Helsinki Underground – arvostelussa tieteisromaani Helsingin tulevaisuudesta

Jani Saxell kirjailija
Kirjailija Jani Saxell katsoo tulevaisuuteen. Kuva: Pertti Nisonen

Miltä Helsinki näyttää vuonna 2047? Kirjailija Jani Saxell vastaa siihen teoksellaan Helsinki Underground. Cyperpunk-henkisessä lähitulevaisuudessa teknologia sekoittuu muinaisuskoon. Tekoälyn ajattelunvapaudella on omat suojelijansa, ja Wilman korvannut Thelma vahtii koululaisia stasimaisin ottein. Greta Thunberg johtaa Nasan yritystä maankaltaistaa Mars.

Nimellisesti teoksen pääosassa ovat verisiä murhia ratkovat teinitytöt, mutta todellinen päähenkilö on Helsinki, kaupungin historia ja tulevaisuus.

Teos on erikoinen yhdistelmä nuorisoromaania ja historiallisfuturistista satiiria. Useammassakin kohdassa tulee olo, että Saxellin esikuvana on ollut 1700-luvun klassikko Candide. Samaa tyyliä on teoksen väliotsikoissakin. Saxell ei kuitenkaan ole Voltaire, vaikka hän rikasta kieltä kirjoittaakin.

Kirja kaatuu siihen, että siinä kerrotaan valtavan paljon aivan kaikkea, mutta mitään tapahdu.

Heti alkusivuilla kyllä mainitaan, että modernia ekokaupunginosaa Kalasatamaa vaivaa salaperäinen veristen murhien sarja, mutta nyt kolme tuntia kirjan äänikirjaversiota kuunneltuani niihin ei ole päästy lukuun ottamatta muutamaa ylimalkaista mainintaa.

Sen sijaan Saxell rakentaa tulevaisuuden maailmaa niin suurella antaumuksella ja yksityiskohtien kirjolla, että lukijaa/kuuntelijaa oikein hengästyttää.

Helsinki Underground romaani
Kirjan hienon kannen on suunnitellut Timo Mänttäri. Kuva: Wsoy

Kyseessä on yksi fantasia- ja scifi-lajityypin helmasynneistä. Tarina aloitetaan maailman kuvailulla sen sijaan, että vieraan maailman kiinnostavat yksityiskohdat avautuisivat pikkuhiljaa, sitä mukaa kun ne palvelevat tarinaa. Jälkimmäisestä hyvä esimerkki on esimerkiksi Ursula K. Le Guinin Osattomien planeetta, yksi ehdottomista suosikeistani tieteiskirjallisuuden genressä.

Nyt Saxell maalaa tulevaisuudenkuvaa kuin Picasso Guernicaa. Paitsi, ettei hänen maalaamansa maailma ole kokonaisuutena erityisen kekseliäs, vaikka se onkin täynnä yksittäisiä nasevia oivalluksia. Pikemminkin maailma on itsestään selvä. Juuri sellainen kuin sen voisi kuvitella lähitulevaisuuteen sijoittuvassa tieteisromaanissa olevankin. On ollut ydinonnettomuutta sekä Thaimaan ja Vietnamin välistä sotaa. Tyynenmeren saaret ovat jääneet merenpinnan nousun alle. Kukapa olisi uskonut?

Eikä tulevaisuus yksin riitä. Välillä luennoidaan pitkälti myös Helsingin historiasta ja esitellään sivuhenkilöiden kuten Ilmi-mummon kummallisuuksia ilman, että niillä on selvää yhteyttä tarinaan. Tai ehkä niillä onkin, jos jaksaa lukea vajaan 600 sivun mittaista teosta riittävän pitkälle.

Minä en jaksanut. Minulle riitti kolme tuntia äänikirjaa. Arvostan kyllä tätä teosta, ihailenkin, en vain jaksa kuunnella sitä.

Teksti on värikästä ja rikasta, mutta kaikkea on liikaa. Kuunnellessa tuli alati olo, että happi loppuu. Tuntuu kuin kirja olisi kirjoitettu sellaisen maanisen luomisvimman voimalla, joka polttaa kaiken muun ympäriltään. Välillä olisi voinut painaa jarruakin, jotta lukija ehtisi mukaan.

Enkä edes päässyt siihen vaiheeseen, kirjan erityisen kehuttuun jaksoon, jossa Helsingin menneisyyden merkkihenkilöt ilmestyvät tulevaisuuden kaduille tallaamaan.

Suosittelen kyllä, että kannattaa antaa tälle teokselle mahdollisuus, vaikka sitten äänikirjana. Niitä kun saa kuunnella mielin määrin kiinteää kuukausihintaa vastaan. Minä voin hyvinkin olla väärässä. Sinä sen sijaan saatat hyvinkin nauttia Saxellin mielikuvituksen lennosta ja kielen rikkaudesta. Ja pitää minua ääliönä.

Ja sikälikin lienen jäävi arvostelemaan teosta, että kyseessä on nuorisoromaani ja minä olen keski-ikäinen äijä. Ehkä Saxell, keski-ikäinen äijä tosin hänkin, on onnistunut koskettamaan teinityttöjen sielunmaisemaa.

Olen minä toki jokusen nuorisoromaaninkin lukenut loppuun asti. Ja nauttinutkin. Suosittelen esimerkiksi Scythe-trilogiaa, vaikka Neal Shustermanin kieli jääkin lennokkuudessa kauas Saxellin taakse.

Teoksessa maailmankuva ja tarina on kuitenkin rakennettu koherentisti ja kiinnostavasti yhden kantavan teeman varaan: Mitä jos ihmiset olisivat saavuttaneet kuolemattomuuden ja heidän määräänsä pitäisi verottaa ammattimaisilla viikatemiehillä?

Saxellin teoksen teema ei sen sijaan avautunut minulle tällä kesken jääneellä matkalla tulevaisuuteen.

 

Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös mökin Suomesta. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi