet ovat vuonna 2017 valmistuneessa rakennuksessa, baari ja tunnelmallinen ravintola siirtomaa-aikaisissa huviloissa. Vehreällä pihalla on 22-metrinen uima-allas. Alle 100 €.
Edullisempi neljän tähden Sun & Moon Urban Hotel sijaitsee aivan keskustan sykkeessä, mutta katolla on uima-allas ja aurinkotuoleja rentoutumiseen. Sadekaudella huoneen saa alle 50 eurolla, talvella hinta nousee parillakympillä.
Kolmen tähden siisti ja tunnelmallinen Okay Boutique Hotel tarjoaa majoitusta kansallismuseon takana, muutaman korttelin päässä jokirannasta. Uima-allaskin löytyy, ja huonehinnat tapaavat ainakin ajoissa varattaessa olla alle 30 euroa yöltä.
Phnom Penhin ”Khao San” on 172. kadulla, ja täältä löytää helposti edullista hostellimajoitusta.
Onko Phnom Penhiin turvallista matkustaa?
Phnom Penh on periaatteessa turvallinen kaupunki. Ryöstön tai väkivallan kohteeksi joutuminen on epätavallista. Mutta omat vaaransa täälläkin piilee.
Kun kännykän ottaa taskusta, on syytä vilkuilla vähän ympärilleen, ettei lähistöltä juokse joku sitä nappaamaan – puhelin saatetaan viedä suoraan kädestä, eikä karkuun juoksevaa, paikalliset kadut tuntevaa rosvoa saa helposti kiinni.
Laukku tai reppu saattaa lähteä skootterilla ajavan varkaan matkaan, ja tässä on vaarana jo loukkaantuminenkin, kun laukku riuhtaistaan vauhdissa väkisin mukaan ohiajavasta skootterista. Huolehdi myös tuktukilla matkustaessasi siitä, ettei reppu ole liian helposti varkaan saatavilla.
Perinteisiä taskuvarkauksia on vähemmän, mutta tungoksessa, kuten markkinoilla, on silti syytä olla huolellinen.
Liikenne vaikuttaa aasialaisen kaoottiselta, mutta suurimpia valtakatuja lukuun ottamatta ajonopeudet ovat sittenkin aika maltillisia ja kuljettajat ovat tottuneet siihen, että jalankulkijat puikkelehtivat kadun yli aika vapaasti. Pidä silmät auki ja kurkkaa, ettei väärästä suunnasta tule skootteria ennen kuin ylität kadun.
Milloin matkustaa?
Lämpötila pysyttelee Phnom Penhissä ympäri vuoden tasaisena: päivällä on kolmisenkymmentä astetta ja aamuyöllä lämpötila laskee 25 asteeseen tai vähän allekin.
Matkan ajankohta onkin parasta mitoittaa sademäärien mukaan. Vähäsateisinta on joulu-helmikuussa, ja ilmankosteuskin on tuolloin miellyttävä. Toisaalta talvi on myös matkailun sesonkiaikaa, jolloin hotellien hinnat nousevat ja muita matkailijoita on paljon liikkeellä.
Sadekausi on syys-lokakuussa, jolloin vettä tulee tilastollisesti paljon, mutta sadetta ei silti saada aamusta iltaan, vaan lähinnä iltapäivisin kohtalaisen lyhyinä mutta rankkoina kuuroina – eikä silloinkaan joka päivä. Jos suuri ilmankosteus ei haittaa, niin hotellin saattaa tänä aikana saada merkittävästi halvemmalla.
Liikkuminen Phnom Penhissä
Taksin saa lähinnä soittamalla, eikä sitä kannata käyttää juuri muuhun kuin lentokenttäkyyteihin tai erityisen pitkiin matkoihin.
Kaupungin sisällä liikutaan tuktukeilla, joita on kahdenlaisia ja joiden paikallinen nimi on remorque. Toiset ovat Thaimaasta tuttuja kolmipyöriä, toiset tavallisia moottoripyöriä, joihin on kytketty neljän matkustajan perävaunu. Muutaman kilometrin matka maksaa 2–3 dollaria. Hinta on aina syytä sopia etukäteen. Tuktukeja on joka kadunkulmassa.
Lyhyille matkoille voi ottaa myös polkupyöräriksan, joita Phnom Penhissä vielä näkyy, vaikka niiden määrä onkin vähentynyt. Istuminen polkevan kuljettajan etupuolella ja suht matalalla ei välttämättä ole vilkkaassa liikenteessä turvalliselta tuntuva kokemus. Hinnat ovat samaa luokkaa kuin tuktukeilla.
Huimapää pääsee halvemmalla moottoripyörän tarakalla. Kypärää ei ole tapana käyttää.
Phnom Penhin lentoasema
Phnom Penhin lentoasema on 12 km päässä ydinkeskustasta. Terminaali on pienikokoinen, nykyaikainen ja toimiva.
Ennen saapumista tulee täyttää sähköinen maahantulokaavake osoitteessa www.arrival.gov.kh. Jos se on jäänyt tekemättä, onnistuu täyttö vielä lentoaseman passiaulan kosketusnäytöilläkin.
Sen jälkeen mennään viisumitiskille, jonne luovutetaan sekä maksetaan viisumimaksu, joka on 30 dollaria. Valokuvia ei tarvita. Sen jälkeen istutaan odottamaan, ja passi viisumeineen tuodaan hetken kuluttua, minkä jälkeen on aika mennä passintarkastukseen.
Viisumin voi anoa myös etukäteen sähköisesti, jolloin hinta on 5 dollaria kalliimpi, mutta perillä välttyy jonotukselta.
Matkatavara-aulan ja tullin jälkeen on tuloaulassa taksikioski, jossa kerrotaan määränpää ja saadaan mukaan kuitti, jossa matkan hinta kerrotaan. Taksi maksetaan sitten matkan päätteeksi kuljettajalle. Kyyti keskustaan maksaa 15–18 dollaria ja kestää liikenteestä riippuen 30–60 minuuttia.
Kentälle päin kyydin hinnan voi neuvotella suoraan kuljettajan kanssa, ja sen pitäisi olla merkittävästi halvempi, 10–12 dollaria. Matkaan kannattaa varata riittävästi aikaa. Phnom Penhin aamuruuhka on pahimmillaan klo 7–9 ja iltaruuhka 16–18.30, ja tällöin matka voi kestää jopa yli tunnin.
Lentoaseman ja keskustan väliä kulkee myös bussilinja 3. Se on hidas ja edullinen, mutta ei kulje öisin.
Uusi lentoasema on rakenteilla kauas kaupungin eteläpuolelle. Sen odotetaan avautuvan vuoden 2025 aikana.
Vertaa eri lentoyhtiöiden hintoja.
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
