Bolivian seikkailut: Kuoleman tie

La Pazin lähistöllä odottaa unohtumaton pyöräretki: viiden tunnin ja 65 kilometrin mittainen alamäkiajelu ”maailman vaarallisinta tietä” pitkin.

Teksti Yaroslava Troynich ja Ville Palonen
Kuva Ville Palonen

Adrenaliini kohisee suonissa, kun täysjousitettu maastopyörä syöksyy holtitonta vauhtia mäkeä alas. Kuoppainen hiekkatie kiemurtelee rotkon reunalla liukkaana ja petollisena kuin käärme. On kuin kivet ja kuopat yrittäisivät tarkoituksella ohjata pyörän kohti tyhjyyteen putoavaa tienreunaa.

Tihkusade on saanut suojalasit huurtumaan ajat sitten, ja ilman niitä sadepisarat ja renkaista lentävä kura pistelevät silmiä. Jarruja puristavat kädet tärisevät ponnistuksesta.

Sankka sumupilvi peittää seuraavan mutkan ja näkyvyys putoaa pariinkymmeneen metriin. Tien pinnassa vaanivia kivenmurikoita väistellessä ei auta kuin rukoilla achachilojen, aymara-intiaanien palvomien vuorten jumalien, suojelusta pyöräretken päätepisteeseen asti.

Tämä vuorenrinteeseen louhittu kinttupolku on maailman vaarallisin tie.

Alamäkipyöräilyä Kuoleman tiellä

El Camino de la Muerte, Kuoleman tie, rakennettiin 1930-luvulla. Vuonna 1995 se sai lempinimen ”maailman vaarallisin tie”, sillä joka kuukausi muutama auto matkustajineen suistui satoja metrejä syviin rotkoihin. Nykyään Yungasin alueelta La Paziin matkaavat autot ja rekat käyttävät uutta kiertotietä. Kuoleman tien kohtalokkaat kurvit on vallannut seikkailuturismi.

Bolivia_Palonen_06
Täysjousitettu maastopyörä on paras kulkupeli Kuoleman tielle.

Lähes kaikki La Pazin matkatoimistot järjestävät maastopyöräilyretkiä ”maailman vaarallisinta tietä” pitkin. Alamäkiseikkailu alkaa 4700 metrin korkeudesta La Cumbren solasta, ja päättyy 65 kilometriä ja 3500 korkeuserometriä alemmas Coroicon pikkukaupungin liepeille. Viisi tuntia kestävän hurjastelun aikana maisemat muuttuvat karusta vuoristosta vehreäksi tropiikiksi.

Viisi tuntia kestävän hurjastelun aikana maisemat muuttuvat karusta vuoristosta vehreäksi tropiikiksi.

Tai muuttuisivat, ellei Kuoleman tietä peittäisi juuri tänään sankka sumu. Sen seasta ilmestyy silloin tällöin ylämäkeen puskeva autovanhus, jonka jääräpäinen kuljettaja kuvittelee vanhan reitin olevan sittenkin nopeampi kuin uuden asfalttitien. Autojen ohi kolme metriä leveällä tiellä puristautuessa pitää noudattaa oppaan neuvoa ja käyttää vuorenseinämän – eikä jyrkänteen – puolta.

Onni onnettomuudessa

Bolivia_Ville_18
Sadepäivänä Kuoleman tiellä lentää kura.

Tauolle pysähtyessä on aikaa päivitellä, kuinka autot mahtuvat toistensa ohitse näin kapealla tiellä. ”Eivät ne aina mahdukaan”, hymähtää ryhmämme opas Ariel ja osoittaa alas. Rotkon pohjalla ruostuneet autonraadot makaavat puiden seassa kuin luurangot.

Jokaisella pysähdyspaikalla Ariel varmistaa ensi töikseen, että kaikki ryhmämme kahdeksan pyörää ovat edelleen matkassa mukana. Opas kertoo, kuinka muutama vuosi sitten amerikkalainen reppureissaaja suistui tieltä. Kun miestä ei kuulunut taukopaikalle, häntä lähdettiin etsimään sumun keskeltä.

Lopulta ajokkinsa hallinnan menettänyt mies löytyi – takertuneena pyöränsä kanssa ainoaan jyrkässä rinteessä kasvaneeseen puuhun.

Kuin ihmeen kaupalla sankari selvisi pelkällä säikähdyksellä. Hän osasi jopa nauraa saatuaan kaikille osallistujille jaettavan t-paidan. Siinä lukee ”I survived the Death Road”.

Lennot Boliviaan

Boliviaan ei ole Suomesta suoria lentoja. Menopaluu La Paziin maksaa lentoyhtiöstä, välilaskujen lukumäärästä ja sesongista riippuen edullisimmillaan 800-1200 euroa. Lue täältä, miten halpoja lentoja kannattaa etsiä.

Lue lisää:

Bolivia-opas

array(1) {
  [0]=>
  string(7) "Bolivia"
}